Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työ kehitysvammaisten parissa on osoittanut, että kaikki kehitysvammaiset eivät todellakaan ole koko aikaa ihania
20.08.2023 |
Suurin osahan kehitysvammaisista on tyyliin 4-5-vuotiaan lapsen tasolla ja tämä näkyy monilla käytöksessä. Ei osata hallita tunteita, kaikki pitäisi saada juuri sill hetkellä ja kieltävästä vastauksesta suututaan.
Sanoisin että ne mielikuvissa olevat hymyilevät ja herttaiset kehitysvammaiset ovat jopa vähemmistöä.
Kommentit (127)
Sama mutenkin, esim. pyörätuoliin joutuminen ei muuta ihmistä enkeliksi ja hävitä kaikkia ikäviä puolia - kuten ei etnisyyskään , vaikka melko yleisesti näin ajatellaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki ole aina aurinkoisia ei tarvitse ollakkaan. Olen tykännyt työstä kehitysvammaisten kanssa tosi paljon. Eivät he tuollaisia ole kuin tässä ketjussa sanotaan. Olen tehnyt töitä kaikenlaisten kehitysvammaisten kanssa. Yhden kerran sain nyrkistä naamaan, mutta harvinaista agresiivisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmillaan kehitysvammainen lapsi tuhoaa vanhempiensa parisuhteen ja riistää sisaruksiltaan kaiken vanhempien huomion ja vanhemmiltaan tietty kaiken oman ajan ja elämän. Tämä on sukulaisperheessä nähty.
Jos tietäisin odottavani vammaista lasta, abortoisin.
Useimmiten sitä ei tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä ketju!!!!!!!!
Eikö teitä oikeasti hävetä edes??!!!!!!!!!
Miettikää vähän, mitä täällä oikeasti kirjoitellaan - järkyttävää ja jopa ihmisarvoa alentavaa tekstiä!!
Itse olen kehitysvammaisen ihmisen sisko, olen lähihoitaja itse.
Kaikista rankinta hoitotyössä on vanhusten kanssa ollut, olen ollut töissä myös kehitysvammaisten asumisyksikössä.
Silti en vähättele vanhusten ihmisarvoa, vaikka heidän kanssaan työskentely on rankinta minusta ja osa on jopa väkivaltaisia....
Hoitoalan ammattilaisena ymmärtänet, että jokaisella on omat vahvuutensa ja kiinnostuksensa.
Koska sinulla on kehitysvammainen sisarus, kehitysvammaisten kohtaaminen on sinulle varmaankin huomattavasti luontevampaa kuin jollekin, jolla ei ole mitään tarttumapintaa aiheeseen. Ymmärrät ja tiedät paljon sellaista, minkä osa huomaa vasta ajan kuluessa.
Mitäpä me ollaan sanomaan kenenkään elämänlaadusta loppupeleissä, kaikilla on ihmisarvo - mutta erilaiset pohdinnat aiheen ympärillä ovat myös täysin ymmärrettäviä. Vaikka ne aivan varmasti pahalta tuntuvatkin.
Itse työskentelen vanhusten parissa ja voin myöntää, että kehitysvammatyö ei ollut minun juttuni. Näin me ollaan erilaisia.
Kuka on pitänyt kaikkia kehitysvammaisia herttaisina? Eiköhän ihmiset enimmäkseen suhtaudu heihin kielteisesti ja haluaisivat poistaa heidät kokonaan näkyvistä ja kuuluvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki ole aina aurinkoisia ei tarvitse ollakkaan. Olen tykännyt työstä kehitysvammaisten kanssa tosi paljon. Eivät he tuollaisia ole kuin tässä ketjussa sanotaan. Olen tehnyt töitä kaikenlaisten kehitysvammaisten kanssa. Yhden kerran sain nyrkistä naamaan, mutta harvinaista agresiivisuus on.
Se nyrkkiä heiluttanut oli vammautunut vasta syntymän jälkeen. Ei olisi siis voitu etukäteen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.
Onko sinulla lapsia? Jos jollakin heistä olisi kehitysvamma, luuletko että asenteesi muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan niitä koko ajan ihanina pidä. Mistä moiset harhaluulot?
Kehitysvammaisista kun kirjoitetaan niin usein niihin otetaan kuvaan joku hyvinkin aurinkoisesti hymyilevä down leipomassa pipareita.
Ei siihen kuvata paskat housussa riehuvaa keski-ikäistä miestä, joka on juuri pistänyt pari tuolia säpäleiksi ja riepottaa hoitajaa tukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmillaan kehitysvammainen lapsi tuhoaa vanhempiensa parisuhteen ja riistää sisaruksiltaan kaiken vanhempien huomion ja vanhemmiltaan tietty kaiken oman ajan ja elämän. Tämä on sukulaisperheessä nähty.
Jos tietäisin odottavani vammaista lasta, abortoisin.
Useimmiten sitä ei tiedetä.
Tiedätkö mitä jos tarkoittaa?
Nostan hattua heille jotka jaksaa kehvoja hoitaa, itsestä ei siihen olisi. Mutta itse olen vanhusten parissa töissä niin ei ne muistihäiriöisetkään aina niin Ihania ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.Onko sinulla lapsia? Jos jollakin heistä olisi kehitysvamma, luuletko että asenteesi muuttuisi?
En tiedä. Ainakaan en antaisi sen juosta pissaisissa housuissa pitkin pihoja ja hipelöidä lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.
Mun sisko kertoo samaa koulusta. Pienluokalla oli keva, muutamia vuosia vanhempi kuin siskoni tuolloin. Siellä se teini juoksi pikkutyttöjen perässä, huuteli että anna pusu. Hissi ei tainnut nousta polvia ylemmäksi mutta hormonit hyrräsivät. Opettajat vain sivuuttivat ongelman, "Harri haluaa olla teidän kaveri". Oli juurikin isokokoinen, pissat vaipassa ja varmasti etova pienten lasten silmissä. Saattoi tämä samainen esitellä elintään koulussa, viuhahtelua sattui usein. Tämä 2000 luvun alussa.
Kumma, että ahdistelu on ok kun tekijä on kv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yle toi kuvausryhmänsä vajaamielishoitolaitokseen. Johtaja-diakonissa vei vaikeitten potilaitten osastolle. Potilaat eivät kelvanneet Ylelle. Siirtyivät kuvaamaan iloisia mongoloideja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.Onko sinulla lapsia? Jos jollakin heistä olisi kehitysvamma, luuletko että asenteesi muuttuisi?
Sun mielestä lasten seksuaalinen ahdistelu on ok, kun ahdistelija on kehitysvammainen?
Oikein päätelty, kaikki ihmiset ei ole niin ihania, mutta yleensä vanhemmat rakastavat apsiaan.
Olen varmasti paha ihminen, mutta tähän astisen kokemuksen mukaan ihmiset joilla ei ole kontrollia ja itsesäätelyä ovat pelottavia.
Siis myös kehitysvammaiset. Heidän vanhempansa ovat varmasti eri mieltä, mutta en voi muuttaa ajatuksiani nappia painamalla, kun kokemukset sanoo muuta.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut jonkin verran tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Kasvatuksesta on heidän käytöksestään moni asia kiinni. Monet oppivat hyvin hitaasti, mutta riittävillä toistolla he kyllä oppivat esim. Juuri sitä hyvää käytöstä.