Työ kehitysvammaisten parissa on osoittanut, että kaikki kehitysvammaiset eivät todellakaan ole koko aikaa ihania
Suurin osahan kehitysvammaisista on tyyliin 4-5-vuotiaan lapsen tasolla ja tämä näkyy monilla käytöksessä. Ei osata hallita tunteita, kaikki pitäisi saada juuri sill hetkellä ja kieltävästä vastauksesta suututaan.
Sanoisin että ne mielikuvissa olevat hymyilevät ja herttaiset kehitysvammaiset ovat jopa vähemmistöä.
Kommentit (127)
Itsellä on Lievä älyllinen kehitysvamma ja osaan sanoa miksi Lievän älyllisen kehitysvamman ja Adhd saaneeena tulee raivokohtaus jutut
Entä jos te jotka olette kehitysvamma puolella työssä mietitte, jos se 4-5 vuoden iässä oleva älyllinen kehitysvammainen ei halua asua laitoksessa ja ei halua syödä muiden saman kaltaisten kanssa vaan ihan yksin omassa kodissa.
Ja jos sillä jolla on älyllinen kehitysvamma on vielä sosiaalinen kömpelyys ja se haluaa löytää kaverin jolla on myös ymmärrys samalla viivalla ja meitä joilla on heikkolahjaisuus eli laaja alaiset oppimisen vaikeudet todettu jotkut lääkärit laittaa meille älyllinen kehitysvammaisuus jutun ja joku sellainen jolla on kaikki testit jäänyt heikkolahjaisuus tasolle laitetaan kehitysvamma puolella asuu niiden kohdalla jotka ovat kokonaan jäänyt 4-5v ikä tasolle
Tästä johtuen meillä tulee käytös ongelmat kun kyllä ne myös joilla ei ole mennyt heikkolahjaisuus tasolle testit ja niiden kanssa asuu joku jolla on kaikki testit mennyt heikkolahjaisuus eli laaja alaiset oppimisen vaikeudet laitetaan asuu Kehitysvamma puolella asuntolaan
En ole koskaan tavannut ketään, joka olisi kuvitellut kehitysvammaisten olevan ihania. Ei sitä kuvittele edes kukaan sellainen, joka ei ole tavannut muita kun ehkä yhden sillä tapaamiskerralla hyväntuulisen ja ihanan kehitysvammaisen. Sitäkin enemmän olen tavannut ihmisiä, joilla on ollut paha vaaratilanne aggressiivisen aikuisen kehitysvammaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mm näiden väkivaltaisten kehitysvammaisten takia toivon, että joku päivä heitä ei enää syntyisi lisää
Kyllähän se on vähentynyt, koska nyt useimmiten geenipoikkeamat havaitaan, jos kokeisiin menee. Olen kyllä (ulkomailla) uskonnollisessa maassa huomannut, että siellä esim down-syndroomalaisia lapsia näki huomattavan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi samassa taloyhtiössä asui kehitysvammainen teinipoika joka halaili ja puristeli meitä taloyhtiön pikkutyttöjä(8-11vuotiaita). Tuli vaan äkkiä jostain nurkan takaa ja kaappasi kiinni. Oli ällöttåvää ja pelottavaa. Poika oli lihava,hikinen ja usein pissat housuissa. Kehui ettå ollaan hänen tyttökavereitaan. Äitinsä karjui parvekkeelta että Harri,jätä tytöt rauhaan! Eihän se jättänyt.
Kuulin äitini puhuvan naapureiden kanssa säälien tästä naisesta. Meidän lasten piti vain yrittää ymmärtää ja kestää.
Oli helpotus kun muutimme pois.
Se oli 80lukua,en tiedä hoidettaisiinko asia nykyään paremmin eikä vain lakaistaisi maton alle sitä,että teini ahdistelee pikkutyttöjä.
Kehitysvamma tai ei.
Minuun kokemukus jätti inhon ja epäluulon tätä ihmisryhmää kohtaan.
Näille syötetään lääkkeitä joka stoppaa potenssin ja halut, se siitä itsemääräämisoikeudesta.
Kaikki ovet lukossa näissä kodinomaisissa laitoksissa 😂
Mikä se semmoinen lääke mahtaa olla?
Työskentelin Kangasalan kaupungin viherpuolella erään 22-vuotiaan keharin parina hetkenaikaa viime kesänä...tai siis jouduin työskentelemään, työkavereita kun ei voi valita. Oli kyllä sosiaalisesti äärimmäisen raskas/haastava tapaus. Kiukutteli ja puhui tylysti jatkuvasti, vähän niinkuin jonkun kiukuttelevan lapsen kanssa olisi joutunut painimaan. Eräskin päivä olisi tehnyt mieli lyödä oikeen kunnolla takaisin, kun vitutti niin suunnattomasti olla sen jauholakin työparina. Työ päättyi ristiriitaisissa tunnelmissa..
Pystyt myöntämään olevasi ennakkoluuloinen tätä ihmisryhmää kohtaan.. mikset sitten pysty irtautumaan ennakkoluuloista kun kerran tiedät sen olevan vain ennakkoluuloa?