Työ kehitysvammaisten parissa on osoittanut, että kaikki kehitysvammaiset eivät todellakaan ole koko aikaa ihania

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kehitysvammaistenhoitaja monta kymmentä vuotta. Olen tykännyt ja edelleen tykkään työstä. Ihania ne ihmiset ovat kyllä suurin osa. Ei kenenkään tarvitse aina hymyillä suupielet korvissa.

Samoja tuntemuksia ja olen ollut kyseisessä työssä noin 15 vuotta. Joillekin hoitotyössä juuri kehitysvammaiset on se oma juttu.

Todella monenlaisia persoonia tietenkin kehitysvammaisiin mahtuu, niinkuin taviksiinkin.

Vierailija kirjoitti:

No en ymmärrä mikä tämän ketjun tarkoitus on. Hyvä että puhutaan epäkohdista, mutta totuushan on se, että vammaisia on yksinkertaisesti hyvin erilaisia. Osa on oikeasti ihanan herttaisia, mutta varmaan se toinen ääripää on sitten ihminen jota ei oikeastaan voi sietää. Itse vammaisten asuntolan tuntevana sanoisin, että enemmän on niitä herttaisia. En ymmärrä tätä ketjua. Pitäisikö meidän siis jotenkin yleistää...

Mutta hyviä, tärkeitä kommentteja ja kokemuksia!

Minä ymmärrän erinomaisesti mikä ketjun tarkoitus on. Ei tavallinen ihminen tiedä miten vaarallinen hoitajan ammatti on. Tästä pitää puhua. Ei ole normaalia että hoitaja kohtaa työssään fyysistä väkivaltaa eikä tilanteen hoitamiseen ole mitään keinoja.

Kuka sulle oli sanonut, että kehitysvammaiset ovat jotenkin 100% ihania? Tai että heidän pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan niitä koko ajan ihanina pidä. Mistä moiset harhaluulot?

No minä pidin. Tietoni ovat peräisin mainoksista ja varainkeruukampanjoista.

Vasta täältä luin että hoitajat joutuvat tekemisiin aikuisen miehen kokoisten ja henkisesti lapsen tasolla olevien ihmisten kanssa, jotka voivat olla väkivaltaisia. Ihan uutta tietoa minulle. Ja kuulostaa pähkähullulta. Miksi hoitajia laitetaan tuollaisiin tilanteisiin ilman mellakkavarusteita ja itsepuolustuskoulutusta?

Mä luin joskus jutun, jossa pikkulapsen tasolle jäävän kehitysvammaisen tytön kasvu blokattiin lääkkeellisesti, hän jäi siis lapsen näköiseksi ja kokoiseksi. Tätä perusteltiin juurikin hoidettavuudella ja hänen omalla elämänlaadullaan. Perhe ja hoitavat tahot oli käsittääkseni saaneet laajasti kritiikkiä ratkaisustaan mutta itse jäin miettimään, että eikö se olisi kaikille helpoin tapa, jos on mahdollista hoitaa niin, että ihminen on ulkoisesti ja sisäisesti samanikäisen tasolla. Kuvittelisin, että hoitaminen, kommunikointi ja kaikki asiat on silloin helpompia. Ei sillä, että kukaan haluaisi ikuisesti viisivuotiasta lasta, mutta parempi ehkä se, kuin viisivuotiaan tavoin käyttäytyvä aikuisen kokoinen ihminen saamassa raivokohtauksia ym.

Vierailija kirjoitti:

Mä luin joskus jutun, jossa pikkulapsen tasolle jäävän kehitysvammaisen tytön kasvu blokattiin lääkkeellisesti, hän jäi siis lapsen näköiseksi ja kokoiseksi. Tätä perusteltiin juurikin hoidettavuudella ja hänen omalla elämänlaadullaan. Perhe ja hoitavat tahot oli käsittääkseni saaneet laajasti kritiikkiä ratkaisustaan mutta itse jäin miettimään, että eikö se olisi kaikille helpoin tapa, jos on mahdollista hoitaa niin, että ihminen on ulkoisesti ja sisäisesti samanikäisen tasolla. Kuvittelisin, että hoitaminen, kommunikointi ja kaikki asiat on silloin helpompia. Ei sillä, että kukaan haluaisi ikuisesti viisivuotiasta lasta, mutta parempi ehkä se, kuin viisivuotiaan tavoin käyttäytyvä aikuisen kokoinen ihminen saamassa raivokohtauksia ym.

Missäköhän on näin tehty? Aihe on varmasti tabu.

Kun kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen, seksuaalisuus ja sen estoton jopa aggressiivinen ilmentäminen on myös vaikea aihe. Henkisesti vauva tai taapero, jolla on aikuisen voimat ja seksuaalienergia, on hoitajille/ läheisille raskas hoidettava. Näissä tilanteissa tuo kasvun ja kehityksen blokkaaminen pienenä lapsena voisi olla helpotus. Toki eettisesti vaikea päätös, enkä usko, että Suomessa koskaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan niitä koko ajan ihanina pidä. Mistä moiset harhaluulot?

Kun tarvitaan hoitajia kyseisille ihmisille, heitä mainostetaan aurinkoisina jotta edes joku erehtyisi tulemaan töihin. On tosi yleistä tuo juksuttaminen, ainakin ollut.

Naurattaa ajatus, että työpaikkailmoituksena näytettäisiin jotain OZ Kylmä rinki -henkisiä kuvapätkiä, synkät värisävyt ja rankkaa hevimusiikkia taustalla. Oikea työpaikka koville jätkille ja mimmeille. :D t. Hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Uskon että monet vanhemmat yrittävät vain vältellä epätoivoa tilanteestaan tällaisilla selityksillä, kun että kehitysvammainen lapseni opettaa minulle rakkautta. Samalla kun se pistää kymmenennen kerran koko asunnon remonttikuntoon.

Kehvahuolto on aivan hirveää ja moni hoitaja on menettänyt työssä toimintakykynsä esim fyysisen invalidisoitumisen vuoksi. Tiedän itsekin tyypin joka sai aivovaurion. Koko ala on ihan fakdap sillä on aika sekavaa yrittää luovia sen itsemääräämisoikeuden mikä on isolla vahvalla 3-vuotiaan tasolla olevan miehen kanssa. Itsekin syvästi traumatisoitunut tässä työssä ja kaikkien väkivaltakokemusteni jälkeen.

En oppinut rakkautta vaan tulin siihen tulokseen, että jos lapsen kanssa ei pärjää kotona, eikä laitoksessa, eikä missään, jotain ihan muuta pitäisi keksiä näiden säilyttämiseen.

Tutulta kuulostaa kaikki tämä, vaikka en kyseisen asiakasryhmän kanssa työskentelekään. Itse olen traumatisoitunut vanhustyössä jonkinasteisesti. Työ itsessään on raskasta ja turhauttavaa, onnistumisen kokemuksia ei tule ja asiakkaat ovat henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia. Kollegoiden kesken esiintyy paljon kiusaamista, eikä esimiehiltä tule tukea.

Olen aivan täysin uupunut koko hoitoalaan enkä tiedä, voinko jatkaa siellä. Uskon, että meitä uupuneita on PALJON.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan niitä koko ajan ihanina pidä. Mistä moiset harhaluulot?

Kun tarvitaan hoitajia kyseisille ihmisille, heitä mainostetaan aurinkoisina jotta edes joku erehtyisi tulemaan töihin. On tosi yleistä tuo juksuttaminen, ainakin ollut.

Naurattaa ajatus, että työpaikkailmoituksena näytettäisiin jotain OZ Kylmä rinki -henkisiä kuvapätkiä, synkät värisävyt ja rankkaa hevimusiikkia taustalla. Oikea työpaikka koville jätkille ja mimmeille. :D t. Hoitaja

Aha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan niitä koko ajan ihanina pidä. Mistä moiset harhaluulot?

Kun tarvitaan hoitajia kyseisille ihmisille, heitä mainostetaan aurinkoisina jotta edes joku erehtyisi tulemaan töihin. On tosi yleistä tuo juksuttaminen, ainakin ollut.

Naurattaa ajatus, että työpaikkailmoituksena näytettäisiin jotain OZ Kylmä rinki -henkisiä kuvapätkiä, synkät värisävyt ja rankkaa hevimusiikkia taustalla. Oikea työpaikka koville jätkille ja mimmeille. :D t. Hoitaja

Jep! :D

Tosin ainahan työpaikkailmoitukset tuovat esiin vain työn hyvät puolet. Ja niitä huippuja kehitysvammaisiakin on paljon! Useat (ei tietenkään kaikki) väkivaltaisetkin henkilöt ovat sellaisia, että kun luottamussuhde syntyy niin heitä osaa lukea ja väkivalta vähenee tätä kautta. Kokeneet hoitajat ja muut alan ammattilaiset ovat kullanarvoisia, kamalaa katsoa kun alaa romutetaan säästöillä ja ne kullanarvoiset ammattilaiset lähtevät muualle :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luin joskus jutun, jossa pikkulapsen tasolle jäävän kehitysvammaisen tytön kasvu blokattiin lääkkeellisesti, hän jäi siis lapsen näköiseksi ja kokoiseksi. Tätä perusteltiin juurikin hoidettavuudella ja hänen omalla elämänlaadullaan. Perhe ja hoitavat tahot oli käsittääkseni saaneet laajasti kritiikkiä ratkaisustaan mutta itse jäin miettimään, että eikö se olisi kaikille helpoin tapa, jos on mahdollista hoitaa niin, että ihminen on ulkoisesti ja sisäisesti samanikäisen tasolla. Kuvittelisin, että hoitaminen, kommunikointi ja kaikki asiat on silloin helpompia. Ei sillä, että kukaan haluaisi ikuisesti viisivuotiasta lasta, mutta parempi ehkä se, kuin viisivuotiaan tavoin käyttäytyvä aikuisen kokoinen ihminen saamassa raivokohtauksia ym.

Missäköhän on näin tehty? Aihe on varmasti tabu.

Kun kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen, seksuaalisuus ja sen estoton jopa aggressiivinen ilmentäminen on myös vaikea aihe. Henkisesti vauva tai taapero, jolla on aikuisen voimat ja seksuaalienergia, on hoitajille/ läheisille raskas hoidettava. Näissä tilanteissa tuo kasvun ja kehityksen blokkaaminen pienenä lapsena voisi olla helpotus. Toki eettisesti vaikea päätös, enkä usko, että Suomessa koskaan mahdollista.

Oliskohan ollut jenkeissä. On monta vuotta jo tuosta kun juttuun törmäsin.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta hoitotyössä yleensäkin on eritteet ja väkivallan uhka, se on samaa muistisairaiden, lasten ja vammaisten kanssa.

Ja nämä kaksi yhdistettynä. Hoidettava sylkee silmiin tai sananmukaisesti paskaisilla käsillä ottaa hiuksista kiinni ja raapii. Usein eritteissä antibioottiresisrenttejä bakteerikantoja. Ennakoitavasti käyttäytyvän ihmisen eritteiltä saa kuitenkin normaalissa tilanteessa aikalailla suojauduttua. Ammattimaisuus on kaikkein koviten koetuksella silloin, kun hoidettavan toiminta uhkaa hoitajan terveyttä.

Kehitysvammapuolellekin mahtuu monenlaisia työpaikkoja, on ihan eri asia olla esim. lievästi kehitysvammaisten päivätoiminnassa kuin jossain tehostetussa palveluasumisessa vaikeasti vammaisten autistien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kehitysvammaisten vanhempien selviytymiskeino arjesta kehua sillä ihanuudella.

Kyllä kehitysvammaisten lasten vanhempien elämä on todella rankkaa. Se ei kuitenkaan vähennä rakkautta omaa lasta kohtaan. Ulkopuolisten on tätä yhtälöä usein vaikea ymmärtää ja ehkä siksi jotenkin päättelevät, että kehitysvammaiset lapset ovat aina ihania, eiväthän vanhemmat muuten jaksaisi rankkaa arkea. En ole kuullut vanhempien itse näin väittävän.

Minua ei rakastettu

Olin täydellinen.

Hoikka älykäs kaunis lapsi.

Sain turpiini .

Onnittelut sun lapselle

Valitettavasti menee rakkaus hukkaan.

Ei se ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa yhtään näitä. Onneksi ei ole pakko. 

Mitä et jaksa?

AP taitaa olla trolli, joka suoltaa ajoittain kehitysvammavihamielisiä aloituksia.

Kuka tahansa, joka hankkiutuu hoiva-alalle ymmärtää jo hyvissä ajoin kehitysvammatyössä esiin tulevat vaikeudet, eikä tee tällaisia avauksia vuosien työskentelyn jälkeen.

T; kahden kehitysvammaisen isä

En ole koskaan kuvitellutkaan, että kehitysvammaiset olisivat mitenkään rauhallisia tai herttaisia. Olen koko elämäni pyrkinyt välttämään heitä, koska heiltä voi oikeasti saada jopa turpaan pienestä asiasta. Lasta odottaessamme pelkäsimme eniten, että siitä tulee kehitysvammainen, koska emme olisi varmana jaksaneet sellaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kehitysvammaisten vanhempien selviytymiskeino arjesta kehua sillä ihanuudella.

Enpä ole kuullut vanhempien tälläistä kehuvan.

Vierailija kirjoitti:

Missä tuollainen olettama on edes esitetty? Kaikki varmasti tajuavat, että ihminen jolla on useita diagnooseja ja niiden liitännäissairauksia ei koskaan koko ajan vain iloista hymyä. Ja ylipäätään, kukaan meistä ei ole koskaan koko ajan ihana.

Ylen sarjat: toisenlaiset frendit, kirjolla ja erityiset (ei faktaa, fiktio-sarja) antaa aivan väärän kuvan näistä tyypeistä. Siloteltu versio ja sanat suuhun aseteltu (?). Antaa aivan väärän kuvan työskentelystä "diagnoosityyppien kanssa". Ja perheet ylempää keskitasoa, huoltajat kouluttautuneita, joten on "panostettu" pienestä lapsesta asti tyyppien kasvatukseen.

Kokeilkaa muutama päivä tai viikko oikeasti töissä heidän kanssaan ...

Monella kuulosuojaimet kaupassa kun ärsykkeistä alkaa sitten äänekäs hulabaloo.