HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Varmaankin käytös muuttunut rehvakkaaksi, arrogantiksi ja itsekkääksi, tyhmentynytkin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos suomalaiselle ala-asteen luokalle tuleva täysin ummikko irakilaispoika otettaisiinkin innostuneesti vastaan? Kyseltäisiin taustasta ja perheestä, muut luokkalaiset esittäytyisivät, vedettäisiin leikkeihin mukaan puoliväkisin. Opettaja tervehtisi nimellä kauniisti hymyillen joka aamu ja toivottaisi hyvää kotimatkaa. Kaikin tavoin ympäristö viestittäisi, että olet ainutlaatuinen ja kiinnostava taustasi takia ja erilaisuutesi puolesta. Että tervetuloa porukkaan, todella hienoa, että saimme sinut joukkoomme.

Näin meidät vaihto-oppilaat otettiin Amerikassa vastaan. Tälläinen amerikkalainen tyyli ei maksaisi senttiäkään mutta eiköhän kieli alkaisi sujua ja kotoutuminen onnistuisi.[/quote

Täsmälleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta maasta suomalaisilla on ihan liian lempeät ja kiltit mielikuvat. Siellä on jäätävä määrä kodittomia jokaisessa suurkaupungissa - voisiko joku kertoa miksi maailman rikkaimman valtion kaduilla on jrjetön määrä kodittomia eikä hoidossa? No tiedetäänhän vastaus, koska ei kiinnosta. USA:n todelliset kasvot ovat kieroutuneet ja perverssit. Yli kaksi miljoonaa vankia, 0,7% prosenttia koko väestöstä, se on paljon. Rikokset ovat hyvin raakoja. Sosiaaliturvan puutteessa omakotitaloihin murtaudutaan yleisesti, ja sadistisimmat raiskaavat naisen ja pistävät miehen katsomaan, sen jälkeen ammutaan. Senhän takia siellä juuri ei ole sosiaaliturvaa, koska "jokainen vastatkoon itsestään", oikeasti veikkaan että se johtuu siitä, että valkoiset eivät halua tukea "muiden" elinmahdollisuuksia, ja rehellisesti - en voi heitä siitä syyttää, nuo ihmiset vihaavat valkoisia. Tuo maa on tuhottu kaaokseen. Kaukana on jonkun esiintuoma "Manifest destiny"! Tuossa maassa naiset ryhtyvät pornotähdiksi massoittain ja miehet joutuvat koviin vankiloihin "USP" "Pen" tekemistään rikoksista. Pelkästään elääkseen!

Juuri näin! Sairaanhoitoa et saa, ellei sinulla ole vakuutusta. Entä miksiköhän siellä on niin paljon kouluampumisia, jos kerran kouluissa on noin hyvä meno?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos suomalaiselle ala-asteen luokalle tuleva täysin ummikko irakilaispoika otettaisiinkin innostuneesti vastaan? Kyseltäisiin taustasta ja perheestä, muut luokkalaiset esittäytyisivät, vedettäisiin leikkeihin mukaan puoliväkisin. Opettaja tervehtisi nimellä kauniisti hymyillen joka aamu ja toivottaisi hyvää kotimatkaa. Kaikin tavoin ympäristö viestittäisi, että olet ainutlaatuinen ja kiinnostava taustasi takia ja erilaisuutesi puolesta. Että tervetuloa porukkaan, todella hienoa, että saimme sinut joukkoomme.

Näin meidät vaihto-oppilaat otettiin Amerikassa vastaan. Tälläinen amerikkalainen tyyli ei maksaisi senttiäkään mutta eiköhän kieli alkaisi sujua ja kotoutuminen onnistuisi.

Miksi ihmeessä siellä on sitten niin paljon niitä kotouttamattomia jengeissä, rikollisina ym?

"Miksi siellä sitten on niin paljon kotouttamattomia jengeissä, rikollisia yms?"

Samasta syystä kun heitä on täällä Suomessa, Ruotsissa ja kaikkialla, tosin mittakaavat on aivan toiset.

Mistä syystä ihminen ei pääse kiinni elämänsyrjään? Vähäinen koulutus ja/tai heikko kielitaito. Kallis asuminen ja eläminen. Yhteiskuntarakenteet, jotka suosivat paikallista tai muualta tullutta keskiluokkaa.

Oikeastaan voisi kysyä, kuka lyö läpi tuon rakenteen? Otan esimerkin Suomesta, omasta naapuristani: tuli Suomeen Sudanista pakolaisstatuksella, opetteli kielen ja hakeutui töihin (normaali liukuhihnatyö 7-15.30) sekä vapaaehtoistyöhön. Ystävällinen ja avoin luonne. Loppu tulema yli kymmenen vuoden jälkeen: edelleen työelämässä, omistaa oman talonsa, vaimokin työelämässä, lapset syntyneet täällä ja puhuvat kotikielenä arabiaa ja suomea toisena kielenä. Kaikilla menee koulussa perus hyvin.

Yksi erottava tekijä on, että he eivät hakeutuneet tässä keskisuuressa kaupungissa mitenkään lähelle muita samasta suunnasta tulleita. Ja toinen erottava tekijä on tämän perheen aikuisten aito halu olla osa tätä maata.

Kuulostan kyllä nyt todella jotenkin Amerikkalaiselta, mutta tämä tarina on ihan tosi ja sijoittuu tänne meidän Suomeen :D

Vierailija kirjoitti:

Entä jos suomalaiselle ala-asteen luokalle tuleva täysin ummikko irakilaispoika otettaisiinkin innostuneesti vastaan? Kyseltäisiin taustasta ja perheestä, muut luokkalaiset esittäytyisivät, vedettäisiin leikkeihin mukaan puoliväkisin. Opettaja tervehtisi nimellä kauniisti hymyillen joka aamu ja toivottaisi hyvää kotimatkaa. Kaikin tavoin ympäristö viestittäisi, että olet ainutlaatuinen ja kiinnostava taustasi takia ja erilaisuutesi puolesta. Että tervetuloa porukkaan, todella hienoa, että saimme sinut joukkoomme.

Näin meidät vaihto-oppilaat otettiin Amerikassa vastaan. Tälläinen amerikkalainen tyyli ei maksaisi senttiäkään mutta eiköhän kieli alkaisi sujua ja kotoutuminen onnistuisi.

Ja toisaalta on teroitettu että on mikroaggressiota kysyä mistä toinen on tullut, pitää käyttäytyä niinkuin muillekin suomalaisille. Näkee videoita missä erilaiset tulijat kertovat tuohtuneina "olevinaan hyväntahtoisista" kyselyistä, jotka he kokevat kuitenkin epämiellyttävinä.

Mikä se ällistyttävä muutos sitten oli?(haluaisin lähteen,en löytänyt hesarista) 

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin käytös muuttunut rehvakkaaksi, arrogantiksi ja itsekkääksi, tyhmentynytkin siellä.

Jenkeissä vaihtarin mukaan kokeetkin ovat lukiossa monivalintaa, eli valitaan kolmesta lauseesta oikea. Kunnomn urpoa meininkiä. Sitten leikellään sammakoita labrassa, kuin sillä olisi jotain tieteellistä merkitystä nuorille. Keskittyisivät historiaan ja muuhun, mutta siellähän halutaankin pitää väestö tyhmänä eliitin toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä se ällistyttävä muutos sitten oli?(haluaisin lähteen,en löytänyt hesarista) 

Se on tämän päivän paperilehdessä osassa B sivuilla 8-9. Lapsi meni ekalle luokalle, ei osannut vielä yhtään englantia. Opettaja oli kannustava, esitelmän pitäminenkin oli onnistunut hyvin jo ensimmäisenä keväänä. Lapsen itsetunto on kehittynyt ja hän on oppinut sosiaalista rohkeutta.

"Kun olimme juuri muuttaneet, ovelle tultiin koputtamaan ja kysymään, tarvitsemmeko apua. Saimme kutsuja aikuisten Whatsapp-ryhmiin. Pian alkoi tulla kutsuja leikkitreffeille - sille koulun uudelle tytölle, joka ei puhu englantia. Meitä ei ottanut vastaan vain koulu vaan koko naapurusto."

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi syyllistetään suomalaisia, että ei osata ottaa muuttajia vastaan, mutta Usassa osataan.

Tottahan tämä on. Suomalaisten heikko itsetunto näyttäytyy vihamielisyytenä, mateluna, ennakkoluuloisuutena, lipomisena, vihamielisyytenä, mielistelynä tai muuna luonnottomana vänkäilynä.

Siitä artikkeli juuri kertoi: tulijat otetaan ystävällisesti vastaan kouluissa, naapurustoissa ja minne tahansa menetkin. Eikä olla ainoastaan yhtävällisiä vaan huolehditaan siitä, ettei tulijat koe itseään ulkopuolisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Noinkohan olet käynyt yhdessäkään suomalaisessa koulussa tai päiväkodissa viimeisen 15 vuoden aikana? Siellä on 200-900 lapsen kesken jaetut avotilat, inkluusio ja jokainen tekee, mihin omat mielenkiinnon kohteet milloinkin antaa impulssin. Ihan opetussuunnitelmaan kirjattu uusi uljas "läntisen" ihanteen toimintakulttuuri. Älylaitteita niin paljon kuin suinkin sadaan kahmittua kasaan, säkkituoleja, hyppypalloja, hampurilaisia ja vilkkuvaloja sekä kaiken kokoisia hymynaama tarroja ja glittertehosteita.

Niin, siellä on myös valtava koulutetun henkilöstön alalta irtisanoutumisen aalto. Sekä kouluissa että päiväkodeissa.

Hae ihmeessä töihin, pääset aivan varmasti. Riittää, että hymyilet suu korvissa, huudat kovalla äänellä kaikille, että "you are awesome, I love this an this and everything, look at me!!" Kun vain toitotat jokaiselle lapselle, aikuiselle, vanhemmalle, työkaverille, putkimiehelle ja kenelle vaan, että mikä vai asia mitä he tekevät, aikovat tehdä tai ovat joskus tehneet on incredible, awesome, super, fantastic ja että rakastat sitä, niin kaikki ok. Älä huomaa mitään pahaa tai kehitettävää, kaikki on vain loistavasti koko ajan ja kaikki rakastavat kaikkea ja kaikkia. Paitsi venäläisiä ja kiinalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Oma kokemukseni on, ettei kyse ole kehumisesta vasn siitä, että jaikki saavat ihan vain olla itsejään. Aivan eri tunnelma kuin Suomessa. Rento, lämmin, aitoutta tukeva, hyväksyvä, jotenkin vain todella onnellistuttava. Mutta oma kokemukseni on 1980-1990 lukujen taitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyse oli ekaluokalle kesken lukuvuoden menneestä tytöstä.

Minä tykkäsin koulusta, esiinnyin mielelläni jopa laulaen luokan edessä. Esitelmäni ja aineeni olivat ainakin opettajan mielestä hyviä. Niitä aineitani hän luki aina ääneen muille, kertomatta kirjoittajaa, mutta kaikki arvasivat. Mulla ei pokka pitänyt. :-)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lasten ei tarvitse samalla lailla menestyä kuin USAssa, koska yhteiskunta pitää heistä huolta aikuisina jos he eivät pärjää.

Suomessa heikkolahjaisista pitää yhteiskunta huolen tarjoamalla sossurahaa vaikka koko eliniän. Lahjakkaat pyritään kaikin keinoin tasapäistämään sillä kommunismin nimissä kaikilla pitää mennä yhtä huonosti. Amerikassa lahjakkaimmat saavat kouluttautua aivan maailman huipulle saakka mutta Suomessa vähänkin lahjakkaiden tavoitteet yritetään saada lytättyä kuten nähtiin tavoiteena lakkauttaa musiikkiluokat Helsingissä.

Älkää lainatko edellisten kirjoittajien kommentteja, koska rimpsusta tulee niin pitkä ettei viitsi edes lukea. Jokainen osaamme ne aiemmat kommentit muutenkin lukea.

Oppi varmaankin ta-vaa-maan😉

Mukava yleistys kotivideoiden perusteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se ällistyttävä muutos sitten oli?(haluaisin lähteen,en löytänyt hesarista) 

Se on tämän päivän paperilehdessä osassa B sivuilla 8-9. Lapsi meni ekalle luokalle, ei osannut vielä yhtään englantia. Opettaja oli kannustava, esitelmän pitäminenkin oli onnistunut hyvin jo ensimmäisenä keväänä. Lapsen itsetunto on kehittynyt ja hän on oppinut sosiaalista rohkeutta.

"Kun olimme juuri muuttaneet, ovelle tultiin koputtamaan ja kysymään, tarvitsemmeko apua. Saimme kutsuja aikuisten Whatsapp-ryhmiin. Pian alkoi tulla kutsuja leikkitreffeille - sille koulun uudelle tytölle, joka ei puhu englantia. Meitä ei ottanut vastaan vain koulu vaan koko naapurusto."

Heh, kun tänne muutti usasta perhe, ei vastaanotto todellakaan ollut tuollainen. Parin vuoden kuluttua muuttivat takaisin kun olivat huomanneet virheensä.

Meillä oli ala-asteella (oisko ollut pari vikaa vuotta) joka perjantai oman luokan kesken sellainen, että pari tuntia esitettiin vapaaehtoisesti kaveriporukoissa tehtyjä sketsejä/esityksiä. Muistaakseni kaikki osallistui melkein aina. Toi oli sellainen mitä kaikki odotti aina innokkaana. Sitten tuli yläaste ja kaikki muuttui vakavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos suomalaiselle ala-asteen luokalle tuleva täysin ummikko irakilaispoika otettaisiinkin innostuneesti vastaan? Kyseltäisiin taustasta ja perheestä, muut luokkalaiset esittäytyisivät, vedettäisiin leikkeihin mukaan puoliväkisin. Opettaja tervehtisi nimellä kauniisti hymyillen joka aamu ja toivottaisi hyvää kotimatkaa. Kaikin tavoin ympäristö viestittäisi, että olet ainutlaatuinen ja kiinnostava taustasi takia ja erilaisuutesi puolesta. Että tervetuloa porukkaan, todella hienoa, että saimme sinut joukkoomme.

Näin meidät vaihto-oppilaat otettiin Amerikassa vastaan. Tälläinen amerikkalainen tyyli ei maksaisi senttiäkään mutta eiköhän kieli alkaisi sujua ja kotoutuminen onnistuisi.

Juuri tästä mielestäni artikkelissa olikin kyse. Kuinka ihanaa olisi, jos Suomessakin lapsia (ja muitakin) kohdeltaisiin inhimillisesti, kannustavasti ja jopa ystävällisesti. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä onko pohjoismaalainen tyttö vai Euroopan ulkopuolelta tullut poika. Kaikki me lapsinemme rakennamme tätä yhteiskuntaa johonkin suuntaan. Meidän pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä kuinka kohtelemme toisiamme. Tuijotamme liikaa omaan napaan.