Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?

Miksi ihmeessä haluaisin jatkaa jämämiehen kanssa?

No haloo en taistelisi yhtään

Taistelijat taitavat olla harvassa. Mutta ovatko tosielämässä?

upupup

Vierailija kirjoitti:

En tappele yhtään, ei ole tarvetta. Minun parisuhteessa ovi on aina auki, koska tahansa saa lähteä ja on oma valinta pysyykö.

Sama meillä. Ei sido yhteiset lapset, yhteinen omaisuus tai yhteinen velka. Sillä hetkellä, kun kiinnostus loppuu tai joku muu alkaa kiinnostaa enemmän, pääsee kumpi tahansa lähtemään hyvin helposti.

Mitä helvetin taistelua ap odottaa? Melko lapsellinen ja WT näkemys siitä, miten aikuiset ihmiset asiansa hoitavat.

Jaa, en ehkä taistelisi hetkeäkään. Se olisi "liiton avaus", eli alkaisin elää itsekin vapaasti. Tuskin välttämättä eroa tarvitsisi ottaa, mutta pitäisi neuvotella asiat uusiksi. Luottamus toki menisi. Toisaalta olemme paljon puhuneet, että asioista puhutaan, ennen kuin sössitään. Ehkäpä hän uskaltaisi sanoa, jos vieras kiinnostaisi. 

Annoin miehen mennä, en taistellut enkä edes itkenyt miehen nähden. Minulla kesti nelisen vuotta toipua erosta.

Nyt olemme molemmat jo vanhuksia ja mies otti yhteyttä. Hänellä on toisesta avioliitostaan kaksi lasta, mutta ero tuli ja esimerkiksi seksi ei kuulemma ollut sujunut. Jätti myös toisen vaimonsa. Solmi kolmannen avioliiton ja sai lapsen tämän naisen kanssa. Nainen kylmeni miehelle, eikä seksiä ollut kuulemma lapsen syntymän jälkeen enää ollenkaan.

Tällä sankarilla oli otsaa ottaa minuun yhteyttä ja valittaa yksinäisyyttään, hän tajusi näin 50 vuoden kuluttua, että minä olisin sittenkin ollut se oikea. Naurettava yritys saada omaishoitaja. Sitäpaitsi hänelle ei ollenkaan tuntunut menevän perille, että olin saanut hyvän parisuhteen ja avioliiton toisen miehen kanssa ja hänen kanssaan kaksi ihanaa lasta.

Ikinä ei kannata jäää suhteeseen, jossa ei ole kumppanille se tärkein ja ainoa.

Kuvitteleeko joku mies oikeasti olevansa niin ainutlaatuinen, että naiset viitsisivät järjestää hänestä kissatappelun? Sellaisia ei ole sivistyneissä piireissä, vaan ne on valkoroskaväen juttuja amerikkalaisissa kolmosluokan sarjafilmeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään itsestäni enemmän ja epäilyskin riittäisi, niin se olisi siinä.

Tuskinpa.

Helppo huudella täällä, mutta kun erosta kun tulee tosi, se onkin rankka ja tuskallinen kokemus.

Naiset ovat tässä ketjussa, jotenkin liian varmoja miehistään.

Luulevat, ettei tuo kaljupää ja vähän lihonnut edes muille kelpaa.

Kyllä kelpaa.

No mutta olkaapa hyvät! Mitä vielä aikailette? Jaa ei käynytkään niin kuin suunnittelette?

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin taistelua ap odottaa? Melko lapsellinen ja WT näkemys siitä, miten aikuiset ihmiset asiansa hoitavat.

En odota mitään, mutta näen sellaisen lähipiirissäni. Taistelu on karua. Karua mitä kaikkea nainen tekee saadakseen miehen pidettyä kaiken sen jälkeen miten mies on naista kohdellut. Mietin, että tässä tapauksessa nainen, joka taistelee, on jotenkin jäänyt kasvamatta aikuiseksi tai sitten hänellä on ADD.

Onko kova hinku ykköseksi ja silti pysyt kakkosena?[/quote]

Oletan, että kaikki tähän tägänneet ovat niitä puolisoita, jotka taistelee petturipuolisostaan kynsin ja hampain sanan varsinaisissa merkityksissä.

Luulen, että se on teidän karma ja teille ihan oikein, että teitä on kohdeltu ja kohdellaan jatkossakin noin kuin on kohdeltu. Ehkä olette itse olleet koulukiusaajia ja saatte nyt kokea miltä kiusaaminen tuntuu.

upupup

Upup

Upup