Miehen työ viemässä häntä vuodeksi tai kahdeksi Yhdysvaltoihin. Perhe mukaan vai ei?
Haluaisitko itse lähteä? Lapsia meillä on kolme, iältään 8, 12 ja 14. Oma työni on perus liukuhihnatyötä, jonka jättäisin mielelläni taakseni, mutta lapsia mietin. Ja sitä, että mitä tehdä meidän talolle ja miten siellä olisi varaa asua yhtä kivasti kuin nyt asutaan.
Kaupunki jossa työkohde on, on pienehkö perusamerikkailainen kaupunki länsiosassa Yhdysvaltoja. Talojen hinnat ja vuokrahinnat kuitenkin melko korkeita.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin myös perusteluja mielipiteisiinne. Jos kaikki mukaan, niin mitä hyvää näet siinä. Tai jos olet painanut alanuolta aloitukselleni tai jonkun ehdottamalle perhe mukaan - kommentille, niin miksi? Mitä ajattelet itse asiasta?
Ja kyllä, osaan ajatella itsekin :) Mutta mielipiteidenvaihto on avartavaa (lähes) aina.
Isomman lapsen lukiosta en ole itse huolissani, armeijan suorittaminen kävi mielessä että miten sen kanssa, kun lähtö Yhdysvaltoihin on vuoden päästä aikaisintaan (kun nykyinen työntekijä tulee sieltä pois). Ap
Sitä inttiä nyt ei kannata miettiä vielä, siihen voi hakea helposti lykkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Mukaan vaan. Miehen työnantaja maksaa kuitenkin asumisen. Aina löytyy hulluja jotka vuokraa omakotitalojakin niin saatte hyvää tuloa kotimaasta.
Aloituksessa ei sanottu että työnantaja maksaa asumisen, mistä tuon keksit?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä lapset on? Olisivatko innoissaan uudesta vai jäävätkö kaipaamaan harrastuksia, kavereita ja sukulaisia liikaa? Onko teillä USAssa varaa suomalaiseen elintasoon eli hyviin kouluihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon?
Aina voi toki ottaa kokeilun, menette sinne vaikka kolmeksi viikoksi ja katsotte miltä tuntuu.
Emme ole kertoneet tällaisesta vaihtoehdosta vielä ollenkaan heille. Kaikkia heidän harrastamiaan juttuja voi harrastaa tässä ko. kaupungissa. Hintatasoa en tosin tiedä. Varmasti he ikävöivät kavereitaan ja sukulaisiaan, totta kai. Minäkin ikävöin/ikävöisin. Tämä eroaa onneksi vaikka vaihto-oppilasajasta siten, että olemme siellä koko perhe. Näillä näkymin minun viisumilla ei ole työnteko-oikeutta ainakaan alkuun.
Terveydenhuollosta sen verran, että vakuutus tulee miehen työnantajalta ja kattaa koko perheen.
Peruskoulutus ei maksa mitään, lapsilla on oikeus paikalliseen kouluun ja koulukyyteihin. Stipendi-periaatteesta en ole ottanut selvää vielä (se ei ole kuitenkaan ajankohtaista koska aika tuolla osuu vanhimman lapsen kohdalla high school-vuosiin). Puolisoni palkalla ei kustanneta huippuylipistoja, enkä tiedä tavallisistakaan, koska meillä ei ole sellaisia säästöjä mitä paikalliset kerää lapsen syntymästä lähtien. Ap
Mieti miten hieno tilaisuus teidän perheellenne kokea tuollainen yhteinen "seikkailu". Jos lähdet mukaan, se varmasti parantaa suhdettanne. Jos et lähde, se voi olla helposti kuolinisku parisuhteellenne.
Lapsillekin tulisi jo kova ikävä isäänsä, jos hän yksin lähtee.
Kannustan jättämään vanhan tutun ja tylsän taaksesi, ja hyppäämään uuteen jännittävään elämään. Se piristää ja saatte upean kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota voisi pitää todella suurena lahjana teidän lapsille. Kielitaito tulee mieleen ensimmäisenä.
Juuri näin.
Ensimmäiselle reissulle lapset mukaan, kyllä kannatti heidän tulevaisuutensa kannalta näin jälkeenpäin katsottuna.
Toisella reisulla lapset jo omillaan, rouva ei lähtenyt mukaan.
Erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten hieno tilaisuus teidän perheellenne kokea tuollainen yhteinen "seikkailu". Jos lähdet mukaan, se varmasti parantaa suhdettanne. Jos et lähde, se voi olla helposti kuolinisku parisuhteellenne.
Lapsillekin tulisi jo kova ikävä isäänsä, jos hän yksin lähtee.
Kannustan jättämään vanhan tutun ja tylsän taaksesi, ja hyppäämään uuteen jännittävään elämään. Se piristää ja saatte upean kokemuksen.
Itse ajattelen tämän ainakin nyt siltä kannalta, ett ko. kaupunki ei ole jännittävä eikä iso ja erikoinen :D Jotkin isojen kaupunkien huonot puolet on siten lähes kokonaan poissuljettu. Ap
En lähtisi noin lyhyen ajan takia. Lomilla voi vierailla puolin ja toisin ja videopuheluita soittaa. Ja jos ero tulee niin se olisi tullut väistämättä jossain vaiheessa.
Kai se todellinen kysymys tässä on, kumpi on tärkeämpi, lasten kaveruussuhteet ja koulut yms. kahden vuoden aikana vai avioliiton pelastaminen.
Sehän on nimittäin selvää, että jos mies asuu kaksi vuotta toisella mantereella, se avioliitto on taputeltu.
Varmasti varsin upea kokemus kaikille, etenkin lapsille. Lähtekää ihmeessä! Suomeen voi aina palata ja täällä päästä takaisin "liukuhihnahommiin".
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvallat on nykyään sellainen sirkus, että enpä muuttaisi ja veisi lapsiakin mukanani sille hölmölään. Miettisin sellaista vaihtoehtoa, että vaikka ne kesät oltaisi koko perhe siellä. Perheen isä saisi luvan tulla jouluiksi kotiin. Jos perhe hajoaa niin siihenkin pitäisi varautua.
Milloinkahan Yhdysvallat on ollut jotain muuta? - Mutta joo. Olen mielikuvassa, että Yhdysvaltain kiinnostus on viime vuosina laskenut viime vuosina ati vuosikymmeninä, kun Jenkit eivät näyttäydy tarunhohtoisena maana, joka on tai olisi jotain muuta kuin Kekkosslovakialainen Suomi.
Silti jos on mahdollsiuus lähteä vuodeksi vaihtoon koko perhe, niin olen sitä mielstä, että se saattaisi kannattaa. Ajattelen jotenkin niin, että kyse olsi seikkailu, jonka aikana pääsisi oppimaan ja näkemään ja kohentamaan kielitaitoaankin.
- Eikä sekään ole yhtään huono juttu, että voi omakohtaisesti arvioida Suomea ja suomalaisia tapoja ja käytäntöjä "ulkopuolelta", joiden arvo tai arvottomuus voi yllättäen tuntua ihan toiselta kuin silloin kun on itse niissä kiinni.
Sinkkumies
Itse lähdin kahdeksi vuodeksi.
Venähti kymmeneksi vuodeksi.
Ei pidä olettaa, että annettu aikataulu tulee pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä lapset on? Olisivatko innoissaan uudesta vai jäävätkö kaipaamaan harrastuksia, kavereita ja sukulaisia liikaa? Onko teillä USAssa varaa suomalaiseen elintasoon eli hyviin kouluihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon?
Aina voi toki ottaa kokeilun, menette sinne vaikka kolmeksi viikoksi ja katsotte miltä tuntuu.
Emme ole kertoneet tällaisesta vaihtoehdosta vielä ollenkaan heille. Kaikkia heidän harrastamiaan juttuja voi harrastaa tässä ko. kaupungissa. Hintatasoa en tosin tiedä. Varmasti he ikävöivät kavereitaan ja sukulaisiaan, totta kai. Minäkin ikävöin/ikävöisin. Tämä eroaa onneksi vaikka vaihto-oppilasajasta siten, että olemme siellä koko perhe. Näillä näkymin minun viisumilla ei ole työnteko-oikeutta ainakaan alkuun.
Terveydenhuollosta sen verran, että vakuutus tulee miehen työnantajalta ja kattaa koko perheen.
Peruskoulutus ei maksa mitään, lapsilla on oikeus paikalliseen kouluun ja koulukyyteihin. Stipendi-periaatteesta en ole ottanut selvää vielä (se ei ole kuitenkaan ajankohtaista koska aika tuolla osuu vanhimman lapsen kohdalla high school-vuosiin). Puolisoni palkalla ei kustanneta huippuylipistoja, enkä tiedä tavallisistakaan, koska meillä ei ole sellaisia säästöjä mitä paikalliset kerää lapsen syntymästä lähtien. Ap
Kannattaisi kyllä lapsille kertoa mahdollisimman pian. Heillä on aikaa miettiä kunnolla joka kantilta asiaa ja jos joku on vahvasti asiaa vastaan, mielikin voi kääntyä, kun on reilusti aikaa miettiä.
Ei kannata lähteä mukaan. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus pariskunnan olla erossa toisistaan. Pidentää varmasti liiton kestoa.
Vierailija kirjoitti:
Öö
Se ei ole suhde jos mies muuttaa ulkomaille
Mitä sä selität?
Ihmisiä, perheitä, pariskuntia on kuule vuosikausia erossa toisistaan komennusten jne. vuoksi, ja suhteita ja perheitä ne silti on. Vahvempia kuin monella muulla jopa.
Miksi täällä jankataan tuosta liiton kestämisestä? Että onko se todella automaattinen ero jos mies lähtee työkomennukselle ulkomaille?
Meinaatteko te, että se mies pettää siellä automaattisesti? Vai nainen täällä? Vai mitä ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Joko menet mukaan
Mies ei lähde
Tai eroatte
Heti ehdotetaan eroa
Vierailija kirjoitti:
Kai se todellinen kysymys tässä on, kumpi on tärkeämpi, lasten kaveruussuhteet ja koulut yms. kahden vuoden aikana vai avioliiton pelastaminen.
Sehän on nimittäin selvää, että jos mies asuu kaksi vuotta toisella mantereella, se avioliitto on taputeltu.
No ei tuo nyt mikään fakta ole. Onhan niitä liittoja, joissa toinen puoliso on ulkomailla pitkiä ajanjaksoja useamman vuoden ajan ja liitto kestää sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö
Se ei ole suhde jos mies muuttaa ulkomailleMitä sä selität?
Ihmisiä, perheitä, pariskuntia on kuule vuosikausia erossa toisistaan komennusten jne. vuoksi, ja suhteita ja perheitä ne silti on. Vahvempia kuin monella muulla jopa.
Kyse ei ole siitä, etteikö vahva suhde ja tiivis perhe VOISI teoriassa kestää ihan mitä vaan. Mutta fakta nyt kuitenkin on, että valtaosa etäsuhteista päättyy eroon.
Jos avioparin ei TARVITSE olla vuosikausia erossa, ei missään nimessä kannata olla, ellei halua edesauttaa eron tapahtumista. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on ihan todellinen ilmiö.
-eri
Yhdysvallat on nykyään sellainen sirkus, että enpä muuttaisi ja veisi lapsiakin mukanani sille hölmölään. Miettisin sellaista vaihtoehtoa, että vaikka ne kesät oltaisi koko perhe siellä. Perheen isä saisi luvan tulla jouluiksi kotiin. Jos perhe hajoaa niin siihenkin pitäisi varautua.