Linkki juttuun jossa isovanhemmat kritisoivat lastaan

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea valitusvirrestä kuin alun.

Ihmettelen kovasti miksi nämä "vanhukset" eivät voi yksinkertaisesti vain sanoa lapsukaiselleen, että ei, meillä on nyt muuta. Mielestäni se olisi niin helppoa, mutta jos ei osaa itse sitä sanoa, niin turha se on vollottaa asiaa ympäriinsä ja uhriutua.

Sitä saa mitä tilaa, tässä tapauksessa kunnioitusta ei ole kumpaakaan suuntaan ja tulos on mikä on. Voi voi.

Jutun lopussa isovanhempi kirjoittaa, että eivät "juurikaan saaneet omaa aikaa" silloin kun omat lapset oli lapsia.

Jostain syystä kiinnitin huomion tuohon "juurikaan". Eli laatuaikaa on saatu kuitenkin. Kysymys kuuluu, että kuinka paljon?

Joka tapauksessa näen että oli sitä laatuaikaa ollut paljon tai vähän, nämäkään isovanhemmat eivät onnistuneet perheen keskinäisessä kommunikaatiossa: on luonnotonta, että asioista ei voida keskustella avoimesti, rehellisesti ja toisia tahallaan loukkaamatta.

Ihmisten luonteissa on aina eroa, mutta kyllä perhedynamiikka on aina aikuisten vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lapset tehdään yhä vanhempana. Kun lapsenlapsia viimein tulee, isovanhemmat ovat jo iäkkäitä.

Minä en esimerkiksi itse uskalla ottaa lapsenlapsia lainkaan hoitooni, koska en pysty enää juoksemaan selkävaivojen takia. Joutuisin pitämään ulkona lapsia koko ajan valjaissa ja silloin olisi vaarana, että lapset nykäisevät minut kumoon ja selkä pahenisi entisestään.

Näinhän se on.

Kun koulut on käyty, ammatillinen pätevyys hankittu ja työpaikkaan päästy, pitää työura saada käyntiin ja luoda suotuisat taloudelliset olosuhteet mahdollista myöhempää perhe-elämää varten. Tärkeintä sitä ennen on kuitenkin vielä täysillä nauttia huolettomista sinkkuvuosista. Kun sitten tulee aika asettua ja hankkia sopiva pysyvä kumppani, monien kokeilujen jälkeen ehkä vihdoin se oikea löytyy. Vuosia on kuitenkin kulunut ja hedelmällisyys ehtinyt laskea, jolloin lasta ei aina heti kuulukaan.

Tässä ajassa lastenlapsia innokkaastikin odotelleet isovanhemmat alkavat ikääntyä, väsyä ja heidän voimansa ehtyä.

Kirjoitin jo toiseen ketjuun tästä samasta. Mutta siis jutussa oli lause: " Siitä huolimatta saamme kuulla, kuinka kavereiden vanhemmat hoitavat lastenlapsia ja kuinka surkeita vanhempia olemme, kun emme enää yli 70-vuotiaina kykene samaan. " Ja mua ihmetyttää se, että jos kavereiden vanhemmat tekevät jotain, niin ei se suinkaan tarkoita, että omien vanhempienkin pitäisi.

Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Ja kyllä nämä lapset ovat välillä mullakin hoidossa. Ihan ilman, että vanhempansa pyytävät. Kunhan taas pääsen vesivahinkoevakosta kotiin, kysyn, milloin lapset voisivat tulla taas meille. Näillä kahdella lapsella on tällä hetkellä 8 eri paikkaa, joihin voivat mennä hoitoon. (ja kaikki nämä vielä työikäisiä) Eikä tässä ole mukana vielä lasten kummit tai vanhempiensa ystävät. On ihan selvää, että tällaisessa tapauksessa lapset saattavat olla useinkin jonkun muun luona kuin vanhempiensa. Olisi aika kohtuutonta jonkun sellaisen, jolla on lapsilleen  vain yksi mahdollinen hoitopaikka ja sekin yli 70-vuotiaiden luona, olettaa saavansa lapsensa yhtä usein hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lapset tehdään yhä vanhempana. Kun lapsenlapsia viimein tulee, isovanhemmat ovat jo iäkkäitä.

Minä en esimerkiksi itse uskalla ottaa lapsenlapsia lainkaan hoitooni, koska en pysty enää juoksemaan selkävaivojen takia. Joutuisin pitämään ulkona lapsia koko ajan valjaissa ja silloin olisi vaarana, että lapset nykäisevät minut kumoon ja selkä pahenisi entisestään.

Näinhän se on.

Kun koulut on käyty, ammatillinen pätevyys hankittu ja työpaikkaan päästy, pitää työura saada käyntiin ja luoda suotuisat taloudelliset olosuhteet mahdollista myöhempää perhe-elämää varten. Tärkeintä sitä ennen on kuitenkin vielä täysillä nauttia huolettomista sinkkuvuosista. Kun sitten tulee aika asettua ja hankkia sopiva pysyvä kumppani, monien kokeilujen jälkeen ehkä vihdoin se oikea löytyy. Vuosia on kuitenkin kulunut ja hedelmällisyys ehtinyt laskea, jolloin lasta ei aina heti kuulukaan.

Tässä ajassa lastenlapsia innokkaastikin odotelleet isovanhemmat alkavat ikääntyä, väsyä ja heidän voimansa ehtyä.

Millos se sopiva rako olisi viettää lastenlasten kanssa aikaa?  Yleensä saa lukea, että isovanhemmat on vielä työelämässä, ei ehdi eikä jaksa. No sitten ne on jo yli 70 ja liian iäkkäitä. Eli lapset pitäisi tehdä isovanhemmille sopivaan rakoon, joka monella (ei kaikilla HUOM!) tuntuisi olleen jossain 63 ja 70 välissä?

Meillä ei taida olla vastaavia ongelmia kun itsekin olen 68 vuotta ja 11 kuukautta kun olen ilmeisesti riittävän vanha etten kykene enää työhön. Siinähän jää vuosi tehokasta peliaikaa, vaikka hengata lastenlasten kanssa jos olen onnekas ja saan sellaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ajatus että perhe tarvitsee tukiverkkoja on yhteiskunnasta lähtöisin. Sitähän suorastaan kuulustellaan neuvolassakin, että kai te otatte omaa aikaa ja kai ne isovanhemmat auttaa jne.

Olet jotenkin epäonnistunut, jos suku ei hääri ympärillä.

Jutun suvussa on kommunikaatio täysin hukassa, kun pitää lehdessä ruikuttaa. Tosin epäilen, että koko juttu on väritettyä marttyrointia.

No se on kylläkin täysin epänormaali tilanne ihmisen historiassa että elellään vain ydinperheenä. Lapset on aina kasvatettu sukuyhteisöissä. Myös Suomessa aina kaupungistumisen kiihtymiseen asti.

Itse asuin lapsena 70-luvullakin vielä isovanhempien kanssa samassa pihapiirissä.

Sama, isovanhemmat asuivat naapurissa ja siellä minäkin serkkuineni olin hoidossa kouluikään asti. En muista, että minua olisi erityisesti vanhempieni toimesta 80-luvulla kasvatettu tai hoidettu. En muista, että edes läksyjäni olisi ikinä kuulusteltu tai katsottu niiden tekemisen perään. Lapset menivät vähän niinkuin siinä tavallisen kotipuuhastelun sivussa. Ihan hyvä lapsuus mulla silti oli ja äitini hoitaa mielellään minun lastani - jopa yli tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastauksista on tämän hyväksikäyttäjä-äidin puolella?

Kyllä keski-ikäisellä pitäisi sen verran olla maalaisjärkeä ja käytöstapoja, ettei vie lapsiaan viikoksi toiselle hoitoon ilman minkäänlaista ruokakorvausta. Tuskin tämä nainen kohtelee ystäviään samalla tavalla kuin vanhempiaan.

Mistä hän edes tietäiis, että ne isovanhemmat ei halua lapsia sinne, jos nämä eivät sitä kerro?

Sitäpaitsi meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Liitto juttua? Mummo on yrittänyt keskustella lapsensa kanssa, mutta tällöin tulee vain "tuutin täydeltä" lokaa niskaan.

Emme voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut vai onko mitään, siksi ei kannata alkaa spekuloida vaan jutella annettujen tietojen pohjalta. Tämä keskustelu kun ei ole mikään tuomioistuin mikä oikeasti vaikuttaisi johonkin ja kaiken lisäksi juttu on ihan anonyymi.