Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Hormoneista saatu "halukkuus" ei ole ok.

Kenenkään ei "pidä" olla halukas.

Mutta jos on parisuhteessa tai ylipäätään suhteessa asiasta pitää yhdessä keskustella. Miten toinen suhtautuu esimerkiksi kokonaan loppuneeseen seksielämään.

Yksipuolisesti ei voi päättää miten parisuhteessa eletään.

Voi olla rauhassa haluton. Mutta joku ratkaisu pitää silloin keksiä jos toisella halut ovat tallella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parittomat naiset voivat ihan vapaasti olla haluamatta seksiä, mutta parisuhteessa olevien toivoisin ajattelevan toisin. En ainakaan omaa seksielämääni halua lopettaa toisen päätöksellä. Perheeni hajoaisi siihen ja se olisi musertava paikka.

Parisuhteessa olevat miehet voisi myös vähän huomioida puolisoaan ja päättää olla hankkimatta erektiohäiriötä. Olisi se musertava paikka, jos toinen yksipuolisesti päättäisi ettei saa enää piliään nousemaan.

Se, ettei halua on eri asia kuin se ettei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko reilua aviosiipalle? Ei kai se muuten haittaiskaan, jos vaan kumpikin ovat tyytyväisiä seksittömään elämään.

halukas N52v

No sitten sallitaan tarpeiden purkaminen kodin ulkopuolella, tietysti. Tai vähintään katsotaan hienovaraisesti muualle jos näin käy. Ei kenelläkään ole oikeutta pakottaa toista selibaattiin.

Avioliittoa takana 46vuotta. Sexiä ei ihan nuoruuden innolla ole liitossa, mutta kuitenkin tarpeeksi. Vaihdevuosina sain VagiFem puikot joilla asetan estrogeenia kohdunsuulle. Kas vain on limakalvot pysyneet kosteana. Voin siis harrastaa kivutonta sexiä. Haluja en hormoneilla ole jatkanut. Kyllä on haluja, mutta vaatii myös itseltä aloitteellisuutta. Nyt 70v vielä jatkamme sänkyhommia. Mies on hiukan laantunut ehkä. Ehdotin Viagraa. Saa nähdä jos hommaa niitä.? Haluaisin näiden leikkien jatkuvan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Jos kumpikaan ei sitä seksiä halua ja se on ihan okei, niin mikä on sellaisessa suhteessa se ongelma mistä pitää keskustella? Pääasiassa kai ongelmana on juuri ne suhteet, joissa toinen edelleen haluaa ja kärsii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta. Jos molemmat on samalla sivulla asian kanssa niin ei kai se kenellekään kuulu. Saa sitä ihmiset olla selibaatissa vaikka koko ikänsä. Minäkin tunnen alle 30 v pareja joilla ei ole seksiä, mutta ei he koe mitään tarvetta hakea sille siunausta ulkopuolelta.

Ja tässä ketjussa on kyllä useammassa kommentissa syyllistetty jättäjiä tai avoimen suhteen haikailijoita. Vain osa on ollut tuota mieltä, että vapaasti saa lähteä jos ei suhteen uusiksi sanellut speksit kiinnosta. (Osa myös sitä mieltä, ettei avosuhde käy, mutta diskreetisti voi käydä vieraissa.)

Moni on varmaan pettynyt siihen, että loppuelämän suhteesta puhunut mies/nainen ei kestäkään vanhenemisen muutoksia parisuhteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että avioeroa voi hakea yksin eikä siihen edes tarvita syytä. Jokainen saa erota, kun on tyytymätön. Vaikka se varmasti tuntuu aluksi pahalta, uskoisin molempien lopulta ymmärtäneen, että oli naimisissa väärän ihmisen kanssa. Ihanteellista tietysti olisi, jos tekisi kumppanille selväksi, että suhde jatkuu vain niin kauan kuin on seksiä. Silloin molemmat tietävät, haluavatko pysyä suhteessa vai etsiä eri tavalla ajattelevan kumppanin. 

Onko se viisikymppisenä seksin lopettanut kertonut etukäteen odottavansa, että hänellä on oikeus lopettaa yksipuolisella päätöksellä molempien seksielämä 20 vuotta etuajassa? Minusta sellainen odotus on niin absurdin kohtuuton, ettei sellaista voi vaan ominpäin olettaa ja kuvitella sen sitovan toista.

Ja kyllähän moni sen sanookin, että odottaa että parisuhteessa on myös seksielämää. Seskittömyyshän on hirveän yleinen syy eroon. Itse en näe, että yksikään kumppanini olisi elänyt siinä harhaluulossa, että lapun voi laittaa yksipuolisella ilmoituksella luukulle ja kuvitella kaiken jatkuvan kuten ennenkin. En tajua millainen ihminen kuvittelee sellaista.

Tietenkin muutoksista on hyvä keskustella. Koita kuitenkin ymmärtää, ettei tässä ole kyse siitä että nainen vain kysyisi mieheltä: "Haluatko, että haluan seksiä kuolemaan asti" ja sitten vastauksen saatuaan päättää ettei ole haluton. Kukaan ei pysty vaikuttamaan siihen, miten hormonitoiminnan muutokset vaikuttavat omaan kroppaan. Kaikki eivät voi edes käyttää hormonihoitoa. 

Kyllähän molemmilla on tiedossa, että jossain vaiheessa seksi käytännössä 100 % varmuudella loppuu (ellei toinen kuole nuorena onnettomuudessa), jos suhdetta aiotaan jatkaa elämän loppuun. Tarkkaa ikää ei tietysti pysty ennustamaan. On silti varsin yleisessä tiedossa, että monen naisen libido heikkenee vaihdevuosien aikana. Samalla tavalla naiset tietävät, että monen miehen kyky heikkenee, eikä vaiva välttämättä hoidu lääkkeellä (eivätkä kaikki voi lääkkeitä käyttää).

Se, että odottaa parisuhteelta seksielämää on eri asia kuin se, että odottaa seksielämän jatkuvan elämän loppuun asti. 

Tuskin kukaan nyt ihan kalkkiviivoille dementiaosastolle saakka kuvittelee sen seksielämän jatkuvan. Mutta onhan se nyt eri asia olla fyysisesti hyväkuntoinen ja sellaisessa iässä, että olisi vielä ihan realistiset mahdollisuudet saada jonkun muun kanssa kenties kymmeniä hyviä vuosia lisää. Viisikymppinen voi olla tässä tilanteessa. Itse tunnen 60-70+ leskiä joilla on uudella kierroksella vielä täysipainoista rakkauselämää.

Joka tapauksessa todellisuus on se, että kumpi tahansa voi hormonitoiminnan muutoksien vuoksi menettää halut, eikä voi itse vaikuttaa siihen kuten ei siihenkään, missä iässä niin tapahtuu. Jos olet sitä mieltä, että tässä tapauksessa vaihtoehdot ovat haluton seksi tai avioero, suosittelen kertomaan siitä puolisolle jo etukäteen. 

Jos sinä olet sitä mieltä, että ainut vaihtoehto on pakkoselibaatti, niin suositellen itse ottamaan sen puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parittomat naiset voivat ihan vapaasti olla haluamatta seksiä, mutta parisuhteessa olevien toivoisin ajattelevan toisin. En ainakaan omaa seksielämääni halua lopettaa toisen päätöksellä. Perheeni hajoaisi siihen ja se olisi musertava paikka.

Parisuhteessa olevat miehet voisi myös vähän huomioida puolisoaan ja päättää olla hankkimatta erektiohäiriötä. Olisi se musertava paikka, jos toinen yksipuolisesti päättäisi ettei saa enää piliään nousemaan.

Se, ettei halua on eri asia kuin se ettei pysty.

Samasta asiasta siinä on kyse. Ei pysty kiihottumaan.

Naisten halukkuuden vaihtelu hormonitoiminnan vuoksi on ok. Miesten halukkuuden jatkuminen  murrosiästä kuolemaan asti ei ole ok. Miesten pitää vanhana lopettaa seksin haluaminen hormonitoiminnastaan huolimatta!

Ilmeisesti on joku yhteiskunta-rauha tai tasa-arvo asia että miehet kituu haluttomien vanhojen naisten seurassa hautaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on joku yhteiskunta-rauha tai tasa-arvo asia että miehet kituu haluttomien vanhojen naisten seurassa hautaan asti.

Siinä vanhetaan yhdessä kaiken itse hankitun omaisuuden ympäröimänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen halukas keski-ikäinen nainen ja minulla on onnekseni halukas keski-ikäinen mies. Silti tämän ketjun lukeminen tuntuu pelottavalta. On hurjaa miten vihamielisesti pariskunnat tuntuvat suhtautuvan toisiinsa. Tuntuisi kamalalta ajatukselta, että jos haluni loppuvat vaihdevuosiin, mieheni raivostuisi ja vaatisi minua harrastamaan silti seksiä eron tai pettämisen uhalla. Halujen loppuminen on kuitenkin asia jolle en voisi mitään.

En myöskään osaa kuvitella että itse suoltaisin mieheni päälle tällaista vihaa jos hänellä hormonitoiminnan muuttuessa loppuisi halut. Vaikka olen hyvin seksuaalinen, en voisi jättää häntä täysin luonnollisen ja normaalin ilmiön vuoksi. En voi myöskään kuvitella että alkaisin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Ei se ole sama asia. On jotenkin irvokasta ja kylmää edes ehdottaa sellaista ratkaisua.

Vaikka mieheni muuttuisi haluttomaksi, en koe että joutuisin hylkäämään seksuaalisuuteni. Olen mennyt elämässä läpi vuosia ennen ensimmäistä suhdettani, vuosia sinkkuna, kausia miehen ollessa poissa tai sairaana. Olen kyllä ollut seksuaalinen kaikki nuo ajat vaikka en olekaan harrastanut seksiä vieraiden tai maksullisten kanssa. Olen aina osannut tyydyttää itseni täysin ja siksi seksielämäni ei ole koskaan joutunut tauolle vaikka kumppania seksiin ei olisi ollut.

Ei se ole pettämistä jos annat luvan.

Jos mies joutuu pyörätuoliin, lopetatko itse kävelyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Miksi joillain on sellainen tarve, ettei pysty hallitsemaan omaa käytöstään ja elämäänsä sen takia? Menettää esim. parisuhteen ja ystävyyden tuollaisen tarpeen takia? Eikö siihenkin olisi lääkkeitä olemassa, jotain hormoneja?

Minusta parisuhde on siinä vaiheessa jo menetetty, kun toinen alkaa pitää minun kehoani ja seksuaalisia tarpeitani vastenmielisenä. En minä tarvitse kämppistä, minä tarvitsen rakkaussuhteen. Ystävyyttä ei toki tarvitse seksin takia menettää - myös sen haluttoman exän kanssa voi pysyä ystävinä samalla kun etsii uutta rakkaussuhdetta jossa tulee hyväksytyksi haluineen ja tarpeineen päivineen.

Olet väärässä. Sinä vaikutat siltä, että tarvitset nimenomaan seksisuhteen, et rakkaussuhdetta. Et taida edes tietää, mitä rakkaus tarkoittaa.

Suomessa rakkaudelle on vain yksi sana ja siksi ihmiset tulkitsevat sen hirveän eri tavoin. Monissa muissa kielissä tunnetaan erikseen romanttinen ja eroottinen rakkaus ja platoninen ystävänrakkaus. Minusta on oikeastaan aika surullista, ettei joku oikein ymmärrä koko eroottisen rakkauden konseptia vaan kutistaa sen pelkäksi seksisuhteeksi. Toki varmaan sinun kaltaisellesi on yhtä ihmeellistä, miksi joku ei haluakaan perustaa suhdetta sille pelkälle platoniselle kaverirakkaudelle, vaan kaipaisi tulla myös halutuksi ja seksuaalisesti hyväksytyksi.

Moni suhde kyllä nimenomaan alkaa siitä eroottisesta, romanttisesta rakkaudesta, ja kasvaa ja muuntautuu sitten pikkuhiljaa siihen platonisen rakkauden suuntaan. Ei ne ole mitenkään toisensa poissulkevia tai vastakohtaisia. Optimaalista toki olisi, että molemmat puolisot kasvaisi suhteessa samaa tahtia ja se erotiikka hiipuisi pikkuhiljaa sellaisessa iässä, jossa se on jo molemmille ok. Usein varmasti näin ei tapahdu ja asiaan liittyy enemmän tai vähemmän kipuilua, joissain tapauksissa ei jää vaihtoehdoksi kuin erota jos tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Joskus taas halukkaampi osapuoli vaan sopeutuu. Haluttomampi osapuoli voi myös tiettyyn pisteeseen asti sopeutua ja suostua seksiin jonkin aikaa vaikkei niin tekisi mieli (ja varmaan usein näin käykin, koska ne seksihalut hiipuu hiljalleen), mutta todennäköisesti siinäkin tapauksessa se seksi pikkuhiljaa hiipuu, kun eihän se ole kiva harrastaa seksiä sellaisen kumppanin kanssa joka ei siitä nauti. Siinä jää se tärkeä halutuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus vähän niinkuin saamatta, jos toinen ei ole oikein hommassa mukana ja tekee sen vaan toisen mieliksi.

Minä luulen, että useimmat vanhuusikään elävät ihmiset kokevat sen muutoksen joskus. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos elämä kulkee hyvin radikaalisti epätahdissa, ja toinen olisi valmis luopumaan pariskuntarakkaudesta ja siirtymään platoniseen rakkauteen kymmeniä vuosia ennen toista. Ei siihen ole yhtä oikeaa ratkaisua. Ei itsensä seksiin pakottaminen, jos se tuntuu pahalta, muttei myöskään yksipuolisesti sen toisen tarpeiden yli käveleminen, syyllistäminen ja toisen rakkauden tarpeen mitätöinti kutistamalla se pelkkään seksiin. Se, että itse elää vielä elämänvaihetta jossa eroottinen rakkaus on tärkeää ei tarkoita sitä, että haluaisi pelkkää seksiä tai että seksi olisi ainut tärkeä asia elämässä. Vaan sitä, että se on vielä olennainen osa sitä miten itse haluaa ja kaipaa tulla rakastetuksi ja rakkaudesta puuttuu jotain oleellista jos ei siihen kuulu halutuksi tuleminen. Ihminen ei koe enää tulevansa rakastetuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omassa suhteessaan. Kaivataan edelleen rakkautta, mutta yhtäkkiä siihen tarjotaankin tilalle pelkkää ystävyyttä, ja se pitäisi mukisematta vaan hyväksyä omasta hyvinvoinnista ja omista tarpeista välittämättä. Minusta sellainen vaatimus on oikeastaan aika syvästi itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parittomat naiset voivat ihan vapaasti olla haluamatta seksiä, mutta parisuhteessa olevien toivoisin ajattelevan toisin. En ainakaan omaa seksielämääni halua lopettaa toisen päätöksellä. Perheeni hajoaisi siihen ja se olisi musertava paikka.

Parisuhteessa olevat miehet voisi myös vähän huomioida puolisoaan ja päättää olla hankkimatta erektiohäiriötä. Olisi se musertava paikka, jos toinen yksipuolisesti päättäisi ettei saa enää piliään nousemaan.

Se, ettei halua on eri asia kuin se ettei pysty.

Samasta asiasta siinä on kyse. Ei pysty kiihottumaan.

Ei ole. Haluja voi olla hyvinkin paljon vaikka fyysisessä kiihottumisessa on ongelmia. Fyysiseen puoleen auttaa naisilla liukkari, miehillä sininen pilleri. Mutta se, ettei halua on ongelma. Tarkoittaa minulle sitä ettei enää rakasta. Tai rakastaa niinkuin sisarusta, ystävää tai kämppistä. Se ei kaikille riitä eikä sen tarvitse riittää.

Olen 52 v ja aina ollut todella seksuaalinen. Tuolta 10 v alkaen. Viimeksi eilen oli nautinnollista seksiä 27 v työkaverin kanssa. En koe itseäni mitenkään ikälopuksi. Niin kauan kuin virtaa piisaa, niin antaa mennä vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen halukas keski-ikäinen nainen ja minulla on onnekseni halukas keski-ikäinen mies. Silti tämän ketjun lukeminen tuntuu pelottavalta. On hurjaa miten vihamielisesti pariskunnat tuntuvat suhtautuvan toisiinsa. Tuntuisi kamalalta ajatukselta, että jos haluni loppuvat vaihdevuosiin, mieheni raivostuisi ja vaatisi minua harrastamaan silti seksiä eron tai pettämisen uhalla. Halujen loppuminen on kuitenkin asia jolle en voisi mitään.

En myöskään osaa kuvitella että itse suoltaisin mieheni päälle tällaista vihaa jos hänellä hormonitoiminnan muuttuessa loppuisi halut. Vaikka olen hyvin seksuaalinen, en voisi jättää häntä täysin luonnollisen ja normaalin ilmiön vuoksi. En voi myöskään kuvitella että alkaisin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Ei se ole sama asia. On jotenkin irvokasta ja kylmää edes ehdottaa sellaista ratkaisua.

Vaikka mieheni muuttuisi haluttomaksi, en koe että joutuisin hylkäämään seksuaalisuuteni. Olen mennyt elämässä läpi vuosia ennen ensimmäistä suhdettani, vuosia sinkkuna, kausia miehen ollessa poissa tai sairaana. Olen kyllä ollut seksuaalinen kaikki nuo ajat vaikka en olekaan harrastanut seksiä vieraiden tai maksullisten kanssa. Olen aina osannut tyydyttää itseni täysin ja siksi seksielämäni ei ole koskaan joutunut tauolle vaikka kumppania seksiin ei olisi ollut.

Ei se ole pettämistä jos annat luvan.

Jos mies joutuu pyörätuoliin, lopetatko itse kävelyn?

Jos puoliso joutuu pyörätuoliin tai muuten sairastuu vakavasti niin kyllä siinä joutuu luopumaan monesta asiasta, usein myös seksistä. Ja silti monet pysyy yhdessä, eikä edes lähde hakemaan seksiä tai muuta huomiointia muualta, koska rakastavat. Tämä toki tuntuu olevan monelle mahdoton konsepti ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parittomat naiset voivat ihan vapaasti olla haluamatta seksiä, mutta parisuhteessa olevien toivoisin ajattelevan toisin. En ainakaan omaa seksielämääni halua lopettaa toisen päätöksellä. Perheeni hajoaisi siihen ja se olisi musertava paikka.

Parisuhteessa olevat miehet voisi myös vähän huomioida puolisoaan ja päättää olla hankkimatta erektiohäiriötä. Olisi se musertava paikka, jos toinen yksipuolisesti päättäisi ettei saa enää piliään nousemaan.

Se, ettei halua on eri asia kuin se ettei pysty.

Samasta asiasta siinä on kyse. Ei pysty kiihottumaan.

Ei ole. Haluja voi olla hyvinkin paljon vaikka fyysisessä kiihottumisessa on ongelmia. Fyysiseen puoleen auttaa naisilla liukkari, miehillä sininen pilleri. Mutta se, ettei halua on ongelma. Tarkoittaa minulle sitä ettei enää rakasta. Tai rakastaa niinkuin sisarusta, ystävää tai kämppistä. Se ei kaikille riitä eikä sen tarvitse riittää.

Sinulla on hyvin kapeakatseinen näkemys asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Miksi joillain on sellainen tarve, ettei pysty hallitsemaan omaa käytöstään ja elämäänsä sen takia? Menettää esim. parisuhteen ja ystävyyden tuollaisen tarpeen takia? Eikö siihenkin olisi lääkkeitä olemassa, jotain hormoneja?

Minusta parisuhde on siinä vaiheessa jo menetetty, kun toinen alkaa pitää minun kehoani ja seksuaalisia tarpeitani vastenmielisenä. En minä tarvitse kämppistä, minä tarvitsen rakkaussuhteen. Ystävyyttä ei toki tarvitse seksin takia menettää - myös sen haluttoman exän kanssa voi pysyä ystävinä samalla kun etsii uutta rakkaussuhdetta jossa tulee hyväksytyksi haluineen ja tarpeineen päivineen.

Olet väärässä. Sinä vaikutat siltä, että tarvitset nimenomaan seksisuhteen, et rakkaussuhdetta. Et taida edes tietää, mitä rakkaus tarkoittaa.

Suomessa rakkaudelle on vain yksi sana ja siksi ihmiset tulkitsevat sen hirveän eri tavoin. Monissa muissa kielissä tunnetaan erikseen romanttinen ja eroottinen rakkaus ja platoninen ystävänrakkaus. Minusta on oikeastaan aika surullista, ettei joku oikein ymmärrä koko eroottisen rakkauden konseptia vaan kutistaa sen pelkäksi seksisuhteeksi. Toki varmaan sinun kaltaisellesi on yhtä ihmeellistä, miksi joku ei haluakaan perustaa suhdetta sille pelkälle platoniselle kaverirakkaudelle, vaan kaipaisi tulla myös halutuksi ja seksuaalisesti hyväksytyksi.

Moni suhde kyllä nimenomaan alkaa siitä eroottisesta, romanttisesta rakkaudesta, ja kasvaa ja muuntautuu sitten pikkuhiljaa siihen platonisen rakkauden suuntaan. Ei ne ole mitenkään toisensa poissulkevia tai vastakohtaisia. Optimaalista toki olisi, että molemmat puolisot kasvaisi suhteessa samaa tahtia ja se erotiikka hiipuisi pikkuhiljaa sellaisessa iässä, jossa se on jo molemmille ok. Usein varmasti näin ei tapahdu ja asiaan liittyy enemmän tai vähemmän kipuilua, joissain tapauksissa ei jää vaihtoehdoksi kuin erota jos tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Joskus taas halukkaampi osapuoli vaan sopeutuu. Haluttomampi osapuoli voi myös tiettyyn pisteeseen asti sopeutua ja suostua seksiin jonkin aikaa vaikkei niin tekisi mieli (ja varmaan usein näin käykin, koska ne seksihalut hiipuu hiljalleen), mutta todennäköisesti siinäkin tapauksessa se seksi pikkuhiljaa hiipuu, kun eihän se ole kiva harrastaa seksiä sellaisen kumppanin kanssa joka ei siitä nauti. Siinä jää se tärkeä halutuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus vähän niinkuin saamatta, jos toinen ei ole oikein hommassa mukana ja tekee sen vaan toisen mieliksi.

Minä luulen, että useimmat vanhuusikään elävät ihmiset kokevat sen muutoksen joskus. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos elämä kulkee hyvin radikaalisti epätahdissa, ja toinen olisi valmis luopumaan pariskuntarakkaudesta ja siirtymään platoniseen rakkauteen kymmeniä vuosia ennen toista. Ei siihen ole yhtä oikeaa ratkaisua. Ei itsensä seksiin pakottaminen, jos se tuntuu pahalta, muttei myöskään yksipuolisesti sen toisen tarpeiden yli käveleminen, syyllistäminen ja toisen rakkauden tarpeen mitätöinti kutistamalla se pelkkään seksiin. Se, että itse elää vielä elämänvaihetta jossa eroottinen rakkaus on tärkeää ei tarkoita sitä, että haluaisi pelkkää seksiä tai että seksi olisi ainut tärkeä asia elämässä. Vaan sitä, että se on vielä olennainen osa sitä miten itse haluaa ja kaipaa tulla rakastetuksi ja rakkaudesta puuttuu jotain oleellista jos ei siihen kuulu halutuksi tuleminen. Ihminen ei koe enää tulevansa rakastetuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omassa suhteessaan. Kaivataan edelleen rakkautta, mutta yhtäkkiä siihen tarjotaankin tilalle pelkkää ystävyyttä, ja se pitäisi mukisematta vaan hyväksyä omasta hyvinvoinnista ja omista tarpeista välittämättä. Minusta sellainen vaatimus on oikeastaan aika syvästi itsekäs.

No nimenomaan, ongelma tulee jos tarpeet muuttuu eri tahtiin. Tosin en usko että se halujen hiipuminen tapahtuu tavallisesti yhtäkkiä, ellei kyse ole jostakin sairastumisesta tms., joka aiheuttaa radikaalin muutoksen kerrasta. Eikä rakastavassa parisuhteessa toimita muutenkaan niin, että asioista ei keskustella ja toista ymmärretä. Se on iso kriisi parisuhteelle, jos toisen seksihalut loppuu ja toiselle se olisi vielä tärkeää, siitä joko selvitään yhdessä tai sitten ei selvitä. Molemmat vaatimukset on yhtä lailla itsekkäitä, sekä se, että vaatii saada seksiä haluttomalta että se, että vaatii toista lopettamaan haluamisen. Siinä ajatellaan niitä omia tarpeita. Luonnollisesti jokaisella on oikeus omaan kehoonsa, joten seksistä on oikeus milloin vaan kieltäytyä, joten siinä kohtaa se pallo jää väistämättä seksihalukkaalle: pysynkö suhteessa jossa ei seksiä saa vai lähdenkö. Toki joskus seksin hakeminen ulkopuolelta on vaihtoehto, mutta ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Enää en ihmettele, miksi miehet 50 iässä hakevat nuorempaa seuraa ja miehet lähtevät toisen naisen matkaan. Eihän kukaan halua elää tollasta elämää, jossa päätökset tekee toinen ihan yksipuolisesti.

Kun seuraa alapeukkujen antamista ihan asiallisiinkin kommentteihin, niin ihmettelen vaan että mikä ahdistaa noin paljon. Tiedän kyllä, että palstalla on reilusti ja varmaan enemmistökin katkeria, angstisia, eronneita ja voimaantuneita naisia. Vieläkö ihmettelette, miksi useat miehet hakee naisen ulkomailta. Tätä ketjua lukiessa minä en enää ihmettele yhtään.

Vaihdevuodet eivät valitettavasti ole mikään päätös. Jos niistä voitaisiin keskustella ja yhdessä päättää että niitä ei tulisi, varmasti enemmistö päättäisi niin. Myös ulkomaisilla naisilla on vaihdevuodet, ne eivät ole mikään suomalaisten naisten päätös suomalaisten miesten kiusaksi.

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Kyllä seksiä kaipaa, jos on saanut hyvää seksiä. Edellinen mieheni osasi antaa nautintoja naiselleen ja samalla opin antamaan myös hänelle. Nykyinen mieheni käytännöllisesti tyydyttää itsensä minulla. Kun pyydän häntä huomioimaan itseäni, hän sanoo juurihan räppärin siellä.... En kaipaa hänen kanssaan seksiä, hän tappoi haluni.

Kyllä on miehen oma vika, jos ei saa naistaan haluamaan itseään.