Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen libidon biologinen kaari kääntyy vaihdevuosissa laskuun, ja vähitellen hiipuu. Vain nykyihminen ei pysty siihen sopeutumaan.

Epänormaalia harrastaa seksiä vaihdevuosissa ja hormonit eivät ole ok missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, minusta vaihdevuosi-ikä on juuri sitä hiipumista, eikä se tarkoita että nyt lähdetään revittelemään. 

Naisen pitää luopua seksistä noin 50 v. Vaikka haluaisikin. Mies on eri juttu.

Olen jutellut muutamien naisten kanssa asiasta, kaikki 50+. Kaikilla olisi haluja, mutta miehet eivät pysty tai halua syystä tai toisesta. Miehillä terveysvaivoja mm eturauhasvaiva. Yksi impotentti ja joillakin ei mitään mielenkiintoa asiaan. Miesten haluttomuudesta puhutaan paljon vähemmän, se voi tulla muillekin miehille.

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut muutamien naisten kanssa asiasta, kaikki 50+. Kaikilla olisi haluja, mutta miehet eivät pysty tai halua syystä tai toisesta. Miehillä terveysvaivoja mm eturauhasvaiva. Yksi impotentti ja joillakin ei mitään mielenkiintoa asiaan. Miesten haluttomuudesta puhutaan paljon vähemmän, se voi tulla muillekin miehille.

Ja kaikki johtuu siitä, että suomalaiset miehet eivät osaa puhua, eikä varsinkaan ongelmistaan seksuaaliterveyden saralla. Lisäksi raskaat elintavat romahduttavat testosteronituotannon joka muutenkin heikkenee iän myötä, niin siinäpä se on soppa valmis.

Voi mistä löytyisi avain siihen, mikä aukaisisi näiden sulkeutuneiden sekä puhumattomien miestemme "takalukot", jotta saataisin heidät hakemaan apua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa liukasteaineita.

Ei siis ole mitään haluttomuutta, vaan kuivuutta jota voi hoitaa.

Debiili. Oikeasti. Kuole. Kukaan ei ole noin tyhmä.

Huomaa että veetit ovat vallanneet palstan.

Ikääntyneet mummot ei hauku toisia tuolla tavalla, niillä on jotain käytöstapoja edelleen.

Muista se ens kerralla veeti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut muutamien naisten kanssa asiasta, kaikki 50+. Kaikilla olisi haluja, mutta miehet eivät pysty tai halua syystä tai toisesta. Miehillä terveysvaivoja mm eturauhasvaiva. Yksi impotentti ja joillakin ei mitään mielenkiintoa asiaan. Miesten haluttomuudesta puhutaan paljon vähemmän, se voi tulla muillekin miehille.

Ja kaikki johtuu siitä, että suomalaiset miehet eivät osaa puhua, eikä varsinkaan ongelmistaan seksuaaliterveyden saralla. Lisäksi raskaat elintavat romahduttavat testosteronituotannon joka muutenkin heikkenee iän myötä, niin siinäpä se on soppa valmis.

Voi mistä löytyisi avain siihen, mikä aukaisisi näiden sulkeutuneiden sekä puhumattomien miestemme "takalukot", jotta saataisin heidät hakemaan apua..

Ketju todistaa ettei asia ole noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa sekin, miten jotkut 45-vuotiaat vastaavat, että he ainakin ovat vielä aktiivisia ja sellaisiksi aikovat jäädäkin. No mutta kun se on harvoin 45-vuotiaalla se haluttomuus, vaan parikyt vuotta myöhemmin. Ja jos jollain ei ole tätä prosessia vielä 60-70-vuotiaanakaan, niin hän kuuluu sitten niihin aika harvinaisiin.

Olin minäkin hyvinkin reipas vielä 52-53 v. Sitten alkoi tyssätä. Sitä ei niin vain enää syttynytkään sänkykamarikuntoon pelkällä katseella ja toisaalta taas alkoi ahdistaa jos toinen osoitti vonkauksen merkkejä. Kyllä vällyjä vielä nuorempana, n. 53, heiluteltiin ainakin pari kolme kertaa viikossa. Sitten alkoi piisata kerran ja joskus kaksi kolme viikkoakin meni iloisesti ilman sen kummempia mielitekoja.

Tuo 3 x viikossa on tilastollisesti tosi usein. Miksi ei voisi olla tyytyväinen siihen, et on vaikka kerran parissa viikossa?

Minä olin ihan tyytyväinen, mies ei. Löysi nuoremman.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko tänä kesänä vielä seksihelteitä?

Ainakin ensi kesänä sitten taas hiostavat trooppiset yöt, oikein kunnon pornohelteet.

Vierailija kirjoitti:

Enää en ihmettele, miksi miehet 50 iässä hakevat nuorempaa seuraa ja miehet lähtevät toisen naisen matkaan. Eihän kukaan halua elää tollasta elämää, jossa päätökset tekee toinen ihan yksipuolisesti.

Kun seuraa alapeukkujen antamista ihan asiallisiinkin kommentteihin, niin ihmettelen vaan että mikä ahdistaa noin paljon. Tiedän kyllä, että palstalla on reilusti ja varmaan enemmistökin katkeria, angstisia, eronneita ja voimaantuneita naisia. Vieläkö ihmettelette, miksi useat miehet hakee naisen ulkomailta. Tätä ketjua lukiessa minä en enää ihmettele yhtään.

Minun mielestäni taas jokaisen naisen pitäisi lukea tämä ketju ja huomata, miten vähän nainen miehelle merkitsee. Vaikka olisit jaksanut kiltisti levittää jalkasi miehen mieliteoille 30-40v niin heti, kun et enää siihen kykene, lennät kuin leppäkeihäs ulos.  miehelle ainoa tärkeä asia suhteessa on päästä panemaan. 

Ei siinä ystävyys/sielunkumppanuus/30 vuoden yhteinen elämä merkiste mitään, jos ei haarat aukene. 

Surullista, todella surullista. 

Luultavasti nämä miehet hylkää vaimonsa heti, jos tämä sairastuu johonkin sairauteen, joka estää sukupuolielämän. Eipä ole kaksisia elämäntovereita miehet , ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Seksihaluttomuutta voidaan hoitaa. Toki se ei ole varmaa, että hoito tehoaa, mutta kyllä nyt ensin lähtisin katsomaan onko asia hoidettavissa. Kuulostaa aika hassulta , että mitään haluttomuuteeni ei ole tehtävissä, mutta samalla kieltäytyy yrittämästä kokeilemaan hoitoja. Ihan sama kuin syöpäpotialas kieltäytyisi kuuntelemasta mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää en ihmettele, miksi miehet 50 iässä hakevat nuorempaa seuraa ja miehet lähtevät toisen naisen matkaan. Eihän kukaan halua elää tollasta elämää, jossa päätökset tekee toinen ihan yksipuolisesti.

Kun seuraa alapeukkujen antamista ihan asiallisiinkin kommentteihin, niin ihmettelen vaan että mikä ahdistaa noin paljon. Tiedän kyllä, että palstalla on reilusti ja varmaan enemmistökin katkeria, angstisia, eronneita ja voimaantuneita naisia. Vieläkö ihmettelette, miksi useat miehet hakee naisen ulkomailta. Tätä ketjua lukiessa minä en enää ihmettele yhtään.

Minun mielestäni taas jokaisen naisen pitäisi lukea tämä ketju ja huomata, miten vähän nainen miehelle merkitsee. Vaikka olisit jaksanut kiltisti levittää jalkasi miehen mieliteoille 30-40v niin heti, kun et enää siihen kykene, lennät kuin leppäkeihäs ulos.  miehelle ainoa tärkeä asia suhteessa on päästä panemaan. 

Ei siinä ystävyys/sielunkumppanuus/30 vuoden yhteinen elämä merkiste mitään, jos ei haarat aukene. 

Surullista, todella surullista. 

Luultavasti nämä miehet hylkää vaimonsa heti, jos tämä sairastuu johonkin sairauteen, joka estää sukupuolielämän. Eipä ole kaksisia elämäntovereita miehet , ei.

Mielestäni on eri asia, että sairaus on vienyt halut kuin se, että päättää vaan sulkea ne jalkansa lopullisesti edes yrittämättä löytää muuta vaihtoehtoa yhdessä kumppanin kanssa. 

T. nainen 42v

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi pakottaa seksiin parisuhteessa. Mutta ero on itsekästä.

Monet onkin sitten yhdessä vaan halvempien elinkustannusten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut muutamien naisten kanssa asiasta, kaikki 50+. Kaikilla olisi haluja, mutta miehet eivät pysty tai halua syystä tai toisesta. Miehillä terveysvaivoja mm eturauhasvaiva. Yksi impotentti ja joillakin ei mitään mielenkiintoa asiaan. Miesten haluttomuudesta puhutaan paljon vähemmän, se voi tulla muillekin miehille.

Niin, ryppyisestä mummosta ei jaksa innostua. Eri asia sitten jos on nuorta ja nättiä, siinä tilanteessa voi vaikka sinisen pillerin uhratakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parittomat naiset voivat ihan vapaasti olla haluamatta seksiä, mutta parisuhteessa olevien toivoisin ajattelevan toisin. En ainakaan omaa seksielämääni halua lopettaa toisen päätöksellä. Perheeni hajoaisi siihen ja se olisi musertava paikka.

Parisuhteessa olevat miehet voisi myös vähän huomioida puolisoaan ja päättää olla hankkimatta erektiohäiriötä. Olisi se musertava paikka, jos toinen yksipuolisesti päättäisi ettei saa enää piliään nousemaan.

Se, ettei halua on eri asia kuin se ettei pysty.

Samasta asiasta siinä on kyse. Ei pysty kiihottumaan.

No ei ole. Esim. Viagrasta ei ole miehelle mitään apua, jos hänellä ei ole halua seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Seksihaluttomuutta voidaan hoitaa. Toki se ei ole varmaa, että hoito tehoaa, mutta kyllä nyt ensin lähtisin katsomaan onko asia hoidettavissa. Kuulostaa aika hassulta , että mitään haluttomuuteeni ei ole tehtävissä, mutta samalla kieltäytyy yrittämästä kokeilemaan hoitoja. Ihan sama kuin syöpäpotialas kieltäytyisi kuuntelemasta mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.

Miksi siitä pitäisi "parantua" elämä on paljon antoisampaa ja helpompaa haluttomana. Molemmat ääripäät kokeneena.

M

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ikinä on saanut hyvää seksiä jossei kaipaisi sitä.

Minä olen ollut seksuaalisesti varsin aktiivinen, nauttinut niin kumppanin kanssa kuin soolona, mutta vaihdevuodet näivettivät tämän osan minusta kokonaan. Voisin siis mainiosti elää ilman seksiä, mutta koska puolisoni on yhä suht viriili, harrastamme seksiä viikoittain. Pidän läheisyydestä ja seksi toimii syventävänä tekijänä suhteessamme. Vaikken saa erityistä nautintoa aktista, ylläpidän osaltani tätä osaa yhteiselämästämme liukkarin avulla. Säännöllinen ejakulointi on tärkeää myös eturauhasen hyvinvoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Tämä. Kumpa halukkaammat ymmärtäisivät, että hormonimuutoksista johtuva haluttomuus ei ole naisen itsensä päätettävissä eikä sitä voi neuvotella pois. Eivätkä kaikki voi käyttää hormonikorvaushoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Seksihaluttomuutta voidaan hoitaa. Toki se ei ole varmaa, että hoito tehoaa, mutta kyllä nyt ensin lähtisin katsomaan onko asia hoidettavissa. Kuulostaa aika hassulta , että mitään haluttomuuteeni ei ole tehtävissä, mutta samalla kieltäytyy yrittämästä kokeilemaan hoitoja. Ihan sama kuin syöpäpotialas kieltäytyisi kuuntelemasta mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.

Miksi siitä pitäisi "parantua" elämä on paljon antoisampaa ja helpompaa haluttomana. Molemmat ääripäät kokeneena.

M

Miksi seksihalullisen pitää olla se joka joustaa ja ymmärtää, miksei se seksihaluton hae apua siihen haluttomuuteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Seksihaluttomuutta voidaan hoitaa. Toki se ei ole varmaa, että hoito tehoaa, mutta kyllä nyt ensin lähtisin katsomaan onko asia hoidettavissa. Kuulostaa aika hassulta , että mitään haluttomuuteeni ei ole tehtävissä, mutta samalla kieltäytyy yrittämästä kokeilemaan hoitoja. Ihan sama kuin syöpäpotialas kieltäytyisi kuuntelemasta mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.

Miksi siitä pitäisi "parantua" elämä on paljon antoisampaa ja helpompaa haluttomana. Molemmat ääripäät kokeneena.

M

Miksi seksihalullisen pitää olla se joka joustaa ja ymmärtää, miksei se seksihaluton hae apua siihen haluttomuuteen? 

Tämä juuri. Kun suhteessa on seksihaluton ja halullinen niin siinä suhteessa hyvin todennäköisesti se halullinen on tyyytymätön. Eikö olisi paljon parempaa, että suhteessa olisi kaksi halukasta ja onnellista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seksihaluttomuus ole päätös eikä valinta. Se vaan tapahtuu. Olkoot sitten itsekästä tai ei, mutta siihen voi vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vaikka sairastumiseen tai muihin vanhenemisen merkkeihin. Se taas on päätös, miten seksihalukkaampi osapuoli siihen suhtautuu, onko valmis joustamaan ja ymmärtämään ja tyytymään vai ei. Jokainen tietysti tekee sen päätöksen omista lähtökohdistaan ja siihen vaikuttaa moni asia, joskus on paras vaan erota.

Seksihaluttomuutta voidaan hoitaa. Toki se ei ole varmaa, että hoito tehoaa, mutta kyllä nyt ensin lähtisin katsomaan onko asia hoidettavissa. Kuulostaa aika hassulta , että mitään haluttomuuteeni ei ole tehtävissä, mutta samalla kieltäytyy yrittämästä kokeilemaan hoitoja. Ihan sama kuin syöpäpotialas kieltäytyisi kuuntelemasta mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.

Miksi siitä pitäisi "parantua" elämä on paljon antoisampaa ja helpompaa haluttomana. Molemmat ääripäät kokeneena.

M

Miksi seksihalullisen pitää olla se joka joustaa ja ymmärtää, miksei se seksihaluton hae apua siihen haluttomuuteen? 

Tämä juuri. Kun suhteessa on seksihaluton ja halullinen niin siinä suhteessa hyvin todennäköisesti se halullinen on tyyytymätön. Eikö olisi paljon parempaa, että suhteessa olisi kaksi halukasta ja onnellista ihmistä.

Miksi haluttoman pitäisi kyllästää itsensä lääkkeillä? Jotka pahimmillaan edesauttavat syövän syntyä.

Jos ne olisivat täysin vaarattomia, haitattomia ja toimivia niin varmaan useimmat niitä hakisivatkin. Minusta on ihan hirveän itsekästä vaatia toista uhraamaan jopa oma terveytensä ja elämänsä pahimmassa tapauksessa.

Eikä pelkästään itsekästä vaan suorastaan sadistista.