Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Ei tietenkään tarvitse, nainen pihalle ja etsikööt aseksuaalin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.

"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.

Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?

Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.

Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.

Väkivalta, alkoholismi tms. erikseen mutta hyvin tiedossa oleva asia on että seksihalut saattavat hyvinkin hiipua. Mikä se kohtuullinen toiveesi siis on? Harrastaa seksiä vaikka ei kiinnosta? Hyi.

Eiköhän tässä voisi viitata siihen, että jos toista osapuolta ei seksi enää kiinnosta, voi katsoa hyvin perustein avioliiton mitättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.

"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.

Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?

Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.

Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.

Väkivalta, alkoholismi tms. erikseen mutta hyvin tiedossa oleva asia on että seksihalut saattavat hyvinkin hiipua. Mikä se kohtuullinen toiveesi siis on? Harrastaa seksiä vaikka ei kiinnosta? Hyi.

No jos se kumppani alkaa pitää vartaloni koskemistakin jo vastenmielisenä niin eiköhän se ollut sitten siinä. Hankala siinä on tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi jos se toinen saa jonkun hyi-reaktion jo siitä jos minua hyvilee.

Voi se olla myös niin, että miehellä testosteronit vähenee ja se aiheuttaa kyvyttömyyttä eli nainen kärsii seksin vähyydestä. Onneksi kaikkeen löytyy apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.

Ihannevaimo ;-)

Juuri näin. Kuka täysjärkinen tämänkaltaisen jääkaapin kanssa eläisi.

Tää on järjettömin keskustelu,mitä olen nähnyt. Seksiä ei tipu, mutta pirttihirmujen kanssa pitäisi elää.

Miehet herätkään nyt ja heittäkään nuo sekopäät mäkeen elämästänne.

Juurikin näin!

Monet miehet ovat ihan liian pitkään ihan liian huonoissa "parisuhteissa" vastenmielisten naisten kanssa. Mutta eivät saa aikaiseksi haettua avioeroa, on liian työlästä ehkäpä?

No onhan avioero todella iso prosessi jolla on valtavasti niin taloudellisiakin kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Esim. jos itse eroaisin niin menettäisin luultavasti niin sen rakkaan kodin kuin kesäpaikankin ja myös vaimon suku jonka kanssa olen todella läheinen menisi luultavasti samalla. Onneksi ei ole mitään syytä erota mutta saisi olla todella painava syy että riskeeraisin noita muita itselleni hyvin tärkeitä asioita.

Mitä mä just luin???
Oot vaimosi kanssa

Rahan ja sukulaisten takia?

Eikö sulla oo

A kavereitaa

B eikö kesäpaikka oo puoliksi sinun???

Häpeä oot mhu.ora

Sanoinko niin ? No en ole niiden takia mutta jos menettäisin ne avioerossa niin se olisi minulle iso asia.

Kuka haluaa menettää jotainitselleen hyvin tärkeää?

Etkö kykene hommaamaan korvaavia tilalle? Vai riiputko niin tiukasti kiinni näissä paikoissa, että et pysty kuvittelemaan itseäsi onnelliseksi missään muualla?

Varmasti osittain pitkän ajan kanssa. Mutta jos kodista tai kesäpaikasta on muistoja 25 vuoden ajalta niin eivät ne vastaavat tunnesiteet johonkin uuteen saman tien synny. Eikä niitä välttämättä tule enää samassa mitassa lainkaan. Jos jossain on saatu ja kasvatettu lapset, juhlittu perhejuhlat ja koettu kaikenlaista niin ei se ole noin vain korvattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.

Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.

No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.

Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.

No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?

Toki mutta kyllähän se voi katkeroittaa jos samaan aikaan se toinen voi kuitenkin elää suhteessa jonka kokee vastaavaan kaikkia tarpeitaan. Ongelmahan ei ole vain se että jotain kaipaa vaan se tilanteen epäsuhtaisuus.

Mutta eihän se suhde välttämättä vastaa sen toisenkaan kaikkia tarpeita, hyvin on mahdollista että se seksihalutonkin osapuoli kaipaisi jotain lisää siihen suhteeseen, mutta opettelee pärjäämään ilman, kun kokonaisuus on kuitenkin plussalla. Ei seksi ole mitenkään ainoa tarve mitä ihmisellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoon ryhtyessä luvataan olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Miksi ette ole tämän sijaan solmineet avoliittoa jossa loputtomiin "katsellaan"?

Avioliitto on solmittu perheen ja yhteisen kodin perustamiseksi. 

Viimeistään siinä vaiheessa, kun koti on perustettu, perhe on hankittu, ja lopulta jo "hajonnutkin" (lapset siis jo kasvatettu omillaan toimeentuleviksi), on ainakin minun mielestäni avioliiton päätarkoitus täytetty.

Jos tässä kohtaa puolison erilaiset mieltymykset tai mikä tahansa muu asia hiertää, on ihan luonnollista lähteä nostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Ei ole mikään pakko mutta kyllä pitää pystyä myös hyväksymään se että kyllä sitä kohtelee puolisoaan huonosti jos yksipuolisesti lopettaa seksin vaikka toinen sitä kaipaisi. Niin se vain on vaikka se ikävältä kuulostaa ja paljon mukavammalta tuntuisi ajatella että kyllä se toinen sopeutuu. No usein sopeutuu koska on vain pakko mutta ei se toinen onnellinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.

Ihannevaimo ;-)

Juuri näin. Kuka täysjärkinen tämänkaltaisen jääkaapin kanssa eläisi.

Tää on järjettömin keskustelu,mitä olen nähnyt. Seksiä ei tipu, mutta pirttihirmujen kanssa pitäisi elää.

Miehet herätkään nyt ja heittäkään nuo sekopäät mäkeen elämästänne.

Juurikin näin!

Monet miehet ovat ihan liian pitkään ihan liian huonoissa "parisuhteissa" vastenmielisten naisten kanssa. Mutta eivät saa aikaiseksi haettua avioeroa, on liian työlästä ehkäpä?

No onhan avioero todella iso prosessi jolla on valtavasti niin taloudellisiakin kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Esim. jos itse eroaisin niin menettäisin luultavasti niin sen rakkaan kodin kuin kesäpaikankin ja myös vaimon suku jonka kanssa olen todella läheinen menisi luultavasti samalla. Onneksi ei ole mitään syytä erota mutta saisi olla todella painava syy että riskeeraisin noita muita itselleni hyvin tärkeitä asioita.

Mitä mä just luin???
Oot vaimosi kanssa

Rahan ja sukulaisten takia?

Eikö sulla oo

A kavereitaa

B eikö kesäpaikka oo puoliksi sinun???

Häpeä oot mhu.ora

Sanoinko niin ? No en ole niiden takia mutta jos menettäisin ne avioerossa niin se olisi minulle iso asia.

Kuka haluaa menettää jotainitselleen hyvin tärkeää?

Etkö kykene hommaamaan korvaavia tilalle? Vai riiputko niin tiukasti kiinni näissä paikoissa, että et pysty kuvittelemaan itseäsi onnelliseksi missään muualla?

Varmasti osittain pitkän ajan kanssa. Mutta jos kodista tai kesäpaikasta on muistoja 25 vuoden ajalta niin eivät ne vastaavat tunnesiteet johonkin uuteen saman tien synny. Eikä niitä välttämättä tule enää samassa mitassa lainkaan. Jos jossain on saatu ja kasvatettu lapset, juhlittu perhejuhlat ja koettu kaikenlaista niin ei se ole noin vain korvattavissa.

Etkö sitten pääsisi noissa paikoissa edes vierailemaan, jos ne jäisivät esim. avioeron jälkeen vaimollesi?

Muutenkin tuntuu vähän itselleni vieraalta noin tiukka kiintyminen joihinkin paikkoihin. 

Kyllä minunkin elämässäni on ollut itselleni tärkeitä paikkoja, ja on edelleen, mutta eivät ne niin tärkeitä ole, että niissä pitäisi riippua kynsin hampain kiinni, vaikka muuten olisi esim. onnettomassa avioliitossa.

Minusta on päin vastoin hauska katsella vaikka Etuovesta myytäviä kohteita ihan sillä silmällä, että jos avioero sattuisi joskus tapahtumaan, niin millaisen asunnon tai kesäpaikan sitä itselleen hommaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.

Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.

No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.

Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.

No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?

Toki mutta kyllähän se voi katkeroittaa jos samaan aikaan se toinen voi kuitenkin elää suhteessa jonka kokee vastaavaan kaikkia tarpeitaan. Ongelmahan ei ole vain se että jotain kaipaa vaan se tilanteen epäsuhtaisuus.

Mutta eihän se suhde välttämättä vastaa sen toisenkaan kaikkia tarpeita, hyvin on mahdollista että se seksihalutonkin osapuoli kaipaisi jotain lisää siihen suhteeseen, mutta opettelee pärjäämään ilman, kun kokonaisuus on kuitenkin plussalla. Ei seksi ole mitenkään ainoa tarve mitä ihmisellä on.

Varmasti saattaa kaivata mutta olisiko sinusta kohtuutonta jos sitten pyytäisi? Tai jopa ajattelisi että se toinen voisi opetella sitä tarjoamaan jos se ei ihan mahdotonta ole?

Normaali tilannehan on että jos suhteessa jotain kaipaa niin sitten siitä keskustellaan ja jos se toinen on rakastava ja välittävä niin yrittää sitä toiselle tarjota. Mutta seksin suhteen näyttää olevan sellainen poikkeus että silloin toisen toiveita ei tarvitse lainkaan huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.

Ihannevaimo ;-)

Juuri näin. Kuka täysjärkinen tämänkaltaisen jääkaapin kanssa eläisi.

Tää on järjettömin keskustelu,mitä olen nähnyt. Seksiä ei tipu, mutta pirttihirmujen kanssa pitäisi elää.

Miehet herätkään nyt ja heittäkään nuo sekopäät mäkeen elämästänne.

Juurikin näin!

Monet miehet ovat ihan liian pitkään ihan liian huonoissa "parisuhteissa" vastenmielisten naisten kanssa. Mutta eivät saa aikaiseksi haettua avioeroa, on liian työlästä ehkäpä?

No onhan avioero todella iso prosessi jolla on valtavasti niin taloudellisiakin kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Esim. jos itse eroaisin niin menettäisin luultavasti niin sen rakkaan kodin kuin kesäpaikankin ja myös vaimon suku jonka kanssa olen todella läheinen menisi luultavasti samalla. Onneksi ei ole mitään syytä erota mutta saisi olla todella painava syy että riskeeraisin noita muita itselleni hyvin tärkeitä asioita.

Mitä mä just luin???
Oot vaimosi kanssa

Rahan ja sukulaisten takia?

Eikö sulla oo

A kavereitaa

B eikö kesäpaikka oo puoliksi sinun???

Häpeä oot mhu.ora

Sanoinko niin ? No en ole niiden takia mutta jos menettäisin ne avioerossa niin se olisi minulle iso asia.

Kuka haluaa menettää jotainitselleen hyvin tärkeää?

Etkö kykene hommaamaan korvaavia tilalle? Vai riiputko niin tiukasti kiinni näissä paikoissa, että et pysty kuvittelemaan itseäsi onnelliseksi missään muualla?

Varmasti osittain pitkän ajan kanssa. Mutta jos kodista tai kesäpaikasta on muistoja 25 vuoden ajalta niin eivät ne vastaavat tunnesiteet johonkin uuteen saman tien synny. Eikä niitä välttämättä tule enää samassa mitassa lainkaan. Jos jossain on saatu ja kasvatettu lapset, juhlittu perhejuhlat ja koettu kaikenlaista niin ei se ole noin vain korvattavissa.

Etkö sitten pääsisi noissa paikoissa edes vierailemaan, jos ne jäisivät esim. avioeron jälkeen vaimollesi?

Muutenkin tuntuu vähän itselleni vieraalta noin tiukka kiintyminen joihinkin paikkoihin. 

Kyllä minunkin elämässäni on ollut itselleni tärkeitä paikkoja, ja on edelleen, mutta eivät ne niin tärkeitä ole, että niissä pitäisi riippua kynsin hampain kiinni, vaikka muuten olisi esim. onnettomassa avioliitossa.

Minusta on päin vastoin hauska katsella vaikka Etuovesta myytäviä kohteita ihan sillä silmällä, että jos avioero sattuisi joskus tapahtumaan, niin millaisen asunnon tai kesäpaikan sitä itselleen hommaisikaan.

Sitä on mahdotonta sanoa. Eroihin liittyy niin paljon erilaisia tunteita että mahdotonta arvioida millaisiksi suhde sitten eron jälkeen muodostuu.

Enkä sano että riippuisin näissä kynsin hampain vaan että niistä luopuminen on sen verran vaikeaa että ei ero olisi mikään helppo päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Ei ole mikään pakko mutta kyllä pitää pystyä myös hyväksymään se että kyllä sitä kohtelee puolisoaan huonosti jos yksipuolisesti lopettaa seksin vaikka toinen sitä kaipaisi. Niin se vain on vaikka se ikävältä kuulostaa ja paljon mukavammalta tuntuisi ajatella että kyllä se toinen sopeutuu. No usein sopeutuu koska on vain pakko mutta ei se toinen onnellinen ole.

Niin, parisuhteessa käy joskus niin, ettei pysty tarjoamaan toiselle kaikkea mitä tämä haluaisi ja kaipaisi. Seksi on yksi asia, mutta se voi olla jotain muutakin, esim joku keskusteluyhteys tai vaikka ei-seksuaalinen läheisyys ja hellyys. Jos ei pysty niin ei pysty. Se on sit sen puutteeseen jäävän osapuolen tehtävä miettiä onko tämä asia sellainen, että sen puutteen kanssa voi elää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen halut heräävät murrosiässä hormonitoiminnan käynnistyessä ja vähenevät tai loppuvat vanhemmiten hormonitoiminnan hiipuessa. Eikös tämä ole ihan luonnollinen elinkaari tälle asialle? Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Eihän kaikilla tukkakaan harmaannu samassa iässä.

Kun saa elää, vanhenee.

Höpö höpö. 

Seksuaalinen nautinto ei lopu kyllä hormonitoiminnan hiipumiseen. Kiihottumisvaikeuksia saattaa esiintyä, mutta jos seksi on tuonut suurta nautintoa ennen hormonitoiminnan hiipumista, niin kyllä se tuo sitä myös sen jälkeenkin. 

Hyvät seksitaidot ovat kuin polkupyörällä ajamaan oppiminen. Kun on ollut pitkä ja rakkauden täyteinen parisuhde, jossa on ollut hyvää ja nautinnollista seksiä, siitä osaa nauttia edelleen, vaikka vauhti hiukan hiljeneekin. Ja onhan niitä parisuhteita saattanut olla useitakin, joissa on saanut kokea erilaista ja monellakin tavalla hyvää seksiä. 

Sellaisilla pariskunnilla, jolla on ollut seksuaalisesti hyvä parisuhde, seksi loppuu vanhenemisen fyysisten esteiden, kuten raihnaisuuden, sairauksien tai kiputilojen vuoksi. Ei sen takia, että hormonitoiminnan hiipuminen tuottaa ohimeneviä kiihottumisvaikeuksia.

[[/quote]

Luet tätä keskustelua nyt kyllä erittäin värittyneiden lasien läpi, jos tuo on se minkä näet. Ja samalla koko aloituksen pointti menee ohi niin että heilahtaa.[/quote]

No niin ajatus- ja tunnepoliisi ilmoittautui!!! Olet varmaan nainen, koska tiedä muita ihmisiä paremin, mitkä tunteet ja tarpeet ovat ne joista on luvallista puhua? :D

Tämä on monen suhteen ongelmien taustallakin, kun ei ole empatiahalua ja suoritetaan patriakkaomistuskontrolliheteromonogaamisnormatiivia. Onneksi nykyään on avoimet ja polysuhteet yhä yleisempiä. <3 Rakkaus voittakoon! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Ei ole mikään pakko mutta kyllä pitää pystyä myös hyväksymään se että kyllä sitä kohtelee puolisoaan huonosti jos yksipuolisesti lopettaa seksin vaikka toinen sitä kaipaisi. Niin se vain on vaikka se ikävältä kuulostaa ja paljon mukavammalta tuntuisi ajatella että kyllä se toinen sopeutuu. No usein sopeutuu koska on vain pakko mutta ei se toinen onnellinen ole.

Niin, parisuhteessa käy joskus niin, ettei pysty tarjoamaan toiselle kaikkea mitä tämä haluaisi ja kaipaisi. Seksi on yksi asia, mutta se voi olla jotain muutakin, esim joku keskusteluyhteys tai vaikka ei-seksuaalinen läheisyys ja hellyys. Jos ei pysty niin ei pysty. Se on sit sen puutteeseen jäävän osapuolen tehtävä miettiä onko tämä asia sellainen, että sen puutteen kanssa voi elää vai ei.

Ero on siinä että normaalisti kaikissa muissa normaaleissa parisuhteen tarpeissa sen kumppanin kyllä ajatellaan olevan valvollisuus ainakin yrittää tarjota sitä ja tarpeen vaatiessa mennään sitten vaikka pariterapiaan. Eli pitää edes yrittää ja pystyä ymmärtäämään sen toisen tarpeita ja haluja.

Seksin suhteen taas sitten ollaan hyvin yksioikoisia jossa haluttomalla ei ole mitään vastuuta eikä mitään tarvitse yrittää tai tehdä.

Tämä on se epäsuhta jota vastaan yritän puhua, ei se etteikö voisi olla niin että asioita ei vain joskus pysty muuttamaan. Mutta pitää edes yrittää ja myös ymmärtää molempia osapuolia tasapuolisesti.