Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen halut heräävät murrosiässä hormonitoiminnan käynnistyessä ja vähenevät tai loppuvat vanhemmiten hormonitoiminnan hiipuessa. Eikös tämä ole ihan luonnollinen elinkaari tälle asialle? Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Eihän kaikilla tukkakaan harmaannu samassa iässä.

Kun saa elää, vanhenee.

Höpö höpö. 

Seksuaalinen nautinto ei lopu kyllä hormonitoiminnan hiipumiseen. Kiihottumisvaikeuksia saattaa esiintyä, mutta jos seksi on tuonut suurta nautintoa ennen hormonitoiminnan hiipumista, niin kyllä se tuo sitä myös sen jälkeenkin. 

Hyvät seksitaidot ovat kuin polkupyörällä ajamaan oppiminen. Kun on ollut pitkä ja rakkauden täyteinen parisuhde, jossa on ollut hyvää ja nautinnollista seksiä, siitä osaa nauttia edelleen, vaikka vauhti hiukan hiljeneekin. Ja onhan niitä parisuhteita saattanut olla useitakin, joissa on saanut kokea erilaista ja monellakin tavalla hyvää seksiä. 

Sellaisilla pariskunnilla, jolla on ollut seksuaalisesti hyvä parisuhde, seksi loppuu vanhenemisen fyysisten esteiden, kuten raihnaisuuden, sairauksien tai kiputilojen vuoksi. Ei sen takia, että hormonitoiminnan hiipuminen tuottaa ohimeneviä kiihottumisvaikeuksia.

Kyllä se voi loppua kun halua ja nautintoa aikaan saavat hormonit loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

No mut kun se on vastentahtoista, tai vähintäänkin erittäin epämiellyttävää, jos ei ole minkäänlaisia seksihaluja. Ei sille voi mitään. En minä haluaisi seksiä joka on toisen mielestä yhtä mukavaa kuin astianpesukoneen tyhjennys.

Olemme sopineet mieheni kanssa, jos toiselta loppuu halut niin se ei tarkoita, että seksi loppuisi myös haluavalta. Toinen ihminen ei voi määrätä toisen seksuaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Mä olen koko aikuisikäni käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, toki katkot lasten syntymien kohdalla. Ja se on vienyt aina kaikki halut pois. Luulin että kerta kaikkiaan olen vain epäseksuaalinen ihminen. Mutta nyt kun olen 50 ja gyne totesi että et todellakaan voi tulla enää raskaaksi, jätin pillerit pois. Ja voi jestas mikä muutos, heräsin aivan kuin henkiin! 

Seksi kiinnostaa enemmän kuin koskaan, haluaisin päivittäin. Ja tuijotan jo vieraitakin miehiä silmäniloksi, hah. Mies on ihan ihmeissään mitä mulle on tapahtunut, mutta kyllä tuo onneksi aina välillä lämpeää hommiin, ei kyllä niin usein kuin haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen halut heräävät murrosiässä hormonitoiminnan käynnistyessä ja vähenevät tai loppuvat vanhemmiten hormonitoiminnan hiipuessa. Eikös tämä ole ihan luonnollinen elinkaari tälle asialle? Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Eihän kaikilla tukkakaan harmaannu samassa iässä.

Kun saa elää, vanhenee.

Höpö höpö. 

Seksuaalinen nautinto ei lopu kyllä hormonitoiminnan hiipumiseen. Kiihottumisvaikeuksia saattaa esiintyä, mutta jos seksi on tuonut suurta nautintoa ennen hormonitoiminnan hiipumista, niin kyllä se tuo sitä myös sen jälkeenkin. 

Hyvät seksitaidot ovat kuin polkupyörällä ajamaan oppiminen. Kun on ollut pitkä ja rakkauden täyteinen parisuhde, jossa on ollut hyvää ja nautinnollista seksiä, siitä osaa nauttia edelleen, vaikka vauhti hiukan hiljeneekin. Ja onhan niitä parisuhteita saattanut olla useitakin, joissa on saanut kokea erilaista ja monellakin tavalla hyvää seksiä. 

Sellaisilla pariskunnilla, jolla on ollut seksuaalisesti hyvä parisuhde, seksi loppuu vanhenemisen fyysisten esteiden, kuten raihnaisuuden, sairauksien tai kiputilojen vuoksi. Ei sen takia, että hormonitoiminnan hiipuminen tuottaa ohimeneviä kiihottumisvaikeuksia.

Kyllä se voi loppua kun halua ja nautintoa aikaan saavat hormonit loppuu.

Nautintoa tuottavat hormonit eivät lopu milloinkaan.

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Ei ole mikään pakko mutta kyllä pitää pystyä myös hyväksymään se että kyllä sitä kohtelee puolisoaan huonosti jos yksipuolisesti lopettaa seksin vaikka toinen sitä kaipaisi. Niin se vain on vaikka se ikävältä kuulostaa ja paljon mukavammalta tuntuisi ajatella että kyllä se toinen sopeutuu. No usein sopeutuu koska on vain pakko mutta ei se toinen onnellinen ole.

Niin, parisuhteessa käy joskus niin, ettei pysty tarjoamaan toiselle kaikkea mitä tämä haluaisi ja kaipaisi. Seksi on yksi asia, mutta se voi olla jotain muutakin, esim joku keskusteluyhteys tai vaikka ei-seksuaalinen läheisyys ja hellyys. Jos ei pysty niin ei pysty. Se on sit sen puutteeseen jäävän osapuolen tehtävä miettiä onko tämä asia sellainen, että sen puutteen kanssa voi elää vai ei.

Ero on siinä että normaalisti kaikissa muissa normaaleissa parisuhteen tarpeissa sen kumppanin kyllä ajatellaan olevan valvollisuus ainakin yrittää tarjota sitä ja tarpeen vaatiessa mennään sitten vaikka pariterapiaan. Eli pitää edes yrittää ja pystyä ymmärtäämään sen toisen tarpeita ja haluja.

Seksin suhteen taas sitten ollaan hyvin yksioikoisia jossa haluttomalla ei ole mitään vastuuta eikä mitään tarvitse yrittää tai tehdä.

Tämä on se epäsuhta jota vastaan yritän puhua, ei se etteikö voisi olla niin että asioita ei vain joskus pysty muuttamaan. Mutta pitää edes yrittää ja myös ymmärtää molempia osapuolia tasapuolisesti.

No entäs sitten jos on yritetty ja yritetty, mutta asia ei vaan muutu. Useinhan se menee näin, naiset kyllä yrittää vaikka kuinka kauan, sitä vartenhan kaikki lehdet on täynnä näitä "näin palautat lipidosi"-juttuja. Mutta kun ei se vaan aina auta ja jossain vaiheessa on oman mielenterveyden takia pakko luovuttaa, kun ei tee mieli niin ei. Oishan se kivempi, jos molempien seksihalut kulkisi samaa tahtia, mutta aina niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa pitkän työpäivän, kotitöiden ja lastenhoidon jälkeen alkaa miestä tyydyttämään. Voi kumpa ei enää ikinä tarvitsisi tehdä sitä!

Kerroitko näkemyksistäsi ennen kuin sait lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Aika moni hiljaisesti hyväksyy kunhan asiaa ei hierota naamaan ja mukana ei ole tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Voi voi, jos se on ongelma että halukas harrastaa seksiä niin se haluton on vapaa lähtemään suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Tosin jos avioliitossa toisella riittää vielä halua on samaan tapaan hänelläkin oikeutensa tehdä ratkaisunsa sen mukaan.

Jokaisella on myös oikeus päättää omasta elämästään ja käytöksestään. Siltikään emme yleensä näe hyvänä sitä että ihminen kohtelee kumppaniaan parisuhteessa miten vain ajattelematta sitä miltä toisesta tuntuu.

Oikeus johonkin ei ole sama asia kuin että sitä oikeutta olisi hyvä käyttää ihan miten vain.

Seksittömässä liitossa on siis pakko pysyä/ harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi, koska muuten kohtelee kumppaniaan huonosti?

Suhteellisen järjetön pointti sulla...

Ei ole mikään pakko mutta kyllä pitää pystyä myös hyväksymään se että kyllä sitä kohtelee puolisoaan huonosti jos yksipuolisesti lopettaa seksin vaikka toinen sitä kaipaisi. Niin se vain on vaikka se ikävältä kuulostaa ja paljon mukavammalta tuntuisi ajatella että kyllä se toinen sopeutuu. No usein sopeutuu koska on vain pakko mutta ei se toinen onnellinen ole.

Niin, parisuhteessa käy joskus niin, ettei pysty tarjoamaan toiselle kaikkea mitä tämä haluaisi ja kaipaisi. Seksi on yksi asia, mutta se voi olla jotain muutakin, esim joku keskusteluyhteys tai vaikka ei-seksuaalinen läheisyys ja hellyys. Jos ei pysty niin ei pysty. Se on sit sen puutteeseen jäävän osapuolen tehtävä miettiä onko tämä asia sellainen, että sen puutteen kanssa voi elää vai ei.

Ero on siinä että normaalisti kaikissa muissa normaaleissa parisuhteen tarpeissa sen kumppanin kyllä ajatellaan olevan valvollisuus ainakin yrittää tarjota sitä ja tarpeen vaatiessa mennään sitten vaikka pariterapiaan. Eli pitää edes yrittää ja pystyä ymmärtäämään sen toisen tarpeita ja haluja.

Seksin suhteen taas sitten ollaan hyvin yksioikoisia jossa haluttomalla ei ole mitään vastuuta eikä mitään tarvitse yrittää tai tehdä.

Tämä on se epäsuhta jota vastaan yritän puhua, ei se etteikö voisi olla niin että asioita ei vain joskus pysty muuttamaan. Mutta pitää edes yrittää ja myös ymmärtää molempia osapuolia tasapuolisesti.

No entäs sitten jos on yritetty ja yritetty, mutta asia ei vaan muutu. Useinhan se menee näin, naiset kyllä yrittää vaikka kuinka kauan, sitä vartenhan kaikki lehdet on täynnä näitä "näin palautat lipidosi"-juttuja. Mutta kun ei se vaan aina auta ja jossain vaiheessa on oman mielenterveyden takia pakko luovuttaa, kun ei tee mieli niin ei. Oishan se kivempi, jos molempien seksihalut kulkisi samaa tahtia, mutta aina niin ei ole.

No sitten tietenkin asia pitää hyväksyä. Ei siinä ole mitään nokan koputtamista. Mutta täälläkin on hyvin monessa viestissä kerottu että seksi loppuu kun se loppuu eikä siinä tarvitse mitään selitellä tai tehdä ja kumppanin pitää vain hyväksyä.

Luulen että kumppanin on paljon helpompi hyväksyä seksittömyys jos asiasta on avoimesti keskusteltu ja etsitty niitä ratkaisuja vaikka niitä ei sitten löytyisikään. Silloin jää kuitenkin se tunne että on ajateltu molempia ja molempien tunteita eikä vain toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Aika moni hiljaisesti hyväksyy kunhan asiaa ei hierota naamaan ja mukana ei ole tunteita.

Tunteita? Miksi siinä ei saisi olla tunteita? Ihminen voi rakastaa useampaa kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.

"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.

Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?

Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.

Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.

Väkivalta, alkoholismi tms. erikseen mutta hyvin tiedossa oleva asia on että seksihalut saattavat hyvinkin hiipua. Mikä se kohtuullinen toiveesi siis on? Harrastaa seksiä vaikka ei kiinnosta? Hyi.

No jos se kumppani alkaa pitää vartaloni koskemistakin jo vastenmielisenä niin eiköhän se ollut sitten siinä. Hankala siinä on tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi jos se toinen saa jonkun hyi-reaktion jo siitä jos minua hyvilee.

Hellyyttä voi olla ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Aika moni hiljaisesti hyväksyy kunhan asiaa ei hierota naamaan ja mukana ei ole tunteita.

Eikö olisi kuitenkin helpompi jos ei vain hiljaisesti hyväksyttäisi vaan ihan sovittaisiin ne pelisäännöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.

"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.

Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?

Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.

Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.

Väkivalta, alkoholismi tms. erikseen mutta hyvin tiedossa oleva asia on että seksihalut saattavat hyvinkin hiipua. Mikä se kohtuullinen toiveesi siis on? Harrastaa seksiä vaikka ei kiinnosta? Hyi.

No jos se kumppani alkaa pitää vartaloni koskemistakin jo vastenmielisenä niin eiköhän se ollut sitten siinä. Hankala siinä on tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi jos se toinen saa jonkun hyi-reaktion jo siitä jos minua hyvilee.

Hellyyttä voi olla ilman seksiä.

Jos on kovat tarpeet niin se hellyys voi tuntua enemmänkin pahalta kuin hyvältä koska se nostaa väkisin niitä haluja pintaan. Ihan kuin laittaisi laihdutuskuurilla olevan eteen aina ihania ruoka-annoksia mutta kieltää syömästä. Saa vain nuuhkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Mutta toisaalta, se että pakotat toisen pelaamaan vaikkei sitä yhtään kiinnostaisi, tuottaa sille toiselle epämukavan olon. Yleensä sellaiset harrastukset loppuu aika lyhyeen, jossa toinen on mukana vain toisen mieliksi, kun kyllähän se pilaa sitä nautintoa tekemisestä jos ei toista vähääkään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii olla halukas. Mutta mies saattaa sitten hakea seksinsä muualta. Ei ketään voi pakottaa olemaan ilman vain siksi että itseä ei nappaa.

Mikä mies.

Ei kaikki naiset elä miehen kanssa.

Ihme putkiaivoja taas tääkin ketju täynnä.

Ja mitä te seksiriippuvaiset tässä ketjussa rehentelette seksihaluillanne, mitä helvettiä ne asiat meitä kiinnistaa, JOTKA IHMETTELEMME SEKSITUPUTUSTA KESki-IKÄISILLE MUUTENKIN.

Pällit! 🤦🏻

Mielenkiintoista. 

Ihminen jolla on normaalit halut = seksiriippuvainen.

Tiesitkö että haluttomalle on erillinen määritelmä? Se on se poikkeava.