Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?
16.08.2023 |
Tiedättehän ne kaikki jutut "Seksi voi jatkua elämän loppuun asti", "Maija löysi seksuaalisuutensa vaihdevuosien jälkeen", "Miksi vaihdevuosi-ikäiset eivät hae apua seksiin", "Seksin ei tarvitse loppua vaihdevuosiin", "Vaihdevuosissa seksi on ihana mahdollisuus". Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään? Tuskin olen ainut. Sanotaan, että halukkaat vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat tabu, mutta todellisuudessa heistä on mediassa jatkuvasti juttuja. Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä.
Kommentit (2165)
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritän boikotoida noita iltapäivälehtiä ym. joissa on aina joku seksijuttu pääuutisten joukossa. Ei se ole vain vaihdevuosissa, ihmisen ei tarvitse olla "halukas" missään iässä, jos ei vaan haluta olla. On sitä perhe saatu aikaiseksi ilman, että pitää olla kuin pornoleffojen tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi hakea seksi jostain muualta ja palata sen jälkeen kotiin? Miksei jäisi sinne, mistä se seksikin tulee? Ketjun aiheena on vaihdevuosien jälkeinen seksi, eli ei ole edes sitä tavallista syytä 'lapset' jäädä liittoon.
Näinhän se on.
Vaihdevuosi-iän jälkeen harvemmin ihmisillä/pariskunnilla on enää kotona asuvia lapsia, jotka hidastaisivat menoa.
Aikaisemmin on paheksuttu miesten 50-villitystä, mutta eiköhän siinä ole taustalla ihan arkiset asiat, eli avioliitto, josta seksi ja läheisyys on kuivahtanut vaimon vaihdevuosien ja yleisen tympääntymisen vuoksi pois. Lisäksi vielä maksetut asuntolainat ja kotoa muuttaneet lapset.
Ketjussa on mainittu se, että moni kokee luonnollisena seksin jäämisen pois vaihdevuosien myötä.
Eikö asiaa voisi nähdä laajemminkin niin, että vaihdevuosien myötä myös pitkä avioliitto voisi olla uudelleen arvioinnin alla?
Ei kai kukaan nykyään enää usko, että avioliiton pitäisi kestää siihen asti, kunnes kuolema erottaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakkautta, on seksiä. Jos ei ole seksiä, ei ole rakkautta.
Seksitön suhde on kuollut suhde. Get out.
Höpö höpö. Omassa suhteessani ei ole ollut seksiä neljään vuoteen, ja yhä on sekä parisuhde että rakkautta. Minulla ei olisi mitään seksiä vastaan, mutta minua vanhempi kumppanini ei enää halua. Tulin siihen tulokseen, että haluan siltä tähän parisuhteeseen jäädä. Minulla tosin seksittömyys vähentää omiakin haluja, ei lisää niitä kuten joillain voi käydä. Kaikille tämä ei sopisi, mutta on roskaa väittää, että romanttista rakkautta ei voisi olla ilman seksiä.
N52
Vierailija kirjoitti:
Minusta näihin seksittömyyteen liittyvissä eroissa on kaksi näkökulmaa, mitä kaikki eivät ehkä hoksaa
1) Tietenkin saa ja pitää erota, jos kokee ettei seksitön liitto tyydytä eikä seksitön liitto ole omasta mielestä parisuhde.
2) Jos mies on aiemmin sanonut rakastavansa, haluavansa viettää loppuelämän yhdessä ja vanheta yhdessä, niin kokisin miehen johtaneen minua harhaan, kun ikä ei sitten saisikaan muuttaa parisuhdetta vaan seksiä olisi pakko haluta keinolla millä hyvänsä loppuun asti. Tällöinkin oikea vastaus on ero, mutta itse olisin toivonut, että mies olisi tehnyt mielipiteensä selviksi jo suhteen alussa. Tällöin koko avioliittoa ei olisi solmittu.
Eli avioero on kannattavaa, mutta vielä kannattavampaa olisi tehdä kumppanille mielipiteet selväksi jo silloin, kun parisuhteessa menee hyvin ja ennen kuin sitoudutaan. Silloin vältyttäisiin parisuhteilta, joissa osapuolten motiivit ovat ihan eri.
Mutta eihän ihminen voi nuorena parisuhdetta solmiessa tietää, miten se seksuaalisuus tulee omalla kohdalla iän myötä muuttumaan vai tuleeko. Parikymppisenä on helppo ajatella, että eihän sitä nyt vanhat ihmiset seksiä enää, mutta voi käydä niin että ne halut ei vähenekään samaa tahtia ja asia onkin tärkeä. Tai sitten voi käydä niin, että vaikka ajattelisi harrastavansa seksiä vanhaksi asti niin alkaa mielenkiinto tai kyvyt loppua jo viisikymppisenä. Kun ei voi tietää. On aika epäreilu vaatimus, että toisen pitäisi heti alusta alkaen tietää, miten suhtautuu asioihin vuosikymmenten päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä miksi sitä seksiä pitää harrastaa läpi elämän. Aikansa kutakin. Vaikka olis hyvää niin kuka jaksaa samaa hommaa vuodesta toiseen.
Päteekö sama myös läheisyyteen, keskusteluun, yhteisiin harrastuksiin jne.?
Mitä mieltä te voimaantuneet vanhatpiiat olette siitä, jos mies vaikka ilmottaa nyt lopettavansa kaikki kotityöt. Koska ne ei nappaa ja parempaakin tekemistä tuon turhuuden sijaan olisi. Miksi ihmeessä siivota koko elämänsä aika, kun puhdasta ei silti koskaan tule.
Tai mies vaan ilmottaisi, että nyt muuten loppui kaikki keskustelu, läheisyys, halailu, suutelu ja koskettelu koska se ei aina johda seksiin.
Olisiko nuo jutut teille ihan OK? No tietysti olisi, koska elätte yksin! Siksi kysynkin tätä ihan muilta naisilta kun teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakastava mies pakota vaimoaan vastentahtoiseen seksiin.
Minkään ikäisenä.Ja rakastava vaimo ei näe miehensä seksuaalisuutta vastenmielisenä asiana.
Ei, mutta itseensä kohdistuvat seksuaaliset teot voi silti olla ja todennäköisesti onkin vastenmielinen asia. Tai sellaisiin painostaminen. Se kyllä alkaa sitten syödä myös sitä rakkautta pidemmän päälle.
Kysehän on siitä että pitäisi löytää tavat jossa kyse ei ole vain toisen yksipuolisista seksuaalisista teoista toista kohtaan vaan yhteisestä asiasta jossa molemmat saavat jotain.
Kyllä, mutta se vaatisi ainakin sitä, että se seksuaalisempi osapuoli on valmis luopumaan ajatuksesta että seksiin kuuluu yhdyntä. Voi tosin olla täysin mahdotonta löytää sellaista molempia tyydyttävää kompromissia, jos toinen on kovin viriili ja toinen ei yhtään. Silloin se ero tai avoin suhde voi olla viisain valinta.
No se voi osalla pareista vaatia sitä mutta kompromissiahan tässä ollaan hakemassa. Siis sen sijaan että todetaan vain kylmästi että ei enää tipu, Eli molempien pitää tulla vastaan.
Edellinen, jos tilanne ajautuu pisteeseen, että toinen kylmästi ilmoittaa että ei enää tipu, eikä valmiutta mihinkään neuvotteluun ole, niin siinä suhteessa on menty pieleen jo aiemmin. On jäänyt huomioimatta sen toisen tarpeet jo luultavasti pidemmällä ajalla.
Kyllä ja silti monessa viestissä tällaista käytöstä pidetään ihan normaalina ja ikääntymisen kuuluvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tää vähän musta-valkoista juttua täällä.Missä on hellyys-kosketuksen suloisuus ja pikkuhiljaa nouseva virittäytyminen? Liukuvoiteita myös löytyy ja suositellaan kaikenikäisille.Ollaan yli 60v ja edelleen tykätään lemmiskellä.Ei seksi ole pelkkää panemista,se on myös läheisyyttä tai mistä nyt kukin tykkää.Nimenomaan uskallus puhua ja ehdottaa läheisyyttä,silitellä,pitää kosketusetäisyydellä pitää virettä yllä. Ei kyse ole pelkästään hormoneista kuitenkaan.
Veikkasin, että monella naisella ne seksihalut menevät juuri siksi, että se fyysinen ja psyykkinen läheisyys puuttuu suhteesta muutenkin.
Puoliso on kuitenkin aina itse valittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli ajatella, että monen parisuhde tuntuu olevan ihan seitinohut. Vuosikymmenien yhdessäolo ja ystävyys ei merkitsekään lopulta mitään, jos seksi jää pois. Tarkoitus ei ollutkaan vanheta yhdessä, kokea kaikkia elämän aikakausia parhaan ystävänsä ja sielunkumppaninsa kanssa. Elämänkaaren viimeiset vuodet pitäisi olla niitä, jolloin rakkaus on vahvinta, turvallista ja side puolisoon on luja, kun tuntee toisensa läpikotaisin. Järkyttää ajatus, että tälläiseen luonnolliseen muutokseen suhtaudutaan suoranaisella vihalla.
Sekoitat nyt iäkkäät (65+) ja pystyynkuivuneet parisuhteet.
Iäkkäät pariskunnat, pitkään yhdessä onnellisina olleet hiipuvat aika samaan tahtiin. Seksin tilalle jää halailu, hellyys, läheisyys kun muuhun ei enää kyetä mahdollisista haluista riippumatta. Harvoin siis haluttomuutta.
Jm ryhmä panee yksipuolisesti lapun luukulle kun HEILLE sopii ja HE niin päättävät. Puolison haluista ja toiveista viis. Läheisyyskin on inhaa lääppimistä ja vonkaamista.
Aikamoinen ero jos osat miettiä näin pitkälle??
Kyllä.
Itse toivon, että ikääntyessäni vaimoni kanssa molempien halut uinahtavat suunnilleen samaan aikaan. Mutta oli tilanne millainen tahansa, tunnistan, että parisuhde olisi kyllä aika isossa kriisissä, jos puoliso laittaisi syystä tai toisesta ns. luukut kiinni lopullisesti.
Onneksi on siinä tilanteessa aina vapaa lähtemään, jos noin kävisi ja se alkaisi ahdistaa.
Seksittömyyttä kyllä siedän, etenkin, jos omatkin halut ovat jo kortilla, mutta jos siitä tulee yksipuolinen ongelma tavalla tai toisella, niin sitä en siedä hetkeäkään.
Eiköhän se ole jokaisen naisenkin toive, että ne seksihalut parisuhteessa hiipuu samaa tahtia. Hirveän ikäväähän se on, jos puoliso ois vailla seksiä ja itseä ei vähempää kiinnostaisi, kyllä parisuhde siitä väkisinkin kärsii. Sitä vaan ihmettelen, että miksi täällä yritetään määrätä jotain ikärajaa sille, milloin on sopivaa että ne hiipuu, ja jos se tapahtuu aiemmin niin se on jotenkin kamalan väärin. Että 65+ ikäisten parisuhteessa seksi saa loppua, mut jos ollaan 55v niin se on jotenkin aivan eri asia.
Onhan se! 55v on naisellisuutensa huipulla, upeita, hyvinvoivia ja aktiivisia kaikin tavoin! Näin omassa ystäväpiirissäni muutamaa loukkaantumisen tai kroonisen sairauden takia vähän vähemmän aktiivista lukuunottamatta (upeita eläviä naisia silti!). Tuntuu hirveältä mummoutua noin nuorena.
Vertasin tuota 65+ rajaa lähinnä omakohtaisiin kokemuksiin vaikka itsellä vielä paikat toimii normaalisti ja tiedän yli 70 ja yli 80v naisia jotka ovat huippu-upeita ja osoittavat hellyyttä avoimesti puolisolleen. Mitä kauempana 65 vuodesta sen parempi tietty! Tuota vain yleisesti pidetään ikääntymisen rajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta näihin seksittömyyteen liittyvissä eroissa on kaksi näkökulmaa, mitä kaikki eivät ehkä hoksaa
1) Tietenkin saa ja pitää erota, jos kokee ettei seksitön liitto tyydytä eikä seksitön liitto ole omasta mielestä parisuhde.
2) Jos mies on aiemmin sanonut rakastavansa, haluavansa viettää loppuelämän yhdessä ja vanheta yhdessä, niin kokisin miehen johtaneen minua harhaan, kun ikä ei sitten saisikaan muuttaa parisuhdetta vaan seksiä olisi pakko haluta keinolla millä hyvänsä loppuun asti. Tällöinkin oikea vastaus on ero, mutta itse olisin toivonut, että mies olisi tehnyt mielipiteensä selviksi jo suhteen alussa. Tällöin koko avioliittoa ei olisi solmittu.
Eli avioero on kannattavaa, mutta vielä kannattavampaa olisi tehdä kumppanille mielipiteet selväksi jo silloin, kun parisuhteessa menee hyvin ja ennen kuin sitoudutaan. Silloin vältyttäisiin parisuhteilta, joissa osapuolten motiivit ovat ihan eri.
Tuskinpa kukaan tuota sanoo sillä ajatuksella että yhtään ikään huononnus parisuhteen laadussa ei voisi tuota muuttaa. Kyllä ainakin minä ajattelen että ollaan loppuelämä yhdessä jos kumpikin edelleen ottaa sen toisen parisuhteeseen liittyvät toiveet ja tarpeet huomioon edes jollain tavalla. Se miten se milloinkin tapahtuu riippuu sitten tietenkin monista asioista. Mutta että ei siis kokonaan heitetä pyyhettä kehään ja olla vain itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta näihin seksittömyyteen liittyvissä eroissa on kaksi näkökulmaa, mitä kaikki eivät ehkä hoksaa
1) Tietenkin saa ja pitää erota, jos kokee ettei seksitön liitto tyydytä eikä seksitön liitto ole omasta mielestä parisuhde.
2) Jos mies on aiemmin sanonut rakastavansa, haluavansa viettää loppuelämän yhdessä ja vanheta yhdessä, niin kokisin miehen johtaneen minua harhaan, kun ikä ei sitten saisikaan muuttaa parisuhdetta vaan seksiä olisi pakko haluta keinolla millä hyvänsä loppuun asti. Tällöinkin oikea vastaus on ero, mutta itse olisin toivonut, että mies olisi tehnyt mielipiteensä selviksi jo suhteen alussa. Tällöin koko avioliittoa ei olisi solmittu.
Eli avioero on kannattavaa, mutta vielä kannattavampaa olisi tehdä kumppanille mielipiteet selväksi jo silloin, kun parisuhteessa menee hyvin ja ennen kuin sitoudutaan. Silloin vältyttäisiin parisuhteilta, joissa osapuolten motiivit ovat ihan eri.
En oikein tajua teitä ihmisiä.
Avioliitto ei minulle ainakaan ole mikään loppuelämän kahle. "Loppuelämä yhdessä" vaikka hampaita kiristellen, kuulostaa pahemmalta kuin elinkautisvankeus.
Minusta avioliiton PARAS puoli on sen vapaaehtoisuus. Se on toistaiseksi voimassa oleva sopimus.
Minä suhtaudun ainakin avioliittoon niin, että jokainen päivä yhdessä on ihanaa, ja jokainen päivä yhdessä on kiitoksen aihe.
Mutta jos tulee sellainen aika elämässä, että yhdessä olo ei syystä tai toisesta ole enää ihanaa, tai ei nukkumaan käydessä tunnu siltä, että puolisoa voisi vilpittömästi kiittää yhteisestä päivästä, on luontevinta todeta, että yhdessä on ollut kivaa, ja voimme lähteä sovussa eri teille.
Minusta ero on oikein luontevaa ja hyvältä tuntuva ratkaisu silloin, jos joudutaan siihen tilanteeseen, että vain toisen seksihalut päättyvät, eikä avoin suhde tunnu hyvältä.
Silloin voi olla iloinen yhteisistä hyvistä hetkistä ja yhteisesti koetusta seksielämästä; on aika lähteä eri teille ja kumpikin omalla tahollaan kokemaan uusia seikkailuja.
Jos osaa suhtautua mahdolliseen avioeroonkin vain luonnollisena osana elämää, voi hyväksyä myös sen, että toisella saattaa olla oma käsitys yhteisestä elämästä, ja se saattaa muuttua.
Ja ystävyys voi aivan hyvin säilyä myös avioeron jälkeen. Entistä puolisoa ei tarvitse kokonaan menettää, vaan hyvinä ystävinä voi jatkaa myös eron jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.
Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakkautta, on seksiä. Jos ei ole seksiä, ei ole rakkautta.
Seksitön suhde on kuollut suhde. Get out.Höpö höpö. Omassa suhteessani ei ole ollut seksiä neljään vuoteen, ja yhä on sekä parisuhde että rakkautta. Minulla ei olisi mitään seksiä vastaan, mutta minua vanhempi kumppanini ei enää halua. Tulin siihen tulokseen, että haluan siltä tähän parisuhteeseen jäädä. Minulla tosin seksittömyys vähentää omiakin haluja, ei lisää niitä kuten joillain voi käydä. Kaikille tämä ei sopisi, mutta on roskaa väittää, että romanttista rakkautta ei voisi olla ilman seksiä.
N52
Lesbosuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakastava mies pakota vaimoaan vastentahtoiseen seksiin.
Minkään ikäisenä.Ja rakastava vaimo ei näe miehensä seksuaalisuutta vastenmielisenä asiana.
Ei, mutta itseensä kohdistuvat seksuaaliset teot voi silti olla ja todennäköisesti onkin vastenmielinen asia. Tai sellaisiin painostaminen. Se kyllä alkaa sitten syödä myös sitä rakkautta pidemmän päälle.
Kysehän on siitä että pitäisi löytää tavat jossa kyse ei ole vain toisen yksipuolisista seksuaalisista teoista toista kohtaan vaan yhteisestä asiasta jossa molemmat saavat jotain.
Kyllä, mutta se vaatisi ainakin sitä, että se seksuaalisempi osapuoli on valmis luopumaan ajatuksesta että seksiin kuuluu yhdyntä. Voi tosin olla täysin mahdotonta löytää sellaista molempia tyydyttävää kompromissia, jos toinen on kovin viriili ja toinen ei yhtään. Silloin se ero tai avoin suhde voi olla viisain valinta.
No se voi osalla pareista vaatia sitä mutta kompromissiahan tässä ollaan hakemassa. Siis sen sijaan että todetaan vain kylmästi että ei enää tipu, Eli molempien pitää tulla vastaan.
Edellinen, jos tilanne ajautuu pisteeseen, että toinen kylmästi ilmoittaa että ei enää tipu, eikä valmiutta mihinkään neuvotteluun ole, niin siinä suhteessa on menty pieleen jo aiemmin. On jäänyt huomioimatta sen toisen tarpeet jo luultavasti pidemmällä ajalla.
Kyllä ja silti monessa viestissä tällaista käytöstä pidetään ihan normaalina ja ikääntymisen kuuluvana.
Eikä pidetä. Ainoastaan seksihalujen ja seksin loppumista pidetään normaalina ja ikääntymiseen kuuluvana.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minulle ei ainakaan ole avioliittoon astuessani ollut tuollaista käsitystä.
Minulle avioliitto on voimassa niin kauan, kuin meillä on molemmilla siinä hyvä olla. Ja minusta juuri tämä on parasta: en ole sanonut "tahdon" solmiakseni avioliiton miksikään iäisyydeksi, vaan toistaiseksi.
Olemme astuneet avioliittoon vapaasta tahdostamme, pysymme siinä vapaasta tahdostamme, ja jos tahdomme lähteä eri suuntiin, olemme vapaita lähtemään. Ja tämä koskee kumpaakin, ja ennen kaikkea kaikkia tilanteita.
Ei ole olemassa mitään liian vähäistä syytä lähteä, eikä liian suurta syytä jäädä, jos jommalta kummalta (tai molemmilta) tahtominen loppuu.
Se mitä tuolla makuukammarin puolella just tehtiin ja koettiin, niin en ihan heti aio luopua siitä tunteesta. On niin mukavan raukea olokin just nyt.
Tee sä vehkeilläs ihan mitä parhaaksi näet. Meillä niille on muutakin käyttöä, kun vain kusella käynti. Ja mieti vähän, jo 25 vuotta takana saman naisen kanssa. On mulla muuten ihana nainen!