Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?
16.08.2023 |
Tiedättehän ne kaikki jutut "Seksi voi jatkua elämän loppuun asti", "Maija löysi seksuaalisuutensa vaihdevuosien jälkeen", "Miksi vaihdevuosi-ikäiset eivät hae apua seksiin", "Seksin ei tarvitse loppua vaihdevuosiin", "Vaihdevuosissa seksi on ihana mahdollisuus". Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään? Tuskin olen ainut. Sanotaan, että halukkaat vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat tabu, mutta todellisuudessa heistä on mediassa jatkuvasti juttuja. Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä.
Kommentit (2165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.
No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakastava mies pakota vaimoaan vastentahtoiseen seksiin.
Minkään ikäisenä.Ja rakastava vaimo ei näe miehensä seksuaalisuutta vastenmielisenä asiana.
Ei, mutta itseensä kohdistuvat seksuaaliset teot voi silti olla ja todennäköisesti onkin vastenmielinen asia. Tai sellaisiin painostaminen. Se kyllä alkaa sitten syödä myös sitä rakkautta pidemmän päälle.
Kysehän on siitä että pitäisi löytää tavat jossa kyse ei ole vain toisen yksipuolisista seksuaalisista teoista toista kohtaan vaan yhteisestä asiasta jossa molemmat saavat jotain.
Kyllä, mutta se vaatisi ainakin sitä, että se seksuaalisempi osapuoli on valmis luopumaan ajatuksesta että seksiin kuuluu yhdyntä. Voi tosin olla täysin mahdotonta löytää sellaista molempia tyydyttävää kompromissia, jos toinen on kovin viriili ja toinen ei yhtään. Silloin se ero tai avoin suhde voi olla viisain valinta.
No se voi osalla pareista vaatia sitä mutta kompromissiahan tässä ollaan hakemassa. Siis sen sijaan että todetaan vain kylmästi että ei enää tipu, Eli molempien pitää tulla vastaan.
Edellinen, jos tilanne ajautuu pisteeseen, että toinen kylmästi ilmoittaa että ei enää tipu, eikä valmiutta mihinkään neuvotteluun ole, niin siinä suhteessa on menty pieleen jo aiemmin. On jäänyt huomioimatta sen toisen tarpeet jo luultavasti pidemmällä ajalla.
Kyllä ja silti monessa viestissä tällaista käytöstä pidetään ihan normaalina ja ikääntymisen kuuluvana.
Eikä pidetä. Ainoastaan seksihalujen ja seksin loppumista pidetään normaalina ja ikääntymiseen kuuluvana.
Seksihalujen hiipuminen tai loppuminen on normaalia mutta se ei ole normaalia että asiasta ei pystytä pääsemään mihinkään kompromissiin vaan se toinen saa vain kärvistellä kun toinen jatkaa tyytyväisenä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minulle ei ainakaan ole avioliittoon astuessani ollut tuollaista käsitystä.
Minulle avioliitto on voimassa niin kauan, kuin meillä on molemmilla siinä hyvä olla. Ja minusta juuri tämä on parasta: en ole sanonut "tahdon" solmiakseni avioliiton miksikään iäisyydeksi, vaan toistaiseksi.
Olemme astuneet avioliittoon vapaasta tahdostamme, pysymme siinä vapaasta tahdostamme, ja jos tahdomme lähteä eri suuntiin, olemme vapaita lähtemään. Ja tämä koskee kumpaakin, ja ennen kaikkea kaikkia tilanteita.
Ei ole olemassa mitään liian vähäistä syytä lähteä, eikä liian suurta syytä jäädä, jos jommalta kummalta (tai molemmilta) tahtominen loppuu.
Minä olen samoilla linjoilla, avioliittoa jatketaan niin kauan kuin tahtoa riitä. Pitkä parisuhde joskus vaatii sitä tahtomista, eli aina ei ole pelkästään ihanaa ja tyydyttävää kaikin puolin, mutta ei sen tahdon tarvitse loputtomiin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.
No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?
Toki mutta kyllähän se voi katkeroittaa jos samaan aikaan se toinen voi kuitenkin elää suhteessa jonka kokee vastaavaan kaikkia tarpeitaan. Ongelmahan ei ole vain se että jotain kaipaa vaan se tilanteen epäsuhtaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.
No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?
Miksi sitä ei voisi vain todeta, että avioliitolla on olemassa oma aikansa, paikkansa ja tehtävänsä.
Se ei vähennä yhdessä eletyn elämän arvokkuutta, vaikka voisikin yhtenä kauniina päivänä todeta, että tämä meidän avioliitto on ollut hyvä, mutta päivä on tehnyt kierroksensa, ja voimme tästä lähteä eri teille.
Ihmisiä pitää tällaisissa avioliitoissa kiinni lähinnä sen menneisyys. Ei se, miltä suhteessa juuri nyt tuntuu, eikä etenkään se, mitä siltä tulevaisuudessa voisi odottaa. Minusta tämä on kamalaa ja suorastaan toksista.
Minusta on luontevaa ajatella, että esimerkiksi viisikymppisinä, kun elämä on lasten kasvatuksen osalta jo eletty, yhteinen koti on ostettu ja maksettu, ja ylipäätään kaikki perhe-elämään liittyvät asiat on koettu, voisi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa vaikka aikalisän ja muuttaa esimerkiksi puoleksi vuodeksi erilleen.
Sen jälkeen voisi miettiä ja katsoa, palaisiko vanhan puolison kanssa yhteen, vai jatkettaisiinko erillään.
Suomessa puuttuu ihmisiltä joustavuutta ja luovuutta etenkin sen osalta, mitä tulee ajatukseen ihmisen elämän kaaresta. Ja tämä yksisilmäisyys suorastaan huutaa tästä koko ketjusta.
"Vaihdevuosien jälkeen ei kuulu harrastaa seksiä, vanhojen ihmisten ei kuulu harrastaa seksiä, pitkästä avioliitosta ei saa erota kevyin perustein, yhdessä pitää olla "onnellisia" vaikka seksielämää ei ole, onnellisuutta ei saa tavoitella, yli 50-vuotiaana ei saa käyttäytyä kuin 20-vuotias" jne.
Itse ainakin aion nauttia elämästäni sen jälkeen, kun lapset ovat häipyneet maailmalle.
Olen itselleni sen velkaa; olen elämässäni tehnyt isoja uhrauksia puolisoni ja perheeni vuoksi.
Jos puolisoani ei kiinnosta nauttia elämästään kanssani lasten lähdön jälkeen, osaan sen aivan varmasti tehdä myös itsenäisesti eläen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näihin seksittömyyteen liittyvissä eroissa on kaksi näkökulmaa, mitä kaikki eivät ehkä hoksaa
1) Tietenkin saa ja pitää erota, jos kokee ettei seksitön liitto tyydytä eikä seksitön liitto ole omasta mielestä parisuhde.
2) Jos mies on aiemmin sanonut rakastavansa, haluavansa viettää loppuelämän yhdessä ja vanheta yhdessä, niin kokisin miehen johtaneen minua harhaan, kun ikä ei sitten saisikaan muuttaa parisuhdetta vaan seksiä olisi pakko haluta keinolla millä hyvänsä loppuun asti. Tällöinkin oikea vastaus on ero, mutta itse olisin toivonut, että mies olisi tehnyt mielipiteensä selviksi jo suhteen alussa. Tällöin koko avioliittoa ei olisi solmittu.
Eli avioero on kannattavaa, mutta vielä kannattavampaa olisi tehdä kumppanille mielipiteet selväksi jo silloin, kun parisuhteessa menee hyvin ja ennen kuin sitoudutaan. Silloin vältyttäisiin parisuhteilta, joissa osapuolten motiivit ovat ihan eri.
Mutta eihän ihminen voi nuorena parisuhdetta solmiessa tietää, miten se seksuaalisuus tulee omalla kohdalla iän myötä muuttumaan vai tuleeko.
Tää on suhteellisen helppoa ennustaa. Jos otat itsellesi naisen, joka haluaa seksiä kahdesti kuussa niin ovulaatiokiimapäivinään, niin seksi ei ainakaan ikinä tule siitä lisääntymään. Tämä asia pitäisi kertoa ja tehdä selväksi jokaiselle nuorelle miehelle.
...tai sitten tilanne voi joissakin tapauksissa mennä täysin ympäri. Tosin se saattaa vaatia esimerkiksi elämäntilanteen muuttumisen, tai yksinkertaisesti toisen miehen.
Välillä jopa vaihdevuodet ohittaneet naiset saattavat ihastua, rakastua ja suorastaan hullaantua uuteen parisuhteeseen, ja uusi suhde saattaa sytyttää naisen seksuaalisuuden kokonaan uudelleen. Näin kaiketi käy itse asiassa yllättävän useinkin. Tällainen tapaus on ihan lähipiirissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä avoimen suhteen ehdottajat, onko tosiaan keski-ikäisen tai keski-iän ylittäneen miehen helppo sitten löytää sitä irtoseksiä muualta? Ehkä joidenkin on, mutta valtaosan ei. Minä naisena kyllä olen varsin avomielinen ja antaisin miehelle täyden vapauden hoitaa seksuaaliset tarpeensa miten tykkää, jos itse en siihen pystyisi, kunhan minun ei tarvitse siitä kuulla sen enempää. Eikä tämä taida niin kovin harvinaista edes olla, siitä ei vaan hirveästi huudella että juu, kyllä se mies käy vieraissa kun kotona ei saa.
Harvoin suhteessa halut kohtaavat eri elämäntilanteissa sataprosenttisesti. Sen kanssa vaan eletään, joustetaan ja harrastetaan sooloseksiä. Tilanteet voivat muuttua, elämä kulkee, mutta silti voi ihan hyvin olla yksiavioinen läpi elämänsä. Se ei aina muuten ole nainen, jolta halut loppuu, voin kokemuksesta sanoa.
No niinpä. Kun kumppanilta loppuu halut, niin se on sitten tosiaan mietinnän paikka miten omien halujen kanssa eletään. Alkaako ne hiipua ajan kanssa itselläkin, vai ei, riittääkö sooloseksi, vai pitääkö tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja. Kyllä suoraan sanottuna ajattelen, että keski-ikäisen ihmisen pitkässä parisuhteessa pitää olla paljon muutakin kuin se seksi, muuten se ei ole oikein parisuhde. Jokainen tietysti punnitsee omalla kohdallaan sitten, mikä on tärkeintä elämässä, se kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä ilman seksiä, vai onko se seksi niin tärkeää että haluaa luopua muusta ja lähteä tavoittelemaan seksiä toisaalta.
Ei ainakaan minulle seksi sinällään ole muuta suhdetta tärkeämpää mutta tiedän silti että en pystyisi olemaan täysin tyytyväinen seksittömässä suhteessa. Kyse ei siis ole siitä jäänkö vai lähdenkö seksin takia vaan jäänkö suhteeseen jossa en voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja onnellinen.
No juu, mutta joka tapauksessa, pitää punnita suhteeseen jäämisen hyvät ja huonot puolet. Tuottaako se suhde kuitenkin enemmän onnellisuutta kuin kurjuutta, vaikkei se täydellinen olekaan?
Miksi sitä ei voisi vain todeta, että avioliitolla on olemassa oma aikansa, paikkansa ja tehtävänsä.
Se ei vähennä yhdessä eletyn elämän arvokkuutta, vaikka voisikin yhtenä kauniina päivänä todeta, että tämä meidän avioliitto on ollut hyvä, mutta päivä on tehnyt kierroksensa, ja voimme tästä lähteä eri teille.
Ihmisiä pitää tällaisissa avioliitoissa kiinni lähinnä sen menneisyys. Ei se, miltä suhteessa juuri nyt tuntuu, eikä etenkään se, mitä siltä tulevaisuudessa voisi odottaa. Minusta tämä on kamalaa ja suorastaan toksista.
Minusta on luontevaa ajatella, että esimerkiksi viisikymppisinä, kun elämä on lasten kasvatuksen osalta jo eletty, yhteinen koti on ostettu ja maksettu, ja ylipäätään kaikki perhe-elämään liittyvät asiat on koettu, voisi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa vaikka aikalisän ja muuttaa esimerkiksi puoleksi vuodeksi erilleen.
Sen jälkeen voisi miettiä ja katsoa, palaisiko vanhan puolison kanssa yhteen, vai jatkettaisiinko erillään.
Suomessa puuttuu ihmisiltä joustavuutta ja luovuutta etenkin sen osalta, mitä tulee ajatukseen ihmisen elämän kaaresta. Ja tämä yksisilmäisyys suorastaan huutaa tästä koko ketjusta.
"Vaihdevuosien jälkeen ei kuulu harrastaa seksiä, vanhojen ihmisten ei kuulu harrastaa seksiä, pitkästä avioliitosta ei saa erota kevyin perustein, yhdessä pitää olla "onnellisia" vaikka seksielämää ei ole, onnellisuutta ei saa tavoitella, yli 50-vuotiaana ei saa käyttäytyä kuin 20-vuotias" jne.
Itse ainakin aion nauttia elämästäni sen jälkeen, kun lapset ovat häipyneet maailmalle.
Olen itselleni sen velkaa; olen elämässäni tehnyt isoja uhrauksia puolisoni ja perheeni vuoksi.
Jos puolisoani ei kiinnosta nauttia elämästään kanssani lasten lähdön jälkeen, osaan sen aivan varmasti tehdä myös itsenäisesti eläen.
Ihanasti ajateltu. Voin hyvin aistia, että kanssasi on hyvä ja turvallinen elää.
Kyllä ihan puistattaa ap:n ja häntä komppaavien hyytävä empatikyvyttömyys!!! Ei lainkaan haluta asettua toisen asemaan ja raivotaan. Tulee mieleen että onko se läheisyys ollut just tyyliin kerran viikossa pimeässä saunan jälkeen että olkoon nyt taas hiljaa viikon *oksu*
Ja kun suhteessa on kaikkea muutakin...
Miehille vielä _aina_ hoetaan että tehkää kotitöitä (se on parasta esileikkiä) ja runkatkaa, kyllä se halukkuus palaa ja teidän vuoronne tulee!!! No ei todellakaan kannata odottaa tämmöistä, iha karseita ihmisiä. Missä se rakkaus, kunnoitus ja arvostus? Läheisyys???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minulle ei ainakaan ole avioliittoon astuessani ollut tuollaista käsitystä.
Minulle avioliitto on voimassa niin kauan, kuin meillä on molemmilla siinä hyvä olla. Ja minusta juuri tämä on parasta: en ole sanonut "tahdon" solmiakseni avioliiton miksikään iäisyydeksi, vaan toistaiseksi.
Olemme astuneet avioliittoon vapaasta tahdostamme, pysymme siinä vapaasta tahdostamme, ja jos tahdomme lähteä eri suuntiin, olemme vapaita lähtemään. Ja tämä koskee kumpaakin, ja ennen kaikkea kaikkia tilanteita.
Ei ole olemassa mitään liian vähäistä syytä lähteä, eikä liian suurta syytä jäädä, jos jommalta kummalta (tai molemmilta) tahtominen loppuu.
Eli olet valehdellut alttarilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minusta "tahdon" sisältää sellaiset tilanteet jotka ovat pakon sanelemia ja joille kumpikaan ei voi yhtään mitään eikä mikään kompromissa auta. Silloin ollaan rinnalla tuli mitä tuli.
Mutta jos kyse on siitä että toinen ei enää halua ottaa huomioon toisen kohtuullisia toiveita parisuhteessa mitenkään niin se ei kyllä mene ihan vain tuon "tahtomisen" piiriin. Muutenhan pitäisi kestää vaikka millainen käytös ja kohtelu parisuhteessa tai vaikka rakkauden loppuminenkin.
Väkivalta, alkoholismi tms. erikseen mutta hyvin tiedossa oleva asia on että seksihalut saattavat hyvinkin hiipua. Mikä se kohtuullinen toiveesi siis on? Harrastaa seksiä vaikka ei kiinnosta? Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan puistattaa ap:n ja häntä komppaavien hyytävä empatikyvyttömyys!!! Ei lainkaan haluta asettua toisen asemaan ja raivotaan. Tulee mieleen että onko se läheisyys ollut just tyyliin kerran viikossa pimeässä saunan jälkeen että olkoon nyt taas hiljaa viikon *oksu*
Ja kun suhteessa on kaikkea muutakin...
Miehille vielä _aina_ hoetaan että tehkää kotitöitä (se on parasta esileikkiä) ja runkatkaa, kyllä se halukkuus palaa ja teidän vuoronne tulee!!! No ei todellakaan kannata odottaa tämmöistä, iha karseita ihmisiä. Missä se rakkaus, kunnoitus ja arvostus? Läheisyys???
Niin tämä! tuntee itsensä petetyksi, vuosia eletty valheessa...sitten sitä syytetään kun ei miehet "kykene sitoutumaan" tai pelkkää seksiä...no ei ihme. Kyllä tässä on ihan itsesuojeluvaistosta kyse nykyään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.
Ihannevaimo ;-)
Juuri näin. Kuka täysjärkinen tämänkaltaisen jääkaapin kanssa eläisi.
Tää on järjettömin keskustelu,mitä olen nähnyt. Seksiä ei tipu, mutta pirttihirmujen kanssa pitäisi elää.
Miehet herätkään nyt ja heittäkään nuo sekopäät mäkeen elämästänne.Juurikin näin!
Monet miehet ovat ihan liian pitkään ihan liian huonoissa "parisuhteissa" vastenmielisten naisten kanssa. Mutta eivät saa aikaiseksi haettua avioeroa, on liian työlästä ehkäpä?
No onhan avioero todella iso prosessi jolla on valtavasti niin taloudellisiakin kuin sosiaalisiakin vaikutuksia. Esim. jos itse eroaisin niin menettäisin luultavasti niin sen rakkaan kodin kuin kesäpaikankin ja myös vaimon suku jonka kanssa olen todella läheinen menisi luultavasti samalla. Onneksi ei ole mitään syytä erota mutta saisi olla todella painava syy että riskeeraisin noita muita itselleni hyvin tärkeitä asioita.
Mitä mä just luin???
Oot vaimosi kanssa
Rahan ja sukulaisten takia?Eikö sulla oo
A kavereitaa
B eikö kesäpaikka oo puoliksi sinun???Häpeä oot mhu.ora
Sanoinko niin ? No en ole niiden takia mutta jos menettäisin ne avioerossa niin se olisi minulle iso asia.
Kuka haluaa menettää jotainitselleen hyvin tärkeää?
Etkö kykene hommaamaan korvaavia tilalle? Vai riiputko niin tiukasti kiinni näissä paikoissa, että et pysty kuvittelemaan itseäsi onnelliseksi missään muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen halut heräävät murrosiässä hormonitoiminnan käynnistyessä ja vähenevät tai loppuvat vanhemmiten hormonitoiminnan hiipuessa. Eikös tämä ole ihan luonnollinen elinkaari tälle asialle? Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Eihän kaikilla tukkakaan harmaannu samassa iässä.
Kun saa elää, vanhenee.
Avioliittoon ryhtyessä luvataan olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Miksi ette ole tämän sijaan solmineet avoliittoa jossa loputtomiin "katsellaan"?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen halut heräävät murrosiässä hormonitoiminnan käynnistyessä ja vähenevät tai loppuvat vanhemmiten hormonitoiminnan hiipuessa. Eikös tämä ole ihan luonnollinen elinkaari tälle asialle? Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Eihän kaikilla tukkakaan harmaannu samassa iässä.
Kun saa elää, vanhenee.
Äläpä muuta sano 😅 Vaan ei mene jakeluun 😂
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan puistattaa ap:n ja häntä komppaavien hyytävä empatikyvyttömyys!!! Ei lainkaan haluta asettua toisen asemaan ja raivotaan. Tulee mieleen että onko se läheisyys ollut just tyyliin kerran viikossa pimeässä saunan jälkeen että olkoon nyt taas hiljaa viikon *oksu*
Ja kun suhteessa on kaikkea muutakin...
Miehille vielä _aina_ hoetaan että tehkää kotitöitä (se on parasta esileikkiä) ja runkatkaa, kyllä se halukkuus palaa ja teidän vuoronne tulee!!! No ei todellakaan kannata odottaa tämmöistä, iha karseita ihmisiä. Missä se rakkaus, kunnoitus ja arvostus? Läheisyys???
Luet tätä keskustelua nyt kyllä erittäin värittyneiden lasien läpi, jos tuo on se minkä näet. Ja samalla koko aloituksen pointti menee ohi niin että heilahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.
No kyllähän se väkisinkin aiheuttaa epäbalanssia suhteeseen jos toinen on tyytyväinen ja toinen ei vaikka mitään katkeruutta ei olisi. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppinen ja mulle oli ihan selvää avioon astuessani että todennäköisesti jossain vaiheessa elämää halumme eivät tule kohtaamaan ja seksi saattaa loppua kokonaan.
"Tahdon" sisälsi myös tällaiset tilanteet. Ettekö ole yhtään miettineet tätä sitoutuessanne? Ihmettelen.
Ettekö ole myös hieman liian vanhoja miettimään lehtien artikkeleita tai muuta yhteiskunnan mielipidettä kun päätätte omasta elämästänne?
Minulle ei ainakaan ole avioliittoon astuessani ollut tuollaista käsitystä.
Minulle avioliitto on voimassa niin kauan, kuin meillä on molemmilla siinä hyvä olla. Ja minusta juuri tämä on parasta: en ole sanonut "tahdon" solmiakseni avioliiton miksikään iäisyydeksi, vaan toistaiseksi.
Olemme astuneet avioliittoon vapaasta tahdostamme, pysymme siinä vapaasta tahdostamme, ja jos tahdomme lähteä eri suuntiin, olemme vapaita lähtemään. Ja tämä koskee kumpaakin, ja ennen kaikkea kaikkia tilanteita.
Ei ole olemassa mitään liian vähäistä syytä lähteä, eikä liian suurta syytä jäädä, jos jommalta kummalta (tai molemmilta) tahtominen loppuu.
Eli olet valehdellut alttarilla?
En ole käynyt millään alttarilla, vaan maistraatissa. Enkä siellä muista kuulleeni mitään iäisyydestä tai vastaavasta.
Alue: Aihe vapaa
Tää on suhteellisen helppoa ennustaa. Jos otat itsellesi naisen, joka haluaa seksiä kahdesti kuussa niin ovulaatiokiimapäivinään, niin seksi ei ainakaan ikinä tule siitä lisääntymään. Tämä asia pitäisi kertoa ja tehdä selväksi jokaiselle nuorelle miehelle.