Miten oppia hoitamaan lapsiperheen arjen pyöritys?

Kasvoin suurperheen esikoisena ja omilleni yksin asumaan muuttaessa arjen pyöritys tuntui pitkään vaivalloiselta ja jotenkin turhalta, kun olin tottunut tyyliin siihen, että esimerkiksi voileipää tehdessä teki samalla muillekin.

Nyt kun on oma perhe, koen olevani taas enemmän elementissäni, kun pääsen todella pyörittämään arkea ja hommaa riittää aina. En tiedä. Jotenkin olen sellainen, että kaipaan töiden ja harrastusten päälle myös sen arjen pyörityksen. Johtuu osittain varmaan siitä, että en ikinä ole löytänyt työtä tai harrastusta, jossa näkisi oman työn tulokset ja saisi tyydytystä samalla tavalla.

Minusta sen arjen pyörittämisen oppii sitä pyörittämällä. Jos on ruokaa laittava, leipova, hyvä organisoimaan, luova ja kotona viihtyvää tyyppiä, niin on toki askeleen edellä.

Minä olen aina ollut perheen kokki, teinivuosista lähtien. Olin 12, kun otin haltuun perheen leipomiset, 15 vuotiaana ruoanlaiton ja tein osan perheen ruokaostoksista. Näin ollen oli simppeliä hoitaa opiskeluvuosien kokkaukset ja kodinhoidon ja kun tapasin mieheni ja perustimme perheen, tiesin jo paljon asioita, joista on apua.

Olen niitä äitejä, jotka tekivät leijonanosan lasten vauva-aikojen soseista itse. Muutamia erikoisempia makuja maistatin kyllä valmispurkeista, jos tuoreena ei ollut tarjolla siihen aikaan, kun niitä piti testailla. Esikoisen kohdalla kaikki oli simppeliä, mutta kahden muun kanssa oli uutta luvassa, sillä he ovat allergisia ja opin tekemään monia uusia ton ton ton- ruokia.

Minusta paarjatuista rutiineista on apua: herääminen, aamutoimet, aamupala, pihalle, lounas, leikkeja/askartelua/jne, päiväunet, välipala, leikkejä/pieni ulkoilu, päivällinen, pihalle/leikkejä, iltapala, iltarutiinit, nukkumaan. Selkeä rytmi päivässä selvittää kaikille, että mitä tehdään ja milloin. Osa vanhemmista vihaa esim. hiekkalaatikolla oloa, mutta uskoisin, että sielläkin oloa kestää, kun tietää, että siellä ollaan lopulta vain pieni aika ja ne vuodet, joiden aikana lapsi siellä viihtyy, eivät lopulta kestä ikuisesti.

Kannattaa asennoitua siihen, että ruokaa pitää laittaa. Joka päivä on syötävä ja suurimman osan budjetti ei kestä sitä, että kaikki ateriat tilataan jostakin tai ostetaan valmiina. Osa kierrättää ruokalistoja, osa tekee tiettyinä päivinä samaa ruokaa (tyyliin maanantaina makaronilaatikkoa, tiistaina nakkikeittoa, keskiviikkona kalapuikkoja perunamuussin kanssa, torstaina hernekeittoa, perjantaina tacoja jne) kunnes kyllästytään, osa tekee isoja annoksia samaa ruokaa, jota sitten syödään useita päiviä. Meillä tehdään ruokaa niistä aineksista, joita jääkaapissa sattuu olemaan, ostetaan sopivasti kauden vihanneksia ja hedelmiä, tehdään välillä samaa ruokaa useaksi päiväksi, toteutan lasten toiveita ja otan huomioon juhlapyhät.

Minusta kokonaisuus ratkaisee. Lapset tarvitsevat ulkoilua ja liikuntaa, mutta jos taivaalta sataa vettä kaatamalla tai räntää, pakkasta on reilusti ja tuulee, niin voi aivan hyvin pitää sisäpäivän, lukea, askarrella, leipoa, laittaa musiikkia ja tanssia, tai vaikka katsoa lasten elokuvan. 

Olen opettanut lapsia mukaan arjen rutiineihin: yhdessä täytämme ja puramme astianpesukonetta ja pyykkikonetta, viikkaamme puhtaita yhdessä, annan sopivassa iässä rätin käteen ja aika pienikin osaa jo nostaa leluja koriin, joten pikku hiljaa lapset oppivat tekemään kotitöitä, kun saavat "auttaa". Isommille voi jo jakaa omat vastuualueet.

No Stress. Omalla painollaan.