Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia hoitamaan lapsiperheen arjen pyöritys?
16.08.2023 |
Tää kaikki on mulle niin hankalaa; aamu- ja iltarutiinit, jatkuva ruoanvalmistus ja ruokailu, ulkoilut, kotityöt... Olen aina ollut ihminen, joka esimerkiksi nappaa kaapista jotain syötävää sillon kun on nälkä, nyt täytyykin kokoajan valmistaa aterioita ja miettiä onko jääkaapissa kaikkea tarvittavaa ym.
Suoritan taukoamatta jotain ja silti osa hommista jää roikkumaan, lapsi syö osittain valmisruokaa eikä joka päivä ulkoilla. Ja mulla on vain yksi lapsi! Ja puolisokin, joka tosin tekee pitkähköä työpäivää. Miten te muut äidit pyöritätte arkea?? Palaan 6kk kuluttua työelämään ja kauhistuttaa miten muka kerkeän työpäivän päälle tehdä enää mitään. Apua ja käytännön vinkkejä kiitos??
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperhe-elämän pitää olla jotain hullua suorittamista ja aikatauluttamista? Mitä teen väärin kun mun elämä ei ole? Ihan normaalisti syön, elän, siivoan, pesen pyykit. Tein näitä asioita jo ennen lasta. Samalla kun teen omat ruuat, teen lapsen ruuat, samalla kun pesen pyykkiä, pesen lapsen vaatteet. Jos käyn kauppakeskuksessa, ostan lapsen jutut jne. Ihan tavallista arkea jossa on mukana lapsi. Ei lapsi mitenkään merkittävästi lisää työmäärää. Miksi lapsia pitää hyysätä? Missä teidän miehet on kun ei osallistu?
No kyllä se kotitöiden määrä suunnilleen kaksinkertaistuu kun tulee lapsi, sitä pyykkiä tulee paljon enemmän, ruokaa pitää laittaa enemmän, siivota pitää enemmän, kauppakeskuksessa pitää ostaa enemmän juttuja. Se on normaalia ja on pelkkää valetta väittää, ettei mikään muutu. Mutta ei sen mitään minuuttiaikataulutettua stressiä tarvitse olla, ihan rennosti voi lasten kanssa elää. Varsinkin sitten, kun ne vähän kasvaa, eikä ole ihan täysin vahdittava taaperoita ja jos perheessä tosiaan on se mieskin joka hoitaa osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa leipoa leivät ja pullat itse, tulee halvemmaksi. Kiisselit itse poimituista marjoista ja itse tehty omenahillo lettujen kanssa, mikä sen parempaa. Lauantaina perusteellinen kodin siivous ja sunnuntaina tehdään seuraavan viikon ruuat. Näin seuraava viikko alkaa ilman stressiä.
Kannattaa ostaa leivät kaupasta ja marjat joltain viljelijältä, kiisselit on ihan turhia muutenkin, marjat syödään marjoina. Ei kannata tehdä asioista vaikeampia kuin on pakko, ja välillä on ihan sallittua syödä eineksiä (niissäkin on ihan ok vaihtoehtoja kun vähän katsoo) jos ei jaksa kokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ruokaa voi syödä useamman päivän. Lapset nyt muutenkin tykkää siitä ainaisesta makaroonilaatikosta. Nakkikeitto, perunat ja jauhelihakastike.
Miten nämä sopii yhtälöön "Lapsi tarvitsee päivässä 5 ateriaa terveellistä ja monipuolista 8ruokaa"?
Jos näkee ruoanlaiton vaivan, niin voi tehdä jotain ravitsevaakin..
Mitä niin mahtavan ravitsevaa sinä syöt, jos ei tavallinen ja perinteinen suomalainen kotiruoka täytä sun standardeja?
Mitä hyvä ihme?
No aika vähän se ruoka on monipuolista, jos se on päivästä toiseen samaa.
Tarvitseeko kaikkea ottaa niin K I R J A I M E L L I S E S T I. Ehkä en viitsinyt alkaa luettelemaan kaikkia suomalaisia , perus kotiruokia. Pinaattikeitto, lohikiusaus, pasta bolognese, broilerikastike, perunamuusi ja kalapihvit... Ihan kuule saa muutakin syödä, kuin vain näitä kolmea ensin mainitsemaani.
Äly hoi.Samaa ruokaa voi syödä useamman päivän.
Ei se ruoka ole monipuolista, jos sitä on monta päivää putkeen samaa.
Kuinka niin? Mikä opus pakottaa syömään jokapäivä ERI ruokaa.. Ihan saa muutakin päivän aikana syödä. Vaikka pääruokana olisi kolme päivää samaa kiusausta. Äly hooooi.
Jos syö monta päivää putkeen samaa ruokaa, ruokavalio ei ole monipuolinen, vaan yksipuolinen. Äly hoi.
Jos syö kolme päivää yhtä ruokaa, kolme päivää toista ruokaa ja seuraavat kolmatta ja nää ruuat on monipuolisia, niin millä perusteella se ei ole monipuolinen ruokavalio? Kokonaisuus on olennainen, ei se onko nyt joka päivä eri ruokaa vai ei, äly hoi.
En tiedä onko se niinkään oppimis- kuin jaksamiskysymys.
Päivästä ja viikosta toiseen väsymätöntä aikatauluttamista, suunnittelua ja tekemistä. Joskus voi vähän lipsua, mutta vastassa ne hommat on.
Intensiteetti kasvaa, kun lapset kasvaa, ainakin jos haluaa/voi tarjota harrastusmahdollisuuksia kaiken lisäksi.
T. Kolmen äiti
Pidän itseäni suht kykenevänä ihmisenä ja joskus mietin miten kaikki muut selviää tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se niinkään oppimis- kuin jaksamiskysymys.
Päivästä ja viikosta toiseen väsymätöntä aikatauluttamista, suunnittelua ja tekemistä. Joskus voi vähän lipsua, mutta vastassa ne hommat on.
Intensiteetti kasvaa, kun lapset kasvaa, ainakin jos haluaa/voi tarjota harrastusmahdollisuuksia kaiken lisäksi.
T. Kolmen äiti
Harrastukset lisää suunnittelun ja aikatauluttamisen tarvetta, ja niitä hommatessa kannattaa oikeasti miettiä sitä omaa jaksamista. Päiväkoti-ikäiselle riittää se päiväkoti aivan hyvin, ei tarvitse enää illalla lähteä tempomaan mihinkään harrastuksiin, ei ainakaan jos vanhemmat on kokopäivätöissä ja pitkät päivät! Kouluikäisten kanssa on sit jo muuten niin paljon helpompaa, että ne harrastussumplaukset jaksaa paremmin. Ei kannata opettaa lapsiaan liian hyvään palveluun, vaan ihan pienestä pitäen ottaa mukaan kotitöihin ja kasvattaa vastuuta sitä mukaa kun lapsen kyvyt riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on pieniruokainen. Miten on mahdollista, että kun kaksi aikuista voi pärjätä lähes ilman ruuanlaittoa, niin lapsen tultua ruuanlaittoa tarvitaan yhtäkkiä valtavasti?
Ei ne määrät tässä ole se ongelma. Lapsi tarvitsee päivässä 5 ateriaa terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja uusien makujen maistelu on tärkeää. Vie tuhottomasti aikaa valmistella näitä pikkuisen aterioita. Jos söin ennen lounaaksi kylmän makkaran ja lasin maitoa, se ei käy enää kun lapselle tulee jokatapauksessa valmistaa ateria.
Miksi kukaan haluaisi syödä lounaaksi kylmää makkaraa ja maitoa? Jos siis vaihtoehtona on tehdä itselleen mitä tahansa herkulista ja terveellistä ruokaa, kun ei tarvitsisi huomioida edes muiden mieltymyksiä.
Kai se rutiini, nopeus ja taito tulee vaan harjoituksen myötä. Aina kun on aikaa, tehdään valmiiksi isoja annoksia. Osan voi pakastaa. Kiireessä taas tehdään nopeaksi tiedettyjä ruokia. Tarvittaessa välillä sitten eineksiä.
Samalla voi sitten jutella lasten kanssa ja antaa heille hommaa, tai nauttia omasta ajasta äänikijan tai Netflixin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperhe-elämän pitää olla jotain hullua suorittamista ja aikatauluttamista? Mitä teen väärin kun mun elämä ei ole? Ihan normaalisti syön, elän, siivoan, pesen pyykit. Tein näitä asioita jo ennen lasta. Samalla kun teen omat ruuat, teen lapsen ruuat, samalla kun pesen pyykkiä, pesen lapsen vaatteet. Jos käyn kauppakeskuksessa, ostan lapsen jutut jne. Ihan tavallista arkea jossa on mukana lapsi. Ei lapsi mitenkään merkittävästi lisää työmäärää. Miksi lapsia pitää hyysätä? Missä teidän miehet on kun ei osallistu?
No kyllä se kotitöiden määrä suunnilleen kaksinkertaistuu kun tulee lapsi, sitä pyykkiä tulee paljon enemmän, ruokaa pitää laittaa enemmän, siivota pitää enemmän, kauppakeskuksessa pitää ostaa enemmän juttuja. Se on normaalia ja on pelkkää valetta väittää, ettei mikään muutu. Mutta ei sen mitään minuuttiaikataulutettua stressiä tarvitse olla, ihan rennosti voi lasten kanssa elää. Varsinkin sitten, kun ne vähän kasvaa, eikä ole ihan täysin vahdittava taaperoita ja jos perheessä tosiaan on se mieskin joka hoitaa osansa.
No ei kyllä kaksinkertaistu. Ihan sama aika menee esim uuniruuan tekemiseen, tekeekö isomman vai pienemmän satsin. Pyykkikoneeseen mahtuu lapsen vaatteet samalla kun pesisi omat vaatteet. Eri asia jos on monta teini-ikäistä lasta. Mut pikkulapsen ruuat ja vaatteet menee siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se niinkään oppimis- kuin jaksamiskysymys.
Päivästä ja viikosta toiseen väsymätöntä aikatauluttamista, suunnittelua ja tekemistä. Joskus voi vähän lipsua, mutta vastassa ne hommat on.
Intensiteetti kasvaa, kun lapset kasvaa, ainakin jos haluaa/voi tarjota harrastusmahdollisuuksia kaiken lisäksi.
T. Kolmen äiti
On se nimenomaan oppimiskysymys. Kun riittävän usein toistaa ne samat rutiinit, niitä ei tartte suuremmin miettiä, kun riittävän usein tekee sen viikon kauppalistan niin sekin alkaa tulla jo aika selkärangasta eikä tartte miettiä, kun riittävän usein kokkaa ne samat ruuat niin muistaa ulkoa mitä niihin tulee. Toisille se on helpompaa kuin toisille, jotkut on luonnostaan järjestelmällisiä tai oppineet sellaisiksi jo aiemmin ja toisten pitää oikeasti opetella sitä taitoa kun lapset tulee kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperhe-elämän pitää olla jotain hullua suorittamista ja aikatauluttamista? Mitä teen väärin kun mun elämä ei ole? Ihan normaalisti syön, elän, siivoan, pesen pyykit. Tein näitä asioita jo ennen lasta. Samalla kun teen omat ruuat, teen lapsen ruuat, samalla kun pesen pyykkiä, pesen lapsen vaatteet. Jos käyn kauppakeskuksessa, ostan lapsen jutut jne. Ihan tavallista arkea jossa on mukana lapsi. Ei lapsi mitenkään merkittävästi lisää työmäärää. Miksi lapsia pitää hyysätä? Missä teidän miehet on kun ei osallistu?
No kyllä se kotitöiden määrä suunnilleen kaksinkertaistuu kun tulee lapsi, sitä pyykkiä tulee paljon enemmän, ruokaa pitää laittaa enemmän, siivota pitää enemmän, kauppakeskuksessa pitää ostaa enemmän juttuja. Se on normaalia ja on pelkkää valetta väittää, ettei mikään muutu. Mutta ei sen mitään minuuttiaikataulutettua stressiä tarvitse olla, ihan rennosti voi lasten kanssa elää. Varsinkin sitten, kun ne vähän kasvaa, eikä ole ihan täysin vahdittava taaperoita ja jos perheessä tosiaan on se mieskin joka hoitaa osansa.
No ei kyllä kaksinkertaistu. Ihan sama aika menee esim uuniruuan tekemiseen, tekeekö isomman vai pienemmän satsin. Pyykkikoneeseen mahtuu lapsen vaatteet samalla kun pesisi omat vaatteet. Eri asia jos on monta teini-ikäistä lasta. Mut pikkulapsen ruuat ja vaatteet menee siinä sivussa.
Jos sulla on ollut tapana heittää osa ruuasta pois ja pestä vajaita koneellisia niin sitten kotityön määrä ei lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperhe-elämän pitää olla jotain hullua suorittamista ja aikatauluttamista? Mitä teen väärin kun mun elämä ei ole? Ihan normaalisti syön, elän, siivoan, pesen pyykit. Tein näitä asioita jo ennen lasta. Samalla kun teen omat ruuat, teen lapsen ruuat, samalla kun pesen pyykkiä, pesen lapsen vaatteet. Jos käyn kauppakeskuksessa, ostan lapsen jutut jne. Ihan tavallista arkea jossa on mukana lapsi. Ei lapsi mitenkään merkittävästi lisää työmäärää. Miksi lapsia pitää hyysätä? Missä teidän miehet on kun ei osallistu?
No kyllä se kotitöiden määrä suunnilleen kaksinkertaistuu kun tulee lapsi, sitä pyykkiä tulee paljon enemmän, ruokaa pitää laittaa enemmän, siivota pitää enemmän, kauppakeskuksessa pitää ostaa enemmän juttuja. Se on normaalia ja on pelkkää valetta väittää, ettei mikään muutu. Mutta ei sen mitään minuuttiaikataulutettua stressiä tarvitse olla, ihan rennosti voi lasten kanssa elää. Varsinkin sitten, kun ne vähän kasvaa, eikä ole ihan täysin vahdittava taaperoita ja jos perheessä tosiaan on se mieskin joka hoitaa osansa.
No ei kyllä kaksinkertaistu. Ihan sama aika menee esim uuniruuan tekemiseen, tekeekö isomman vai pienemmän satsin. Pyykkikoneeseen mahtuu lapsen vaatteet samalla kun pesisi omat vaatteet. Eri asia jos on monta teini-ikäistä lasta. Mut pikkulapsen ruuat ja vaatteet menee siinä sivussa.
Kyllä se työmäärä moninkertaistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa yhtään samastua. Elämä yhden lapsen kanssa oli ihan hirveän helppoa (siitäkin huolimatta, että ensimmäinen lapseni oli huono nukkuja). Mutta en kyllä ottanutkaan paineita mistään.
Teen kotona töitä, joten tauoilla hoidan kotitöitä, esimerkiksi tänään:
- keitin porkkanakeiton, koska ruokakerma oli mennyt vanhaksi
- leivoin marjapiirakan, paistoin kesäkurpitsapizzoja
- poimin karviaisia
- nostin perunoita
- tein soijapihvejä hampurilaisiin
- leivoin perunasämpylöitä hampurilaisiin
- tein salaatin
- laitoin tiskikoneen kahdesti pyörimään
- raivasin ylimääräisiä tavaroita ja myin kaksi viherkasvia ja pussillisen lapsen vaatteita
- pakkasin viikonlopun mökkikamoja
- siivosin ja järjestelin, korjasin naulakon
- leikkasin nurmikon
- laadin kauppalistaa ja kävin samalla kuivakaappia läpi
Koko ajan on tavallaan tekeillä ja tekeytymässä jotain, aina riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja isosiskoni vastaisivat: harjoittelemalla!
Kaverini on murehtija äiti. Tietenkin ensimmäinen lapsi kyseessä + oppinut murehtimisen omalta äidiltään.
Sen verran vaatteita, että niillä pärjää viikon, ei enempää ei vähempää. Pyykit pestään viikonloppuna kaappiin saakka. Tee muutaman viikon kiertävä ruokalista ja etsi siihen tarvikkeet. Tilaa ko. listan mukaan kerran viikossa ruuat. Eineksiåkin on monenlaisia, mutta esim sunnuntaina kun tekee 2-3 ruokaa, sillä elää viikon päivälliset erinomaisesti. Siivoaja kaksi kerta kuussa. Illalla aina aamun kamat valmiiksi. T: kolmen äiti, noin 1,5v kotona jokaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ostat äitien tekemää ruokaa. Löytyy kaupan valmisruokaosastolta. Kukaan ei tule katsomaan sun kotiin, vaikka raataisit itsesi kuoliaaksi niiden keitosten ja leipomusten kanssa. Pussillinen porkkanoita, leipää , maksalaatikkoa ja ääntä kohti.
Ei anneta sakkoja!
Itse asiassa lastensuojelu tekee nykyisin kotitarkastuksia aika matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Milloin sina nukut?
Aitikin on ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rutiinit on se pelastus lapsiperhearjessa. Tylsäähän se on, mutta kun tietyt asiat toistuvat suurinpiirtein samanlaisina samoihin aikoihin, niin sitä oppii ennakoimaan ja tietää mitä tulee tehdä, ettei tule täyttä kaaosta. Esim. laittamaan sen ruoan tarjolle ennen kuin taapero vetelee nälkäisenä itkupotkuraivaria lattialla. Ja pitää myös hyväksyä se, että ihan kaikelle tekemiselle ei oikeasti aina ole aikaa tai energiaa. Jättää ne vähäpätöisemmät asiat odottamaan päivää parempaa.
Millaisia rutiineja teillä on käytössä? Kaipaisin ihan käytännön vinkkejä, tää toiminta on nyt aika kaoottista :D
Meillä sunnuntaina tehdään viikon ohjelma jääkaapin oveen. Joku tokmannilta ostettu valmis pohja. Siihen sitten rakennan valmiiksi milloin toinen lapsi lähtee päiväkotiin, milloin toinen eskariin, omat työajat. Ja milloin teen etänä +harrastukset yms. Kun runko on valmiina, mietin ruoka-asiat. Samaa ruokaa syödään helposti kaksi päivää, joskus kolmekin. Vihanneksia pilkon valmiiksi aina ison kipon, ja nostan pöytään ruokailulle. Viikolla on ruokia, jotka on suht nopea valmistaa. Joskus kun on oikein tiukka päivä, niin kyllä meillä silloin saattaa olla se Saarioisten äidin makaronilaatikko. Ei se maailma siihen kaadu. Siivous on aina viikonloppuisin, kaikki osallistuu, niin saadaan nopeasti.
Rutiinit ja ennakointi on ne kaiken A ja O. Kuulostaa äkkiä tylsälle, mutta loppujen lopuksi elämä on kaikkea muuta kuin tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Teen kotona töitä, joten tauoilla hoidan kotitöitä, esimerkiksi tänään:
- keitin porkkanakeiton, koska ruokakerma oli mennyt vanhaksi
- leivoin marjapiirakan, paistoin kesäkurpitsapizzoja
- poimin karviaisia
- nostin perunoita
- tein soijapihvejä hampurilaisiin
- leivoin perunasämpylöitä hampurilaisiin
- tein salaatin
- laitoin tiskikoneen kahdesti pyörimään
- raivasin ylimääräisiä tavaroita ja myin kaksi viherkasvia ja pussillisen lapsen vaatteita
- pakkasin viikonlopun mökkikamoja
- siivosin ja järjestelin, korjasin naulakon
- leikkasin nurmikon
- laadin kauppalistaa ja kävin samalla kuivakaappia läpi
Koko ajan on tavallaan tekeillä ja tekeytymässä jotain, aina riittää
On pitkät tauot, kun ehtii kaiken tuon tehdä..
Alue: Aihe vapaa
Ehkä sulla on ollut toimivat arkirutiinit jo ennen lasta? Toiset elävät oikeasti vähän miten sattuu ja ei se ihan lapsen kanssa toimi. Ennen lasta saatoin iltakymmeneltä havahtua siihen, että on nälkä ja illallinen syömättä mutta mitään ruokaa ei ole, ja piti sitten päättää syökö jotain näkkäriä tai pelkkää riisiä vai kipaiseeko vielä kaupassa. Taaperon kanssa on tosi ikävää, jos iltakuudelta huomaa että hups syötiin viimeksi klo 10 aamulla, kaapit on tyhjät ja varmaan pitäs jotain kehitellä ja ai niin ne pyykitkin piti tänään pestä kun omat alkkarit loppu jo eilen!