Vapaaehtoinen lisäläksy - mitä järkeä tehdä, kun ei numeroita anneta?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten kahdeksan kouluvuoden aikana ei kannata keskittyä mihinkään muuhun kuin matematiikkaan ja kieliin.

No jos haluaa hyvään lukioon niin kyllä ne reaaliaineiden numerot pitää huomioida jo yläkoulussa aloittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tehtävät ihan sen takia, että jotkut oppilaat eivät alkaisi tekemään omin luvin kirjaa eteenpäin? Ja että kun tehtävät on tehty, niin heillä on olo, että sen jälkeen on se aine tehty ja voi keskittyä muihin juttuihin? He myös tietävät että jos joskus ei ko. tehtäviä tee, niin se on täysin ok.

En todellakaan pakottaisi lasta tekemään näitä vapaaehtoisia tehtäviä, vaan hän saisi tehdä ne jos aikaa ja haluja riittää. Aina ei ainakaan meidän lapsilla riittänyt, sillä heidän elämässään on muitakin asioita ja lapset ovat lapsia, jolloin on hyvä kun on vapaa-aikaakin. Meillä nuorin esimerkiksi ei näyttänyt koskaan tekevän läksyjä, sillä hän oli tehnyt ne aina kotimatkalla bussissa. En myöskään alkanut vaatimaan niitä nähtäväkseni saati korjailemaan niitä, mutta autoin kyllä, jos joku asua takkusi. Yleensä ei takunnut. Pojalla oli kuitenkin yli ysin keskiarvo yläkoulusta lähtiessä ja hän osasi mainiosti huolehtia itse velvollisuuksistaan ilman mamman sanomista.

Meilläkin yksi lapsista teki läksynsä bussissa. Kotiin tullessa pudotti reppunsa oven viereen ja aamulla kouluun lähtiessä otti sen siitä, välillä avaamatta. Kuitenkin hän on meidän perheen ainoa ylioppilaaksi kirjoittanut.

Lapsillakin on erilaisia tavoitteita ja ammattihaaveita. Joku haluaa ammattiin, jossa riittää, kun tuntee numerot ja joku toinen tähtitieteen professoriksi.

opettajat yrittävät näinkin vähentää opettamisen "taakkaa" pudokkaat putoavat entistä syvemmälle. tunnilla pelkkää hälinää kun järki fiksut tehneet koko kirjan jo pois pelailevat tai katsovat pornoa. apukoulu idiiiiiooooteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten kahdeksan kouluvuoden aikana ei kannata keskittyä mihinkään muuhun kuin matematiikkaan ja kieliin.

No jos haluaa hyvään lukioon niin kyllä ne reaaliaineiden numerot pitää huomioida jo yläkoulussa aloittaessa.

Kaikkien ei tarvitse mennä lukioon ja lukio ei ole ainoa tie ammattiin.

Siinä yläkoulun aikaan osuu nuorille myös paljon sellaisia hankalia kehitysvaiheita, että että alakoulussa hyvä koululainen saattakin mennä yläkoulun rimaa hipoen.

tyhmimmän ehdoilla?????? kirjoitti:

opettajat yrittävät näinkin vähentää opettamisen "taakkaa" pudokkaat putoavat entistä syvemmälle. tunnilla pelkkää hälinää kun järki fiksut tehneet koko kirjan jo pois pelailevat tai katsovat pornoa. apukoulu idiiiiiooooteille.

Kannattaa joskus sinunkin vähän vähentää sitä pornon katselua. Toki 23 vuotiaalla eläkeläisellä on aikaa, mutta silti voisit keksiä jotain hyödyllisempää. Yritä edes, tsemppiä!!

Muistan eka luokan 80-luvulla.

Osa porukasta oli tosi innokkaita matematiikassa. Ehtivät elokuun aikana laskea koko syyslukukauden kirjan läpi.

Kevätlukukaudella ope otti tunnille käyttöön lisätehtäväkirjan. Ne jotka halusivat laskea enemmän kuin mitä tunnilla tarvitsi, saivat valokopioina lisäsivuja. Kenellekään ei tullut tylsää ja toisaalta uudet asiat tulivat kaikille samaan aikaan.

Eli lisätehtävillä ehkäistään nopeiden ja innokkaiden lasten omaehtoista etenemistä niin, että kaikilla on järkevää tekemistä.

Yllättävän moni ne vapaaehtoiset tehtävätkin tekee. Osa ei sitten taas tee niitä pakollisiakaan läksyjä ja kun laitat siitä wilma viestiä vanhemmille, niin vanhemmat selittää kuinka pirkopetteriä ei huvittanut tehdä läksyjä. T. Entinen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se nähdään jo alaluokilla keitä kiinnostaa oppia ja keitä tuetaan kotona. Ja onhan tuo myös eriyttämistä ylöspäin, se on aika harvinaista vielä peruskoulussa.

Eikö se ole väärin, että osa oppilaista saa etua siitä, kun tiukempi vanhempi patistaa tekemään kaikki tehtävät, myös vapaaehtoiset, ja osa vanhemmista toteaa että jaa, ei tarvi tehdä vapaaehtoisia?

Sulle tuli jotenkin yllätyksenä, että lapsen kotioloilla on merkitystä koulussa pärjäämisen kanssa? Meillä tehdään ne matikan lisätehtävät aina, vaikka niitä ei ole läksyksi merkattu.

Suomessa voi onneksi heikoistakin lähtökohdista ja heikon kasvatuksen saaneena ponnistaa suurmiesten ja -naisten joukkoon. Tällaiset lähtökohdat myös ap:n lapsellla.

Usko tai älä, toiset lapset ovat uteliaita ja tiedonhaluisia ja haluavat oppia enemmän. Toiset vanhemmat myös arvostavat koulua ja oppimista ja kannustavat lastaan oppimaan ja tekemään asioita elämässä myös silloin kun se ei ole pakko. Kyllähän sen sitten isompana näkee, kuka oli valmis jo pienenä tekemään sen hitusen verran enemmän. He ovat yleensä niitä menestyjiä kun mentaliteettinsa ei ole että välttelen kaikkea mikä ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Usko tai älä, toiset lapset ovat uteliaita ja tiedonhaluisia ja haluavat oppia enemmän. Toiset vanhemmat myös arvostavat koulua ja oppimista ja kannustavat lastaan oppimaan ja tekemään asioita elämässä myös silloin kun se ei ole pakko. Kyllähän sen sitten isompana näkee, kuka oli valmis jo pienenä tekemään sen hitusen verran enemmän. He ovat yleensä niitä menestyjiä kun mentaliteettinsa ei ole että välttelen kaikkea mikä ei ole pakko.

On hyvä, että heitä on, mutta tällaisia lapsia ei tee uteliaiksi tyrannimutsi, vaan tiedonjano.

Joillakin se tiedonjano voi olla vaikka matikasta, joillakin vaikka liikunnasta, puutöistä tai ruuanlaitosta. Tuollainen ap:n harrastamaan käskyttäminen ei yleensä ole viisasta ja siitä ei tule mukavia tunteita lapselle,vaan lähinnä ehdottomuus alkaa ketuttamaan ja se orastava uteliaisuus saattaa kadota iäksi.

Millä luokalla lapsesi siis on ap?

AP.lla on jotenkin nurinkurinen suhtautuminen noihin lisätehtäviin.Sillä laillahan annetaan lahjakkaille oppilaille tsemppiä, niin eivät kyllästy, kun tehtävät on niin helppoja. Palkinto innokkaille oppijoille.