Miksi ihmiset ei tajua, ettei masentunut jaksa välittää muiden ongelmista ja tarpeista?

Minun ystäväni väsyivät tulemaan likaiseen asuntoon jossa ei ollut puhtaita kahvikuppeja tai edes sitä kahvia ja saatoin nukahdella kesken keskustelun koska lääkkeeni väsytti minua. En halunnut lähteä kahviloihin tai kapakoihin kun jo pelkkä kadun toisella puolella sijaitsevaan kauppaan meneminen oli voimanponnistus. Muistan kun kerran käänsin sätkää yöpuvussa kaupan pihalla ja poliisit tuli jututtamaan. Kavereita hävetti kun olin ihan puliakka,itseä ei vaan jaksanut kiinnostaa ja eihän yöpuvussa kauppaan meneminen riko lakia.

Tukea kyllä olisin tarvinnut,kunpa joku olisi edes kerran tullut pullapussin kanssa ja sanonut "nuku kun siivoan vähän täällä" tai "Käydään yhdessä kaupassa,tule vaikka yöpuvussa",

Vierailija kirjoitti:

Toimii toiseenkin suuntaan. Ei muutkaan jaksa kiinnostua masentuneen murheista yhtään sen enempää.

En nyt sanoisi noin, mutta siihen murheiden märehtimiseen turtuu, jos mikään ei muutu. Tosi moni yrittää kovasti auttaa ja tukea masentunutta, mutta ajan myötä apu ja tuki vähenee jos niistä ei näytä olevan mitään hyötyä. Lisäksi moni uupuu, kun tuntee antavansa paljon ja toinen ei vaikuta huomaavan tai olevan millään tavalla kiitollinen tuesta, puhumattakaan siitä että pystyisi itse osoittamaan empatiaa tai antamaan tukea toisen sitä tarvitessa. Lopulta sitten käy niin, että sitä masentunutta ei enää jaksa kuunnella ja ystävyydestä tulee taakka. Masentunut ei tätä muutosta usein huomaa eikä voi ymmärtää miksi läheisetkin kaverisuhteet loppuu.

T: useita masentuneta ystäviä omaava, joka ei enää jaksa

Jouduin hylkäämään lapsuudenystäväni hänen vaikean masennuksensa takia. Hän soitti 5h puheluita, joissa pohti aivan pieniä menneitä asioita ja vaikkapa jonkun ihmisen ilmettä joskus vuosia sitten koulussa, kun hän sanoi jotain. Ja soitti usein.

Ei minulla riittänyt aika eikä energia. Olisin kohta ollut itsekin masentunut. Puheluita ei pystynyt lopettamaan, tapaamisia vielä huonommin. En sitten enää vastannut puhelimeen. Aluksi vastasin harvemmin, lopulta en enää ollenkaan.

Ei se tunnu hyvältä vieläkään, mutta en keksi mitään muutakaan tapaa toimia. Tuo tilanne jatkui siis vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis sellaista käytöstä, että möksähdellään, jos en nyt jaksa kuunnella kaverin selostusta jostain typeristä parisuhdeongelmista tai lähteä hänen kanssaan kaupungille. Suututaan ja lakataan pitämästä MITÄÄN yhteyttä.

Ap

Niin ja sitten ihmettelet miksi ihmiset katoaa ympäriltä, kun vain sinä saat päättää milloin mennään kaupungille ja ilmeisesti vain sinun asioista eli sinun masennuksesta saa puhua ? Masentuneet pysyy masentuneena kun ovat niin täynnä itseään ja kuvittelee että vain heillä on vaikeaa, eikä tarvitse muita kuunnella. Joo pidä tunkkis ja älä ruikuta kun ihmiset ei jaksa sinua. Käytöstapoja pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis sellaista käytöstä, että möksähdellään, jos en nyt jaksa kuunnella kaverin selostusta jostain typeristä parisuhdeongelmista tai lähteä hänen kanssaan kaupungille. Suututaan ja lakataan pitämästä MITÄÄN yhteyttä.

Ap

Miksi ihmeessä pitäisi pitää yhteyttä ihmiseen, joka ei halua viettää aikaa kanssani tai kuunnella minun asioitani? Pitääkö kaiken pyöriä vain masentuneen ehdoilla? Minun ystäväni sairastui vakavasti, silti hän halusi kuulla meidän ystävien ihan tavallisesta arjesta ja pikkuongelmistakin, vaikkeivat ne vakavuudeltaan mitään hänen kuolemaan johtavan sairautensa rinnalla olleetkaan. Hän kuitenkin säilytti ystävyyden loppuun asti ja halusi muutakin ajateltavaa kuin oman sairautensa. Et voi olettaa että ystävät voi laittaa hyllylle ja ottaa sieltä sitten kun itselle sopii tai poimia ystävyydestä vain sinulle sopivat osat välittämättä toisesta, Tuskin kukaan olettaa masentuneen koko ajan haluavan olla yhteydessä, mutta ilman sitä yhteyden pitoa häviää ystävyyskin.

no ei noita tilanteita tai sairauksia voi verrata keskenään mitenkään. Masentuneella nimenomaan se mielen sietokyky on loppu. Fyysisesti sairastunut sen sijaan haluaa muutakin ajateltavaa, kenties iloa elämään  muista ihmisistä. Masentuneelle ne on punanen vaate. Muiden surut tai ilot, huolet, ongelmat, kun ei omakaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis sellaista käytöstä, että möksähdellään, jos en nyt jaksa kuunnella kaverin selostusta jostain typeristä parisuhdeongelmista tai lähteä hänen kanssaan kaupungille. Suututaan ja lakataan pitämästä MITÄÄN yhteyttä.

Ap

Niin ja sitten ihmettelet miksi ihmiset katoaa ympäriltä, kun vain sinä saat päättää milloin mennään kaupungille ja ilmeisesti vain sinun asioista eli sinun masennuksesta saa puhua ? Masentuneet pysyy masentuneena kun ovat niin täynnä itseään ja kuvittelee että vain heillä on vaikeaa, eikä tarvitse muita kuunnella. Joo pidä tunkkis ja älä ruikuta kun ihmiset ei jaksa sinua. Käytöstapoja pitäisi olla.

Mene pois, olet pakkomielteinen vainoaja.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin hylkäämään lapsuudenystäväni hänen vaikean masennuksensa takia. Hän soitti 5h puheluita, joissa pohti aivan pieniä menneitä asioita ja vaikkapa jonkun ihmisen ilmettä joskus vuosia sitten koulussa, kun hän sanoi jotain. Ja soitti usein.

Ei minulla riittänyt aika eikä energia. Olisin kohta ollut itsekin masentunut. Puheluita ei pystynyt lopettamaan, tapaamisia vielä huonommin. En sitten enää vastannut puhelimeen. Aluksi vastasin harvemmin, lopulta en enää ollenkaan.

Ei se tunnu hyvältä vieläkään, mutta en keksi mitään muutakaan tapaa toimia. Tuo tilanne jatkui siis vuosia.

Tuommoisessa tilanteessa voi ihan hyvin vastata puhelimeen (vaikka pari kertaa viikossa) ja kuunnella vaikka 30 minuuttia, ja sitten keksiä jonkun syyn ja sanoa että pitää kohta lopettaa kun vaikka on mentävä kauppaan, tai suihkuun, tai soitettava äidille tms. Eli laittaa rajat keskusteluille. Jos ystävä sanoo, että soittaa myöhemmin uudestaan, niin ehdottaa vaikka terapeutille soittamista, tai johonkin ryhmään hakeutumista, näitä ryhmiä muistaakseni on paikallisilla mt-järjestöillä, joissa saa avautua vertaisten kanssa (+ ohjaaja??)

Narsistit ei ymmärrä sitä että joku ei haluakaan palvoa heitä ehdoitta

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneiden ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Masentuneiden läheisten ei tarvitse olla narsisteja. Heillä on rankkaa muutenkin

Aina kun puhutaan masennuksesta niin NE MUUT tulee ulisemaan kuinka rankkaa heillä on. Ironista kun samalla valittavat masentuneiden 'valituksesta' :D

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis sellaista käytöstä, että möksähdellään, jos en nyt jaksa kuunnella kaverin selostusta jostain typeristä parisuhdeongelmista tai lähteä hänen kanssaan kaupungille. Suututaan ja lakataan pitämästä MITÄÄN yhteyttä.

Ap

No eipä minuakaan kiinnosta kuunnella sinun typerästä masennuksesta tai typerästä uupumuksesta tai typeristä, kuvitteellisista ongelmista pääsi sisällä. Miksi sinä et ymmärrä tätä?

Eikös se ole ihan terve valinta jäädä yksinään kun on masentunut niin kenenkään ei tarvitse huolehtia saati loukkaantua. Antakaa masentuneelle omaa tilaa niin paljon kun hän sitä vaatii tai tarvitsee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis sellaista käytöstä, että möksähdellään, jos en nyt jaksa kuunnella kaverin selostusta jostain typeristä parisuhdeongelmista tai lähteä hänen kanssaan kaupungille. Suututaan ja lakataan pitämästä MITÄÄN yhteyttä.

Ap

Niin ja sitten ihmettelet miksi ihmiset katoaa ympäriltä, kun vain sinä saat päättää milloin mennään kaupungille ja ilmeisesti vain sinun asioista eli sinun masennuksesta saa puhua ? Masentuneet pysyy masentuneena kun ovat niin täynnä itseään ja kuvittelee että vain heillä on vaikeaa, eikä tarvitse muita kuunnella. Joo pidä tunkkis ja älä ruikuta kun ihmiset ei jaksa sinua. Käytöstapoja pitäisi olla.

Joo, tää sama tyyppi kirjoitti jo aamulla avauksen, ettei ymmärrä, miksi ystävät kaikkosivat ja kertoi avauksessa syytkin, miksi kaikkosivat. Nyt on menossa astetta aggressiivisempi avautuminen. Silti näyttää jaksamista itkeä av:lle monta kertaa päiväs.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5247088/masennus-ja-uupumus-vei-kaikki-…

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni väsyivät tulemaan likaiseen asuntoon jossa ei ollut puhtaita kahvikuppeja tai edes sitä kahvia ja saatoin nukahdella kesken keskustelun koska lääkkeeni väsytti minua. En halunnut lähteä kahviloihin tai kapakoihin kun jo pelkkä kadun toisella puolella sijaitsevaan kauppaan meneminen oli voimanponnistus. Muistan kun kerran käänsin sätkää yöpuvussa kaupan pihalla ja poliisit tuli jututtamaan. Kavereita hävetti kun olin ihan puliakka,itseä ei vaan jaksanut kiinnostaa ja eihän yöpuvussa kauppaan meneminen riko lakia.

Tukea kyllä olisin tarvinnut,kunpa joku olisi edes kerran tullut pullapussin kanssa ja sanonut "nuku kun siivoan vähän täällä" tai "Käydään yhdessä kaupassa,tule vaikka yöpuvussa",

Röökin hommaamiseen tai polttamiseen ei onneksi pikkumasikset vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi välittää masentuneen ongelmista jos hänkään ei välitä muiden ongelmista?

En tiedä AP:sta mutta itse näin 3 vuotta eristäytyneenä eläneenä masennuksen takia olen vain iloinen että minut on jätetty rauhaan. Ei kenenkään tarvitse välittää minun ongelmistani.

Auttaako eristäytyminen paranemisessa, vai etkö ehkä haluakaan parantua?

On se tähän asti auttanut. Menin niin huonoon kuntoon myös fyysisesti mm. syömättömyyden takia laihduin niin paljon että sydän alkoi oireilemaan ja kuukautiset loppuivat. Romahdin vain niin täysin että koin jos haluan elää minun pitää eristäytyä maailmasta ja keskittyä vain terveyteeni.

Miksei masentunut ymmärrä, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi välittää masentuneen ongelmista jos hänkään ei välitä muiden ongelmista?

En tiedä AP:sta mutta itse näin 3 vuotta eristäytyneenä eläneenä masennuksen takia olen vain iloinen että minut on jätetty rauhaan. Ei kenenkään tarvitse välittää minun ongelmistani.

Auttaako eristäytyminen paranemisessa, vai etkö ehkä haluakaan parantua?

On se tähän asti auttanut. Menin niin huonoon kuntoon myös fyysisesti mm. syömättömyyden takia laihduin niin paljon että sydän alkoi oireilemaan ja kuukautiset loppuivat. Romahdin vain niin täysin että koin jos haluan elää minun pitää eristäytyä maailmasta ja keskittyä vain terveyteeni.

Minäkin olen aika eristäytynyt. Aivokapasiteetti menee siihen, että teen työtä oman itseni kanssa. En halua liikaa ulkopuolisia vaikutteita muuta kuin luotettavilta hoitotahoilta eikä ole voimia olla normaalissa vuorovaikutuksessa, vaikka en omista asioistani avaudukaan.

Tosin trauman triggeröityessä voin sillä hetkellä yliavautua vaikka vain tuttavalle ja se hävettää!

Vierailija kirjoitti:

Miksei masentunut ymmärrä, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä?

Masentuneen tulee olla oma maailmansa, jotta hän paranee. On haitallista vaatia häneltä normaalia panosta. Usein vaatimukset ovat se sairastumisen syy.

Luulen, että moni läheinen yrittää väkisin ylläpitää suhdetta, kun kuvittelee, että masentunutta ei saa hylätä.

Olisi hyvä ymmärtää päästää irti ja yhteydenpidon lopetus voi olla kummallekin osapuolelle helpotus.

Itse kyllä välitän muiden ongelmista vaikka olenkin masentunut. Eri juttu on, jaksaisinko tehdä jotain konkreettista auttaakseni. Sellaista ei yleensä ole kyllä pyydetty.