Miksi ihmiset ei tajua, ettei masentunut jaksa välittää muiden ongelmista ja tarpeista?

Masentunut on ahdistavaa seuraa. Varsinkin jos alkaa vielä vaatia enemmän kuin mitä toimen jo antaa.

Pahin on valikoiva masennus, jossa on epävakaita piirteitä.

Ei kannata varmaan sitten syyttää muitakaan jos unohtavat suhteen sitten kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten masentuneet ihmettelee kun ovat yksinäisiä.

Minä, minä, minä.

Ei kukaan halua ihmissuhdetta joka ei vastavuoroinen.

Mikä ystävä on sellainen, joka ei tajua, että toisella on tällä hetkellä sairaus, joka saa hänet todella väsyneeksi? Vaaditteko myös esim. rankkoja sytostaattihoitoja läpikäyviä olemaan vastavuoroinen ja kuuntelemaan tuntikausia kuinka Antero taas jätti sukat olkkarin lattialle?

Tästäkin kommentista saa sellaisen kuvan, että masentunut olisi jotenkin itsekkyyttään ja kiusallaan väsynyt ja aloitekyvytön. No mutta tässäpä tuli myös vastaus ap:n kysymykseen, ihmiset eivät pidä masennusta sairautena, vaan lapsellisena huomionhakuna ja tahallisena kiukutteluna.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi välittää masentuneen ongelmista jos hänkään ei välitä muiden ongelmista?

Miksi niitä ongelmia pitää tilittää juuri sille masentuneelle? Eikö teillä ole elämässä muita kuin yksi ihminen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten masentuneet ihmettelee kun ovat yksinäisiä.

Minä, minä, minä.

Ei kukaan halua ihmissuhdetta joka ei vastavuoroinen.

Mikä ystävä on sellainen, joka ei tajua, että toisella on tällä hetkellä sairaus, joka saa hänet todella väsyneeksi? Vaaditteko myös esim. rankkoja sytostaattihoitoja läpikäyviä olemaan vastavuoroinen ja kuuntelemaan tuntikausia kuinka Antero taas jätti sukat olkkarin lattialle?

Tästäkin kommentista saa sellaisen kuvan, että masentunut olisi jotenkin itsekkyyttään ja kiusallaan väsynyt ja aloitekyvytön. No mutta tässäpä tuli myös vastaus ap:n kysymykseen, ihmiset eivät pidä masennusta sairautena, vaan lapsellisena huomionhakuna ja tahallisena kiukutteluna.

Olen samaa mieltä kanssasi. Totuus kuitenkin on, että sen toisen elämä ei pysähdy siihen, että ystävä masentuu, joutuu syöpähoitoihin tms. Jos ystävällä A ei ole enää voimavaroja olla ihmissuhteessa, sitten aletaan viettää enemmän aikaa ystävän B kanssa. Ja mitä pidempään ystävän A tilanne kestää, sitä todennäköisemmin ystävyyssuhde haalenee ja toiselle tulee tilalle muita ystäviä. On mahdollista, että ystävyyssuhde palautuu ennalleen vielä vuosienkin päästä, mutta todennäköisempää on, että muut ihmiset ovat täyttäneet paikan elämässä eikä aikaa eikä resursseja jää vanhan ystävyyssuhteen uudelleen lämmittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi välittää masentuneen ongelmista jos hänkään ei välitä muiden ongelmista?

En tiedä AP:sta mutta itse näin 3 vuotta eristäytyneenä eläneenä masennuksen takia olen vain iloinen että minut on jätetty rauhaan. Ei kenenkään tarvitse välittää minun ongelmistani.

Auttaako eristäytyminen paranemisessa, vai etkö ehkä haluakaan parantua?

Sinä olet maan päällinen enkeli jonka ei anneta loistaa, jolta muut vievät energiat ja jolla on mieli mustunut ja energia vähissä. Ole se mikä olet, tavallaan häviäjä, sillä heitä Jumala kuuntelee, ei voittajia eikä kostajia, sillä heitä aina odottaa maanpäällinen helvetti.

Kaikkien tulisi osata vähintään kerran elämässään hävitä 'peli' sillä silloin löytyy aito ihmisyys ja silloin he pääsevät syvempien asioiden äärelle.

Muista: On olemassa myös muita värejä kuin musta, valitse niistä vapaasti itse mielesi, kehosi ja aurasi väri ja ala loistaa mutta vastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Hoitoon pääsemisen voi olla haasteellisia. Jo edellisen hallituksen aikana kirjattiin erikoissairaanhoidosta pois BDI 30 lukemalla (vakavan masennuksen alin pisteraja) todeten ettei ole hoidon tarvetta. Ei näitä asioita voi aina järjellä ymmärtää.

Vähän paradoksaalista, että masentuneen mielestä hänen ongelmansa ovat paljon isompia kuin kaverin, vaikka loppujen lopuksi kaverilla saattaa olla meneillään juuri yt:t, ryppyjä avioliitossa, lapsen sairastumista ja vaikka mitä, kun taas masentunut ahsistuu juuri siitä roskapussin viemisestä ja suihkussa käymisestä täysin vailla kosketusta todellisuuteen, kaikki vain pään sisällä. Kummalla nyt onkaan isommat vastoinkäymiset?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat rasittavia ja itsekeskeisiä. Kaikki pyörii oman olon ympärillä.

Kaikki pyörii oman olon ympärillä, koska se on yksi sairauden oire. 

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itsellä on menossa sama. Tässä tulee karsittua luonnostaan ne haitalliset ihmissuhteet. Ne ihmiset, jotka ovat vain kuormittaneet vailla normaalia vastavuoroisuutta ja ne saavatkin mennä. 

Hyvät ystävät ovat jaksaneet pysyä. Joskus huomaan, että aivot jumissa, kun puhuvat pitkään, ei sille voi mitään. Jos puhe riittävän yksinkertaista, pystyn keskittymään ja jopa olemaan empaattinen. En kuitenkaan pysty nyt olemaan itse tukihenkilö kenellekään toiselle. 

Onko sinulla lääkitys ja hoitokontakti? 

Olen ratkaissut oman seurantarpeeni tuttavuustason seurassa olemisella, siinä ei kukaan kuormita liikaa eikä tule itse kuormittaneeksi toisia. Sitten on ne muutama luottoystävä, jotka toivottavasti eivät katoa mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Masentunut on ahdistavaa seuraa. Varsinkin jos alkaa vielä vaatia enemmän kuin mitä toimen jo antaa.

Eikö juurikin se "terve" ystävä vaadi itsekkäästi tässä enemmän mitä masentunut voi antaa? Minä ja minun ongelmani ovat nyt tärkeämpiä kuin ystäväni (ohimenevä) sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vähän paradoksaalista, että masentuneen mielestä hänen ongelmansa ovat paljon isompia kuin kaverin, vaikka loppujen lopuksi kaverilla saattaa olla meneillään juuri yt:t, ryppyjä avioliitossa, lapsen sairastumista ja vaikka mitä, kun taas masentunut ahsistuu juuri siitä roskapussin viemisestä ja suihkussa käymisestä täysin vailla kosketusta todellisuuteen, kaikki vain pään sisällä. Kummalla nyt onkaan isommat vastoinkäymiset?

Ei kai ystävyys ole niin, että se "voittaa", jolla on isommat vastoinkäymiset ja sitten keskitytään häneen. Jos toisella ei ole voimia keskittyä toiseen ja toisella toiseen niin parempi, että molemmat keskittyvät omiin ongelmiinsa.

Sääli sitten, ettei voida olla edes kevyemmin yhdessä ja niin kannatella ystävyyttä vaikean hetken yli. 

Kyllä pidän omia vastoinkäymisiäni ihan riittävän isoina järkyttämään omaa elämääni, kun olen työkyvytön toista vuotta eikä tulevaisuudesta mitään tietoa. Ei se siihen auta, että tiedän tälläkin hetkellä jotain joukkorais*attavan ja toista kidutusmur*attavan ja jonkun olevan asunnoton. 

Aika väheksyvästi sanottu tuo, että "kaikki on pään sisällä", missäpä muuallakaan se olisi? Toisaalta masennus kyllä on koko kehon sairaus, ei se sairastuta pelkästään mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Jotta ylilaudalla voisi taas naureskella varsinkin naisen tekemälle itsemurhalle, koska jos surkealle miehelle vakuuttaa, että hän on parempi mies, kuin masentunut tai muu vastaava, ei tämä surkea mies tajua, milloin joku häntä parempi vie tämän surkean miehen oikeuksiaan.

Ei ehdi huolestua koulutuksen tilanteesta, maapallon tilanteesta, ei huolestuta politiikasta tai sodista, ei huolestuta inflaatiosta mikä on tekemällä tehty, eihei! Ei olla huolissaan mistään oikeastan ongelmasta, silloin kun saadaan lytätä ja haukkua näennäisesti itseään muka huonompia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten masentuneet ihmettelee kun ovat yksinäisiä.

Minä, minä, minä.

Ei kukaan halua ihmissuhdetta joka ei vastavuoroinen.

Mikä ystävä on sellainen, joka ei tajua, että toisella on tällä hetkellä sairaus, joka saa hänet todella väsyneeksi? Vaaditteko myös esim. rankkoja sytostaattihoitoja läpikäyviä olemaan vastavuoroinen ja kuuntelemaan tuntikausia kuinka Antero taas jätti sukat olkkarin lattialle?

Tästäkin kommentista saa sellaisen kuvan, että masentunut olisi jotenkin itsekkyyttään ja kiusallaan väsynyt ja aloitekyvytön. No mutta tässäpä tuli myös vastaus ap:n kysymykseen, ihmiset eivät pidä masennusta sairautena, vaan lapsellisena huomionhakuna ja tahallisena kiukutteluna.

Olen samaa mieltä kanssasi. Totuus kuitenkin on, että sen toisen elämä ei pysähdy siihen, että ystävä masentuu, joutuu syöpähoitoihin tms. Jos ystävällä A ei ole enää voimavaroja olla ihmissuhteessa, sitten aletaan viettää enemmän aikaa ystävän B kanssa. Ja mitä pidempään ystävän A tilanne kestää, sitä todennäköisemmin ystävyyssuhde haalenee ja toiselle tulee tilalle muita ystäviä. On mahdollista, että ystävyyssuhde palautuu ennalleen vielä vuosienkin päästä, mutta todennäköisempää on, että muut ihmiset ovat täyttäneet paikan elämässä eikä aikaa eikä resursseja jää vanhan ystävyyssuhteen uudelleen lämmittelyyn.

Olen pitkällä sairaslomalla mm. masennuksen vuoksi. Kahdelle ystävälle jo tieto siitä riitti ottamaan etäisyyden, en ehtinyt edes mitenkään kuormittaa heitä asioillani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi välittää masentuneen ongelmista jos hänkään ei välitä muiden ongelmista?

En tiedä AP:sta mutta itse näin 3 vuotta eristäytyneenä eläneenä masennuksen takia olen vain iloinen että minut on jätetty rauhaan. Ei kenenkään tarvitse välittää minun ongelmistani.

Auttaako eristäytyminen paranemisessa, vai etkö ehkä haluakaan parantua?

Olen eri, mutta minua se auttaa. Minun voimani eivät valu muualle kuin itseeni ja hallitusti muihin. Ei kai jalkapoikkistakaan pakoteta yhteislenkeille, koska muuten suljettaisiin lopullisesti porukasta?

Mutta vielä oleellisempaa on se, että olen kasvamassa ihmisenä, oppimassa uusia ajatusmalleja ja toimintatapoja enkä halua silloin määrääni enempää ulkopuolisia vaikutteita kuin minua hoitavilta tahoilta  ja toisaalta oma kykyni olla tukena kenellekään on nyt rajallinen. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi vaan vastaa sitä, että jos minulla ei olisi rahaa, en voisi mennä ystävän kanssa syömään hienoon ravintolaan, vaikka haluaisin tai ystäväni joutuisi tarjoamaan, kunnes saan rahatilanteeni hallintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Hänhän kertoo itse suoraan, ettei uskalla puhua asioistaan ja sittenkin kun kertoo, hän ei ilmaise mitään tarpeita ja toiveita. Ihan perussettiä, joka altistaa masennukselle, mutta ei ole minun ongelmani.