Miksi ihmiset ei tajua, ettei masentunut jaksa välittää muiden ongelmista ja tarpeista?

Älä sitten valita kun ei ole enää kavereita. Muita on hyvä huomioida myös masentuneena ettei jää yksin. Ellet halua olla erakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Ei tuo nyt kauhean terveeltä kuulosta, että joku piilottelee masennustaan ja tekee asioita, joita ei jaksa tai halua, sen takia, että muille ei tulisi paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Ei tuo nyt kauhean terveeltä kuulosta, että joku piilottelee masennustaan ja tekee asioita, joita ei jaksa tai halua, sen takia, että muille ei tulisi paha mieli.

Kovin ristiriitaista kyllä tosiaan. Keskustelun mukaan masentunut on rasittavia, itsekeskeisiä ja tosi raskasta seuraa, mitä kukaan ei jaksa, eli masentunut ei saa sanoa ääneen olevansa masentunut, koska se pilaa muiden fiiliksen samalla. Sen salaaminen ei kuitenkaan ole tervettä, eli miten sanoa masennuksestaan sopivasti? Ei ole myöskään tervettä, että masentunut pakottaa itsensä kuuntelemaan Anteron sukista pakotetun hymyn kanssa, onhan ne sukat niin äärimmäisen kiinnostavat, mutta kuitenkin pitäisi masentuneenkin pinnistää ja ylläpitää sukkakaverisuhteita, ettei ne katkea, muuten se on voi voi. Auttaisiko joku ymmärtämään, mitä masentuneilta oikeasti halutaan?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat rasittavia ja itsekeskeisiä. Kaikki pyörii oman olon ympärillä.

Muista tuo kun/jos itse sairastut masennukseen, se on useasti kuolemaan johtava sairaus. Niinkuin saamme lähes päivittäin lehdistä lukea jonkun nuoren kuuluisuuden oman käden ratkaisusta vaikka on kaikki maailman avut käytetty. Aina ne vaan eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Oikeassa ystävyydessä voi syystä tai toisesta olla vuosien tai vuosikymmenien tauko. Silti jatketaan juttua, kuin eroa ei olisi ollutkaan. Lapsuuden ystävät ovat usein tämmöisiä ja kiva nähdä vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Ei tuo nyt kauhean terveeltä kuulosta, että joku piilottelee masennustaan ja tekee asioita, joita ei jaksa tai halua, sen takia, että muille ei tulisi paha mieli.

Kovin ristiriitaista kyllä tosiaan. Keskustelun mukaan masentunut on rasittavia, itsekeskeisiä ja tosi raskasta seuraa, mitä kukaan ei jaksa, eli masentunut ei saa sanoa ääneen olevansa masentunut, koska se pilaa muiden fiiliksen samalla. Sen salaaminen ei kuitenkaan ole tervettä, eli miten sanoa masennuksestaan sopivasti? Ei ole myöskään tervettä, että masentunut pakottaa itsensä kuuntelemaan Anteron sukista pakotetun hymyn kanssa, onhan ne sukat niin äärimmäisen kiinnostavat, mutta kuitenkin pitäisi masentuneenkin pinnistää ja ylläpitää sukkakaverisuhteita, ettei ne katkea, muuten se on voi voi. Auttaisiko joku ymmärtämään, mitä masentuneilta oikeasti halutaan?

Masentuneen ei kannattaisi ihan liikaa miettiä, mitä hänestä halutaan, haluttiin sitten ihan mitä tahansa, koska se voi olla todella suuri syy sille masennukselle.

Itsensä kieltävä ja muiden tarpeet itsen edelle laittava ihminen masentuu.

Ja totta kai hän vaikuttaa itsekkäältä, kun alkaa laittaa rajojaan uureen uskoon ja ottaa tilaa parantumusaikanaan joko eristäytymällä tai haluamalla keskustelusta vähintään puolet ja joskus jopa yli.

Vierailija kirjoitti:

Vähän paradoksaalista, että masentuneen mielestä hänen ongelmansa ovat paljon isompia kuin kaverin, vaikka loppujen lopuksi kaverilla saattaa olla meneillään juuri yt:t, ryppyjä avioliitossa, lapsen sairastumista ja vaikka mitä, kun taas masentunut ahsistuu juuri siitä roskapussin viemisestä ja suihkussa käymisestä täysin vailla kosketusta todellisuuteen, kaikki vain pään sisällä. Kummalla nyt onkaan isommat vastoinkäymiset?

Masennus on toisinaan oikeammin uupumusta tai diagnosoimatonta nepsyyttä, mutta ne on vaan diagnosoitava masennukseksi. Tuohan on jo jonkin verran yleisesti tiedettyä. Voihan tuokin seikka mahdollisesti vaikuttaa siihen, kun dg masentuneetkin käyttäytyvät eri tavoin tuttujaan kohtaan arvioidessa tilannettaan. Kuinka moni edes pohtii asioita tuollaisen kenellä on vaikeinta kilpailukuvion kautta.

Toki kunnolla psyykelääkitytkin ihmiset toisinaan vertailevat keskenään kenelle on määrätty suurin ja voimakkain psyykelääkitys. Sellaisen ymmärryksen mukaan sillä on vaikeimmat eletyt kokemukset ja sairaus kenelle on määrätty lääkkeitä eniten ja mahdollisimman voimakkaita lääkkeitä. Se on sitten hienoa, kun lääkäri määrää lisää lääkettä. Ei ihan kaikki pääse tuohon ajatusmaailmaan mukaan

Lasten psykiatriassa kyllä saatettiin aikoinaan todeta, että jos on lisäksi esim. joku tietty muu fyysinen dg on sellaisilla ihmisillä vaikeampi kokonaistilanne. Kyettiin varmistamaan hoidettaville sanallisesti, että heidänkään tilanne ei ole kaikkein pahin. Alaikäisten kohdalla on ainakin sanallisia keinoja pitää asioita realistisissa mittasuhteissa, miten he ymmärtävät oman tilanteensa.

Tarvittavan ja/tai säännöllisen lääkityksen käyttö määrillähän perusterveydenhuollossakin yritetään päätellä heillä seurannassa olevien kuntoisuutta. Selviytymismoodiin painumista ei tunnisteta riittävän hyvin. Sellaisen olemassa olostaan ei tietty erikoissairaanhoidossakaan kerrota kaikille. Erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutti saattaa sellaisesta kertoa ja antaa monisteena asiasta. Erikoissairaanhoito tunnistaa tuollaiset tilanteet paremmin ja varoittavat siitä. Perusterveydenhuollossa ei ole riittävää ymmärrystä tätä ihmisille tavallista asiaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän paradoksaalista, että masentuneen mielestä hänen ongelmansa ovat paljon isompia kuin kaverin, vaikka loppujen lopuksi kaverilla saattaa olla meneillään juuri yt:t, ryppyjä avioliitossa, lapsen sairastumista ja vaikka mitä, kun taas masentunut ahsistuu juuri siitä roskapussin viemisestä ja suihkussa käymisestä täysin vailla kosketusta todellisuuteen, kaikki vain pään sisällä. Kummalla nyt onkaan isommat vastoinkäymiset?

Tylytä ja halveksi vaan masentunutta. Voit saada omatunnollesi hänen elämän jäämisen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

tämä, näitä b-moodissa olevia masentuneita on nähty ja sitten ovat niin kovin ihmeissään kun vuosien bitcheilyn jälkeen jengi jaksa hänestä enää kiinnostua. Masentunut ei ole se jolla on yksinoikeudella vaikeaa, muillakin on vaikeuksia eikä ole kiva kuulla vastauksena joka asiaan: niin mutta kun mulla..nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Olen siis bitch, kun en jaksa kuunnella toisten valitusta? Mielenkiintoinen näkökulma.

Kyllä, jos ilmaiset sen tylysti. Toki masennus oireilee jokaisella eri tavalla, mutta silti ihminen on vastuussa omasta artikulaatiostaan ja siitä miten kohtelee toisia (ellei ole holhouksen alainen). Olen itsekin masentunut, ja tässä tilassa muiden ongelmat kuulostavat mitättömiltä, kun itse vain haluaisin poistua koko maailmasta (tuntuu myös epäreilulta kun muut valittavat asioistaan mitä he tekevät, kun itse en kykene juuri mihinkään). Mutta masennus onkin sen verran huijaava sairaus, että se saa sairastuneen kuvittelemaan, että se oma tunne on maailman vakavin ja tärkein asia, ja samaan aikaan ne muut painii tuolla toisenlaisten, konkreettisten ongelmien kanssa, joista heilläkin saattaa olla ihan oikea tarve puhua. Ei-masentuneet eivät ole haavoittumattomia. Aivoja voi myös huijata ns. lyijykynäkikan (=pidä lyijykynää suussasi poikittain, niin että se tuntuu suupielissä. Tällöin suupielten lihakset lähettävät aivoille viestin, että olet iloinen, ja aivot alkaa erittää hetkellisesti mielihyvähormoneja) tyyliin, voit edes hetkellisesti esittää kiinnostunutta, ja kas, siitä saattaakin tulla hetkeksi jopa parempi mieli (samalla tavalla kuin silloin kun saa jotain aikaiseksi). Terveisin parisuhteessa sinnittelevä masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän paradoksaalista, että masentuneen mielestä hänen ongelmansa ovat paljon isompia kuin kaverin, vaikka loppujen lopuksi kaverilla saattaa olla meneillään juuri yt:t, ryppyjä avioliitossa, lapsen sairastumista ja vaikka mitä, kun taas masentunut ahsistuu juuri siitä roskapussin viemisestä ja suihkussa käymisestä täysin vailla kosketusta todellisuuteen, kaikki vain pään sisällä. Kummalla nyt onkaan isommat vastoinkäymiset?

Tylytä ja halveksi vaan masentunutta. Voit saada omatunnollesi hänen elämän jäämisen kesken.

se on sen masentuneen päätös, ei kenenkään muun ja ihan törkeää syyllistää siitä muita. Osa ei vain kykene/halua ottaa apua vastaan, siinä voi muut seistä vaikka päällään se ei tule tilannetta muuttamaan. se uhrin viitta on toki niin kivan lämmin.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat rasittavia ja itsekeskeisiä. Kaikki pyörii oman olon ympärillä.

---

Mutta se ei ole heidän oma valinta. Et kai itsekään haluaisi sairastua masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat rasittavia ja itsekeskeisiä. Kaikki pyörii oman olon ympärillä.

Näin on, mutta syy on siinä, että "takki" on niin tyhjä, ettei masentuneella ole mitään annettavaa kenellekään, ei edes itselleen. Silloin on ihan hyvä keskittyäkin ainoastaan itsensä voimaannuttamiseen. Eli vihdoinkin tajuta laittaa itsensä etusijalle hyvinvointinsa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Olen siis bitch, kun en jaksa kuunnella toisten valitusta? Mielenkiintoinen näkökulma.

Kyllä, jos ilmaiset sen tylysti. Toki masennus oireilee jokaisella eri tavalla, mutta silti ihminen on vastuussa omasta artikulaatiostaan ja siitä miten kohtelee toisia (ellei ole holhouksen alainen). Olen itsekin masentunut, ja tässä tilassa muiden ongelmat kuulostavat mitättömiltä, kun itse vain haluaisin poistua koko maailmasta (tuntuu myös epäreilulta kun muut valittavat asioistaan mitä he tekevät, kun itse en kykene juuri mihinkään). Mutta masennus onkin sen verran huijaava sairaus, että se saa sairastuneen kuvittelemaan, että se oma tunne on maailman vakavin ja tärkein asia, ja samaan aikaan ne muut painii tuolla toisenlaisten, konkreettisten ongelmien kanssa, joista heilläkin saattaa olla ihan oikea tarve puhua. Ei-masentuneet eivät ole haavoittumattomia. Aivoja voi myös huijata ns. lyijykynäkikan (=pidä lyijykynää suussasi poikittain, niin että se tuntuu suupielissä. Tällöin suupielten lihakset lähettävät aivoille viestin, että olet iloinen, ja aivot alkaa erittää hetkellisesti mielihyvähormoneja) tyyliin, voit edes hetkellisesti esittää kiinnostunutta, ja kas, siitä saattaakin tulla hetkeksi jopa parempi mieli (samalla tavalla kuin silloin kun saa jotain aikaiseksi). Terveisin parisuhteessa sinnittelevä masentunut.

Joillakin ihmisillä on yleisenä käsityksenä, että on sairaus, mikä tahansa niin silloin ei sen sairaan käytös voi olla mitenkään jaloa. Voihan sitä tuolla tavoin jotkut oikeuttaa itselleen toisten huonon kohtelun, eikä siitä tarvitse ottaa mitään vastuuta. He myös voivat olettaa, että kaikki muutkin toimivat samoin ja sitä kautta he kertovat vaikka tutuilleen, kuinka heidän läheinen kärsii, kun joutuu olemaan sairastuneen ihmisen lähellä. Näitä joidenkin ajatusten kieroutumista on haasteellista oikaista kuntoon

Masentuneen läheisetkin usein sairastuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Olen siis bitch, kun en jaksa kuunnella toisten valitusta? Mielenkiintoinen näkökulma.

Kyllä, jos ilmaiset sen tylysti. Toki masennus oireilee jokaisella eri tavalla, mutta silti ihminen on vastuussa omasta artikulaatiostaan ja siitä miten kohtelee toisia (ellei ole holhouksen alainen). Olen itsekin masentunut, ja tässä tilassa muiden ongelmat kuulostavat mitättömiltä, kun itse vain haluaisin poistua koko maailmasta (tuntuu myös epäreilulta kun muut valittavat asioistaan mitä he tekevät, kun itse en kykene juuri mihinkään). Mutta masennus onkin sen verran huijaava sairaus, että se saa sairastuneen kuvittelemaan, että se oma tunne on maailman vakavin ja tärkein asia, ja samaan aikaan ne muut painii tuolla toisenlaisten, konkreettisten ongelmien kanssa, joista heilläkin saattaa olla ihan oikea tarve puhua. Ei-masentuneet eivät ole haavoittumattomia. Aivoja voi myös huijata ns. lyijykynäkikan (=pidä lyijykynää suussasi poikittain, niin että se tuntuu suupielissä. Tällöin suupielten lihakset lähettävät aivoille viestin, että olet iloinen, ja aivot alkaa erittää hetkellisesti mielihyvähormoneja) tyyliin, voit edes hetkellisesti esittää kiinnostunutta, ja kas, siitä saattaakin tulla hetkeksi jopa parempi mieli (samalla tavalla kuin silloin kun saa jotain aikaiseksi). Terveisin parisuhteessa sinnittelevä masentunut.

Joillakin ihmisillä on yleisenä käsityksenä, että on sairaus, mikä tahansa niin silloin ei sen sairaan käytös voi olla mitenkään jaloa. Voihan sitä tuolla tavoin jotkut oikeuttaa itselleen toisten huonon kohtelun, eikä siitä tarvitse ottaa mitään vastuuta. He myös voivat olettaa, että kaikki muutkin toimivat samoin ja sitä kautta he kertovat vaikka tutuilleen, kuinka heidän läheinen kärsii, kun joutuu olemaan sairastuneen ihmisen lähellä. Näitä joidenkin ajatusten kieroutumista on haasteellista oikaista kuntoon

Oletko sitä mieltä, että jalkansa murtaneen pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja lähteä kävelemään? Ihan turhaa huomionhakua on olla avuton.

Masennus ei oikeuta huonoon käytökseen

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei oikeuta huonoon käytökseen

Mutta onko huonoa käytöstä se, että haluaa olla omissa oloissaan eikä ole muiden käytettävissä? Soitteletko influenssapotilaalle ja pakotat hänet kuuntelemaan kuinka ne Anteron sukat on edelleen lattialla, vaikka hän on korkean kuumeen kourissa ja muutenkin huonossa kunnossa? Minusta tuo jälkimmäinen kuulostaa huonommalta käytökseltä. Itsekkäältä myös.

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei oikeuta huonoon käytökseen

Oliko ap käyttäytynyt huonosti vaan ainoastaan joko a. ottanut itselleen enemmän tilaa vai b. ei ole jaksanut antaa itsestään sitä määrää, minkä normaalisti jaksaa. 

Itselläni on täysin vääristynyt "ystävyys"suhde, jonka olen antanut olla sellainen, koska olen ajatellut sen olevan tärkeää sille toiselle osapuolelle, että saa olla sellainen kuin on. Meidän suhteet keskustelussa on suurin piirtein 95 hän 5 minä. Kun sairastuttuani masennukseen yritin saad suhdetta suurin piirtein tasolle 70 hän ja 30 minä, hän katosi. Ilmeisesti olin itsekäs, koska oma tarpeeni nousi 25 prosenttiyksikköä, mutta hän oli edelleen silti dominoiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei oikeuta huonoon käytökseen

Oliko ap käyttäytynyt huonosti vaan ainoastaan joko a. ottanut itselleen enemmän tilaa vai b. ei ole jaksanut antaa itsestään sitä määrää, minkä normaalisti jaksaa. 

Itselläni on täysin vääristynyt "ystävyys"suhde, jonka olen antanut olla sellainen, koska olen ajatellut sen olevan tärkeää sille toiselle osapuolelle, että saa olla sellainen kuin on. Meidän suhteet keskustelussa on suurin piirtein 95 hän 5 minä. Kun sairastuttuani masennukseen yritin saad suhdetta suurin piirtein tasolle 70 hän ja 30 minä, hän katosi. Ilmeisesti olin itsekäs, koska oma tarpeeni nousi 25 prosenttiyksikköä, mutta hän oli edelleen silti dominoiva. 

Yleensä ne "ystävät" suuttuvat, jotka ovat olleet täysin saamapuolella ja käyttäneet toista kuunteluautomaattina. Joten voi olla hyväkin juttu, että nämä monologin pitäjät häipyvät elämästä.