Onko muilla miehillä sama ongelma parisuhdemarkkinoilla?

Kunkin todellinen ja toteutunut taso on se mitä saa ja erityisesti se minkä saa temppuilematta pidettyä. Ei siis se mitä itse luullaan ja toivotaan ja mitä esim. oma äiti ruusunpunaisten lasiensa takaa (katteetta) suitsuttaa.

Olen nainen, enkä tarvitse miestä mihinkään. Mutta jos sopiva sattuu kohdalle, voin toki ryhtyä parisuhteeseen. Mutta mitään riippaa en halua vaivoikseni, suhteen pitää tuoda jotain positiivista elämääni. Kriteerit miehelle on eri riippuen siitä, onko kyseessä pelkkä kevyt seksisuhde tai loppuelämän kumppanuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Vaikea uskoa, että ainakaan asiantuntijaorganisaatioista enää löytyisi. Oma kokemus on, että meno on asiallista, mutta voi olla että miehenä en vain huomaa tuollaista. Surullista jos löytyy.

Sen uskon että suorittavan tason hommissa tuollaisia juntteja edelleen on. Valitettavasti.

M37

Oma kokemus eri. Suorittavissa hommissa miesten kanssa on ok olla, ovat reiluja ja kaverillisia kaikissa tilanteissa, mutta kun on koko firman  juhlat, nämä pikkupomot ovat prseessä kiinni.

Johtuu kyllä varmaan siitäkin, että pitävät meitä suorittavalla tasolla olevia alapuolellaan olevia, en ole kysynyt, kokeeko heidän tasolla olevat naiset samoin eli nämä jotka on siellä konttorin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

Tämän keskustelun perusteella miesten suurin ongelma parisuhdemarkkinoilla on keskenkasvuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Vaikea uskoa, että ainakaan asiantuntijaorganisaatioista enää löytyisi. Oma kokemus on, että meno on asiallista, mutta voi olla että miehenä en vain huomaa tuollaista. Surullista jos löytyy.

Sen uskon että suorittavan tason hommissa tuollaisia juntteja edelleen on. Valitettavasti.

M37

En minäkään ole tuommoisiin työelämässä koskaan törmännyt, vaikka olen ihan kaunis nuorehko nainen. Baareissa ym vapaa-ajanriennoissa kaikenlaista kähmijää olisi kyllä tarjolla, mut töissä olen tavannut vain asiallisia fiksuja miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Vaikea uskoa, että ainakaan asiantuntijaorganisaatioista enää löytyisi. Oma kokemus on, että meno on asiallista, mutta voi olla että miehenä en vain huomaa tuollaista. Surullista jos löytyy.

Sen uskon että suorittavan tason hommissa tuollaisia juntteja edelleen on. Valitettavasti.

M37

En minäkään ole tuommoisiin työelämässä koskaan törmännyt, vaikka olen ihan kaunis nuorehko nainen. Baareissa ym vapaa-ajanriennoissa kaikenlaista kähmijää olisi kyllä tarjolla, mut töissä olen tavannut vain asiallisia fiksuja miehiä.

Sä kerkiät vielä, ei se tartte kun sen yhden työpaikan, jossa tosin on sitten muutakin vinksallaan, ei siinä. Näin tämän ikäisenä, ei millään mittarilla nuorena tietää, että kaikenlaista pskaa sitä tuolla työelämässä on, vaikka itsekin ajattelin nuorena ja nuorehkona, että työelämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

No olisihan se nyt kiva tietää onko tasoni 2, 5.5 vai 8.7.

Mielenkiintoinen tuo tasoteoria kun siinä ei ole mitään keinoa kertoa että mikä se taso sitten ihan objektiivisesti mitaten on. "Olet sen tasoinen kuin minkälaisen saat" on teoria jonka olisi voinut keksiä kuka tahansa. Se kun ei kerro mitää uutta kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella miesten suurin ongelma parisuhdemarkkinoilla on keskenkasvuisuus.

Naisilla taas se että naiset yliarvioivat oman tasonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

No olisihan se nyt kiva tietää onko tasoni 2, 5.5 vai 8.7.

Mielenkiintoinen tuo tasoteoria kun siinä ei ole mitään keinoa kertoa että mikä se taso sitten ihan objektiivisesti mitaten on. "Olet sen tasoinen kuin minkälaisen saat" on teoria jonka olisi voinut keksiä kuka tahansa. Se kun ei kerro mitää uutta kenellekään.

No kysy niiltä kavereiltasi, minkä numeron antaisivat tyttöystävällesi, ja laske keskiarvo vastauksista. Ellei sellaista ole eikä ole niitä kavereitakaan, niin lähellä nollaa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

No olisihan se nyt kiva tietää onko tasoni 2, 5.5 vai 8.7.

Mielenkiintoinen tuo tasoteoria kun siinä ei ole mitään keinoa kertoa että mikä se taso sitten ihan objektiivisesti mitaten on. "Olet sen tasoinen kuin minkälaisen saat" on teoria jonka olisi voinut keksiä kuka tahansa. Se kun ei kerro mitää uutta kenellekään.

Tasoa nostaa seuraavat asiat:

-Ulkonäkö valtaväestön ulkonäköihanteet on olemassa.

-Koulutus eli mitä kouluttautuneempi on niin sitä korkeampi tasoisempi on.

-Työ/raha eli mitä enemmän rahaa on niin sitä korkeampitasoisempi on.

Miehillä nuo kaikki vaikuttaa tasoon aikalailla yhtä paljon mutta naisilla taso painottuu pääosin ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella miesten suurin ongelma parisuhdemarkkinoilla on keskenkasvuisuus.

Naisilla taas se että naiset yliarvioivat oman tasonsa.

Aliarvioivat. Naisten ongelma on ennemmin se että jäädään paskoihin suhteisiin paskojen miesten kanssa. Naisten pitäisi oppia arvostamaan itseään enemmän.

Mä en tiedä mitä eräskin kaveri kuvitteli sillä saavuttavansa kun pisteytti mut ysi plussaksi. Miten miehet ei tajua että nainen haluaa olla kymppi sille omalle miehelleen? Ja nainen haluaa miehen joka on kymppi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huipputasoa oleva mies koska olen komea,pitkä ja suorittanut korkeakoulututkinnon.

Naisia saan hyvin ja jopa naiset lähestyy minua.

Vaadin että naiset pitää olla kaunis ja seksikäs, ylipainoiset ja rumat naiset skippaan koska ne on kuvottavia.

Eli palsta- inkel rmfantadioissasi olet komea ja menestynyt joka valkkaa naisista ne kauneimmat. Oikeasti olet syrjäytynyt, ruma, työtön ja pskaluonne, joka ei saa ketään.

Työskentelen pks alueella ja palkka +6000e/kk bruttona, minulla on hieno auto ja naisseuraa saan melko hyvin.

Niin varmaan saatkin, mutta vain sellaista (nais)seuraa, jota saadakseen täytyy olla nuo ontot ja pinnalliset "avut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

No olisihan se nyt kiva tietää onko tasoni 2, 5.5 vai 8.7.

Mielenkiintoinen tuo tasoteoria kun siinä ei ole mitään keinoa kertoa että mikä se taso sitten ihan objektiivisesti mitaten on. "Olet sen tasoinen kuin minkälaisen saat" on teoria jonka olisi voinut keksiä kuka tahansa. Se kun ei kerro mitää uutta kenellekään.

Tasoa nostaa seuraavat asiat:

-Ulkonäkö valtaväestön ulkonäköihanteet on olemassa.

-Koulutus eli mitä kouluttautuneempi on niin sitä korkeampi tasoisempi on.

-Työ/raha eli mitä enemmän rahaa on niin sitä korkeampitasoisempi on.

Miehillä nuo kaikki vaikuttaa tasoon aikalailla yhtä paljon mutta naisilla taso painottuu pääosin ulkonäköön.

Näin kirjoittaa kouluttamaton incelmies. Sori, mutta akateemiset miehet kyllä välittävät naisen koulutuksesta, joku kosmetologi voi olla hoito muttei vaimo. Tämän tietää kaikki koulutetut, miehet ja naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt  eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.

Voi rakkaassaankin nähdä vikoja, mutta ne eivät haittaa, ne ovat osa häntä.

Mun miehellä on joitain huonoja tapoja ja nenä karvat tursuaa nenästä ulos, mutta rakastan häntä niistä huolimatta.

Kommentissa 876 täydensin vastaustani toisen kommentin pohjalta eli viat saavat minut rakastamaan entistä enemmän eli se juuri on rakkautta, että vikojakin rakastaa. Saman huomaan oman mieheni asenteessa minuun. Hänen mielestään rasittavat piirteeni ovat hellyttäviä, "mariamaisia" kuten hän sanoo eli hän käyttää nimeäni tuohon tapaan, vaikka Maria ei olekaan minun nimeni.

Monet palstan riidoista syntyvät vain siitä, että sanoille on eri merkityksiä eri ihmisillä tai käsitteet ymmärretään eri tavoin. Sen vuoksi tyytymiseen perustuva suhde ei minun mielestäni (minun "sanakirjassani") ole rakkautta. Viat nähdään virheinä ja puutteina. 

Mutta ei mitään uutta tällä kertaa tasoteoriasta, joten ehkä tämä oli tässä omalta osaltani. Katson vielä kerran ketjua illalla.

Mies voi kompensoida heikkoa ulkonäköään a)varakkuudella tai b)asemalla.

Eli hommaat joko paljon massia tai arvostetun asemaan niin tasokas kumppani löytyy varmuudella.

Itseasiassa pariutuminen on ylivoimaisesti tärkein syy miesten kunnianhimolle. Mikäli sillä ei olisi vaikutusta parisuhdemarkkinoilla valtaosa miehistä lymyäisi miesluolissa, olisi kalalla tai metsällä.

Mitä luulet niiden missien ja muiden hakevan, "sisäistä kauneutta" tms?  Kiekkopoikia tai ketä vaan jolla ylläpitää heitä.  Joten panosta ulkoiseen habitukseen, vaikutelmaan, karvaisuudella ym. ei ole mitään merkitystä, kun nämä hakevat elättäjää.

Aloita vaikka tästä, ja jo alkaa pörrätä hunajapupua ympärillä...

https://tinyurl.com/utsswudr

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.

Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.

No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.

Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.

Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.

Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko  lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)

Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.

Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.

Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.

"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."

Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.

Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.

Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.

Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi. 

Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.

Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on  mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa  - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.

Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.

Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.

Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.

No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.

Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.

Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.

Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa. 

Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.

Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.

Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.

Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.

Ja se jonka kanssa menen yhteen on sitten tasoltaan sama kuin minä. Mikä ihana itseään toteuttava ennustus!

Jos hieman mietit tuota niin se ei ole kovin kummoinen teoria koska se ei osaa mitenkään kertoa mikä se meidän molempien taso oikein on. Se kertoo vain että se on sama.

Ja mitä sinä sillä tiedolla tasostasi teet? Naista et ainakaan saa. 

Oikea tasoteoria on, että "oma  taso on se, minkälaisen kumppanin saa sitoutettua". Ellei ketään, se taso on nolla. Ja kuten eräs viisas mies sanoi, niin tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus.

Ole hyvä.

No olisihan se nyt kiva tietää onko tasoni 2, 5.5 vai 8.7.

Mielenkiintoinen tuo tasoteoria kun siinä ei ole mitään keinoa kertoa että mikä se taso sitten ihan objektiivisesti mitaten on. "Olet sen tasoinen kuin minkälaisen saat" on teoria jonka olisi voinut keksiä kuka tahansa. Se kun ei kerro mitää uutta kenellekään.

Jaa, tämä vielä. Etkö ole ennen keskustellut tasoteoriasta? En muista onko tässä ketjussa sanottu, mutta mitä enemmän ja tasokkaampia vastakkaisen sukupuolen edustajia on tarjolla, sitä korkeampi taso on. Kukaan yksittäinen henkilö ei siis määritä sinun tasoasi, vaan kokonaisuus. Aivan kuten talon ostamisessakaan talon arvoa ei muuta se maksaako joku siitä yli- tai alihintaa, koska se ei muuta markkinatilannetta.

Numerosi on todennäköisesti 7-8. Suurin osa on keskiluokkaa ja keskitasoa, taviksia.