Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla miehillä sama ongelma parisuhdemarkkinoilla?
15.08.2023 |
Itse en siis uskalla tai viitsi lähestyä treffisovelluksissa niitä tasokkaampia naisia koska tiedän etten kelpaa heille. Tämän takia en lähesty koskaan niitä naisia jotka ovat kauniita koska itse en ole se kuuluisia miesmalli tai justin bieberin näköinen mieskarkki.
Oma tasoni on ulkonäöllisesti on alhainen koska olen aika harteikas,karvainen enkä tykkää laittautua.
Onko muilla samaa ongelmaa?
M31
Kommentit (962)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki suhteet eivät ala rakkauden takia. Tiedän tämän, koska olen itse siitä elävä esimerkki.
En ikinä ollut rakastunut ensimmäiseen aviomieheeni, vaan otin hänet koska hän oli paras vaihtoehto mitä minulla oli tarjolla, tilanteessa jossa aika oli loppumassa perheen perustamisen osalta. No, liitto oli kaikin puolin ahdistava ja riitaisa, ja päättyikin vähemmän yllättäen eroon.
Nykyään olen miehen kanssa jota vilpittömästi rakastan. Ensimmäiseen liittoon sisältyy paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita ja muistoja, mutta ilman sitä minulla ei nyt olisi lapsiani, joita rakastan yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvän näköiset eli kauniit naiset kelpuuttaa vaan sen miesmallin kumppaniksi ja keskitason mies joutuu tyytymään siihen rumaan naiseen.
Naset yliarvioi oman tasonsa ja se keskitason nainen ja joskus jopa se ruma nainen luulee olevansa tosi kaunis eli korkeatasoinen nainen.
Miehille tässä tulee ongelmia ja miehet kärsii tästä.
Mitä miehenä teet asialle? Aivan, uhriudut ja haukut naisia AV:lla.
Vinkki: fiksut naiset arvostaa miehiä, jotka ovat kykeneväisiä reflektoimaan omaa käytöstään, kasvamaan ihmisinä (henkisesti, mutta miksi ei myös fyysisesti) ja ymmärtämään sen, että ainoa asia, mihin voi itse vaikuttaa, on oma käytös, asenne ja se, miten kohtelee muita.
Lyhyesti: kasva ihmisenä, niin saatat huomata, että naiset suhtautuvat sinuun ihan uudella tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
Tosiaan se ongelma ei ole siellä parisuhdemarkkinoilla, vaan aloittajan omassa päässä.
Kehittykää, menkää, eteenpäin, opetelkaa tekemään metatyötä (varsinkin henkistä), kasvakaa ihmisinä, miettikää, mitä itse tuotte henkisellä tasolla parisuhteeseen, opetelkaa etsimään asioita itsestänne.
Ei mikään määrä tätä "yhyy naisille kelpaa vain kokea mies" -incel-ininä saa naisia maagisesti rakastumaan teihin. Ei. Mikään. Sen sijaan ihmisenä kasvaminen ja kehittyminen saattaakin saada naiset juoksemaan perässä. Valinta jokaisen ihmisen oma tässäkin kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
No onhan tuo aika harvinainen tapaus. En minä tunne oikein ketään joka olisi kovasti halunnut jotain toista mutta sitten joutunut tyytymään toiseen jota ei oikeasti rakasta. Kyllä ihmiset keskimäärin rakastuvat siihen ihmiseen jonka kanssa menevät yhteen vaikka se toinen ei täydellinen olekaan. Useimmilla ei myöskään ole mitään "jonoa" jossa olisi niitä mieluisampia vaihtoehtoja ja jossa sitten mentäisiin alaspäin kunnes löytyy se jonka saa. Vaan ihmiset tapaavat toisiaan ja joskus sitten aina tulee eteen se joka kolahtaa ja siitä sitten joko tulee jotain tai ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
Höpö höpö. Rakastuminen ja rakastaminen tarkoittaa sitä että toiseen voi olla tyytyväinen ja hänen kanssaan onnellinen vaikka hän ei olekaan täydellinen. Täydellisen ihmisen kanssa voisi olla ilman rakkauttakin koska hän täyttää kaikki tarpeet mutta epätaydellisten ihmisten kanssa olemiseen tarvitaan juuri sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
Höpö höpö. Rakastuminen ja rakastaminen tarkoittaa sitä että toiseen voi olla tyytyväinen ja hänen kanssaan onnellinen vaikka hän ei olekaan täydellinen. Täydellisen ihmisen kanssa voisi olla ilman rakkauttakin koska hän täyttää kaikki tarpeet mutta epätaydellisten ihmisten kanssa olemiseen tarvitaan juuri sitä rakkautta.
Minusta rakkauden tunnistaa juuri siitä, että ne epätäydellisetkin piirteet ovat rakastettavia, jopa niitä, joiden vuoksi ihmistä rakastaa. Täydellisyys on erittäin tylsää - sekä täydellisyyden teeskentely että kuvittelu - enkä voisi sellaista ihmistä rakastaa, koska kyseessä on vain idealisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.
Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
No onhan tuo aika harvinainen tapaus. En minä tunne oikein ketään joka olisi kovasti halunnut jotain toista mutta sitten joutunut tyytymään toiseen jota ei oikeasti rakasta. Kyllä ihmiset keskimäärin rakastuvat siihen ihmiseen jonka kanssa menevät yhteen vaikka se toinen ei täydellinen olekaan. Useimmilla ei myöskään ole mitään "jonoa" jossa olisi niitä mieluisampia vaihtoehtoja ja jossa sitten mentäisiin alaspäin kunnes löytyy se jonka saa. Vaan ihmiset tapaavat toisiaan ja joskus sitten aina tulee eteen se joka kolahtaa ja siitä sitten joko tulee jotain tai ei tule.
Siitä ei liene mitään tutkittua tietoa kuinka harvinaista tai yleistä tuollainen on. Mutta entisaikaan varmasti oli paljon yleisempää, kun paine pariutua tietyssä iässä oli kovempi ja mentiin nuorempina naimisiin, jolloin ei ole kovin paljon elämänkokemusta.
Itse tunnen yhden käden sormilla laskettavan määrän pareja, missä on kyse tyytymisestä jomman kumman puolelta, osa vanhempaa sukupolvea, osa ikäisiäni keski-ikäisiä. Kaikki ovat eronnneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Aika rohkea väite että parinvalinta ei liity mitenkään rakastumiseen ja tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.
Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.
Sinun on ilmeisesti vaikea keskustella asioista muuten kuin oman mielipiteesi valossa. Ei se mitään, me muut jatkamme spekulointia ja keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Aika rohkea väite että parinvalinta ei liity mitenkään rakastumiseen ja tunteisiin.
Lauseessa minkä lainasit ei sanota niin. Keskustelu tällaiselta pohjalta on mahdotonta, joten jätän tämän vain tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Aika rohkea väite että parinvalinta ei liity mitenkään rakastumiseen ja tunteisiin.
Lauseessa minkä lainasit ei sanota niin. Keskustelu tällaiselta pohjalta on mahdotonta, joten jätän tämän vain tähän.
En minäkään ole sanonut että parinvalinta liittyisi pelkästään rakastumiseen ja tunteisiin joten olemme selvästikin ymmärtäneet toisemme väärin jo alunperin. Olen vain sanonut että tasoteorian käsittelyssä unohtuu usein se että se on vain yksi kapea näkökulma pariutumiseen ja siksi sitä ei pitäisi ottaa miksikään ohjenuoraksi jonka kautta muodostetaan koko maailmankuva.
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni kaikille niille kaunottarille, joille en ole kerennyt tuottamaan unohtumattomia nautinnon hetkiä. Teitä on vain maailmassa liikaa minulle. Voit kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että jonain päivänä saatan aurinkoisella terassilla katsoa juuri sinua kultasankaisten pilottilasien yli. Silloin tiedät, että toiveesi tulee tapahtumaan. Tiedät poistuvasi huoneestani aamulla, vienon Mennenin tuoksun leijaillessa vaatteistasi ja iholtasi. T. Hopeakettu.
Yök pilottilasit! Kaikki joilla on ne on epäseksikkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.
Kaikki mitä puhutaan pariutumisen yleisistä lainalaisuuksista ei liity rakastumiseen ja tunteisiin eli olet jotenkin oudosti asemoinut itsesi muita tuomitsevaan asenteeseen siltä kannalta, että vain sinulla on oikea näkemys ja tapa käsitellä asiaa.
Olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa elävä nainen, joka on kiinnostunut tasoteoriasta ihan vain sen vuoksi, että pariutumisen teoretisointi on mielenkiintoista. Ja - kuten jo sanoin - useat tasoteoriasta esitetyt väitteet saavat tukea tutkimuksesta.
Tietenkin ne liittyvät rakastumiseen ja tunteisiin. Ja ne liittyvät koska tunteet ja rakastuminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen miten me näemme sen toisen. Ajatus että olisi olemassa joku täysin objektiivinen ihmisen "taso" on kummallinen koska paritumisessa toista ei koskaan katsota täysin objektiivisesti vaan aina tavalla tai toisella tunteiden läpi.
Ja ei muuten ole olemassa mitään varsinaista tasoteoriaa vaan se on vain kokoelma erilaisia eri ihmisten ajatuksia, väitteitä ja hypoteeseja jotka elävät nykyään netissä aika lailla omaa elämäänsä.
Todeallakin on tasoteoria, ja sen mukaan minkälaisen kumppanin saat, se on tasosi. Loppu on turhaa löpinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin turkimuksen jonka mukaan 2030 40% yli 30-vuotta täyttäneistä naisista on lapsettomia ja sinkkuja, koska mieskriteerit eivät kohtaa realiteettejä.
Sinkkuus lisääntyy,yksinasuminen lisääntyy,lapsettomuus lisääntyy,syntyvyys alenee ja erot lisääntyy.
Sinkkuus lisääntyy tutkimusten mukaan eniten niillä jotka eniten niitä lapsia tekee.
Pariutuminen on nykyisin rikki ja varmasti yksi syy siihen on kasvaneet vaatimukset kumppaniehdokkaisiin sekä pinnallisuus.Nykyään pariutuminen ei ole taloudellinen tai sosiaalinen pakko. Ellei parisuhde paranna elämääsi, niin miksi olla parisuhteessa kun ei ole pakko?
Miehillä parisuhde parantaa onnellisuutta ja terveyttä, sinkkuus vähentää sitä. Siksi miehillä on pakonomainen tarve saada parisuhde. Naisilla parisuhde vaikuttaa päinvastoin, ja sinkkunaiset ovatkin onnellisempia ja terveempiä,kuin parisuhteessa olevat. Siksi naisen ei kannata ottaa ketä tahansa miestä.
Siteeraat väärin tutkimusta. Onnellisessa parisuhteessa olevat ovat onnellisimpia, sekä miehet että naiset. Sinkkumiehet ovat onnettomimpia, sinkkunaiset taas ovat onnellisempia kuin onnettomassa parisuhteessa eläjät.
Enkä siteeraa. Mikä sinua tuossa vtuttaa? Sekö, että naiset ovat onnellisempia sinkkuina,kuin parisuhteessa?
Joka kolmas Nainen pahoinpidellään Suomessa,ja tekijä on lähikumppani. Kotityöt edelleen naisten vastuulla enimmäkseen. Vastuu lapsista kasaantuu naisille. Nainen tekee kaiken metatyön kodeissa. Tuossa selittäviä syitä siihen,miksi sinkkunainen on onnellisempi,kuin parisuhteessa oleva.
Ei se vituta, korjasin vain virheesi. Muistat väärit tai tahallaan siteeraat väärin.
Edelleen. En siteeraa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähestyn naisia, joista pidän. Jos saan pakit, lähestyn seuraavaa.
Periaatteessa mies joutuu lähestymään niitä rumia naisia koska ne keskitasosta ylöspäin olevat naiset ei kelpuuta keskitason miehiä kumppaniksi.
No totta kai. Ellette sitten halua olla yksin. Kauniit fiksut naiset voi ihan hyvin olla yksinkin, ja elää koko elämänsä yksinäisinä, ei he tarvii miestä, jos se ei tuo jotain extra hyvää heidän elämäänsä.
Olen yhdessä FB seuranhaku ryhmässä. Täällä on aika paljon vähemmän viehättäviä ihmisiä myös mukana. Olen mielenkiinnolla seurannut tapahtumia. Kaunis nuori nainen postaa kuvien kanssa hakuilmotuksen ryhmään, lauma RUMIA; VANHOJA ja nuoria miehiä alkaa viestietllä ja tarjota itseään, treffejä tälle. Sitten saman tekee RUMA, laittamaton, ylipainoinne, reilu 50 v nainen. TÄYSI HILJAISUUS. EI MITÄÄN. EI VIESTIN VIESTIÄ.
Ymmärrän kyllä ettei myöskään miehet kiinnostu suhteettoman suuresta ulkonäköerosta naisen kanssa. Sama on naisilla.
Tekisi mieli laittaa postaus tuohon ryhmään että tällä on paljon ulkonällisesti (ja elämänlaadullisesti) ö-tasoisia ihmisiä joille ei kelpaa samaa ö-tasoa olevat tyypit, joten 80% kaikista tulette olemaan sinkkuja yksin koko lopun elämäänne. Ja, SE ON IHAN OK! (jos kerran ette ala panostaa ulkonäkön,elämän laatuun, tms)
Osa ihmisistä huijaa itseään. Olen huomannut, että heidän kodissaan ei ole kokovartalopeilejä. Kuvia parannellaan ja osa luulee olevansa kauniimpi kuin todellisuudessa on. Jos on pitkät ripset, niiden lullaan paikkaavan pottunenä tai paksut posket.
Harmillista, että ulkonäölle annetaan näin suuri painoarvo elämässä. Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen.
Epäsiistiyttä on vaikea katsoa hyvällä, mutta esim. miehet voivat opetella varaamaan uuden parturiajan aina käydessään parturissa ja vaatteet kannattaa ostaa tyyliniekan opastuksella. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, miesten vaateosastoilta löytyy. Vielä, kun pitää painon kurissa, käy punttisalilla ja lenkillä ja on oma itsensä, flaksi kyllä käy.
"Todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen."
Ei kaikilla ihmisillä homma mene noin. Ei hyvä persoona ainakaan mun tapauksessa kuittaa huonoa ulkonäköä. En ikipäivänä ottaisi rumaa kumppania, oli hänen persoonansa kuinka kultainen tahansa.
Ja toisaalta, voin sietää kumppaniltani "ihan ok" -luonnetta, jos hän on tosi hyvännäköinen. Eli mun tapauksessa hyvällä ulkonäöllä voi kompensoida mahdollisia luonnevikoja.
Sivusta kommentoin, että on hupaisaa, että tasoteoriaa vastustetaan omilla väitteillä, jotka ovat vielä rankemmin omasta hatusta vedettyjä kuin tasoteoriassa, jonka useimmille väitteille löytyy tukea tutkimuksista. Tässäkin ketjussa on esitetty tutkimustulos, joka osoittaa edeltävän kirjoittajan väitteen ("todellisuudessa hyvä persoona kuittaa ulkonäön mennen tullen") olevan toiveajattelua. Poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti väite on epätosi.
Oletan, että olet mies mustatun lauseen perusteella? Miehelle naisen saaminen on vaikeampaa, siis juuri sen oman maun mukaisen naisen, joka omaan silmään on kaunis ts. ei naisen välttämättä edes tarvitse olla yleisten kriteerien mukaisesti kaunis. Mies sietää naiselta enemmän huonoa käytöstä. Se on biologisesti ohjelmoitua todennäköisesti, koska nainen on herkempi estrogeenin ja kuukautiskierron takia. Tästä ovat transnaisetkin kertoneet eli maailma muuttui todella paljon, kun popsii estrogeenia. Asioihin reagoi herkemmin, kun taas miehen on helpompi olla tasaisempi.
Toisaalta on erotettava huono käytös ja herkkyys tosistaan. Huonon käytöksen sietämiseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde, mies voi vaikka olla välttelevästi kiintynyt, jolloin hän vetää puoleensa takertuvia naisia, jotka käyttäytyvät epävakaasti. Sitten ovat erialiset sadomasokistiset suhdedynamiikat, joita on narsistisesti vaurioituneilla ihmisillä, taisteluparit, jossa taiteillaan vallan keinulaudalla vuorotellen ja suhteessa on useimmiten henkistä ja fyysistä väkivaltaa molemmin puolin.
Silti kaikki ei ole sukupuolittunutta eli yksilöllistä varianssia löytyy, herkkiä, varovaisia miehiä ja rämäpäisiä, seikkaulunhaluisia naisia. Näin evoluutiossa on mahdollistettu ihmislajin säilyminen ja pärjääminen eri olosuhteissa - parisuhdeparien erilaiset kombinaatiot ja erityyppiset jälkeläiset - ei niin, että vain kulloisissa olosuhteissa "parhaat" ominaisuudet jäävät elämään, koska se olisi riski.
Toisaalta tosielämä on aina monitahoisempaa kuin vain tiukat "ulkonäkö vai luonne" valinnat. Varmaan jos pitää valita noista vain toinen niin biologia johtaa ihmisiä usein valitsemaan sen ulkonäön.
Mutta tosielämässä tulee sitten kuitenkin vastaan tilanteita joissa pitää valita vaikka hyvä ulkonäkö ja siedettävä luonne yhdistelmä tai sitten siedettävä ulkonäkö ja hyvä luonne yhdistelmä. Ja niissä se valinta ei aina olekaan enää niin selvä vaan saattaa vaihdella esim. sen mukaan haetaanko hetken seksiseuraa vai pitkä parisuhdetta.
Totta. Tutkimus mitä aiemmin siteerattiin tässä ketjussa oli asetelmaltaan sellainen missä arvioitiin parisuhdekelpoisuutta. Tosielämässä mennään mielestäni ns. tyytymissuhteisiin, ellei voida valita kaikilta ominaisuuksiltaan ihanteellista partneria parisuhteeseen. Seksisuhteissa taas partnerista ei tiedetä kovin paljon, koska seksi on eräänlainen "testi" jatkuuko suhde vai ei. Sattuuhan sellaistakin, että seksisuhteesta tuleekin parisuhde, koska pariutumisen maailmassa tapahtuu kaikennäköistä ennakoimatonta. Tutkimusasetelmissa taas pyritään löytämään sääntöjä ja todennäköisyyksiä tutkimalla isoa määrää ihmisiä., mitä tutkimuksista johdetut teoriat sitten kuvaavat.
No täydellistä kumppaniahan ei ole olemassa joten käytännössä jokainen joutuu tyytymään aina tavalla tai toisella, jopa ne maailman kauneimmat ja rikkaimmat.
Muutenkin tuo "tyytyminen" on minusta ongelmallinen sana koska se pitää sisällään oletuksen että tyytymällä olisi sitten aina jotenkin tyytymätön. Mutta näinhän ei ole koska meillä on tämä luonnon oma lääke eli rakastuminen joka saa sen toisen tuntumaan ihanalta vaikka hän ei olisikaan täydellinen.
Sanojen merkitykset ovat tärkeitä, sen vuoksi tutkimuksessakin määritellään ensin keskeisten tutkimuksessa käytettyjen sanojen ja termien sisältö. Meillä näyttää olevan nyt eroa sillä miten käsitämme sanan tyytyminen ja rakastuminen. Minulle tyytyminen tarkoittaa sitä, että tyytyy johonkin, koska ei voi saada sitä jota enemmän halusi. Se tarkoittaa, ettei oikeasti rakasta tuota ihmistä, vaikka hänen kanssaan voikin olla tyytyväinen, hänestä pitää jne. Rakastuminen tarkoittaa sitä, että on kumppaniinsa täysin tyytyväinen eikä näe hänessä yhtään vikaa, ei ulkonäössä eikä missään. Ja tällaisia suhteita kyllä on. Itsekin elän sellaisessa.
Voi rakkaassaankin nähdä vikoja, mutta ne eivät haittaa, ne ovat osa häntä.
Mun miehellä on joitain huonoja tapoja ja nenä karvat tursuaa nenästä ulos, mutta rakastan häntä niistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Vaikea uskoa, että ainakaan asiantuntijaorganisaatioista enää löytyisi. Oma kokemus on, että meno on asiallista, mutta voi olla että miehenä en vain huomaa tuollaista. Surullista jos löytyy.
Sen uskon että suorittavan tason hommissa tuollaisia juntteja edelleen on. Valitettavasti.
M37
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Tätäkin ketjua lukemalla on hankala kuvitelle että kovin moni kirjoittaja olisi koskaan ollut oikeasti rakastunut, puhumattakaan että olisi sitten rakastanut jotain ihmistä aidosti yhtään pidempään. Puhutaan vain tasoista ja ulkonäöstä tai tyytymisestä.