Oletko sinäkin sitä mieltä, että musiikin taso vain paranee vuosi vuodelta?

Mun mieleest on kivaa, kun kaikki musa kuulostaa samalta. Tasapäisyys on vain hyvästä. Erityisesti diggaan siitä, että sanoitukset on ininää ja voihketta ja luovasti tavutettuja, siis niin kuumaa ja sexyy. Sanat ei tarkota mitään ja se on kivan kepeetä. Musavideoissa riisutaan ja pyllistellään paljon mikä on tosi kivaa. Parhaita biisejä on ne, joissa jätkä puhuu mikkiin ja mimmi ulisee taustalla. Jou.

Mist voi ostaa Barbien soundtrackin?

Hyvää musiikkia tehdään.

Niitä ei vain juuri kuunnella, kun levy-yhtiöitä ei kiinnosta ottaa niitä hoiviinsa. Omakustanteena joutuvat tekemään.

On helpompaa markkinoida musiikkia, missä pärjää ulkoisilla avuilla.

Nykymusiikki on aivan täyttä paskaa.

Saattaa johtua  digitalisoitumisesta ja tekniikan kehityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieleest on kivaa, kun kaikki musa kuulostaa samalta. Tasapäisyys on vain hyvästä. Erityisesti diggaan siitä, että sanoitukset on ininää ja voihketta ja luovasti tavutettuja, siis niin kuumaa ja sexyy. Sanat ei tarkota mitään ja se on kivan kepeetä. Musavideoissa riisutaan ja pyllistellään paljon mikä on tosi kivaa. Parhaita biisejä on ne, joissa jätkä puhuu mikkiin ja mimmi ulisee taustalla. Jou.

Taidat arvostaa myös puhelaulua perinteisemmän laulutekniikan sijaan?

Pop:

Menee vituix päivä päivältä.

Country / muu lande:

Same, same, ei muutu varmaan ikinä.

Ainoastaan rock- ja metallimusiikki sinnittelee. Ja ehkä jopa paranee.

- Musiikin historioitsija.

Musiikista on tullut samanlaista kertakäyttötavaraa kuin kaikesta muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Nykymusiikki on aivan täyttä paskaa.

Varsinkin Bess, Ilta ja Tuuli mitä näitä nyt on. Osaisivat edes laulaa :(

Nykyäänkin tehdään paljon hyvää musaa.

Valikoima on parantunut huimasti vuoden 2010 jälkeen, kun nykyisin voi päästä pinnalle myös muuta kautta kuin isojen levy-yhtiöiden listoilta ja vaihtoehtofestareita yms. on enemmän. Spotifyn kautta löytää helposti juuri omaan makuun sopivaa.

Vielä 2000-luvun alussa oli täysin radiokanavien ja levykauppojen armoilla ja ne myi pelkkää valtavirtaa. Vaihtoehtoja piti tosissaan kaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieleest on kivaa, kun kaikki musa kuulostaa samalta. Tasapäisyys on vain hyvästä. Erityisesti diggaan siitä, että sanoitukset on ininää ja voihketta ja luovasti tavutettuja, siis niin kuumaa ja sexyy. Sanat ei tarkota mitään ja se on kivan kepeetä. Musavideoissa riisutaan ja pyllistellään paljon mikä on tosi kivaa. Parhaita biisejä on ne, joissa jätkä puhuu mikkiin ja mimmi ulisee taustalla. Jou.

Taidat arvostaa myös puhelaulua perinteisemmän laulutekniikan sijaan?

Aika moni nykyartisti voisi siirtyä puhelauluun tai vaikka suoraan huutamiseen nenähonotuksen sijaan.

WET ASS PUSSY! UNTS UNTS! WET ASS PUSSY!

Kysyin kerran tutulta karjalaismummolta että kunnteleeko hän paljon radiota ajankulukseen.Sanoi että hänellä ei ole radiota.Jos hän haluaa musiikkia niin hän laulaa itse.

Nykymusiikki on,mitä soittolistoilta kuuluu,täyttä paskaa.Eikä sen muuta tarvitse ollakaan,koska sitä kuunnellaan kännyköillä paska soundeilla.Sellaista kihinää ja treble voittoista sitkutusta.Eipä niistä laadukkaista esityksistäkään muuta kuulu.Ei taida olla enää HI-FI harrastajia joille laatumusiikki oli tärkeää.  

Skrrrt gucci gäng gucci gäng skrrrt rätätätä wet far pants skrrrt

Kyllä vain. Kehitys kehittyy ja vanhan päälle rakennetaan uutta ja parempaa. Niin se on aina ollut ja yhä oleva.

Vanhan nimiin vannovia piinaa musiikinkin osalta nostalgiaharha sekä seuloutuminen.

Muistellaan niitä aikoja ja kappaleita, jotka mullistivat joskus nuorena omaa musiikkimaailmaa, silloin kun joku uusi juttu oli kova. Totuus on silti että ensimmäiset rock-jytäilyt tai synadiskoilut tai mikä ikinä olivat laadullisesti ja musiikillisesti melko keskinkertaista kuraa vaikka niissä olikin jokin uusi suuri idea, joka yleistyi. Sittemmin samasta asiasta on tehty tuhansia jalostuneempia variaatioita ja ne ovat sulautuneet osaksi tavanomaista musakulttuuria shokeeraavan erikoisuuden ja uutuuden sijaan. Tunne- ja mielikuville asetetaan painoa eikä musiikkia verrata objektiivisesti.

Sitten se, että suuri osa musiikista on aina ollut ja on edelleen ohimenevää kulutustavaraa. Joku ajattelee, että 70-luvulla tehtiin paras musiikki, koska se soi yhä ja on kestänyt aikaa ja on parempaa kuin satunnaisena hetkenä avatusta radiosta kuultu biisi. Niin. Huiput kestävät aikaa ja niistä tulee klassikoita. Jokaisen aikakauden parhaat ja suosituimmat ovat pysyneet soitossa ja iskeytyvät aina uusiinkin sukupolviin. Jokaisen aikakauden keskinkertainen paska ja kulkutusmusa vaan yksinkertaisesti häviää. Jos verrataan tämän päivän keskimääräistä mnusiikkia, se on suurimmalta osin sitä kulutusmusaa joka unohtuu pian. Sitä ei edes kannata verrata vuosikymmeniä kestäneisiin klassikkohelmiin. Tämän aikamme klassikkohelmet tiedetään oikeastaan vasta kymmenien vuosien kuluttua, ja sitten voidaankin vertailla, jos se josta kusta on tuiki tarpeellista.

Jan Boklöv oli maailman paras mäkihyppääjä jos 70-luvulla tehtiin maailman paras musiikki. 

Ooppa gangbang style!

Vierailija kirjoitti:

Pop:

Menee vituix päivä päivältä.

Country / muu lande:

Same, same, ei muutu varmaan ikinä.

Ainoastaan rock- ja metallimusiikki sinnittelee. Ja ehkä jopa paranee.

- Musiikin historioitsija.

Aika kapea käsitys musiikista sinulla. Mihin unohtui jazz, soul, emd, funk, folk, iskelmä, klassinen jne.?

Ei missään tapauksessa, uusi musiikki on pääsiassa täyttä kuraa (pop). Rockmusiikissa on välillä ihan hyvääkin. Johtuu siitä että ei tehdä enää niin tunteella ja aidosti kuin esim 80-90 -luvulla, vaan raha ja julkisuus edellä.

Populäärimusiikista jos puhutaan, niin harvinaisia taitavat olla ne biisit jotka viimeisimmiltä vuosikymmeniltä jäävät kestämään aikaa. Joitakin helmiäkin on toki tehty, mutta ne ovat yleensä marginaalimusiikin piiristä.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on se, että klassisen musiikin parhaat äänitteet ovat lähes kaikki tehty 70- ja 80-luvuilla. Uudet muusikot eivät ilmeisesti ole enää vanhan veroisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Kehitys kehittyy ja vanhan päälle rakennetaan uutta ja parempaa. Niin se on aina ollut ja yhä oleva.

Vanhan nimiin vannovia piinaa musiikinkin osalta nostalgiaharha sekä seuloutuminen.

Muistellaan niitä aikoja ja kappaleita, jotka mullistivat joskus nuorena omaa musiikkimaailmaa, silloin kun joku uusi juttu oli kova. Totuus on silti että ensimmäiset rock-jytäilyt tai synadiskoilut tai mikä ikinä olivat laadullisesti ja musiikillisesti melko keskinkertaista kuraa vaikka niissä olikin jokin uusi suuri idea, joka yleistyi. Sittemmin samasta asiasta on tehty tuhansia jalostuneempia variaatioita ja ne ovat sulautuneet osaksi tavanomaista musakulttuuria shokeeraavan erikoisuuden ja uutuuden sijaan. Tunne- ja mielikuville asetetaan painoa eikä musiikkia verrata objektiivisesti.

Sitten se, että suuri osa musiikista on aina ollut ja on edelleen ohimenevää kulutustavaraa. Joku ajattelee, että 70-luvulla tehtiin paras musiikki, koska se soi yhä ja on kestänyt aikaa ja on parempaa kuin satunnaisena hetkenä avatusta radiosta kuultu biisi. Niin. Huiput kestävät aikaa ja niistä tulee klassikoita. Jokaisen aikakauden parhaat ja suosituimmat ovat pysyneet soitossa ja iskeytyvät aina uusiinkin sukupolviin. Jokaisen aikakauden keskinkertainen paska ja kulkutusmusa vaan yksinkertaisesti häviää. Jos verrataan tämän päivän keskimääräistä mnusiikkia, se on suurimmalta osin sitä kulutusmusaa joka unohtuu pian. Sitä ei edes kannata verrata vuosikymmeniä kestäneisiin klassikkohelmiin. Tämän aikamme klassikkohelmet tiedetään oikeastaan vasta kymmenien vuosien kuluttua, ja sitten voidaankin vertailla, jos se josta kusta on tuiki tarpeellista.

Jan Boklöv oli maailman paras mäkihyppääjä jos 70-luvulla tehtiin maailman paras musiikki. 

Varovainen eriävä mielipide siitä, että uranuurtajat olisivat aina olleet keskinkertaista kuraa mutta muuten kyllä täyttä asiaa. Mutta sanotaan noiden uranuurtajien osalta niin, että ne olivat yleensä kovia innovaattoreita, mutta eivät välttämättä parhaita soittajia/laulajia eivätkä välttämättä työskennelleet parhaiden tuottajien alla parhaissa studioissa jne. joten esitykset, soundien laatu jne. saattaa olla jotain muuta kuin huippua. Mutta on siellä silti loistavia biisejä joukossa, jos osaa kuulla musiikista sen oleellisen ytimen pinnan alta.