Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Olen terveyskeskussairaalan sairaanhoitaja ja täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Kaikki toimenpiteet, jotka eivät paranna elämänlaatua, vaan pitkittävät elämää, tulisi lopettaa.
Ennenkuin menette hysteerisiksi, niin voin vakuuttaa, ettei kukaan teistä halua mahdollisuutta elää sellaista elämää, kuin hoitamani vanhukset todennäköisesti elävät.
Käytännössä: kaatumisia kotona ja osastolla, päässä tikattava haava eikä vanhusparka muista ollenkaan, miksi pää on hirveän kipeä. Sitoa saa lääkärin luvalla, mutta se on joskus yhtä huono vaihtoehto kun vanhus kiskoo vuoteen tai g-tuolin vöitä. Kaikki toimenpiteet väkisin. Muistisairaus on pitkällä eikä vanhus ymmärrä, miksi pyllyn seutua kaivellaan. On harhoja, vanhus luulee että lapset ovat kotona keskenään tai pitäisi lähteä töihin. Osaston ovia rynkytetään ja ahdistutaan. Sitten vielä kivut. Niin toimenpiteistä, esim haavanhoito, katetrointi johtuvat kuin sisäsyntyisetkin. Kipulääkkeitä käytetään, mutta huutajia on silti. Lääkäreitä istuu toimistossaan, he toteavat ettei huutamiseen ole lääkettä.
Vanhusten vika tämä ei ole. Tulisi antaa mahdollisuus laatia hoitotahto, jossa turhat lääkkeet ja tutkimukset lopetettaisiin, kun muistisairaus on edennyt.
Olen muuten vähän eri mieltä noista elämäntapasairauksista. Vanhusten elättäminen lähes satavuotiaiksi on taatusti kallimpaa kuin lihavan tupakoitsijan lyhyempi elämä. Mutta tärkeintä olisi, että viimeiset vuodet olisivat mukavia, eivät huutoa pissavaipoissa kalterisängyn vankina.
Sinulla on eri näkemys. Minä taas olen juossut kotihoidossa vuosikausia niiden kotona, joilla nimenomaan elintapasairaudet aiheuttavat hoidon tarvetta vuosia tai vuosikymmeniä. Aivoinfarkteja tupakoinnista. Myös epäterveellistä ruokaa syövät on niitä asiakkaita. On diabetes. Alkoholia paljon kuluttavilla on aina diabetes, ilmeisesti haiman toiminta heikkenee. Haimatulehduksia alidiagnosoidaan, vaikka tiedetään niiden johtavan diabetekseen.On ihmisiä, jotka ei liiku vuosikymmeniin. Kun ei liiku, tulee veritulppa ja liikuntakyky heikkenee päivö päivältä. Sydänkohtauksia. Sepelvaltimotauti, silti ei välitetä mistään mitään.
Ei kotihoitoa ne muistisairaat kuormita, vaan muut pitkäaikaissairaat. Pistät insuliinia 12 asiakkaalle vuorossa. Joillain on maksakirroosia ja katkokävelyå vuosikymmenen ajan ja silti vaan juodaan. Se on surullista. Osa kieltää juovansa, vaikka parhaillaan olisivat päissään: mitään en oo ottanut, minä en alkoholia käytä kuin sukujuhlissa.
Kauhean masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä. Kun yrittää ehdottaa kerhoa tai päivätoimintaa, kun asiakas on ripustautuva, ahdistunut ja itkuinen, ei kelpaa. Mieluummin jurotetaan yksin tekemättä mitään. Ei koske pelkkiä vanhuksia. Olen tavannut ihmisiä, jotka on olleet mielenterveyden takia poissa työelämästä vuosikymmeniä ja 65-vuotiaana jo sängyn pohjalla rapakunnossa.
Yhteiskunta on niin mätä! Aina mollataan muistisairaita, kuinka ne kuormittaa. Se on yksi kärpäsen pieru mitä ne ihmiset viimeisinä elinvuosinaan kuormittaa. Se on ihan toimen porukka, jotka kuormittaa vuosikymmeniä sekä hoitojärjestelmää että taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella miten pieni on Suomen kansa eikä täällä haluta pitää huolta vanhoista, sairaista ja heikoista.
Se mitä pitää tehdä, on tämä:
On saatava lisää hoitajia. Työntekijöille KUNNON PALKKA.
Ja jos ei suomalaisille työ kelpaa, sitten tänne pitää palkata ulkomailta hoitajia.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa.
Pienen kansan myötä tulee myös pieni rahakirstu. Kaikella kunnioituksella vanhuksia kohtaan, mutta velaksi ei kannata jonkun +80v elämää pidentää,saati tutkia ylimääräisiä.
Te vihervassarit olette inhottavia! Niin ihmisoletettuina kuin poliitikkoinakin!
Vanhukset ovat jo tehneet osansa ja ansaitsevat nyt kaiken mahdollisen hoivan ja huolenpidon!
Tässähän tulee suorastaan kaikkivoipa olo, kun vuoroin on vihervassari ja sitten taas oikeastoa..
Mutta se on ihan maalaisjärki mikä tuon kertoo. Kukaan tolkun ihminen ei velaksi siirrä hautajaisia muutamalla kuukaudella,hyvä jos siirtyy ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella miten pieni on Suomen kansa eikä täällä haluta pitää huolta vanhoista, sairaista ja heikoista.
Se mitä pitää tehdä, on tämä:
On saatava lisää hoitajia. Työntekijöille KUNNON PALKKA.
Ja jos ei suomalaisille työ kelpaa, sitten tänne pitää palkata ulkomailta hoitajia.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa.
Pienen kansan myötä tulee myös pieni rahakirstu. Kaikella kunnioituksella vanhuksia kohtaan, mutta velaksi ei kannata jonkun +80v elämää pidentää,saati tutkia ylimääräisiä.
Te vihervassarit olette inhottavia! Niin ihmisoletettuina kuin poliitikkoinakin!
Vanhukset ovat jo tehneet osansa ja ansaitsevat nyt kaiken mahdollisen hoivan ja huolenpidon!
Niin on, antaa luonnon siis tehdä tehtävänsä ja annetaan vanhusten lähteä kunnialla, eikä vaipoissa kymmentä vuotta sängyssä kituen
Monet nuoremmat ihmiset ovat vahvasti ylipainoisia ja pilaavat terveytensä liikkumattomuudella ja epäterveellisellä ruoalla. Teidän kohtalonne on aivan samanlainen kuin nyt monen liikkumattoman vanhuksen. Olen itse 70 mutta hyvässä kunnossa, enkä tarvitse minkäänlaisia vanhusten palveluja. Matkustelen paljon ja nautiskelen elämästäni. Käyn punttiksella ja tanssimassa. Miettikääpä nuoremmat, elättekö vanhuutenne toisten armoilla vai itsenäisesti? Voitte itse vielä vaikuttaa asiaan.
kokoomuslaiset kerjäävät verta nenästään. sopii minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Onhan se surullista nähdä monien vanhusten jopa 10 vuotta kestävää vaihetta vuodepotilaana jolloin häntä syötetään ja juotetaan, annetaan lääkkeet jauhettuina ruoan seassa, vaihdetaan vaippoja (ulosteet ja pissat tulevat vaippaan), vaihdetaan asentoa, viedään paarisuihkuun kerran viikossa ym. Kontaktia et näihin vanhuksiin saa. En toivo itselleni ja läheisilleni tuollaista loppuelämää.
Kerätään tähän parhaat palat hoitotahtoon kirjattavaksi! Kannattaa pikaisesti kirjata omakantaan tarkka hoitotahto.
Mitkä lauseet toimisi?
Sitten kun olen vaippoihin asti dementoitunut, en todellakaan halua että minua syötetään tai juotetaan jos omat kädet kuitenkin toimii mutta syöminen ei kiinnosta. Haluan että minulle tarjotaan voita ja leivoksia. Ei saa tarjota rypsiöljyä tai muita lamppuöljyjä tai pahvinmakuista mitään, ei puuroa.
En myöskään halua mitään muita kuin oireitani lievittävää lääkitystä. ei statiineja verenpainelääkkeitä vitamiineja antibiootteja. Jos olen dementoitunut ja menettänyt liikuntakykyni, toivon rauhoittavia lääkkeitä, koska kaatumisriski ei enää realisoidu kohdallani.
Haluan ulkoilla hyvällä säällä aamusta iltaan.
Edenneessä dementiassa ehdottomasti kielletty elvyttäminen ja muu luonnollisen kuoleman estäminen.
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet nuoremmat ihmiset ovat vahvasti ylipainoisia ja pilaavat terveytensä liikkumattomuudella ja epäterveellisellä ruoalla. Teidän kohtalonne on aivan samanlainen kuin nyt monen liikkumattoman vanhuksen. Olen itse 70 mutta hyvässä kunnossa, enkä tarvitse minkäänlaisia vanhusten palveluja. Matkustelen paljon ja nautiskelen elämästäni. Käyn punttiksella ja tanssimassa. Miettikääpä nuoremmat, elättekö vanhuutenne toisten armoilla vai itsenäisesti? Voitte itse vielä vaikuttaa asiaan.
Alzheimerin tauti tulee kenelle tahansa, jos on sellaiset geenit. Se on yleisin muistisairaus. Mitä pidempään ihminen elää, sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys sairastua muistisairauteen. Melko harvinainen työikäisellä väestöllä, alle 65-vuotiailla siis, ja monesti siihen liittyy joko runsasta alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä. Sen sijaan yli 80-vuotiaista noin 35 prosentilla on todennettu muistisairaus. Joka kolmannella siis. Todennettu Alzheimerin tauti on yli 85-vuotiaiden ikäluokassa noin joka kolmannella, muistisairauksia on siis muitakin, esim. Lewyn kappaletauti ja otsa-ohimolohkorapowuma sekä sydän- ja verosuoniperäinen muistisairaus.
Miksi muistisairuksia sitten on niin paljon, niin osa on tietysti elintavoista johtuvaa, esim. diabetes ja sepelvaltimotauti nostavat riskiä. Mutta pääsyy on ihmisten eliniän nousu. Siihen on eniten vaikuttanut lääketieteen kehitys. Jos 70-luvulla tuli jollekin kuusikymppiselle syöpä, hän yleensä kuoli siihen syöpään. Nyt monia syöpiä osataan hoitaa. Esim. rintasyövässä hoidot niin tehokkaita, että 99% on elossa vielä 5 vuotta rintasyövän toteamisesta ja levinneissä rintasyövissä luku 83%. Nämä on isoja prosentteja nykyisin. Se että minua sairauksia pystytään tehokkaasti hoitamaan vaikuttaa siihen, että yhä useampi elää vanhaksi. Joku sairastaa rintasyövän 70-75-vuotiaana ja sairastuu Alzheimerin tautiin 80-vuotiaana, kuolee ehkä 85-vuotiaana.
En vastusta tehokkaita hoitoja, mutta pointti oli oikeastaan, että ihmisellä on hyvin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa sairauksiin, joita tulee, kun hän elää riittävän vanhaksi. Kuulo menee, näkö menee lopulta kaikilta, jos 100-vuotiaaksi eletään, koska ihminen on tehty niin, että hän alkaa fyysisesti rappeutua. On olemassa supertapauksia, joissa järki on terävä, liikkumiskyky säilynyt ja aistit toimii vielä lähellä 100 vuoden ikää, mutta ne on harvinaisuuksia.
Omaiseni on sairastanut Alzheimeria, nyt jo edesmennyt tästä on aikaa lähes 20 vuotta. Hän puheli itse pitkään, ettei ole hyvä elää niin vanhaksi ja toivoi lähtevänsä luonnollisesti ennen sairauden etenemistä pitkälle. Häntä hoidettiin kotona pitkään meidän omaisten voimin, omaishoitaja asui samassa taloudessa. Viimeiset 4 vuotta oli hoitokodissa, jossa omaishoitaja ja muut omaiset kävimme useampana päivänä viikossa ulkoiluttamassa, seuraa pitämässä, avustimme syömisessä jne. Tästä ajasta hän oli vuoden kykenemättä enää puhumaan, ei liikkumaan, ei istumaan, suurimman osan hakkasi sängynlaitaa käsillään jos jaksoi. Viimeiset 2 viikkoa eli sairaalassa keuhkokuumeessa. Meidän omaisten ensisijainen toive olo, ettei tarvitse tuntea kipua. Tästä ihmisestä näki, miten hauras on, kun se keho ei jaksa enää. Ei reagoi mihinkään ympärillään. Ei pystynyt enää syömään tai juomaan. Tässä tilanteessa jo pelkkä matka sairaalaan oli uuvuttanut.
Itse kohtaan työssäni useita kotona asuvia iäkkäitä ihmisiä. Monilla on melko realistinen käsitys elämän rajallisuudesta. Toiveena on aivan järjestäen jokaisella, ettei jouduta makaamaan mihinkään laitokseen. Kyllä niiden omaisten kanssa kannattaa näistä asioista keskustella. Ja kuunnella aikanaan myös ihmistä itseään. Ja kannustaa kirjaamaan hoitotahtonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on että jos hoidon rajauksia aletaan tekemään syistä joita täälläkin lueteltu (joista olen aivan samaa mieltä) siitä alkaa aivan valtava ulina ja vastustus. Ihmiset eivät halua päästää omaisistaan irti vaan väkisin roikottavat niitä elossa. Ja seuraavana argumenttina vetävät sekaan vaikeavammaiset joitten hoito on kyllä lähellä yhtä turhaa. (oma mielipiteeni)
Vierailija kirjoitti:
Monet nuoremmat ihmiset ovat vahvasti ylipainoisia ja pilaavat terveytensä liikkumattomuudella ja epäterveellisellä ruoalla. Teidän kohtalonne on aivan samanlainen kuin nyt monen liikkumattoman vanhuksen. Olen itse 70 mutta hyvässä kunnossa, enkä tarvitse minkäänlaisia vanhusten palveluja. Matkustelen paljon ja nautiskelen elämästäni. Käyn punttiksella ja tanssimassa. Miettikääpä nuoremmat, elättekö vanhuutenne toisten armoilla vai itsenäisesti? Voitte itse vielä vaikuttaa asiaan.
Minua sitten veetuttaa tällaiset MINÄ MINÄ MINÄ-ihmiset. Kaikki pyörii näiden MINÄ-ihmisten ympärillä. Koska MINÄ voin hyvin niin SINUNKIN on voitava hyvin. Koska MINÄ olen niin pätevä ja hyvä niin KAIKKIEN on oltava samanlaisia. Voi jeesus näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Hirvittävä kommentti. Eli Sauli Niinistölle ei kannattaisi tehdä ohitusleikkausta? Hän on kohta 75. Ihmiset elävät nykyään pidempään. Tuo, että elää 15 zombiena, on aika harvinaista kuitenkin. On erittäin hyväkuntoisia 80-vuotiaita, joilla on vielä 20 vuotta hyvää elinaikaa. Eugeniikka ei ole oikea tapa "päästä huoltosuhdeongelmasta". Haluatteko oikeasti tuollaista elämää omille vanhemmillenne? Yläpeukuista päätellen haluatte.
Niin, ihmiset elävät nykyään pidempään koska heitä hoidetaan elämään pidempään. Ilman hoitoja eivät eläisi. En ole ainoa joka on tätä mieltä, mutta on epäkorrektia sanoa se ääneen. Sanon silti koska se on totuus. Ja Saulikin on sitä paitsi vanhus, 78 vuotta on keskimääräinen miesten kuolinikä. Haluaisikohan Saulikaan maata ymmärtämättömänä 20 vuotta sängyn pohjalla vaipoissa?
Täällä ilmeisesti on keskustelemassa sellaisia, jotka nähneet vanhuksia vain telkkarista. Eivät ole ikinä itse käyneet sen vertaa vaikkapa pitkäaikaissairaiden osastolla, että olisivat nähneet, mitä se on oikeasti, kun lommoposkinen vanhus makaa päivästä toiseen selällään vuoteessa ja tuijottaa suu ja silmät auki kattoa pystymättä puhumaan tai tekemään mitään muuta. Aivan sairasta ihmisen kiduttamista. Ja ne vanhukset, jos niillä jokin järjenripe vielä on aivojensa sisällä, toivovat vapautuvansa siitä helve tistään. Miettikää omalle kohdalle: maata vuosikausia selällään tuijottamassa kattoa ja pystymättä muuhun. Ihmisarvoista elämää? Sairasta pervoa kidutusta, koska yhteiskunnalla ei ole kanttia ottaa vastuuta. Nämä tapaukset ovat aivan heitteillejättöä.
Totta. Mutta miten ongelma ratkaistaan?
Sillä, että ihmiset alkaa lopultakin ottaa vastuun itsestään. Heti, kun muistisairausdiagnoosi tulee, jokainen voi ihan itse päättää päivänsä. Ei tarvita hankalia eutanasioita byrokratioineen.
Niin kauan kun kädet toimii ja järkikulta jossain määrin, kituminen on aina oma valinta. Ihan aina. Mattopuukot on teräviä ja kaulavaltimo hyvin pinnassa.
Meidän pitäisi omaksua muinaisen Rooman arvomaailma, jossa i-ts-e-m-ur-ha oli vapaan kansalaisen viimeinen itsemääräämisoikeuden ilmaus, jossa ei ollut mitään rumaa, pahaa tai pelättävää.
Olet sairas, hae apua.
Kumpi on sairaampaa, vaatia että lääkäri ta-p-p-aa sinut kun et tahdo enää elää, kuten eutanasian vaatijat tekevät?
Vai ehdottaa, että jokainen voi hoitaa homman ihan itse, jos kerran kuolla tahtoo? Kun se on useimmille täysin mahdollista siinäkin kohtaa, kun ollaan eutanasia-ajatuksissa.
Jokaisella on oikeus kuolla, mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista hoitamaan itse-mur-h-aa puolestasi.
-lainaamasi-
Mä ymmärrän sen, jos läääkäri tai hoitaja ei halua antaa kuolinapua. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että ketjussa kehotettiin hyppäämään junan alle tai hukuttautumaan johonkin vesistöön. Ei se ole junankuljettajallekaan mikään pikkujuttu, että rysäyttää jonkun kuoliaaksi. Lisäksi siinäkin hommassa sittern tarvitaan ihmisiä siivoamaan jäänteet radalta pois, jotta juna pääsee jatkamaan matkaansa. Tuollainen toiminta aiheuttaa haittaa muille ihmisille. Samoin vesistöihin hukuttautuminen aiheuttaa sen, että poliiseja, mahdollisesti varusmiehiä sekä vapaaehtoisia resurssoidaan sitten etsintäpartioihin. Helikopterit ja droonit lentelee etsimässä kadonnutta. Yksinkeretaisin ratkaisu mielestäni olisi se, että tietyn iän jälkeen jokaisella kansalaisella on jatkuvasti voimassaoleva resepti sellaiseen määrään jotain lääkettä (esim morfiinia tms), että sillä saa otettua siististi hengen itseltään omassa sängyssään. Annoksia reseptillä olisi vain yksi ja sen voisi hakea vain kerran. Vähentäisi poliisinkin työtehtäviä, kun kotoaan löytyneen vainajan tiedoista näkisi, että on käynyt hakemassa "eutanasialääkkeensä".
Vierailija kirjoitti:
Monet nuoremmat ihmiset ovat vahvasti ylipainoisia ja pilaavat terveytensä liikkumattomuudella ja epäterveellisellä ruoalla. Teidän kohtalonne on aivan samanlainen kuin nyt monen liikkumattoman vanhuksen. Olen itse 70 mutta hyvässä kunnossa, enkä tarvitse minkäänlaisia vanhusten palveluja. Matkustelen paljon ja nautiskelen elämästäni. Käyn punttiksella ja tanssimassa. Miettikääpä nuoremmat, elättekö vanhuutenne toisten armoilla vai itsenäisesti? Voitte itse vielä vaikuttaa asiaan.
Tämä on kerrassaan nollatasoinen viesti tässä keskustelussa. Ketä kiinnostaa sinun boomerin, tanssimiset ja punttiksella käynnit?
Se sukupolvi joka kituuttaa omaistaan elossa on juuri nämä boomerit. Häijyin ikäpolvi joka uhoaa sairaalan käytävillä että jos ei tehdä kuten he sanovat niin saatte tuta kunnianne. Sitten keskustelupalstalla panetellaan nuoria ihmisiä ja korostetaan omaa erinomaisuutta. Mitä asiaa sinulla edes ylipäätään on tähän ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Omaiseni on sairastanut Alzheimeria, nyt jo edesmennyt tästä on aikaa lähes 20 vuotta. Hän puheli itse pitkään, ettei ole hyvä elää niin vanhaksi ja toivoi lähtevänsä luonnollisesti ennen sairauden etenemistä pitkälle. Häntä hoidettiin kotona pitkään meidän omaisten voimin, omaishoitaja asui samassa taloudessa. Viimeiset 4 vuotta oli hoitokodissa, jossa omaishoitaja ja muut omaiset kävimme useampana päivänä viikossa ulkoiluttamassa, seuraa pitämässä, avustimme syömisessä jne. Tästä ajasta hän oli vuoden kykenemättä enää puhumaan, ei liikkumaan, ei istumaan, suurimman osan hakkasi sängynlaitaa käsillään jos jaksoi. Viimeiset 2 viikkoa eli sairaalassa keuhkokuumeessa. Meidän omaisten ensisijainen toive olo, ettei tarvitse tuntea kipua. Tästä ihmisestä näki, miten hauras on, kun se keho ei jaksa enää. Ei reagoi mihinkään ympärillään. Ei pystynyt enää syömään tai juomaan. Tässä tilanteessa jo pelkkä matka sairaalaan oli uuvuttanut.
Itse kohtaan työssäni useita kotona asuvia iäkkäitä ihmisiä. Monilla on melko realistinen käsitys elämän rajallisuudesta. Toiveena on aivan järjestäen jokaisella, ettei jouduta makaamaan mihinkään laitokseen. Kyllä niiden omaisten kanssa kannattaa näistä asioista keskustella. Ja kuunnella aikanaan myös ihmistä itseään. Ja kannustaa kirjaamaan hoitotahtonsa.
Ei se hoitotahto mitään auta, jos iskee Alzheimerin tauti. Jos sydän lyö, mikäpä sen vanhuksen tappaisi. Dnr-päätöksen tekee viimeistään lääkäri. Kaikilla muistisairailla se on siinä vaiheessa, kun ei pysty asumaan kotona. Eli elvytyskielto. Mitään nesteytyksiä ei myöskään anneta, ei laiteta tippaan yms. Samoin DNR on palliatiivisessa hoidossa olevilla syöpäsairailla. Eutanasia on Suomessa kielletty.
Ambulanssia on todella vaikea saada edes tulemaan hoitokotiin/ryhmäkotiin. Lähinnä silloin tulevat, jos on iso vuotava haava tai lonkkamurtuma. Joku ihmettelee mihin sitä lanssia edes tarvitaan, jos ihmiset kuitenkin olisi kuolemassa muistisairauteen. Kyllä me monesti tarvittaisiin. Esim. jos on keuhkokuume, kivunlievitys, ahdistuksen lievitys. Hoitokodissa asiakkaalla on vain ne lääkkeet, mitä tk-lääkäri on määrännyt. Ei se panadol paljon rauhoita, jos vanhus kokee tukehtuvansa. Todellakaan meillä ei ole kaapissa mitään morfiinia hätävaraksi Muistisairailla loppuvaiheessa hyvin vähän mitään lääkkeitä. Ei me saada niitä annettua eikä lääkäri uusi enää reseptejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Onhan se surullista nähdä monien vanhusten jopa 10 vuotta kestävää vaihetta vuodepotilaana jolloin häntä syötetään ja juotetaan, annetaan lääkkeet jauhettuina ruoan seassa, vaihdetaan vaippoja (ulosteet ja pissat tulevat vaippaan), vaihdetaan asentoa, viedään paarisuihkuun kerran viikossa ym. Kontaktia et näihin vanhuksiin saa. En toivo itselleni ja läheisilleni tuollaista loppuelämää.
Kerätään tähän parhaat palat hoitotahtoon kirjattavaksi! Kannattaa pikaisesti kirjata omakantaan tarkka hoitotahto.
Mitkä lauseet toimisi?Sitten kun olen vaippoihin asti dementoitunut, en todellakaan halua että minua syötetään tai juotetaan jos omat kädet kuitenkin toimii mutta syöminen ei kiinnosta. Haluan että minulle tarjotaan voita ja leivoksia. Ei saa tarjota rypsiöljyä tai muita lamppuöljyjä tai pahvinmakuista mitään, ei puuroa.
En myöskään halua mitään muita kuin oireitani lievittävää lääkitystä. ei statiineja verenpainelääkkeitä vitamiineja antibiootteja. Jos olen dementoitunut ja menettänyt liikuntakykyni, toivon rauhoittavia lääkkeitä, koska kaatumisriski ei enää realisoidu kohdallani.
Haluan ulkoilla hyvällä säällä aamusta iltaan.
Edenneessä dementiassa ehdottomasti kielletty elvyttäminen ja muu luonnollisen kuoleman estäminen.
Näinhän se jo on. Heillä on aina elvytyskielto! Eikö ihmiset sen vertaa tiedä? Ulkoilemaan he eivät yleensä lähde edes hyvällä säällä, huutavat ja raapivat, jos yrität viedä ulos tai suihkuun. Aamusta iltaan ulkoilu sopii yhdelle sadasta. Mitään lääkkeitä ei enää yleensä ole, jos muistisairaus on loppuvaiheessa, korkeintaan särkylääke (laastari) tai joillakin rauhoittava lääke, jos suostuu ottamaan. Lääkkeet lopetetaan nykyisin jo hyvissä ajoin, paitsi pakolliset. Antibiootit on kylläkin pakolliset, jos iskee virtsatieinfektio, koska se ei parane itsestään ja vanhus on sekava ja aggressiivinen. Toisaalta se ei myöskään tapa, eli jos sitä ei hoideta antibiooteilla pois, kärsimys on kova, mutta siihen ei kuole yleensä. Syöttäminen ja juottaminen on pakollista. Jos ihminen ei syö tai juo, sitä ei ikinä tehdä väkisin. Laittaa suun kiinni ja siihen se loppuu. Monella vaan se nälkä ajaa syömään ja jano juomaan ihan loppuun asti.
Tässä teemassa näkyy mielestäni tosi selvästi se, että suomalainen suorituskeskeinen kulttuuri on elämänilosta vieraantunut. Halutaan kaikkea hallita ja suorittaa jotain ok-oloa ja toimintakykyä, vaikka olisi kurjaa kaikilla.
Minulle elämässä on järkeä vain ja ainoastaan, jos elämä on hyvää eli aistillisesti sekä tunnetasolla arvokasta. Jos se kaikki katoaa, eli elämässä ei enää ole hyvää, niin mitä järkeä? En minä täällä tahdo enää olla. Niin suomalaista olla myöntämättä, ettei iloton elämä ole mistään kotoisin.
Siis jos olisi mahdollista pitkittää ikää 120:een, Suomessa varmaan puhuttaisiin siitä, että kyllähän niin pitää tehdä, kun jossain muualla mietittäisiin, että onko ihmisellä enää hauskaa siinä vaiheessa.
Itse haluan vanheta etelämmässä (olen paluumuuttaja, joten "pääsen" sinne suht helposti vielä takaisin ennen vanhuutta, jos Luoja vaan suo). Pää hajoaa tähän ilottomaan suoritusyhteiskuntaan, josta puuttuu punainen lanka eli elämänilo. Vanhuksille varsinkin se on ainoa, mitä pitäisi pyrkiä antamaan. Mitä väliä enää toimenpiteistä.
Minua kyllä pelottaa vanhuus ja sen tuomat ongelmat. Jossain vaiheessa voimat kotona selviytymiseen vähenee ja kun ei ole ketään auttamassa kotona, niin joko kuolen huomaamatta kotiini tai sitten joku sossu pakkosiirtää minut johonkin laitokseen. Minusta olisi ihan hirveää joutua johonkin laitokseen, missä sitten aina tiettyyn aikaan kiikutetaan rullatuolissa tmv johonkin yhteistilaan leikkimään ja laulamaan toisten yhtä horiskojen kanssa. Kun itse olen tottunut elämään yksikseni, niin tuollainen pakkokommuuni tuntuu ihan hirveältä. Ja sitten tietenkin käy niin, että jos pistän hanttiin, että en mene kuuntelemaan Tapio Rautavaaran lauluja ja katsomaan ikivihreitä kotimaisia elokuvia, niin hoitsut pumppaa täyteen mielialalääkkeitä, jotta käytös muuttuu enemmän yhteisymmärtäväiseksi.
Tietenkin on vaikka mitä yksityisiä paikkoja, missä saa olla miten vaan, mutta sellaiseen ei ole ikinä varaa.
Melkein toivoisi, että loppu olisi ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä pelottaa vanhuus ja sen tuomat ongelmat. Jossain vaiheessa voimat kotona selviytymiseen vähenee ja kun ei ole ketään auttamassa kotona, niin joko kuolen huomaamatta kotiini tai sitten joku sossu pakkosiirtää minut johonkin laitokseen. Minusta olisi ihan hirveää joutua johonkin laitokseen, missä sitten aina tiettyyn aikaan kiikutetaan rullatuolissa tmv johonkin yhteistilaan leikkimään ja laulamaan toisten yhtä horiskojen kanssa. Kun itse olen tottunut elämään yksikseni, niin tuollainen pakkokommuuni tuntuu ihan hirveältä. Ja sitten tietenkin käy niin, että jos pistän hanttiin, että en mene kuuntelemaan Tapio Rautavaaran lauluja ja katsomaan ikivihreitä kotimaisia elokuvia, niin hoitsut pumppaa täyteen mielialalääkkeitä, jotta käytös muuttuu enemmän yhteisymmärtäväiseksi.
Tietenkin on vaikka mitä yksityisiä paikkoja, missä saa olla miten vaan, mutta sellaiseen ei ole ikinä varaa.
Melkein toivoisi, että loppu olisi ihan erilainen.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Olin kasarilla vuoden verran vanhainkodissa töissä ja vaikka siihen aikaan siellä olevista vanhuksista jokainen oli paljon paremmassa kunnossa kuin mitä nykyisin on kotihoidossa, tiesin, että äidilleni olisi kauhistus joutua sellaiseen paikkaan. Äitini ei ole koskaan halunnut viettää aikaansa tuntemattomien seurassa. Vain muutama harva ystävä sekä sukulaiset ovat kelvanneet seuraksi. Nyt äiti on 96v ja vasta tänä kesänä sain 94v isäni suostumaan siivousfirman palveluiden käyttöön. Tämäkin onnistuu vain siten, että mä käyn hakemassa äidin pois sieltä ennenkuin siivoojat saapuvat. Välillä vähän haastavaa, kun pitäisi tehdä töitä samaan aikaan kuin vahtii muistisairasta vanhusta ja vastailee hänen kysymyksiinsä. Etätöissä tämä onnistuu, mutta olen miettinyt, että entä jos jompi kumpi vanhemmista alkaa tarvita kotihoidon palveluita? Esimerkiksi isä 2- kertaa päivässä? En mä voi mitenkään hakea äitiäni pois sieltä monta kertaa päivässä. Varsinkaan, kun kotihoidolla ei ole täsmällisiä kellonaikoja, jolloin saapuvat. Olen kuitenkin koittanut monin tavoin joustaa, jotta äitini ei joutuisi kammoamaansa pakkokommuuniin, vaikka tämä välillä aika rankkaa onkin.
Aika vahvasti kyllä uskallan epäillä tuota väitettä mmuuton ja kehitysavun hinnasta. Vaikka toki käytännössä kaikki ne on tuuleen heitettyä rahaa, että sen puoleen on samalla linjalla.