Lapset vihaavat uutta paikkakuntaa ja mikään ei enää suju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi he ei sopeudu on yhteyden pito kavereihin pk seudulla. Siksi he ei myöskään yritä. En nyt sano että kiellä lapsia olemasta missään yhteydessä niihin, mutta niin ne haikailut entiseen on ennenkin poikki laitettu ja sopeuduttu muualle.

Ei ole syy se. Meillä lapset ovat yhteydessä kaupunkikavereihinsa, mutta kavereita on myös saatu täällä maalla. 2 vuotta on täällä nyt asuttu.

Tiedän, että tänne on muuttanut myös sellaisia, jotka eivät ole sopeutuneet. Heillä on sellainen asenne, että muiden pitäisi olla aktiivisia ja tulla kysymään, käymään kylässä pyytämättä, tarjota apuaan jne. Itse ei olla valmiita tekemään asialle mitään. Ei lähdetä mukaan vapaa-ajantoimintaan, kyläyhdistykseen tms. 

Jotkut kaupungista muuttavat nimenomaan haluavat olla omissa oloissaan. Mistä muut voisivat tietää, kuka ahdistuu kutsumattomista vieraista, ja kuka taas toivoo, että joku yllätysvieras pistäytyisi kahville ja juttelemaan, jos ei asiaa mitenkään tuo esille.

Kaikki yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sisäänlämpiäviä. Ei se ole vain maalla asuvien synti.

Jostain syystä pääkaupunkiseutulaisten mielestä vain heillä on oikeus valittaa. Muiden pitäisi olla ikionnellisia, kun saavat muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Trolli.

Kolmessa vuodessa ihminen sopeutuu, tai vika on korvien välissä.

Yleensä juuri lapset ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin asiohin nopeammin ja paremmin, kuin aikuiset.

Jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja käy vain duunissa ja loput ajat murjottaa ja piileksii kotonaan, ei niitä uusia tuttavuuksia ja ystäviä löydy.

Pienilläkin paikkakunnalla on yhteisöjä, kirjasto, kansalaisopisto, lasten harrastusmahdollisuuksia.

Miksi ap, et ole edes työtovereiden kautta tutustunut muihin lapsipeheiseiin?

Ja pienillä paikkakunnilla ei koulukiusaamista juurikaan ole.

Oppilaita on vähemmän, ja opettajilla on siellä edelleen auktoriteettia.

Monet muutkin ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä uusille paikkakunnille. Esim. kun suuri tehdas lopettaa maakunnassa.

Sinne jää ne rakkaudella rakennetut kodit, lasten koulut, sukulaiset ja ystävät.

Lapsena muutimme Helsingin toiselta puolelta toiselle enkä koskaan sopeutunut. Olen muutosta katkera vanhemmilleni vielä näin 20 vuoden jälkeen. Voin vain kuvitella millaista hlvettiä olisi muuttaa Helsingistä pikkupaikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trolli.

Kolmessa vuodessa ihminen sopeutuu, tai vika on korvien välissä.

Yleensä juuri lapset ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin asiohin nopeammin ja paremmin, kuin aikuiset.

Jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja käy vain duunissa ja loput ajat murjottaa ja piileksii kotonaan, ei niitä uusia tuttavuuksia ja ystäviä löydy.

Pienilläkin paikkakunnalla on yhteisöjä, kirjasto, kansalaisopisto, lasten harrastusmahdollisuuksia.

Miksi ap, et ole edes työtovereiden kautta tutustunut muihin lapsipeheiseiin?

Ja pienillä paikkakunnilla ei koulukiusaamista juurikaan ole.

Oppilaita on vähemmän, ja opettajilla on siellä edelleen auktoriteettia.

Monet muutkin ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä uusille paikkakunnille. Esim. kun suuri tehdas lopettaa maakunnassa.

Sinne jää ne rakkaudella rakennetut kodit, lasten koulut, sukulaiset ja ystävät.

Lapsena muutimme Helsingin toiselta puolelta toiselle enkä koskaan sopeutunut. Olen muutosta katkera vanhemmilleni vielä näin 20 vuoden jälkeen. Voin vain kuvitella millaista hlvettiä olisi muuttaa Helsingistä pikkupaikkakunnalle.

Pidä nyt kaksin käsin kiinni siitä paikasta missä olet. Älä vaan anna kenenkään viedä sitä!

Vierailija kirjoitti:

Teet niille lapsille selväksi, että takaisin EI muuteta. Että elämässä täytyy nyt vaan joskus lopettaa menneiden haikailu, ja rakentaa elämä siellä missä nyt on. 

Tämä. Ihan yhtä mahdollista on, että ne "siellä kotona" olevat asiat eivät sinne takaisin muutettua olisikaan sitä, mitä he muistavat niiden olleen. Elämä on nyt siellä missä olette ja varmasti ihan hyvää.

Muutitte jostain Järvenpää/Keravalta tms jonnekin Kuusamo/Iisalmi/Ilomantsi -seudulle? Hyi olkoon. Kivaa olla jumissa parhaat vuotensa tuollaisessa de facto rangaistussiirtolassa josta pääsee pois vain jos kirjoittaa 7 laudaturia. Ahdistavaa.

Ihan ku mun elämästä. Vanhemmat muutti pikkupaikkakunnalle kun olin lapsi, uusia kavereita sain vain yhden, vanhoja kavereita en enää nähnyt koska välimatkat liian pitkät, soiteltiin toisinaan. Koulussa tosin kiusattiin toisin kuin ap:n lapsia. Kukaan ei uskonut että kiusataan, opettajien mielessä koulussa ei ole kiusaamista koska kaikki lapset tunteneet toisensa koko elämänsä(paitsi minä joka sinne uutena tulin).

Lakkasin koulunkäynnin, sossu innostui, tuli sitä sun tätä seuraamusta.

Summa summarum: Nykyisin olen työtön, syrjäytynyt, itseluottamus nollassa. Toivotatvasti ap:n lapsille käy paremmin.