Lue keskustelun säännöt.
Lapset vihaavat uutta paikkakuntaa ja mikään ei enää suju
14.08.2023 |
Muutin töiden takia kauas uudelle paikkakunnalle. Kolme vuotta mennyt ja lapset eivät kotiudu. Puhuvat vanhoista kavereistaan joihin pitävät vieläkin yhteyttä. Koulu lähti menemään alamäkeä lähes samantien. Toinen ei mene kouluun enää ollenkaan, ja toinen ei tee läksyjä ja pärjää huonosti lähes kaikissa aineissa. Tästä on käynnistetty jo lastensuojelu- ja muut toimet. Paikkakunta on pieni, välimatkat suuria.
Kaikki on siis lähtenyt menemään täysin mönkään lasten kannalta. He puhuvat vain siitä että haluavat muuttaa takaisin. Ongelmana on raha. En yksinhuoltajana pysty kustantamaan kuluja pk-seudulla josta lähdimme. Täällä pärjäämme rahan puolesta. Lapset kuitenkin kärsivät ilman kavereitaan vaikka puhelimitse pitävätkin yhteyttä. Mitä tehdä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista, tämä setvittiin moneen kertaan. Lapset on masentuneita. Täkäläiset kaverit eivät kiinnosta. Valitettavasti perämettäläisyys näkyy täällä esim. niin että jo lapset ovat rasisteja, homottelijoita, vanhemmat huonosti koulutettuja ja alkoholiin meneviä. Ei itseänikään kiinnostaisi. Samanhenkistä, sivistynyttä, porukkaa ei valitettavasti löydy. Se aines on muuttanut pois ajat sitten.
Ap
Jos ongelma on se, että sun negatiivinen asenne paikallisiin on siirtynyt sun lapsille? Itse olen perämettästä, asunut välillä 15 vuotta muualla ja palannut perämettään.
Mun ei ole ollut vaikea sopeutua, mutta joidenkin kaupungissa aiemmin eläneiden työkavereiden on. He ovat joutuneet aika ankeaan noidankehään, kun kukaan ei halua ymmärrettävästi heihin tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli.
Kolmessa vuodessa ihminen sopeutuu, tai vika on korvien välissä.
Yleensä juuri lapset ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin asiohin nopeammin ja paremmin, kuin aikuiset.
Jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja käy vain duunissa ja loput ajat murjottaa ja piileksii kotonaan, ei niitä uusia tuttavuuksia ja ystäviä löydy.
Pienilläkin paikkakunnalla on yhteisöjä, kirjasto, kansalaisopisto, lasten harrastusmahdollisuuksia.
Miksi ap, et ole edes työtovereiden kautta tutustunut muihin lapsipeheiseiin?
Ja pienillä paikkakunnilla ei koulukiusaamista juurikaan ole.
Oppilaita on vähemmän, ja opettajilla on siellä edelleen auktoriteettia.
Monet muutkin ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä uusille paikkakunnille. Esim. kun suuri tehdas lopettaa maakunnassa.
Sinne jää ne rakkaudella rakennetut kodit, lasten koulut, sukulaiset ja ystävät.
Tee lapsillesi selväksi, että mitä paremmin suoriutuvat koulustaan, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on muuttaa minne ikinä itse haluavat. Kerrot realiteetit, että huonoilla peruskoulun arvosanoilla heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sen teidän tuppukylänne lukio tai amis.
Olen itsekin muuttanut kaupungista maalle lasten kanssa. Lapsilla jäi kaverit kaupunkiin. Pitävät kyllä tiiviisti yhteyttä netin välityksellä. Pelaavat yhdessä nettipelejä. Kaverit kaupungista ovat käyneet lomilla meillä. Lapset ovat käyneet kavereiden luona kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Hui vitsi miten pumpulipentuja. Olen joutunut muuttamaan monesti pienenä ja jättämään kaverit taakse= nykyisin olen taitava kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja sopeudun uusiin tilanteisiin helpommin
Hyvä luoja miten vihasin sitä jatkuvaa muuttamista!
Mulla ei ole YHTÄÄN lapsuuden kaveria, ei ainoatakaan!
Siksi muuttaisin takaisin sinne mistä AP lähti!
Lapset ensin, raha sitten!
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin muuttamaan varhaisteininä pikkukaupunkiin Helsingistä. Se oli uskomattoman rankkaa, vaikka muutin ihan innoissani. En tajunnut, mitä siitä seuraa.
Pikkukaupungissa oli ahdasmielinen ilmapiiri. Tulijoita ei oikein hyväksytty. Kaikesta säästäminen viety äärimmilleen. Esimerkiksi kouluruoka oli huonompaa kuin Helsingissä. Myöhemmin näin jonkun lehtijutun, jossa kaupunki suorastaan ylpeili käyttävänsä vähiten rahaa kouluruokaan koko maassa. Sen kyllä huomasi. Kaikki pienikin erilaisuus aiheutti armotonta kiusaamista, johon kukaan ei puuttunut. Pikkukaupungissa tosin juorut kulki ja kuulin, että opettajanhuoneessakin kiusattiin, rehtori pahimpana kiusaajana.
Kaikki muu olisi ollut kestettävää, mutta en saanut juurikaan kavereita. Muutin heti lukion jälkeen takaisin Helsinkiin.
Väärin.
Pikkukaupungit juuri haluavat lisää asukkaita.
Pikkukaupungit ja kirkonkylät ovat muuttotappioalueita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin muuttamaan varhaisteininä pikkukaupunkiin Helsingistä. Se oli uskomattoman rankkaa, vaikka muutin ihan innoissani. En tajunnut, mitä siitä seuraa.
Pikkukaupungissa oli ahdasmielinen ilmapiiri. Tulijoita ei oikein hyväksytty. Kaikesta säästäminen viety äärimmilleen. Esimerkiksi kouluruoka oli huonompaa kuin Helsingissä. Myöhemmin näin jonkun lehtijutun, jossa kaupunki suorastaan ylpeili käyttävänsä vähiten rahaa kouluruokaan koko maassa. Sen kyllä huomasi. Kaikki pienikin erilaisuus aiheutti armotonta kiusaamista, johon kukaan ei puuttunut. Pikkukaupungissa tosin juorut kulki ja kuulin, että opettajanhuoneessakin kiusattiin, rehtori pahimpana kiusaajana.
Kaikki muu olisi ollut kestettävää, mutta en saanut juurikaan kavereita. Muutin heti lukion jälkeen takaisin Helsinkiin.
Väärin.
Pikkukaupungit juuri haluavat lisää asukkaita.
Pikkukaupungit ja kirkonkylät ovat muuttotappioalueita.
Kannattaisi varmaan kertoa tämä niille pikkukaupunkien asukkaille. Eivät aina tunnu tietävän, että heidän pitäisi haluta uusia naamoja. Siksi on paljon paikkakuntia, joissa viihtyy lähinnä vain paikkakunnalla syntyneet.
Luulisi että lapset ja nuoret ystävystyy helposti.
Ehkä teillä on nihkeä asenne uutta paikkakuntaa kohtaan ja vertailette äänen ja moititte uutta ja erilaista.
Asennekysymys onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs muutit jonnekin landelle.. Oisit muuttanut johonkin kaupunkiin etkä mihinkään pikkukylään. Vai että kaikki homottelijoita ja rasisteja :D
Jos asuu Itä-Suomessa, taatusti on!
Tiedän, olen asunut!
Entäs joku Kirkkonummi tai Hämeenlinna, jos ei ihan Stadiin pääse.
Ymmärrän täysin lapsiasi, miten keskisuurikin kaupunki vie elämänilon ja tulevaisuuden uskon. Kaikki lopulta samanlaisia ja ...no juntteja, tai mitään sanomattomia.
Jos lapset on masentuneita, ajattelitko että masennus paranee vaan itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi he ei sopeudu on yhteyden pito kavereihin pk seudulla. Siksi he ei myöskään yritä. En nyt sano että kiellä lapsia olemasta missään yhteydessä niihin, mutta niin ne haikailut entiseen on ennenkin poikki laitettu ja sopeuduttu muualle.
Ei ole syy se. Meillä lapset ovat yhteydessä kaupunkikavereihinsa, mutta kavereita on myös saatu täällä maalla. 2 vuotta on täällä nyt asuttu.
Tiedän, että tänne on muuttanut myös sellaisia, jotka eivät ole sopeutuneet. Heillä on sellainen asenne, että muiden pitäisi olla aktiivisia ja tulla kysymään, käymään kylässä pyytämättä, tarjota apuaan jne. Itse ei olla valmiita tekemään asialle mitään. Ei lähdetä mukaan vapaa-ajantoimintaan, kyläyhdistykseen tms.
Jotkut kaupungista muuttavat nimenomaan haluavat olla omissa oloissaan. Mistä muut voisivat tietää, kuka ahdistuu kutsumattomista vieraista, ja kuka taas toivoo, että joku yllätysvieras pistäytyisi kahville ja juttelemaan, jos ei asiaa mitenkään tuo esille.
Kaikki yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sisäänlämpiäviä. Ei se ole vain maalla asuvien synti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on voi voi. Lapset ei määrää eikä lasten ehdoilla mennä
Sääliksi käy teitä. Itse muutin pöndelle sivistyksen parista. Huomaan eron ihmisten käytöksessä. Näin luokatonta käytöstä en kohdannut pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo-o. Olen asunut kymmenkunta vuotta pk-seudulla, ja jos junttiudesta puhutaan niin kannattaa vilkuilla sinne itä-Helsingin suuntaan... ja sehän on ainoa paikka, missä pienituloisella on vara Helsingissä asua. Mieluummin "perämettässä".
Riittäisikö rahasi johonkin sellaiseen paikkaan josta matka stadiin ei olisi niin pitkä? Otetaan esimerkiksi vaikka Karjaa.
Vierailija kirjoitti:
Hui vitsi miten pumpulipentuja. Olen joutunut muuttamaan monesti pienenä ja jättämään kaverit taakse= nykyisin olen taitava kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja sopeudun uusiin tilanteisiin helpommin
Ikävä kommentti sulta. Kyllä lapsille nuo on isoja muutoksia.
No ei sitä tarvitse muuttaa perämetsään asti, että on halpaa asumista. Me asutaan kahden kaupungin välissä, kumpaankin suht lyhyt matka. Tässä kylällä on myös kauppoja. Enkä ole törmännyt juntteihin. Ihan normi okt alue, on täällä myös ulkomaalaisia, ei tosin ihan niitä tummimpia. Itse siis opiskelen ja on 2 lasta ja eronnut olen. Ja ihan hyvin pärjätään, vaikka tosiaan on okt. Ehkä nuo teininä sitten haluaa enemmän tekemistä, mutta bussit kulkee tuonne kaupunkiin.
Lapset ovat ilmeisesti jo sen ikäisiä, että ihan avoin keskustelu rahasta olisi paikallaan. Kerrot heille suoraan teidän perheen tulot (palkka, lapsilisät ja elarit) ja näytät vaikka suoraan vuokraovesta tms. paljonko sen kokoiset asunnot maksavat jonka teidän perhe tarvitsisi. Kerrot paljonko menee asumisen lisäksi kuukaudessa rahaa muihin kuluihin ja näytät lapsille, että pääkaupunkiseudulle muuttaminen veisi tilin miinukselle. Jospa lapset oikeasti ymmärtäisivät tilanteen jos näkevät sen konkreettisesti rahan kautta. Tai jos muutto olisi mahdollinen jos asumiskustannukset eivät nouse niin näytä minkä kokoisen asunnon pk-seudulta saa samalla rahalla kuin siltä nykyiseltä paikkakunnalta. Ehkäpä lastenkin mieli muuttuu jos ymmärtävät, että muuttaisitte esim. kolmestaan yksiöön tai max kaksioon ja että kaikelle ylimääräiselle (taskuraha, uudet vaatteet) saa heittää hyvästit jos päätyisitte muuttamaan takaisin pk-seudulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin muuttamaan varhaisteininä pikkukaupunkiin Helsingistä. Se oli uskomattoman rankkaa, vaikka muutin ihan innoissani. En tajunnut, mitä siitä seuraa.
Pikkukaupungissa oli ahdasmielinen ilmapiiri. Tulijoita ei oikein hyväksytty. Kaikesta säästäminen viety äärimmilleen. Esimerkiksi kouluruoka oli huonompaa kuin Helsingissä. Myöhemmin näin jonkun lehtijutun, jossa kaupunki suorastaan ylpeili käyttävänsä vähiten rahaa kouluruokaan koko maassa. Sen kyllä huomasi. Kaikki pienikin erilaisuus aiheutti armotonta kiusaamista, johon kukaan ei puuttunut. Pikkukaupungissa tosin juorut kulki ja kuulin, että opettajanhuoneessakin kiusattiin, rehtori pahimpana kiusaajana.
Kaikki muu olisi ollut kestettävää, mutta en saanut juurikaan kavereita. Muutin heti lukion jälkeen takaisin Helsinkiin.
Väärin.
Pikkukaupungit juuri haluavat lisää asukkaita.
Pikkukaupungit ja kirkonkylät ovat muuttotappioalueita.
Pikkukunnat hamuavat muualta tulevia töihin, mutta pian huomaa miten painavat alas....
Eihän pikkukunnissa ole kun sote alan töitä. Niitä löytyy etelästäkin!
Itse jouduin muuttamaan varhaisteininä pikkukaupunkiin Helsingistä. Se oli uskomattoman rankkaa, vaikka muutin ihan innoissani. En tajunnut, mitä siitä seuraa.
Pikkukaupungissa oli ahdasmielinen ilmapiiri. Tulijoita ei oikein hyväksytty. Kaikesta säästäminen viety äärimmilleen. Esimerkiksi kouluruoka oli huonompaa kuin Helsingissä. Myöhemmin näin jonkun lehtijutun, jossa kaupunki suorastaan ylpeili käyttävänsä vähiten rahaa kouluruokaan koko maassa. Sen kyllä huomasi. Kaikki pienikin erilaisuus aiheutti armotonta kiusaamista, johon kukaan ei puuttunut. Pikkukaupungissa tosin juorut kulki ja kuulin, että opettajanhuoneessakin kiusattiin, rehtori pahimpana kiusaajana.
Kaikki muu olisi ollut kestettävää, mutta en saanut juurikaan kavereita. Muutin heti lukion jälkeen takaisin Helsinkiin.