Ei sitten mennä opiskelemaan - soluasuminen pelottaa

Meillä muut soluasujat eivät siivonneet yhteisiä tiloja, varastivat toisten ruokia, melkein aiheuttivat tulipalon, pitivät bileitä, musa soi kovaa, seksiä harrastettiin äänekkäästi, asukkaita raiskattiin, vessaan ei koskaan päässyt joten piti tehdä omat tarpeet omassa huoneessa muovipussiin ja viedä pussi ulos roskikseen.

Yksinäinen voi hyvinkin saada ystäviä. Kannattaa kokeilla.

Mun kummityttö asuu Turussa ja sen kämppis asuu Tukholmassa. Vuokra on 200-250 e kk. Kämppis käy asunnolla, kun on Suomessa.

Ei mielestäni solussa tarvitse olla erityisen sosiaalinen, riittää että on kohtelias ja reilu. Asuin vuoden viidenhengen solussa, jossa oikeastaan vain yhden kämppiksen kanssa oli sellaista sosiaalista kanssakäymistä, että vaihdettiin kuulumisia ja syötiin yhdessä ja pyysin häntä apuun, kun halusin vaihtaa huonekalujen paikkaa huoneessani esim. Toisen kanssa oli lähes vihamieliset välit, että suorastaan välttelin häntä. Kolmas oli kiva ihminen ja jotain juteltiin joskus, muttei mitenkään ystävystytty. Neljännen nimeä en tullut edes tietämään. Kuulin vain ovenpaukauksen aina samaan aikaan kello kuusi aamulla, kun hän lähti töihin ja illalla mikronkilahduksen, kun lämmitti huoneessaan iltapalaa, joskus öisin kuorsausta. Sinnehän voi hommata vaikka oman mikron, kahvinkeittimen, pienen jääkaapin omaan huoneeseen, jos haluaa olla mahdollisimman rauhassa. Tiskaamaan joutuu kyllä silti keittiössä ja käyttämään yhteistä kylppäriä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut että viaton soluasuja saisi häädön, koska kämppäkaveri on rellestänyt ja juhlinut överisti. Sinulla on oma vuokrasopimus ja toisella/toisilla omansa. 

Mutta eihän soluun ole mikään pakko muuttaa, hommaa yksiö. 

Minä olen saanut häädön samassa yksiössä asuneen kaverini takia.. Ei muistaakseni ollut erillisiä vuokrasopimuksia. Ilmoitin kaikesta mitä hän teki asunnossa ilman lupaa ja juhlimisesta poissaollessani, mutta palkinto siitä oli häätö myös minulle. Ei ollut mitään todisteita antaa, että olisin ollut poissa joka kerta, kun naapurit ovat valittaneet melusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä muut soluasujat eivät siivonneet yhteisiä tiloja, varastivat toisten ruokia, melkein aiheuttivat tulipalon, pitivät bileitä, musa soi kovaa, seksiä harrastettiin äänekkäästi, asukkaita raiskattiin, vessaan ei koskaan päässyt joten piti tehdä omat tarpeet omassa huoneessa muovipussiin ja viedä pussi ulos roskikseen.

Kuulostaa niinkuin oisit asunut jossain bordellissa etkä soluasunnossa.

Itse koin solun vastenmielisenä siksi, että talot ovat yleensä aika vanhoja ja kuluneita ja myös asunnoissa näkyy kovan käytön jäljet. Pintamateriaalit ovat halpoja, naarmuiset ja värjääntyneet muovimatot, tahraiset seinät ja kulahtaneet kaakelit eivät varsinaisesti miellytä silmää. Lisäksi kämppiksiä tulee ja menee vähän väliä eli asunto ei tunnu yhtään kodilta vaan hotellilta. 

Yksiö on aivan erilainen asua, sen voi sisustaa mieleisekseen pienintä yksityiskohtaa myöten eikä kotiisi pelmahda kutsumattomia vieraita eli kämppiksen kavereita. Suihku ja keittiö ovat myös kokonaan omassa käytössä eikä kukaan sotke niitä välinpitämättömyyttään tms. Itse ainakin arvostan siistiä ja miellyttävää  asuinympäristöä. 

Vain Suomessa. Miten soluasuminen Suomessa eroaa siitä, että sulla on oma asunto? Käsittääkseni sä saat sen huoneen oven lukkoon ja sulla on kuitenkin seinät ympärillä. Ihan samanlailla kuin asuisit omassa asunnossa. Ne seinät on luultavasti asuntojen ympärillä ihan yhtä ohuet tai paksut kuin asuntojen välillä ja ihan samanlailla sä kuulet sun naapurit ja ihan samalla tavalla ne naapurit voi sytyttää tulipalon. Soluasunnossa sä tosin voit vaikuttaa siihen tulipaloon jos on sun asunnosta lähtevä. Sun ei tarvitse muita nähdä jos et halua. Mä en ymmärrä introverttinä millään tavalla, että miten tuo soluasuminen on niin helvetin hankalaa teille? Et sä omassakaan asunnossa jatkuvasti jääkaapilla ravaa, et vessassa, etkä suihkussa.

Olen asunut solussa, esim ekana opiskeluvuonna 2013 Toasilla sekä ulkomailla vaihdossa sekasolussa myöhemmin. Sujui hyvin. Kahden hengen solussa normaali ihminen ei kauheasti yhteisiä tiloja sotke, koska syyllinen selviää heti. Kauhutarinat erikseen, useimmat ihmiset on kämppiksinä ihan ok kivoja. Moni opiskelija on paljon pois opiskelupaikkakunnalta, esim. lähtee torstaina ja palaa maanantaina tms. Yksin asuva ihminen on myös tavallisesti suht hiljainen, kun esim ohjelmia tulee katsottua kuulokkeilla jne.

Inhosin hoasilla soluasumista enkä ois jaksanu edes sitä pientä small talkia mitä nyt on ihan kohteliasta harrastaa, mutta silti harrastin. Heti kun on muuttanut soluun niin yksiöhakemus vaan vetämään. 8kk taisin odotella (lähinnä kävin vaan nukkumassa kotona jos sitäkään) ja loppuopiskelut sitten asuin hosin yksiössä kivalla alueella. Ilman soluvaihetta ei monesti pääse edes yksiöjonoon.

Toinen kämppis tupakoi ja toinen käytti paljon alkoholia. Kämppä haisi ja välillä öisin heillä oli yövieraita eli ovi lukossa nukuin. Hirveesti eivät metelöineet, mutta en nauttinu kun ikinä ei voinu olla rauhassa. Olin ehkä ainut joka joskus siivosi.. Jos kestää muutaman kuukauden toisten sotkuja niin palkintona voi olla yksiö. Tsemppiä. Myöhemmin naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tulen kertomaan, että asuin koko opiskeluajan kahden henkilön solussa. Mulla ehti olla kaksi kämppistä. Toinen lähti torstaiaamuna yliopistolle, sieltä koti-kotiin ja tuli maanantaina illalla takaisin. Toisen kanssa oltiin vuorotellen viikonloput kotona ja muualla silleen luontevasti, se sopi molemmille. Ekasta kämppiksestä ei oo mitään muistikuvia, toisen kanssa juteltiin silleen samaan tapaan kuin voisi kuvitella tutun naapurin kanssa vaihtavansa kuulumiset porraskäytävässä. Meillä oli keittiö käytännössä aina tyhjänä silloin, kun siellä ei tehty ruokaa tai syöty, ja molemmat hoiti omat sapuskansa yms. itsenäisesti, joskus ehkä syötiin samaan aikaan, EOS. En nyt just osaa sanoa sitäkään, miten se järjestyi niin, etten muista, että olisi jouduttu asiasta jotenkin sopimaan tai siitä olisi ollut odottelua tai muuta säätöä. Ehkä me vaan satuttiin olemaan erirytmisiä ihmisiä. Joka tapauksessa, mulle ei soluasumisesta ollut minkäänlaista harmia tai haittaa.

Asuin myös monta vuotta (en koko opiskeluaikaa kuitenkaan) kahden henkilön solussa, ja minulla vaihtui kämppis jopa kolmesti kalenterivuoden aikana. Keväällä, kesällä ja syksyllä oli siis eri ihminen saman katon alla. Pisimpään ollut kämppäkaveri asui muistaakseni yhden lukuvuoden eli elokuusta huhtikuun loppuun. Kaverit nauroivatkin että taasko sulla on uusi kämppis, kun vaihdettiin kuulumisia. Heille osui pitkäaikaiset asuinkaverit toisin kuin meikäläiselle. Olihan tuo loppupelissä aika rasittavaa rumbaa ja vaihdoin siksi yksiöön. 

Minä asuin aikonani kahdessa eri soluasunnossa. Molemmissa oli kaksi muuta asukasta minun lisäksi. Ei mitään valittamista. Kämppikset oli ihan yhtä outoja tai normaaleja kuin minäkin. Mitään suurempaa sosiaalista kanssakäymistä ei ollut. Joskus satuttiin keittiöön yhtä aikaa ja saatettiin jutustella jotain tai olla hiljaa, miten milloinkin. Yhteisten tilojen siivoukseen oli vuorot ja se toimi ihan hyvin.

Ensimmäisen soluasunnon talo meni peruskorjaukseen, ja asukkaat siirrettiin muihin asuinkohteisiin. Siinä vaiheessa olisi päässyt yksiöön jonon ohi, mutta toivoin soluasuntoa kaupungin keskustasta ja sellaisen sain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut että viaton soluasuja saisi häädön, koska kämppäkaveri on rellestänyt ja juhlinut överisti. Sinulla on oma vuokrasopimus ja toisella/toisilla omansa. 

Mutta eihän soluun ole mikään pakko muuttaa, hommaa yksiö. 

Minä olen saanut häädön samassa yksiössä asuneen kaverini takia.. Ei muistaakseni ollut erillisiä vuokrasopimuksia. Ilmoitin kaikesta mitä hän teki asunnossa ilman lupaa ja juhlimisesta poissaollessani, mutta palkinto siitä oli häätö myös minulle. Ei ollut mitään todisteita antaa, että olisin ollut poissa joka kerta, kun naapurit ovat valittaneet melusta.

Tietenkin molemmat lähtevät, jos vuokrasopimus on ollut yhteinen. Aika remua ja rellestystä on ystäväsi siellä pitänyt, kun juttu eteni häädöksi asti. Mutta tilannettanne ei oikein voi verrata soluun, koska siellä jokainen asuja muodostaa omalla sopimuksellaan itsenäisen ruokakunnan. Eli et ole vastuussa muiden tekosista. 

Soluasumisessa on puolensa ja puolensa. Itse sain solukämppiksestä ystävän jonka kanssa on pidetty yhteyttä nyt jo yli 10 vuoden ajan :) Oppii myös ottamaan toisia ihmisiä huomioon asumisessa. 

Olin omassa huoneessa. Kävin suihkussa ja tein joskus jotain ruokaa keittiössä. Harvoin siellä oli kaikki kolme paikalla yhtäaikaa. Kolmen solu, HOAS

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui solussa hikky, joka hiippaili yhteisissä tiloissa vain kun muut olivat huoneissaan, mielellään nukkumassa. Hanasta sen oli välillä pakko hakea vettä. Oma jääkaappi, keittolevy ja kahvinkeitin sillä oli soluhuoneessaan. Kokkailikin siellä jotain. Sitten se katosi yhdessä vaiheessa jonnekin ja HOASin toimesta tultiin tyhjentämään huone.

Eli kyllä solussakin voi eristäytyä, jos haluaa. Ne huoneiden ovet saa lukkoon.

En kyllä tiedä, onko tuo millään tavoin järkevää elämää.

Mä olin tuollainen. Musta vaan ne kämppikset oli kauhean pelottavia ja koin että ne vihaa mua. Tod näk ne jälkikäteen ajateltuna oli normaaleja ihmisiä.

Asuin puoli vuotta soluasunnossa, sitten sain yksiön. (Niillä, jotka suostui muuttamaan soluun, oli etuoikeus yksiöihin, kun niitä vapautui.)

En ikinä nähnyt naapureitani. Toinen niistä ilmeisesti asui käytännössä miehensä luona ja toinen oli niin introvertti, että hyvin harvoin oli yhteisissä tiloissa.

Huonekoot olivat isoja (yli 20m2), joten ihan hyvin siinä pystyi asumaan, vaikka oli yhteinen keittiö käytössä.

Itse valitin kerran, kun yläkerrassa oli bileet keskellä viikkoa myöhään yöhön. Ei tarvinnut toista kertaa valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui solussa hikky, joka hiippaili yhteisissä tiloissa vain kun muut olivat huoneissaan, mielellään nukkumassa. Hanasta sen oli välillä pakko hakea vettä. Oma jääkaappi, keittolevy ja kahvinkeitin sillä oli soluhuoneessaan. Kokkailikin siellä jotain. Sitten se katosi yhdessä vaiheessa jonnekin ja HOASin toimesta tultiin tyhjentämään huone.

Eli kyllä solussakin voi eristäytyä, jos haluaa. Ne huoneiden ovet saa lukkoon.

En kyllä tiedä, onko tuo millään tavoin järkevää elämää.

Mä olin tuollainen. Musta vaan ne kämppikset oli kauhean pelottavia ja koin että ne vihaa mua. Tod näk ne jälkikäteen ajateltuna oli normaaleja ihmisiä.

No hyvä että olet jälkikäteen tajunnut liioitelleesi soluasumisen kauheutta. Miksi ne kämppikset olisivat sinua inhonneet, vierasta ja ilmeisesti hissuksiin elänyttä saman ikäluokan ihmistä? Jouduithan sinä tutustumaan uusiin opiskelutovereihinkin siellä uudessa koulussa. Miksi solukaverit olisivat olleet yhtään pahempia. 

Asuin ekat pari opiskeluvuotta opiskelija-asuntosäätiön soluissa. Olin todella ujo ja introvertti, mutta en kokenut solua ikäväksi. Vietin paljon aikaa omassa huoneessani enkä juuri puhunut kämppisten kanssa, paitsi jos satuin samaan aikaan keittiöön. Eniten ärsytti yksi kämppis, joka jätti aina astiat likoomaan muttei pessyt niitä.

Vaihdossa asuin myös kahden hengen huoneessa. Siinä auttoi, että emme puhuneet samaa kieltä - emme siis edes voineet jutella tervehdyksiä enempää, vaan nökötimme vain omilla puolilla huonetta :)

Mielestäni solu on ihan hyvä ensimmäinen asunto, ja siitä on tosiaan helpompi saada opiskelija-asuntosäätiön yksiö. Lopulta ei ollut kovin paha kituuttaa aluksi solussa, ja aika on jo kullannut huonotkin muistot.

Ylläolevaan vielä lisäyksenä; kannattaa olla oma vuokrasoppari, mikä noilla säätiöillä aina onkin, niin kämppisten ongelmat eivät vaikuta sinuun.

Ei todellakaan ollut hirveää.

Mulla oli yliopisto-opiskelujen ekat kolme vuotta solu, jonka jaoin kolmen muun kanssa. Opiskelivat samassa tiedekunnassa.

Kaikilla oma n. 11 neliön huone, yhteiset suihku ja kaksi vessaa.

Törmättiin aika harvoin, aamusella ehkä useiten. Ja silloin kun naapuri kokkaili, sitä odotteli omaa vuoroaan huoneessaan.

Minusta oli kiva, että tiesi saavan apua jos sitä olisi tarvinnut, eikä ollut niin yksinäistä.

Olen itsekin introvertti.