Ei sitten mennä opiskelemaan - soluasuminen pelottaa

Ovatko soluasunnot unisex-soluasuntoja? Vai asuuko siellä miehiä ja naisia sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko soluasunnot unisex-soluasuntoja? Vai asuuko siellä miehiä ja naisia sekaisin?

Säätiöillä on erikseen mies- ja naissolut. Kommuunit ja vapailta markkinoilta vuokratut kimppakämpät ovat erikseen, niissä voi olla molempia sukupuolia. 

Ensinnäkin soluasuntoja on todella vähän, joten sellaiseen pääseminen on tänä päivänä epätodennäköistä. Hintaero myös vaatimattomaan yksiöön on todella pieni.

Jouduin asumaan kuukauden ja se riitti.

Ruokia ei voinut säilyttää jääkaapissa hirveän siivon ja varastelun takia. Ruoan tekeminen olisi vaatinut suursiivousta, joten sekin jäi väliin. Vessa ja suihku oli jatkuvasti varattuna joten joutui pidättämään ja lykkäämään suihkua jatkuvasti. En edes aloita kylpyhuoneen sotkuisuudesta. Yöllä heräili vähän väliä meteliin.

Mikään rahasumma ei korvaa sitä rauhaa, jonka sain muuttamalla yksiöön. Ruuat saa olla keittiön kaapeissa, vessaan ja suihkuun pääsee tarpeisiin mukaan ja on rauha. Siisteys on myös vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Meillä asui solussa hikky, joka hiippaili yhteisissä tiloissa vain kun muut olivat huoneissaan, mielellään nukkumassa. Hanasta sen oli välillä pakko hakea vettä. Oma jääkaappi, keittolevy ja kahvinkeitin sillä oli soluhuoneessaan. Kokkailikin siellä jotain. Sitten se katosi yhdessä vaiheessa jonnekin ja HOASin toimesta tultiin tyhjentämään huone.

Eli kyllä solussakin voi eristäytyä, jos haluaa. Ne huoneiden ovet saa lukkoon.

En kyllä tiedä, onko tuo millään tavoin järkevää elämää.

Mäkin tulen kertomaan, että asuin koko opiskeluajan kahden henkilön solussa. Mulla ehti olla kaksi kämppistä. Toinen lähti torstaiaamuna yliopistolle, sieltä koti-kotiin ja tuli maanantaina illalla takaisin. Toisen kanssa oltiin vuorotellen viikonloput kotona ja muualla silleen luontevasti, se sopi molemmille. Ekasta kämppiksestä ei oo mitään muistikuvia, toisen kanssa juteltiin silleen samaan tapaan kuin voisi kuvitella tutun naapurin kanssa vaihtavansa kuulumiset porraskäytävässä. Meillä oli keittiö käytännössä aina tyhjänä silloin, kun siellä ei tehty ruokaa tai syöty, ja molemmat hoiti omat sapuskansa yms. itsenäisesti, joskus ehkä syötiin samaan aikaan, EOS. En nyt just osaa sanoa sitäkään, miten se järjestyi niin, etten muista, että olisi jouduttu asiasta jotenkin sopimaan tai siitä olisi ollut odottelua tai muuta säätöä. Ehkä me vaan satuttiin olemaan erirytmisiä ihmisiä. Joka tapauksessa, mulle ei soluasumisesta ollut minkäänlaista harmia tai haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei soluasuminen muistuta välttämättä mitään kimppa-asumista. Se on usean henkilön oma koti eikä naapuria välttämättä edes moikata tai tiedetä nimeltä. Kyllä suurin osa haluaa elää soluissa täysin omaa elämäänsä. Ei se ole mikään perheyksikkö missä askareet tehdään yhdessä.

Kyllä on kyttäämistä siivouksessa ja keittiöaskareissa. Myös paljonko ostettu ruokaa, onko jollakin enemmän tai vähemmän rahaa käytössä. Myös onko joku naapurissa kylässä tai ottaako siiderin. Osa voi valittaa jostain, toisen luonteenpiirteistä vaikka iloisuudesta. Entä jos joku nukkuu tai herää eri aikaan kuin toinen. Myös yksinäisyyden tunne voi olla musertava joillekin, jos kämppikset erilaisia.

Rohkeasti vaan kokeilemaan. Ennen kaikki asuivat soluissa. Nykyään on liian paljon yksinäisiä ihmisiä.

Ei tarvitse sosialisoida.

Itse asuin solussa vuoden ja olen ihan luostaritason erakko. Lyhyen ajan luulisi vaikka päällään seisten pärjäävän jos hätätilanne on.

Suurimmaksi ongelmaksi muotoutui siisteyskäsitys, jota varmaan suurimmalla osalla ei ole laisinkaan. Toinen asukki ei siivonnut mitään. Usein tarjottu ratkaisu, että antaa tavaroiden ja lian olla vaan, kyllä ne joku lopulta siivoaa, ei päde. Osa antaa p*skan kohota vaikka kattoon asti. Eli käytännössä sai puunata alvariinsa: inhat mätänemään jätetyt ruoantähteet jne.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko soluasunnot unisex-soluasuntoja? Vai asuuko siellä miehiä ja naisia sekaisin?

Nykyään taitaa olla lähinnä sukupuolen mukaan, omaan opiskeluaikaani oli isoja sekasoluja ja jopa kahden hengen huoneita (missä sentään oli samaa sukupuolta molemmat). Itselleni osui lähinnä hyvät solut (asuin useammassa paikassa), mutta tiedän yhden isomman solun, missä puheiden mukaan kävi aina joku asumassa kuukauden yhdessä huoneessa ja vaihtoi muualle sen jälkeen. Nykyään tuo paikka on remontuitu yksiöiksi ja pieniksi soluiksi.

Noissa sekasoluissa syntyi monta paria, joko toisen asujan tai hänen kaverinsa kanssa.

Äidin kanta: Äitinä, jonka lapsi olisi saanut sekä opiskelupaikan että huoneen soluasunnosta, repisin PELIHOUSUNI jos pentu alkaisi vinkua kuten sinä, Ap.

Mitä hittoa? ,Solussa, olet kotonakin asunut, eli yhteisiä tiloja käyttänyt ja omaan huoneeseesi voinut mennä itseksesi olemaan kun olet halunnut. Ja jos vanhempasi eivät ole mitään täystolloja, olet myös joutunut tekemään osasi yhteisten tilojen kunnossa pitämisestä.

Aloita nyt hyvänen aika opiskelu siellä. Keskity opiskeluun, yritä tulla toimeen ja juttuun kämppisten kanssa ja kasva aikuiseksi. Sieltä pääsee pois, jos ei toimi.

Asia ratkeaa sillä, ettet mene soluasuntoon. Jos ei varat riitä yksiöön, niin nostat opintolainaa.

Ei siellä pakko ole olla sosiaalinen, ihan itse saa valita jutteleeko kämppäkaverille vai onko vain omassa huoneessaan. Joskus rasitti tällaisena rauhaa rakastavana erakkotyyppinä, jos kämppiksellä oli kavereita käymässä ja pitivät melua.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi soluasuminen ollut mun juttu. Miten siinä seurustelukumppanin kanssa seksielämäkin onnistuisi...kyllä minua häiritsisi jos kämppis on seinän takana.

Ette voi olla kumppanin kotona?

Vierailija kirjoitti:

On. Se ei ole hyvä asumismuoto, voi tulla ahdistusta. Joissakin asunnoissa on kaksi naista esimerkiksi, jos ei kolmea halua. Luulisi että on myös yksittäisiä opiskelija-asuntoja, ettei solu.

Kokemukseni mukaan naiset roudaa poikaystäviään kämpille yöksi ja sitten siellä yhteisissä tiloissa keikkuu alastomia tuntemattomia miehiä. Seinän läpi saa sitten kuulla raiskauksen ääniä ja kovaa musaa ja juhlintaa.

Älä nyt ainakaan opiskeluja jätä aloittamatta tuon takia! Minulla syntyi useitakin pysyviä ystävyyssuhteita soluissa. Itse olen vähän introvertti ja ahdistunut. Voihan sinulla käydä hyvä tuuri. Ja eiköhän sieltä solusta poiskin pääse muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Se ei ole hyvä asumismuoto, voi tulla ahdistusta. Joissakin asunnoissa on kaksi naista esimerkiksi, jos ei kolmea halua. Luulisi että on myös yksittäisiä opiskelija-asuntoja, ettei solu.

Kokemukseni mukaan naiset roudaa poikaystäviään kämpille yöksi ja sitten siellä yhteisissä tiloissa keikkuu alastomia tuntemattomia miehiä. Seinän läpi saa sitten kuulla raiskauksen ääniä ja kovaa musaa ja juhlintaa.

Jopas on dramaattista.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi soluasuminen ollut mun juttu. Miten siinä seurustelukumppanin kanssa seksielämäkin onnistuisi...kyllä minua häiritsisi jos kämppis on seinän takana.

Eikö kerrostalossa usein ole naapuri seinän takana joka tapauksessa.

Olen asunut kahdessa eri solussa ja olen introvertti. Oli ihan jees, toisessa ystävystytyiinkin kahden muun kanssa ihan kunnolla.

Ei tuo ole mikään syy olla tekemättä jotain.