Ei sitten mennä opiskelemaan - soluasuminen pelottaa

Jos olet introvertti, hakeudu yksiöön. Maksoi mitä maksoi.  Jos et heti pääse, jonottamaan vaan.

Kuka hullu nyt solussa tahtoisi asua?

Olen asunut vuosia kimppakämpissä ja soluissa mutten ollut sen kummemmin sosiaalinen. Kämppisten kanssa oli niin eri aikataulut ja menot, että heihin törmäsi harvakseltaan ja silloinkin lähinnä moikattiin puolin ja toisin. 

Oman huoneen oven saa kiinni ja tarvittaessa lukkoon. 

En ole ikinä kuullut että viaton soluasuja saisi häädön, koska kämppäkaveri on rellestänyt ja juhlinut överisti. Sinulla on oma vuokrasopimus ja toisella/toisilla omansa. 

Mutta eihän soluun ole mikään pakko muuttaa, hommaa yksiö. 

On. Se ei ole hyvä asumismuoto, voi tulla ahdistusta. Joissakin asunnoissa on kaksi naista esimerkiksi, jos ei kolmea halua. Luulisi että on myös yksittäisiä opiskelija-asuntoja, ettei solu.

Soluasunnot on jo muutettu tavallisiksi asunnoiksi ja uusien rakentaminen vie aikaa.

Juhlinnasta/häiriköinnistä voi tehdä valituksen välittömästi.

Minäkään en muuttaisi soluun. Olen introvertti ja migreenikko niin ei siitä tulisi oikeasti mitään, ellei sattuisi tosi hiljaiset, empaattiset, tuoksuttomat ja omissa oloissaan viihtyvät kämppikset.

Sehän on aivan arpapeliä, millaiset kämppikset sattuu saamaan. Itselläni kävi 90-luvulla ihan hyvä tuuri, mutta kauhujuttujakin olen kuullut.

Ei introverttius tarkoita sosiaalista eristäytymistä ja erakoitumista. Introvertti on henkilö, joka ei juurikaan tarvitse ulkoisia virikkeitä. Myöskään soluasuminen ei tarkoita jatkuvaa bilettämistä ja sosiaalista kanssakäymistä.

Introvertiksi itsensä kokeva henkilö voi aivan rauhassa eristäytyä solukämpässänsä, mikään ei pakota olemaan kämppisten kanssa tekemisissä. Toki toiset on hyvä huomioida olemalla paskomatta yhteisiä tiloja ja metelöimättä, mutta sehän kuuluu normaaleihin käyttäytymistapoihin.

Mä en omana opiskeluaikanani nähnyt solukämppiksäni juuri koskaan, ja mitä tyttäreltäni kyselin, niin eipä heilläkään mitään kontaktia kämppiksensä kanssa ole ollut, kun molemmat viihtyvät omissa oloissansa.

Olen tyypillinen introvertti, eli viihdyn omissa ajatuksissani enkä kaipaa "pöhinää" ympärilleni.

Mä oon aina asunut yksin, mutta ei siinä yhteisasumisessakaan varmasti pelkkiä huonoja puolia olisi. Introverttinä sitä on tullut vietettyä liikaa aikaa yksin. Ja jos yhteisasuminen ei sovi, niin aina siitä pääsee pois. Mutta toki jos tiedät että yksin asuminen on se juttu, niin sitten varmaan olisi hyvä tienata sitä varten. Siihen välivuosi on ihan hyvä keino jos ei ole saanut opiskelupaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttius tarkoita sosiaalista eristäytymistä ja erakoitumista. Introvertti on henkilö, joka ei juurikaan tarvitse ulkoisia virikkeitä. Myöskään soluasuminen ei tarkoita jatkuvaa bilettämistä ja sosiaalista kanssakäymistä.

Introvertiksi itsensä kokeva henkilö voi aivan rauhassa eristäytyä solukämpässänsä, mikään ei pakota olemaan kämppisten kanssa tekemisissä. Toki toiset on hyvä huomioida olemalla paskomatta yhteisiä tiloja ja metelöimättä, mutta sehän kuuluu normaaleihin käyttäytymistapoihin.

Mä en omana opiskeluaikanani nähnyt solukämppiksäni juuri koskaan, ja mitä tyttäreltäni kyselin, niin eipä heilläkään mitään kontaktia kämppiksensä kanssa ole ollut, kun molemmat viihtyvät omissa oloissansa.

Olen tyypillinen introvertti, eli viihdyn omissa ajatuksissani enkä kaipaa "pöhinää" ympärilleni.

Tosin mulle on käynyt niin että sosiaalisemmat kämppikset on pitäneet outona vetäytymishalua jne, ja sekin aiheuttaa vaivaannuttavan ilmapiirin.

Asuin pari ekaa vuotta solukämpässä, jossa kolme asukasta, kaikilla oma huone ja muut tilat yhteisiä. Mulle se sopi tosi hyvin, mutta  kun aloin suunnittelemaan gradua, päätin muuttaa yksiöön - olen nimittäin se verran sosiaalinen, että huomasin kuluttavani aikaa kämppisten kanssa keittiön pöydän ääressä  höpötellen turhankin paljon. 

Introverttinä voitist kokeilla soluasumista, ja jos ei suju, muutat pois.

Itse kyllä tykkäsin asua solussa, jokaisella oli kuitenkin se oma huone ja sen sai lukkoon.

Ystävystyin muiden asukkaiden kanssa ja olemme edelleenkin yhteyksissä vuosikymmenien jälkeen.

Varsinkin, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle suoraan lapsuudenkodista, niin minusta oli kivempi asua solussa kuin jos olisin asunut yksin jossain yksiössä.

Ei soluasuminen muistuta välttämättä mitään kimppa-asumista. Se on usean henkilön oma koti eikä naapuria välttämättä edes moikata tai tiedetä nimeltä. Kyllä suurin osa haluaa elää soluissa täysin omaa elämäänsä. Ei se ole mikään perheyksikkö missä askareet tehdään yhdessä.

Vuokraa jonkun kaverin kanssa yhteinen kämppä. Ei tarvitse ollaa sama opiskelupaikka.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu nyt solussa tahtoisi asua?

kokoomuslaiset

Ollos huoleti, suomalaisten omissa oloissaan viihtyvien kimppa-asuminen ei ole mitään Frendit-luokkaa vaan jokainen viihtyy lähinnä omassa huoneessaan silloin kun on kotosalla. Keittiötä ja kylppäriä ei yleensä tarvitse käyttää kuin silloin tällöin vuorokauden aikana. On aika pieni mahdollisuus edes törmätä kämppikseen (varsinkin kahden hengen solussa), kun eipä sinne köökkiin tai vessaan tungeta samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä tykkäsin asua solussa, jokaisella oli kuitenkin se oma huone ja sen sai lukkoon.

Ystävystyin muiden asukkaiden kanssa ja olemme edelleenkin yhteyksissä vuosikymmenien jälkeen.

Varsinkin, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle suoraan lapsuudenkodista, niin minusta oli kivempi asua solussa kuin jos olisin asunut yksin jossain yksiössä.

Onnea, olet yksi niistä harvoista, kenellä kävi hyvä tuuri solukämppisten kanssa.

Ei olisi soluasuminen ollut mun juttu. Miten siinä seurustelukumppanin kanssa seksielämäkin onnistuisi...kyllä minua häiritsisi jos kämppis on seinän takana.