Miesystäväni sanoo edelleen ex-vaimoaan vaimoksi.

Aika pitkä suhde takana. Veikkaan, että menee noin 10 vuotta toipua siitä.

Vuoden olet jaksanut kuunnella siis: Vaimo, eiku ex vaimo. Vaimo, eiku ex vaimo. Eiköhän se jatku vielä. Ties vaikka loppuu kun menette ehkä naimisiin tai sit se jatkaa, et sillä on nyt 2 vaimoa, eiku ex vaimo ja vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin presidenteillä , että ovat aina presidenttejä.

Aivan sama ajatus tuli välittömästi kun luin otsikon.

Sinun miehesi ei ole valmis vielä uuteen suhteeseen. Rajat exään pitäisi olla vaikka on ne lapset.

T. Eronnut ex-vaimo

Luulisi, että mies voisi kutsua exää etunimellä eikä hokea vaimoa.

Tuo kiihtyminen vain korostaa sitä että tunneside on edelleen vaimoon, eikun ex-vaimoon.

Olen uudessa parisuhteessa. Mieheni puhuu entisestä vaimostaan vain exänä, eron jälkeisistä suhteistä etunimellä.  Minä käytän entisestä, kuolleesta miehestäni aina etunimeä.  Kumpikaan meistä ei ole ollut virallisesti naimisissa. Ei mitään ongelmia tästä asiasta, olemme jo aikuisia.

Joillakin ihmisillä assisioituu niin vahvasti jonkun ihmisen kutsumanimi että se ei lähde pois, vaikka sitä yrittäisi.

Sisareni on ollut 20 vuotta naimisissa, ja kutsun hänen puolisiaan edelleen tämän tästä sisareni nuoruuden ajan seurustelukumppanin nimellä, ja havahdun tähän yleensä vasta kun minua siitä huomautetaan. Olen myös joitakin omia seurustelukunppaneita kutsunut exieni nimellä. Myös äitilläni on tämä sama piirre, ja hän sekoittaa jatkuvasti lapsiensa ja lapsiensa nimet keskenään. Kuten hänkkään, en voi tälle kuitenkaan mitään. Kerran opittu nimi tulee tietyssä roolissa olevalle henkilölle tulee selkärangasta yhtä varmasti kuin autolla ajaessa vasen vilkku vasemmalle kääntyessä.

Ihmiset ovat erillaisia. Toisinaan toisen erilaisuus voi näkyä vaikka tällaisena ominaisuutena. Mutta jos on kuitenkin niin ahdasmielinen ihminen että ei voi toisen tahatonta ja täysin harmitonta hajamielisyyttä hyväksyä, on parempi siirtyä elämässä eteenpäin etsiessään sitä täydellistä ihmistä joksi itsensäkin kokee.

Kuulostaa, että mies ei ole vielä täysin päässyt yli entisestä..

Kyllä on omituista. Sano miehelle, että puhuu nimellä. Vai vi**uileeko noin?

Kuka edes avioliitossa puhuttelee vaimoaan vaimona? Yleensä käytetään etu/hellittelynimeä.

Ei minusta tuo mitään meinaa. 18 vuodessa tulee pinttyneitä tapoja, eikä ne häviä kovin nopeasti. Enemmän olisin huolissani siitä, että he ovat paljon yhteydessä. Ei lapsen takia yleensä tarvitse olla yhteydessä, ellei lapsella ole ongelmia. Se voi kerto siitä, että vaikea päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Juuri viime yönä näin exästä unta. Ja tuli ikävä, vaikka on melkei 10v erosta ja kummalakin uudet perheet.

Oli varmasti elämäni suurin rakkaus ja tulee olemaan, lapsien jälkeen.

Tapasit varmaan lapsesi ennen elämäsi suurinta rakkautta. Tai vähintäänkin he tulivat sen paikalla.

Normaali järjestys - myös kronologisesti - on

1. Puoliso

2. Lapset, jotka muuttavat eräänä päivänä pois

3. Elämä jatkuu puolison kanssa.

Ihan turhaa asettaa lapsille taakkaa olla "elämäsi rakkaus", arvottaa rakkautta ja pilata oma suhde puolisoonsa jalustalle nostettujen lasten vuoksi.

Ei puoliso voi olla nro1..

Tämän ajatustavan vuoksi on niin paljon eroja. Jokin muu priorisoidaan tärkeämmäksi.

Tuo järjestys ei tarkoita, ettei lapsista pidetä huolta. Toki lapset pelastetaan palavasta talosta ensin.

Avioliitosta voi erota, mutta virallisesti exä on miehesi 1. vaimo ja sinä 2. vaimo, miehen kaikissa virallisissa asiakirjoissa.

Ei ihme jos ne joskus sekoilee.

Jaa. No sinäkin sanot "tapailleesi" miestä vuoden verran. Ei kuulosta siltä että kumpikaan teistä on toiselle "ainoa ja oikea". Kun sellainen ainoa ja oikea vastaan tulee, ei sitä tarvitse arpoa ja miettiä ja tapailla vuotta tietääkseen.

Siis te olette naimisissa vai miksi muuten oletat, että olisit miehelle vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Juuri viime yönä näin exästä unta. Ja tuli ikävä, vaikka on melkei 10v erosta ja kummalakin uudet perheet.

Oli varmasti elämäni suurin rakkaus ja tulee olemaan, lapsien jälkeen.

Tapasit varmaan lapsesi ennen elämäsi suurinta rakkautta. Tai vähintäänkin he tulivat sen paikalla.

Normaali järjestys - myös kronologisesti - on

1. Puoliso

2. Lapset, jotka muuttavat eräänä päivänä pois

3. Elämä jatkuu puolison kanssa.

Ihan turhaa asettaa lapsille taakkaa olla "elämäsi rakkaus", arvottaa rakkautta ja pilata oma suhde puolisoonsa jalustalle nostettujen lasten vuoksi.

Näinhän se on.

Yksipuolista ja ahdistavaa lapsen vinkkelistä.

Lapsille äiti tai isä ei koskaan ole "elämän rakkaus". Jos on, niin jotain on pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Siis te olette naimisissa vai miksi muuten oletat, että olisit miehelle vaimo?

Eihän ap sitä oleta.

Olettaa, että entinen vaimo ei enää ole vaimo, ja sehän on täysin asiallinen olettamus.

Huono juttu,

Vierailija kirjoitti:

Siis te olette naimisissa vai miksi muuten oletat, että olisit miehelle vaimo?[/quote

Avopuoliso ei ole vaimo, ainoastaan avioliitossa oleva nainen on vaimo. Sain käsityksen että ap on vuoden seurustellut, joten hän ei ole edes avopuoliso vaan naisystävä. Luontevaa olisi miehen käyttää entisestä vaimosta etunimeä, "soitin Jaanalle...".