Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Miksi ainoa sun mielestä hyväksyttävä tunteiden näyttäminen on räyhääminen? Ei kaikilla ole tarvetta räyhätä. Ei varsinkaan toiselle, jos jokin oma juttu harmittaa. Itse jupisen vain itsekseni, jos asiat ei mene putkeen. Ei ole oikein purkaa sitä muihin. Ei mun mies tai lapsi ole syyllinen siihen, että ulkona on huono ilma tai töissä on kiireitä. Tunteiden näyttäminen pitäisi myös oppia ja opettaa oikealla tavalla. Ei huonojen tuhoavien reaktioiden hillitseminen ole mitään tukahduttamista vaan aikuista toimintaa. Osataan rauhassa sanoa "mua harmittaa, kun..." ja sitten asia on paljon helpompi selvittää keskustelemalla tai vaikka halaamalla.
Nyt sä kuvittelet hyvin yksipuolisesti, että kaikilla on samat tunnesäätelytaidot ja työkalut konfliktitilanteissa. Äidit, isät ja vaikka ap tässä tapauksessa voivat myös olla omassa lapsuudessaan traumatisoituneita, ja ovat jääneet vaille tunteiden käsittelyn keinoja. Yritä ymmärtää, että lähtökohtia on monia.
Siksi minulla riittää ymmärrystä myös ap:n raivoamiselle, ja toisaalta myös teinitytön nauhoituksille jne., mutta kiristämisille ei.
Ap ei voi raivoamistaan ottaa enää takaisin, mutta voi selittää ja pyytää anteeksi. Sen pitää riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni täällä on valmis luovuttamaan tytön kanssa. Ei ihme, että tyttö kokee itsensä arvottomaksi. On kokenut tälläisiä tunteita todennäköisesti koko elämänsä alkaen vanhempien riitelystä kulminoituen isän muuttamiseen pois kotoa. Tytöllä on kaikki oikeus jakaa kokemansa vääryydet muiden ihmisten kanssa. Niinhän AP:kin teki tämän päivityksen altistaakseen tyttärensä hirviöksi haukkumiselle mihin koko kansa voi osallistua. Ap nauhoitti videon, äiti uhkasi hylkäävänsä lapsensa. Sanoi pahimman asian mitä jokainen lapsi pelkää kuulevansa. Lapsen käytös on toksista ja nyt joukko toksisia aikuisia olisi valmis täysin leimaamaan lapsen häiriintyneeksi. Kuka tässä on häiriintynyt? Lapselle kunnioitus on pelkkä sana vailla merkitystä. Aikuinen ei voi sitä lapselta vaatia mikäli lapsi ei ole koskaan saanut kokemuksen kautta oppia mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä on valmis luovuttamaan tytön kanssa. Ei ihme, että tyttö kokee itsensä arvottomaksi. On kokenut tälläisiä tunteita todennäköisesti koko elämänsä alkaen vanhempien riitelystä kulminoituen isän muuttamiseen pois kotoa. Tytöllä on kaikki oikeus jakaa kokemansa vääryydet muiden ihmisten kanssa. Niinhän AP:kin teki tämän päivityksen altistaakseen tyttärensä hirviöksi haukkumiselle mihin koko kansa voi osallistua. Ap nauhoitti videon, äiti uhkasi hylkäävänsä lapsensa. Sanoi pahimman asian mitä jokainen lapsi pelkää kuulevansa. Lapsen käytös on toksista ja nyt joukko toksisia aikuisia olisi valmis täysin leimaamaan lapsen häiriintyneeksi. Kuka tässä on häiriintynyt? Lapselle kunnioitus on pelkkä sana vailla merkitystä. Aikuinen ei voi sitä lapselta vaatia mikäli lapsi ei ole koskaan saanut kokemuksen kautta oppia mitä se tarkoittaa.
Siis lapsi nauhoitti äänitteen. /edellinen
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.
Olisikohan se, ettö vanhempi kieltäytyy auttamasta itsenäistyvää lasta rahallisesti, tuonut mieleen sen miten äiti jo vuosia sitten sanoi ettei jaksa häntä ja lapsen pitäisi lähteä isälleen (jossa häntä ilmeisesti uhkasi fyysinen väkivalta). Ja taas äiti miettii että pitää ottaa välimatkaa tyttäreen ja blokata numero.
Ap:kin voi sitten vuosien päästä täällä ihmetellä miten hän oli ihan tavallinen hyvä vanhempi, miten lapsi nyt saattoi laittaa välit poikki...
Moniko vanhempi on onnistunut lasten/teinien kanssa luovimaan asiat sillä tavalla, että ovat lempeästi ja hyväksyvästi hymyilleet läpi vaikeuksien? Moniko vaikeassa elämäntilanteessa oleva väsynyt, mahdollisesti yksinhuoltaja on onnstunut luovimaan jälkeläistensä kanssa niin taitavasti ettei ääntään ole korottanut eikä hermo ole mennyt? Moniko on jälkeenpäin aidosti pahoitellut, jos on sortunut ylilyönteihin ja pyytänyt anteeksi? Moniko haluaa vilpittömästä pahoittelusta huolimatta kuulla kerta toisensa jälkeen samoja syytöksiä samasta asiasta/riidasta anteeksi pyynnöstä huolimatta? Moniko haluaa kuulla salanauhoituksia edelleen tästä konfliktista, jota häpeää ja katuu ja jota on pyytänyt anteeksi? Mikään ei ole kamalampaa kun joutua toistuvasti syytetyn penkille joistakin vanhoista asioista ja riidoista, joita on pahoitellut kerta toisensa jälkeen. Se on kierre, joka ei pääty ennen kuin jompi kumpi sen päättää ja tässä tapauksessa se on äiti, koska tytär ei siihen vielä kypsymättömyyttään kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä mä en tajua on tuo nauhoitus. Ymmärrän nauhoittamisen jos on ollut usein samantyyppisessä tilanteessa (esim. perheväkivalta) ja haluaa kerätä todistusaineistoa. Ymmärrän senkin, jos ei luota toiseen ihmiseen ja on tilanteessa jonka kokee uhkaavaksi, että nauhoittaa. Jos tilanne kuitenkaan ei mene fyysiseksi, nauhoituksen voi poistaa, mitä sillä yksittäisen tilanteen nauhoituksella enää tekee kun tilanne ei huutamista ja itkemistä kummemmaksi eskaloitunut? Nytkin on puhe, että tyttärellä on yksi nauhoitus yhdestä riidasta, eikä jotain todistuskappalekokoelmaa että näin olisi käynyt useamminkin ja aina saa olla peloissaan.
Kuulostaa etukäteen harkitulta manipuloinnilta mun korviini, ei todelliselta pelolta, vaan suunniteltu juttu. Itsekin olisin osannut helposti juonitella jotain vastaavaa, jos olisin ollut pahantahtoinen ja manipuloiva persoona. Sellaiseksi en kuitenkaan kasvanut koska riidoista huolimatta sain kotoa rehellisen ihmisen mallin. Meillä ongelma siis oli se, että minä olin kovin kapinoiva ja vanhemmat oli kovin, kovin tiukkoja. Aikuistuminen heidän valtansa alta oli vaikeaa ja riidat olivat rajuja ja jatkuvia.
Lähipiirissä on ollut kanssa ongelmateini. Lähetteli lehtiin saakka kirjoituksia siitä kuinka joutuu kokemaan perheväkivaltaa. Ei oikeasti joutunut, sen tiesi kaikki. Reagoi vain siihen kun ajat sitten eronnut äitinsä löysin uuden kumppanin. Ja on siis itsekin myöntänyt valehdelleensa, asiat on puhuttu ja sovittu ja nyt kun teinikin on aikuinen ja äiti, kaikki ovat hyvissä väleissä. Teinit saattaa joskus olla aivan psykopaattisia, mutta se menee kyllä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä on valmis luovuttamaan tytön kanssa. Ei ihme, että tyttö kokee itsensä arvottomaksi. On kokenut tälläisiä tunteita todennäköisesti koko elämänsä alkaen vanhempien riitelystä kulminoituen isän muuttamiseen pois kotoa. Tytöllä on kaikki oikeus jakaa kokemansa vääryydet muiden ihmisten kanssa. Niinhän AP:kin teki tämän päivityksen altistaakseen tyttärensä hirviöksi haukkumiselle mihin koko kansa voi osallistua. Ap nauhoitti videon, äiti uhkasi hylkäävänsä lapsensa. Sanoi pahimman asian mitä jokainen lapsi pelkää kuulevansa. Lapsen käytös on toksista ja nyt joukko toksisia aikuisia olisi valmis täysin leimaamaan lapsen häiriintyneeksi. Kuka tässä on häiriintynyt? Lapselle kunnioitus on pelkkä sana vailla merkitystä. Aikuinen ei voi sitä lapselta vaatia mikäli lapsi ei ole koskaan saanut kokemuksen kautta oppia mitä se tarkoittaa.
Aikuiset eivät omista lasten kokemuksia. Lapsilla on oikeus tehdä omilla kokemuksillaan mitä haluavat. Sairasta ajatella toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Ensinnäkin, tunteet ja käytös ovat kaksi eri asiaa. Tässä unohdetaan, että niitä samoja tunteita käsitellään eri tavoin, jos ollaan yksin tai seurassa. Moni tuskin huutoraivoaa yksin tunteja jos ei ole vastaanottajaa. Oho, samaa tunnetta käsiteltiin eri tavoin, vaikka se tunnettiin sellaisenaan. Itse varmaankin yrittää jotenkin rauhoittaa itseään, tai purhaa suuttumusta johonkin tekemiseen, jos huudolle ei ole kohdetta. Miksi näin ei voisi toimia myös muiden kanssa? Tunnet ihan saman tunteen, vaikka reagoisit siihen eri tavoin. Huutamisen sijaan sanot että suututtaa. Poistut hetkeksi, jos pinna ei kestä. Tunne saattaa jopa laantua, jos sen tunnistaa, muttei jää sen valtaan.
Ja tunteelle on aina syy, sitäkin voi tarkastella pelkän kokemisen sijaan. Yleensä syyn tiedostaminen auttaa suhteuttamaan tunnetta. Kun hallitsee tunteitaan, ei ole niiden armoilla. Ne auttavat sinua, mutteivat hallitse sinua. Niillä on viesti ja kun tämän ymmärtää, voi keskittyä pohtimaan, mistä ne kulloinkin kertovat. Silloin ne toimivat hyväksesi, eivät sinua ja muita vastaan.
Tämän oppiminen ei tee lapsille hallaa, vaan lisää heidän itseluottamusta, vaikutusmahdollisuuksia ja tyytyväisyyttä. Koko tunteiden sisällä pitämisen ilmiö tulee siitä että niitä tuodaan liian haitallisesti esille, jolloin niiden kohtaaminen ei onnistu itseltä tai muut eivät pysty niitä vastaanottamaan. Tulee pettymyksiä ja vetäytymistä. Aiheuttaa haittaa itselle tai muille. Jos osaa käsitellä tunteita rakentavasti, niitä on helppo ilmaista ja huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Mulla ei. Edelleenkään. Neljä mukavaa teiniä edelleenkin ja meillä on hyvä fiilis aina. Pitää ihan miettimällä miettiä, onko niillä ollut edes mitään omia harmeja. Yhdellä oli jonkin aikaa uniongelmaa ilmeisesti koulustressistä. Mietittiin yhdessä, mikä vois helpottaa ja vaihdettiin nukkumapaikkaa, onneksi oli lomakin tulossa. Keskustelua vaan. Jotain on tosiaan harmittanut, ettei rahaa ole kaikkeen, mitä haluaa. Niitäkin ollaan sitten vain yhdessä pohdittu. Ylipäätään rauhallinen, pohtiva ja keskusteleva ilmapiiri. Siitä se kaikkia hyödyttävä ja riidaton tunnelma on kiinni.
Kai ymmärrät, että että olette aika poikkeavia? Tuollainen, että kaikki perheenjäsenet ovat aina tyytyväisen tyyniä viilipyttyjä ja että jokainen ongelma ratkeaa pelkällä lempeällä pohdinnalla ja keskustelulla, ei ole normaalia. Normaalia on, että elämässä kokee tunteita ja kriisitilanteita, jotka ovat voimakkaita ja joihin ei aina pelkkä hali helpota.
On hälyttävää tajuta, että meidän yhteiskunnan kulttuuri on sellainen, jossa kehittyneitä tunteiden käsittelyn taitoja pidetään epänormaalina harvinaisuutena. Voi ollakin, muttei sen tarvitse olla niin. Jatkumo on aivan looginen eikä mikään anomalia - vanhemmalla on kypsät tunnetaidot, joita opettaa esimerkillä lapsilleen. Lapsilla on kypsien tunnetaitojen malli, jota saa rauhassa tuettuna opetella suhteessa vanhempiin ja muuhun perheeseen. Oho, kaikilla onkin kypsät tunnetaidot, ihmeellistä. Ei, vaan yhtä selvä toteutuma, kuin se, että tilanne on päinvastainen, kaikilla perheessä.
Jos vanhemmat eivät näitä taitoja omaa, eivät tietenkään lapsetkaan. Se on selkeä syy-seuraus muiden syyttelyineen, rajattomuuksineen. Kaikki kumpuaa alkeellisista tunteidenkäsittelytaidoista, joita perustellaan niillä itsellään. Kehäpäätelmä, jossa jopa itse kasvatettuja lapsia pidetään hirveinä, eikä oman esimerkin seurauksista oteta vastuuta. Täällä vieläpä silitellään omaa päätä, että kukapa ei saisi raivareita, mutta lapsia sätitään samasta kun ne kohdistuvatkin itseen. Kyynel.
"Täällä vieläpä silitellään omaa päätä, että kukapa ei saisi raivareita, mutta lapsia sätitään samasta kun ne kohdistuvatkin itseen."
Erittäin tärkeä pointti ketjuun ja muutenkin hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.Olisikohan se, ettö vanhempi kieltäytyy auttamasta itsenäistyvää lasta rahallisesti, tuonut mieleen sen miten äiti jo vuosia sitten sanoi ettei jaksa häntä ja lapsen pitäisi lähteä isälleen (jossa häntä ilmeisesti uhkasi fyysinen väkivalta). Ja taas äiti miettii että pitää ottaa välimatkaa tyttäreen ja blokata numero.
Ap:kin voi sitten vuosien päästä täällä ihmetellä miten hän oli ihan tavallinen hyvä vanhempi, miten lapsi nyt saattoi laittaa välit poikki...
Jos äiti on jo auttanut rahallisesti? En minä ainakaan nuorena opiskelijana pyytänyt äidiltä rahaa. Välillä tavatessa antoi 50 euron setelin silloin tällöin tai esimerkiksi käytiin yhdessä Prismassa ostamassa mulle imuri tai vaikka vaateostoksilla ja äiti maksoi.
Minun korvaan kuulostaa omituiselta että erikseen pyytää ja aloittaja sanoi että on pyytänyt jatkuvasti. Eli ei siis kunnioita äitinsä rajoja. Tosin oletan nyt että kyllä äiti on jo auttanut itsenäistymisessä ja tytär pyytää rahaa jonhonkin "turhaan". Tiedän tuollaisia ihmisiä jotka pyytelee rahaa muilta ja esittävät köyhää. Vaikka köyhyyden oikea syy on se että on käyttänyt rahaa vastuuttomasti ja siksi ei ole enää kuun lopussa rahaa kunnolla ruokaostoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen epäkunnioittavan lapsen vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä kokeeko lapsi olevansa kunnioitettu. Näissä tapauksissa on lähes aina niin, että kunnioitusta kaipaa ihminen kuka ei ole sitä itse osannut muihin kohdistaa. Kunnioitus, kuten muutkin tunteet opitaan vanhemmilta.
Sinulla on näköjään vakavia luetunymmärtämisen ongelmia.
Ap:n mies on ollut väkivaltainen kotona sekä ap:ta että lapsia kohtaan.
Väkivallan uhrit yleensä sairastuvat jotenkin, he eivät kykene täydelliseen itsensä hallintaan, vaan reagoivat joskus tunteella.
Syyllinen tähän on se väkivaltainen mies, joka on onneksi jo poiskotoa nyt.
Jäljellä ovat oireilevat ja hajotetuksi tulleet ap ja lapset.
Heistä ap on kyennyt kåyttäytymään vastuullisesti niin, että on pyytänyt anteeksi itku- ja huutamiskohtaustaan.
19 v sen sijaan on alkanut kåyttäytyä huolestuttavan manipuloivasti ja häikäilemättömästi.
Kumpikin tarvitsee tukea, mutta erilaista. Ap tarvitsee tukea väkivaltaisen puolison uhrina ja tytär terapiaa, jottei hänestä tule samanlaista väkivaltaista ja manipuloivaa aikuista kuin isänsä.
Ap ei ole missään kohtaa sanonut, että ex-puoliso olisi ollut väkivaltainen häntä kohtaan, vaan että ei kuritti lapsia joitakin kertoja, mitä ap ei hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauhoituksesta vielä. Itse en nauhoittanut teininä äidin kanssa käytyjä riitoja, mutta mietin sitä monesti. Äiti oli sellainen, että kodin ulkopuolella oli niin mukavaa rouvaa, mutta kotona todellinen pirttihirmu koko perheelle. Oli aina kaikessa oikeassa eikä koskaan myöntänyt, mitä tuli tehtyä tai sanottua, vaikka koko muu perhe olisi sanonut kuorossa vieressä että kyllä muuten juuri sanoit noin. Jos joku vastasi hänen puheisiinsa niin, että äiti joutui kasvotusten tekemistensä kanssa, alkoi itku ja nyyhkytys ja marttyrointi. Teininä tuntui, että pää räjähtää eikä enää tiedä mikä on totta ja mikä ei, kun oma vanhempi oli niin räikeästi epäluotettava ja kiisti todelliset tapahtumat. Kaikenlaista moitittavaa keksi naurettavan pienistä asioista, nöyryytti, pilkkasi ja uhkaili. Kukaan ulkopuolinen ei olisi ikinä uskonut, millainen äidistä kotona kuoriutui. Nyt aikuisena melkein toivon, että olisinkin sitä äänittänyt, kun edelleen leijuu sellainen epäuskoisuus omien kokemusten yllä. Ap voisi katsoa peiliin ja miettiä mikä siihen nauhoitukseen ajoi ja oletko tosiaan nyt vain vihasta kihisevä kun et voikaan kiistää riehumistasi vaan tytöllä on vedenpitävä todiste siitä miten häntä olet kohdellut.
Minusta kuulostaa että nuoresta neidistä on kasvamassa tympeä, manipuloiva, kaikkimulle heti -nuori keinoja kaihtamatta. Tuossa iässä kasvu on vielä pahasti kesken, ja hänen on nyt kertakaikkiaan vaan kasvettava aikuiseksi. Vanhemmat tukevat rahallisesti nyt runsaasti , itse katkaisisin varmaan kaikki rahahanat hetkeksi, niin oppisipa elämään ja tietämään että elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista eikä sellaiseksi muutu ainakaan kiukuttelemalla. Sääliksi käy poikaystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Ensinnäkin, tunteet ja käytös ovat kaksi eri asiaa. Tässä unohdetaan, että niitä samoja tunteita käsitellään eri tavoin, jos ollaan yksin tai seurassa. Moni tuskin huutoraivoaa yksin tunteja jos ei ole vastaanottajaa. Oho, samaa tunnetta käsiteltiin eri tavoin, vaikka se tunnettiin sellaisenaan. Itse varmaankin yrittää jotenkin rauhoittaa itseään, tai purhaa suuttumusta johonkin tekemiseen, jos huudolle ei ole kohdetta. Miksi näin ei voisi toimia myös muiden kanssa? Tunnet ihan saman tunteen, vaikka reagoisit siihen eri tavoin. Huutamisen sijaan sanot että suututtaa. Poistut hetkeksi, jos pinna ei kestä. Tunne saattaa jopa laantua, jos sen tunnistaa, muttei jää sen valtaan.
Ja tunteelle on aina syy, sitäkin voi tarkastella pelkän kokemisen sijaan. Yleensä syyn tiedostaminen auttaa suhteuttamaan tunnetta. Kun hallitsee tunteitaan, ei ole niiden armoilla. Ne auttavat sinua, mutteivat hallitse sinua. Niillä on viesti ja kun tämän ymmärtää, voi keskittyä pohtimaan, mistä ne kulloinkin kertovat. Silloin ne toimivat hyväksesi, eivät sinua ja muita vastaan.
Tämän oppiminen ei tee lapsille hallaa, vaan lisää heidän itseluottamusta, vaikutusmahdollisuuksia ja tyytyväisyyttä. Koko tunteiden sisällä pitämisen ilmiö tulee siitä että niitä tuodaan liian haitallisesti esille, jolloin niiden kohtaaminen ei onnistu itseltä tai muut eivät pysty niitä vastaanottamaan. Tulee pettymyksiä ja vetäytymistä. Aiheuttaa haittaa itselle tai muille. Jos osaa käsitellä tunteita rakentavasti, niitä on helppo ilmaista ja huomioida.
Kirjoitat viisaasti, kiitos tästä.
Kerrataan tässä kohtaa vähän faktoja siitä mitä ap on kertonut.
Hänen kirjoituksissaan ei kerrota, onko tytär soittanut nauhoitusta kenellekään tai edes uhannut soittaa sitä kenellekään. Ap epäilee, että tytär on saattanut soittaa sen poikaystävänsä äidille tai että tytär on muuten saattanut puhua asioista poikaystävän äidille.
Ex-mies ei ole pahoinpidellyt ap:tä, mutta tyttäriä on.
Ap on kertonut maksavansa tyttären vuokran, mutta tytär pyytää sen lisäksi vielä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Ap kiristi lasta samoin, jos et muutu tai tottele, hylkään sinut. Se on lapselle paljon suurempi uhka, kuin joku todiste käytöksestä, joka on tapahtunut vieläpä. Ei varmasti lapsi tätä äidiltään toivonut tai odottanut, hän sai elää pelossa, että mitä vaan voi tulla. Satutetuksi ja hylätyksi voi tulla random automatkalla, milloin vaan. Tyttö vetoaa toisen heikkoihin kohtiin kuten äitinsä, viis seurauksista. Mitenkähän olisi oppinut, että näin sekä voi, että on luonnollista toimia jos on tiukka paikka. Äitihän selvisi hermoromahduksesta antamalla kaiken epätoivon lapselleen jättäen hänet seurausten kanssa yksin. Itse selvisi tilanteesta paremmin.
Henkinen väkivalta muuten on myös rikos ja ap:n sanoma täytti sen tunnusmerkit helposti, haavoittaen lapsen turvallisuudentunnetta ja kehitystä. Teon seurauksetkin on näkyvissä. Ehkä ap voisi pikemmin ilmiantaa itsensä? Sakkoja tulee vähintään.
Mietin muuten, mikä on syy että tyttö keksi nauhoittamisen? Haavoittavaa käytöstä on ollut aiemminkin, muuten aikamoinen sattuma saada nauhalle juuri se yksi hirvittävä tilanne. On jo mielessä varauduttu luultavasti ja tiedetty että toistuu. Ap pelkää tyttöään nyt hui, kun tyttö on myös kertonut että pelkäsi tilanteessa aikuista. Mutta apn tunteet ovat ne jotka merkitsevät enemmän ilmeisesti. Saa ihan mitä on tilattu.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Kerro vielä muillekin, miten tyttö on kiristänyt äitiään ja osoittanut vakavasti rikollisen mielenlaatunsa?
Pelkästään nauhoitteen hallussapitäminen ja sen jakaminen äidille ei ole kiristämistä. Selvästikään tuo riita ei ole käsitelty kuten äiti luulee. Mutta missä kiristys? Jos menisit poliisille, mikä olisi tyttären rikos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Mulla ei. Edelleenkään. Neljä mukavaa teiniä edelleenkin ja meillä on hyvä fiilis aina. Pitää ihan miettimällä miettiä, onko niillä ollut edes mitään omia harmeja. Yhdellä oli jonkin aikaa uniongelmaa ilmeisesti koulustressistä. Mietittiin yhdessä, mikä vois helpottaa ja vaihdettiin nukkumapaikkaa, onneksi oli lomakin tulossa. Keskustelua vaan. Jotain on tosiaan harmittanut, ettei rahaa ole kaikkeen, mitä haluaa. Niitäkin ollaan sitten vain yhdessä pohdittu. Ylipäätään rauhallinen, pohtiva ja keskusteleva ilmapiiri. Siitä se kaikkia hyödyttävä ja riidaton tunnelma on kiinni.
Kai ymmärrät, että että olette aika poikkeavia? Tuollainen, että kaikki perheenjäsenet ovat aina tyytyväisen tyyniä viilipyttyjä ja että jokainen ongelma ratkeaa pelkällä lempeällä pohdinnalla ja keskustelulla, ei ole normaalia. Normaalia on, että elämässä kokee tunteita ja kriisitilanteita, jotka ovat voimakkaita ja joihin ei aina pelkkä hali helpota.
Meilläkin on helpot nuoret enkä ole ikinä saanut mitään raivokohtausta. Mutta aika pitkälle laitan tämän syntymässä saadun temperamentin piikkiin. Olemme, ehkä yhtä lukuun ottamatta, luonteeltamme rauhallisia, tasaisia ja sovittelevia. Emme juutikaan räisky. Joten, oman erinomaisten kasvatustaitojen piikkiin en tätä laita. Kykenen myös ymmärtämään toisenlaisia tilanteita ja tiedän, että on olemassa todella vaikeita murrosikäisiä, kasvatuksesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Ap kiristi lasta samoin, jos et muutu tai tottele, hylkään sinut. Se on lapselle paljon suurempi uhka, kuin joku todiste käytöksestä, joka on tapahtunut vieläpä. Ei varmasti lapsi tätä äidiltään toivonut tai odottanut, hän sai elää pelossa, että mitä vaan voi tulla. Satutetuksi ja hylätyksi voi tulla random automatkalla, milloin vaan. Tyttö vetoaa toisen heikkoihin kohtiin kuten äitinsä, viis seurauksista. Mitenkähän olisi oppinut, että näin sekä voi, että on luonnollista toimia jos on tiukka paikka. Äitihän selvisi hermoromahduksesta antamalla kaiken epätoivon lapselleen jättäen hänet seurausten kanssa yksin. Itse selvisi tilanteesta paremmin.
Henkinen väkivalta muuten on myös rikos ja ap:n sanoma täytti sen tunnusmerkit helposti, haavoittaen lapsen turvallisuudentunnetta ja kehitystä. Teon seurauksetkin on näkyvissä. Ehkä ap voisi pikemmin ilmiantaa itsensä? Sakkoja tulee vähintään.
Mietin muuten, mikä on syy että tyttö keksi nauhoittamisen? Haavoittavaa käytöstä on ollut aiemminkin, muuten aikamoinen sattuma saada nauhalle juuri se yksi hirvittävä tilanne. On jo mielessä varauduttu luultavasti ja tiedetty että toistuu. Ap pelkää tyttöään nyt hui, kun tyttö on myös kertonut että pelkäsi tilanteessa aikuista. Mutta apn tunteet ovat ne jotka merkitsevät enemmän ilmeisesti. Saa ihan mitä on tilattu.
Onko sinulla lapsia, ja tuntuuko nykykasvatusvaatimusten täyttäminen rankalta (tunteiden sanoitus 24h)?
No ei saa tietenkään heijastaa. Nyt jollekin vanhemmuuskursseille. Lapsi huutaa ja kiljuu, koska ei vielä omaa kypsiä tunteidenkäsittelytaitoja. Vanhempi auttaa lasta tukemalla ja esimerkillään kehittämään niitä. Ei niitä pidä nollat taulussa ottaa vastaan, vaan ymmärtää lapsen rooli ja oma rooli, antaa esimerkki rauhallisesta, kunnioittavasta suhtautumisesta OMALLA toiminnalla. Siis itse toimimalla niin, vaikeassa tilanteessa. Asettamalla kunnioittavat rajat, mutta myös näyttämällä kokemuksen kautta kuinka ystävällinen, kärsivällinen käytös vaikuttaa lapseen itseensä. Kun hän huomaa positiivisen vaikutuksen itselleen, ymmärtää antaa sitä myös muille.
Ristiriitatilanteissa tarvitaan monenlaisia taitoja, joita lapsilla ei vielä luonnostaan ole. Niitä harjoitellaan (toivottavasti) asteittain muiden opastuksella. Täytyy huomioida toisen tulokulma ja tunteet. Täytyy kyetä rauhoittamaan itsensä, hyväksymällä erilaiset tunteet ja huomioimalla niiden vaikutusta käytökseen. Täytyy pystyä itsereflektioon ja tarkastella oman tulkinnan subjektiivisuutta. Täytyy osata neuvotella, eli kuunnella ja tuoda oma näkemys esiin. Täytyy sietää haavoittuvuutta ja negatiivisia tunteita. Ne kuuluvat elämään, mutta ovat vain osa sitä.
Mistä vaan voi aloittaa, yrityksen ja erehdyksen kautta harjoittelemalla ja uudelleen arvioimalla tilanteita. Hyväksyä, että taidot kehittyvät vähitellen, muttei itsestään. Myöntää, kun ei onnistunut vielä, tavoite säilyy silti.