Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Eihän virheistä kannattakaan syytellä itseään, se ei muuta mitään. Kannattaa ottaa vastuu, kuunnella aidosti toisen kokemus ja ottaa se vastaan, sekä pyrkiä oppimaan virheestä. Vastuunotto jää puolitiehen, jos ei kuuntele omasta virheestä kärsineen osapuolen tunteita, vaan riittää että itse pärjää tunteiden kanssa. Jos toinen myöhemmin jakaa todellisia tunteitaan, ei niitä enää haluta kohdata "uudestaan", koska itse on jo asian kanssa sinut. Anteeksipyyntö ei merkitse mitään, jos se palvelee vain omia tunteita. Ei voi yksin päättää, milloin asia on käsitelty ja kuinka se tehdään, se on vastuun välttelyä kontrollointiin turvaten.
Toisen kuuleminen on yleensä se vaikein osuus, ei itselleen anteeksi antaminen. Oman vajavuuden kohtaaminen toisen kautta, jolloin sitä ei voi selitellä siliämmäksi kuten itselleen. Se täytyy kohdata kokonaisuudessaan. Se on kuitenkin ainoa mahdollisuus kasvuun, täytyy kohdata seuraukset jotta tulee tarpeelliseksi välttää niitä eli muuttaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Tunteita saa näyttää, mutta niitä pitää osaa käsitellä oikein. Ymmärrätkö? Se että esim.antaa itsensä raivota toisille ei ole oikea tapa. Kukaan ei halua olla raivoajan kanssa. Negatiiviset tunteet voi käsitellä rauhallisemmin ja selittää mikä mättää yms.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää, miten ap kohtelee tytärtään. Miksi hän huusi tyttärelle, että ei halua asua hänen kanssaan ja muuttakoon (väkivaltaiselle) isälleen? Miettikää, mitä tuollainen tekee lapsen turvallisuuden tunteelle. Lapsihan se teinikin on.
Vaikka maltti olisi mennyt, täytyy aikuisen tajuta heti tilanteen mentyä pyytää epäasiallisia sanomisiaan anteeksi ja käydä läpi asia. Vaikka teini sanoisi mitä, ei ole oikein uhata hylkäämisellä.
Vielä 19-vuotiaskin tarvitsee usein vanhempiaan. On luonnollista auttaa kotoa juuri muuttanutta nuorta. Moni ostaa lapselle huonekaluja, auttaa vuokravakuuksien kanssa tai yllättää ostamalla ruokakassin. Jos ei voi auttaa rahalla, niin vähintään kutsumalla välillä vanhempien luokse syömään tai jotain.
Ap ei mitenkään selitä, miksi tyrmää avunpyynnöt. Muualla Euroopassa tuon ikäiset asuvat useimmiten vielä lapsuudenkodissa tai saavat muuten runsaasti apua vanhemmilta esimerkiksi opiskellessaan.
Hyvä kirjoitus, mielestäni myös usein 19-vuotiaat tarvitsee vielä vanhempiaan, itse sen ikäisenä kotoa muuttaneena aikoinaan niin olin täysin tyhjätasku ja tuet ei riittäneet edes pakollisiin menoihin, minulla ei ollut rahaa edes bussilippuun että pääsisin kotona käymään niin piti liftata, edes vessapaperiin ei ollut rahaa. Tietysti riippuu perheen tilanteesta onko mahdollista tukea aikuista lastaan vaikka ostamalla huonekaluja asuntoon tai antaa ruokaa mutta jos lapsella on isäkin niin eikö hänkin voisi jotenkin osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Miksi ainoa sun mielestä hyväksyttävä tunteiden näyttäminen on räyhääminen? Ei kaikilla ole tarvetta räyhätä. Ei varsinkaan toiselle, jos jokin oma juttu harmittaa. Itse jupisen vain itsekseni, jos asiat ei mene putkeen. Ei ole oikein purkaa sitä muihin. Ei mun mies tai lapsi ole syyllinen siihen, että ulkona on huono ilma tai töissä on kiireitä. Tunteiden näyttäminen pitäisi myös oppia ja opettaa oikealla tavalla. Ei huonojen tuhoavien reaktioiden hillitseminen ole mitään tukahduttamista vaan aikuista toimintaa. Osataan rauhassa sanoa "mua harmittaa, kun..." ja sitten asia on paljon helpompi selvittää keskustelemalla tai vaikka halaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Tunteita, myös pettymystä, suuttumusta, raivoa ja muita negatiivisia tunteita voi näyttää monella tapaa. Ainoa tapa ei ole huutaminen, räyhääminen ja henkinen väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Vain traumatisoida... Miksi sitten lapsi saa kiljua ja huutaa mielin määrin. Vanhemmat eivät saa heijastaa tätä käytöstä lapsiinsa vaan ottaa mukisematta kaikki vastaan. Ääntä saa vain korkeintaan korottaa.
Mitä eroa on mielestäsi aikuisella ja lapsella? Se, että aikuinen on aikuinen, jolla on parempia keinoja tunteiden säätelyyn kuin lapsella. Niitä hänen on tarkoitus opettaa lapselle eikä olla itse se toinen lapsi.
Miksei saisi näyttää tunteitaan sellaisina kuin ne tuntee? Opetetaan lapsille pitämään negatiiviset tunteet sisällään ja hyvä tulee??? Mistä ne masentuneet itsarintekijät tulee, niistä joiden kotona ei näytetä tunteita vai niistä joiden kotona se sallitaan?
Ai miksi aikuinen ei saisi käyttäytyä kuin lapsi?
Lastenkasvatuksen keskeinen tehtävä on opettaa lapsille kaikenlaisten tunteiden käsittelyä ja tunnesäätelyä. Siksi aikuiselta voi odottaa aikuista käytöstä. Katsotko, että vaikka kassajonossa on normaalia saada itkupotkuraivarit, koska se vastaa jonottajan tunnetilaa?
On käsittämätöntä, että täällä löytyy niin paljon ihmisiä, jotka ei tajua, mikä on ero kasvattajan ja lapsen välillä. Ilmeisesti näissä perheissä on vain lapsia jotka erottaa toisistaan vain koosta eikä käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Karseeta lukea miten monelle on ok käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan ja sitten vielä uhriudutaan kun lapsi alkaa antaa samalla mitalla takaisin. Nyyh. Räyhääminen ja väkivalta ei ole ok ja jättää syvät traumat lapsiin. Luo turvattomuuden tunteen ja luottamus häviää. Vanhemman pitäisi olla lapsille turva ja roolimalli. Ap käyttäytyi itse kun uhmaikäinen lapsi vaikka pitäisi olla aikuisen roolissa. Kaikilla on vaikeaa joskus, mutta se ei oikeuta huonoon käytökseen. Pitäisi osaa pyytää anteeksi, oikeasti eikä vaan silittää omaa päätään ja sallia itselleen raivoaminen yms. Keskenkasvuista touhua. Onko ihme että tyttö on sekaisin. Tuohon päälle vielä jatkuvat riitelyt kotona ja fyysinen väkivalta. Sympatiat on kyllä tyttären puolella. Toivottavasti päästää vanhemmistaan irti kokonaan ja löytää joskus kumppanin joka pystyy auttamaan käsittelemään traumoja ja antaa oikeaa rakkautta. Sitä tyttö ei selvästi ole saanut.
Omaisen julkinen nolaaminen ei ole mitään samalla mitalla takaisin antamista. Sitäpaitsi lapsi ei tiedä miten käyttäytyä ellei perhe ja yhteisö sitä hänelle opeta. Nauhoittelut ja muu on tuhoisaa. Ne vaan vaikeuttavat tilanteita ja estävät ratkaisua eivät auta niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen epäkunnioittavan lapsen vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä kokeeko lapsi olevansa kunnioitettu. Näissä tapauksissa on lähes aina niin, että kunnioitusta kaipaa ihminen kuka ei ole sitä itse osannut muihin kohdistaa. Kunnioitus, kuten muutkin tunteet opitaan vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta lukea miten monelle on ok käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan ja sitten vielä uhriudutaan kun lapsi alkaa antaa samalla mitalla takaisin. Nyyh. Räyhääminen ja väkivalta ei ole ok ja jättää syvät traumat lapsiin. Luo turvattomuuden tunteen ja luottamus häviää. Vanhemman pitäisi olla lapsille turva ja roolimalli. Ap käyttäytyi itse kun uhmaikäinen lapsi vaikka pitäisi olla aikuisen roolissa. Kaikilla on vaikeaa joskus, mutta se ei oikeuta huonoon käytökseen. Pitäisi osaa pyytää anteeksi, oikeasti eikä vaan silittää omaa päätään ja sallia itselleen raivoaminen yms. Keskenkasvuista touhua. Onko ihme että tyttö on sekaisin. Tuohon päälle vielä jatkuvat riitelyt kotona ja fyysinen väkivalta. Sympatiat on kyllä tyttären puolella. Toivottavasti päästää vanhemmistaan irti kokonaan ja löytää joskus kumppanin joka pystyy auttamaan käsittelemään traumoja ja antaa oikeaa rakkautta. Sitä tyttö ei selvästi ole saanut.
Omaisen julkinen nolaaminen ei ole mitään samalla mitalla takaisin antamista. Sitäpaitsi lapsi ei tiedä miten käyttäytyä ellei perhe ja yhteisö sitä hänelle opeta. Nauhoittelut ja muu on tuhoisaa. Ne vaan vaikeuttavat tilanteita ja estävät ratkaisua eivät auta niissä.
Kun kotona ei ole saatu mitään mallia riitojen aikuismaisesta käsittelystä tai edes aikuisesta käytöksestä, tulos on kuten kuvattu.
Miksi tytär ei voi keskustella normaalisti äitinsä kanssa? Koska aloittaja ei kykene normaaliin kanssakäymiseen vaan uhriutuu, uhkailee, kirkuu, häätää tyttären luotaan ja huutaa. Hän on kirjaimellisesti turvaton vanhempi. Tyttärellä ei ole turvallista vanhempaa elämässään.
Säälin ainoastaan tytärtä, joka ei saa mitään tukea itsenäistymiselleen, ei henkistä puhumattakaan materiaalisesta, jota tuon ikäinen vielä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.
Eikä vaan pulmunen vaan selvää rikollista mielenlaatua on jo tuossa yrityksessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen epäkunnioittavan lapsen vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä kokeeko lapsi olevansa kunnioitettu. Näissä tapauksissa on lähes aina niin, että kunnioitusta kaipaa ihminen kuka ei ole sitä itse osannut muihin kohdistaa. Kunnioitus, kuten muutkin tunteet opitaan vanhemmilta.
Millä tavalla sinusta kunnioitus ja nauhoittelu ovat edes samalla viivalla? Nauhoittelu on jo rikollista puuhaa, ja rajojen kunnioituksessa ollaan menty yli kaikkien rajojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.Eikä vaan pulmunen vaan selvää rikollista mielenlaatua on jo tuossa yrityksessäkin.
Kenen kasvatustyön tulosta? Miksi ap kirkuu ja uhkailee ja kaiken päätteeksi säälii vain itseään? Miten tuollaisella kasvatuksella voisi tulla mitään järkevää tulosta?
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen epäkunnioittavan lapsen vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä kokeeko lapsi olevansa kunnioitettu. Näissä tapauksissa on lähes aina niin, että kunnioitusta kaipaa ihminen kuka ei ole sitä itse osannut muihin kohdistaa. Kunnioitus, kuten muutkin tunteet opitaan vanhemmilta.
Millä tavalla sinusta kunnioitus ja nauhoittelu ovat edes samalla viivalla? Nauhoittelu on jo rikollista puuhaa, ja rajojen kunnioituksessa ollaan menty yli kaikkien rajojen.
Omia keskusteluja saa nauhoittaa ilman luvan kysymistä. Se ei ole tässä maassa rikos. Miten täällä on ihmisiä, jotka ei näe äidin käytöksessä vikaa? Tyttären lapsuus on ollut ihan karmeaa.
Uskomatonta, miten alas vajoatte.
Miksi ihmeessä raivoat teinille?!
Ei voi olla niin hirveää teiniä, että itse käyttäytyisin ap:n kuvaamalla tavalla. Kasaa itsesi ja käyttäydy kuin aikuinen!
Ei ole ihme, jos teini ei osaa käyttäytyä, miten voisikaan, kun äiti on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Huolestuttavaa on, ettet sinä tajua mistä tuo toiminta kumpuaa. Se kumpuaa siitä epätoivosta, että vanhemmat ovat pettäneet lapsen niin monella tavalla.
Jos nyt pysytään alkuperäisessä aiheessa.
Tytär kiristää ja uhkailee äitiään. Myös manipuloi.
Äiti on yh. jolla haastava ero taustallaan ja hankalasti oireillut murkku on nyt täysi-ikäinen ja yrittää rahastaa äitiään salaa tehdyllä nauhoitteella.
Poikakaverin äidin välttelevä käytös voi muuten johtua siitä miten tyttö mahdollisesti käyttäytyy poikakaveriaan kohtaan? Siinä voi olla samanlaista manipulatiivistä käytöstä?
Tämä riidan nauhoittaminen ja sillä kiristäminen ei ole OK. millään mittapuulla.
Vanhemmalla on oikeus olla vihainen, näyttää tunteensa ja väsymyksensä tietenkin siten kuin lapsensa ikätaso antaa myöten. Ilman että sitä nauhoitetaan. Se on hävytöntä.
Ajatelkaa kohdallenne. Koko ajan pitäisi miettiä kotona nauhoitetaanko jotain?
Missään nimessä penniäkään tyttärelle. Selittää syyt miksei.
Kertoa että on syvästi loukkaavaa että hän nauhoittaa riitaa, se on väärin ja sen levittäminen on todella väärin.
Käyttääkö Tytär muuten jotain? Nuo oireet ja teot ei ole ihan perusjuttuja?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen epäkunnioittavan lapsen vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä kokeeko lapsi olevansa kunnioitettu. Näissä tapauksissa on lähes aina niin, että kunnioitusta kaipaa ihminen kuka ei ole sitä itse osannut muihin kohdistaa. Kunnioitus, kuten muutkin tunteet opitaan vanhemmilta.
Sinulla on näköjään vakavia luetunymmärtämisen ongelmia.
Ap:n mies on ollut väkivaltainen kotona sekä ap:ta että lapsia kohtaan.
Väkivallan uhrit yleensä sairastuvat jotenkin, he eivät kykene täydelliseen itsensä hallintaan, vaan reagoivat joskus tunteella.
Syyllinen tähän on se väkivaltainen mies, joka on onneksi jo poiskotoa nyt.
Jäljellä ovat oireilevat ja hajotetuksi tulleet ap ja lapset.
Heistä ap on kyennyt kåyttäytymään vastuullisesti niin, että on pyytänyt anteeksi itku- ja huutamiskohtaustaan.
19 v sen sijaan on alkanut kåyttäytyä huolestuttavan manipuloivasti ja häikäilemättömästi.
Kumpikin tarvitsee tukea, mutta erilaista. Ap tarvitsee tukea väkivaltaisen puolison uhrina ja tytär terapiaa, jottei hänestä tule samanlaista väkivaltaista ja manipuloivaa aikuista kuin isänsä.
Niitä menneitä huutamisiasi et enää saa tekemättömäksi joten keskittyisin tulevaan. Tytölle pitää laittaa viimeistään tässä vaiheessa rajat. Kiristämällä ei saa mitään.
Tässä on nyt molemmissa vikaa. Äidillä ja lapsella. Negatiivinen kehä joka katkeaa vain keskustelemalla ja sopimisella. Eli ei mitään uhriutumista, puolustuskannalle menoa, riitaa vaan se että keskustellaan ja halataan. Rakkautta enemmän niihin tilanteisiin mitä enemmän vaikeutta on. Vaikka se tuntuu vaikealta, se oikeasti voi auttaa.