Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Semmonen juttu että mitä enemmän lähtee ääntä, sen huonommat keinot. Eli ei huutamista, vain kylmänviileää hiljaista rajojen laittoa. Se pitäisi aloittaa jo aikaisin, siis se että vanhemmilla on ohjat käsissä. Tyttösi löysi manipuloinnin keinon miten voi vaikuttaa sinuun ja nyt aikuisena hänen käytökseensä on haastavampaa vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut kamalaa, jos äiti olisi huutanut tuolla tavalla. Varmasti tytärtä on pelottanut tuollainen käytös.
Luuletko että tytär oli pelkkä viaton sivustakatsoja?
Oma tytär sai kesken ajon raivarin kun ei ostettu parin sadan vaatetta hänelle. Huusi ja riehui takapenkillä, potki kuskin istuinta ja repi selkänojaa. Tuossa tilanteessa todellakin palaa käpy myös vanhemmalta. Tuollaisen jälkimainingin kuvaaminen olisi päättynyt julkiseen selkäsaunaan ja mielelläni olisin kärsinyt seuraukset ja tytär muistanut ikänsä miten persnahkaa karvasteli.Ihan mielenkiinnosta kysyn että miten hoidit tilanteen? Kuulostaa ihan hirveältä käytökseltä.
Puhutaanko nyt teinistä vai uhmaikäisestä? Sellaista käytöstä, et ajaisin auton tiensivuun ja ovet lapsilukkoon kunnes rauhottuisi. Pari tupakkaa kans palaisi välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Mitä jos äiti olisi nauhoittanut tyttären käytöstä?
Kannattaa kuvata teinin raivokohtaukset ja näyttää sen kavereille ne. Se on ihan ok.
Teini-ikään kuuluu raivoamiset, mutta äidin raivoamiset ei ole normaalia.
Tämä on käsittämätöntä, että jotkut vanhemmat vertailevat omaa ja nuorten käytöstä yksyhteen. Ihan kuin voisi edellyttää samoja asioita suhtautumisessa ja vastuussa. Teini, joka harjoittelee tunnetaitoja ja rajoja, on kehityksellisesti hieman eri paikassa, kuin perheellinen aikuinen ihminen. Kokemuksiltaan.
Miten tämä ei ole itsestäänselvää. Vieläpä kun vanhempien itse pitäisi olla esimerkkinä tunteiden ja ristiriitojen käsittelyssä, antaa kypsää mallia vastuullisesta käytöksestä. Niin ei, osoitellaan vain muita. Annetaan epäkypsä malli ja ihmetellään, kun lapset ei parempia taitoja itsestään opi, jo nuorena tietenkin. Taitoja, joita nelikymppiset eivät itse omaa. Muiden kunnioitustakin opitaan esimerkin avulla.
Heillähän se kasvatusvastuu on, itse valittu. Ei siinä nuorten kanssa kinata vertaisten tai ystävien kanssa, roolit ja vastuu eroavat merkittävästi. Ja on turha olettaa, että täysi-ikäistyessä tilanne muuttuu ilman ohjausta sormia napsauttamalla. Ap voisi edelleen näyttää nuorelle aikuiselle esimerkkiä maailmassa toimimisesta, muiden huomioimisesta ja ystävällisyydestä. Muttei edelleenkään pysty, vaan rupeaa hysterisoimaan.
Kys. nuori on aivan selvästi ollut pitkään emotionaalisesti turvaton, ei luota aikuisiin. Varmaan ihan syystä. Kehittänyt omia selviytymiskeinoja, tärkeintä turvata oma selusta, koska kokee etteivät muut pidä puolia. On yksin tunnetasolla ja huolehtii vain itsestään. Ei se ole tietenkään optimaalinen tilanne, ja vielä on mahdollista oppia muiden arvostamiseen. Mutta sitä on ensin saatava kokea, jotta ymmärtää sen merkityksen.
Erittäin hyvin sanoitettu tyttären näkökulmasta. Näin minäkin näen tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vain selkä suoraksi ja eteenpäin. Et anna tällaisen manipuloinnin vaikuttaa. Laitat vaan, että kiristäminen ja haukkuminen on huono tapa pyytää rahaa. Pyydä anteeksi huonoa käytöstäsi ja toivot tytöllä kaiken olevan nyt paremmin. Hyötyisitkö terapiasta, jos et ole oikein kunnolla selvinnyt erosta?
Kyllä. Samoin tyttären olisi hyvä
Päästä terapiaan tai jonkin keskustelemaan.
Meitä on kaksi vanhempaa kasvattamassa ja huomaan, että olisi tosi raskasta yksin. Sen toisen vanhemman osallisuus ja tuki on ihan hirmu tärkeää.
Pyydä sosuaalitoimesta apua.
Meillä auttoi, kun sieltä kävi henkilö haastattelemassa ja tekemässä kartoituksen. Ja laittamassa ja auttamassa siinä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Teki lapselle ja vanhemmille hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut kamalaa, jos äiti olisi huutanut tuolla tavalla. Varmasti tytärtä on pelottanut tuollainen käytös.
Luuletko että tytär oli pelkkä viaton sivustakatsoja?
Oma tytär sai kesken ajon raivarin kun ei ostettu parin sadan vaatetta hänelle. Huusi ja riehui takapenkillä, potki kuskin istuinta ja repi selkänojaa. Tuossa tilanteessa todellakin palaa käpy myös vanhemmalta. Tuollaisen jälkimainingin kuvaaminen olisi päättynyt julkiseen selkäsaunaan ja mielelläni olisin kärsinyt seuraukset ja tytär muistanut ikänsä miten persnahkaa karvasteli.
Teillä ei ole ilmeisesti omena kauas puusta pudonnut😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut kamalaa, jos äiti olisi huutanut tuolla tavalla. Varmasti tytärtä on pelottanut tuollainen käytös.
Luuletko että tytär oli pelkkä viaton sivustakatsoja?
Oma tytär sai kesken ajon raivarin kun ei ostettu parin sadan vaatetta hänelle. Huusi ja riehui takapenkillä, potki kuskin istuinta ja repi selkänojaa. Tuossa tilanteessa todellakin palaa käpy myös vanhemmalta. Tuollaisen jälkimainingin kuvaaminen olisi päättynyt julkiseen selkäsaunaan ja mielelläni olisin kärsinyt seuraukset ja tytär muistanut ikänsä miten persnahkaa karvasteli.Ihan mielenkiinnosta kysyn että miten hoidit tilanteen? Kuulostaa ihan hirveältä käytökseltä.
Puhutaanko nyt teinistä vai uhmaikäisestä? Sellaista käytöstä, et ajaisin auton tiensivuun ja ovet lapsilukkoon kunnes rauhottuisi. Pari tupakkaa kans palaisi välissä.
Ilmeisesti teinistä. Itse näkisin tuossa kohtaa niin punaista että olisi lähellä etten nappaisi penskaa pillistä kiinni ja heittäisi tien sivuun ulos autosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Mulla ei. Edelleenkään. Neljä mukavaa teiniä edelleenkin ja meillä on hyvä fiilis aina. Pitää ihan miettimällä miettiä, onko niillä ollut edes mitään omia harmeja. Yhdellä oli jonkin aikaa uniongelmaa ilmeisesti koulustressistä. Mietittiin yhdessä, mikä vois helpottaa ja vaihdettiin nukkumapaikkaa, onneksi oli lomakin tulossa. Keskustelua vaan. Jotain on tosiaan harmittanut, ettei rahaa ole kaikkeen, mitä haluaa. Niitäkin ollaan sitten vain yhdessä pohdittu. Ylipäätään rauhallinen, pohtiva ja keskusteleva ilmapiiri. Siitä se kaikkia hyödyttävä ja riidaton tunnelma on kiinni.
Kai ymmärrät, että että olette aika poikkeavia? Tuollainen, että kaikki perheenjäsenet ovat aina tyytyväisen tyyniä viilipyttyjä ja että jokainen ongelma ratkeaa pelkällä lempeällä pohdinnalla ja keskustelulla, ei ole normaalia. Normaalia on, että elämässä kokee tunteita ja kriisitilanteita, jotka ovat voimakkaita ja joihin ei aina pelkkä hali helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto millaisia sosiopaattilapsia teillä oikein on?
Me äitini kanssa riideltiin aina välillä todella kovaäänisesti. Vika oli molemmissa, osattiin kumpikin iskeä toistemme arkoihin paikkoihin kun oltiin vihaisia. Ei olisi silti tullut koskaan mieleenikään nauhoittaa noita riitoja.
Kyllä raivoava äiti on sosiopaatti.
Sosiopatiaan liittyy kyllä paljon muutakin kun huutaminen, oletko itse täydellisen tyyni kun sietoraja ylittyy? Ei mitään kiukun ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kyllä aikuisen täytyy hillitä käytöstään ja ymmärtää sen vaikutus muihin. Tunteita voi ja kannattaa opetella käsittelemään rakentavasti. Jos ylilyöntejä tulee, on erittäin tärkeä ottaa vastuu ja pyrkiä parempaan. Se ei ole "ihan ok", vaan se asia jota on syytä kehittää. Se ei loputtomasti vaan käy, että sallitaan ja perustellaan itselle epäkypsää käytöstä. Seuraukset ja seinä tulee vastaan. Onhan kypsän käytöksen odotukset muualla toimiessakin, työssä, ystävien kanssa. Esimerkiksi monella on tiedossa, ettei ystäville raivota, he menevät pois. Itsehillintä on asia, jota muiden kanssa vaaditaan ihan yleisesti. Aina ei mene putkeen, mutta se ei ole syy heittäytyä avuttomaksi tunteiden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Mitä jos äiti olisi nauhoittanut tyttären käytöstä?
Kannattaa kuvata teinin raivokohtaukset ja näyttää sen kavereille ne. Se on ihan ok.
Teini-ikään kuuluu raivoamiset, mutta äidin raivoamiset ei ole normaalia.
Sillä on vähän merkitystä, onko yksinhuoltaja vai ei. Siitä tilanteesta ei yh pääse pois vaihtamalla toista aikuista jatkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi ei selkeästi kunnioita sinua. Jokainen äiti tekee virheitä, uupuu välillä tai menettää hermonsa, meistä kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Jos tyttäresi manipuloi sinua älä lähde sille tielle! Olet kasvattanut lapsesi yksin ja sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Tyttäresi pelaa nyt kovaa peliä omaa äitiään vastaan! Olen nähnyt vierestä kuinka puolisoni tytär manipuloi isäänsä. Isä tekee kaikkensa ettei tytär taas vaan suuttuisijostain olemattomasti. Tyttärelle olen kertonut etten siedä manipulointia ja että turha yrittää minun kanssa. Kerro lapsellesi että yhä rakastat häntä ja että jokainen äiti tekee virheitä, älä silti anna uhkailla. Joskus omat lapset loukkaa ja käyttäytyvät huonosti, silloin pitää muistuttaa heitä siitä että kuka niistä piti huolta kaikista vaikeuksista huolimatta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Mitä jos äiti olisi nauhoittanut tyttären käytöstä?
Kannattaa kuvata teinin raivokohtaukset ja näyttää sen kavereille ne. Se on ihan ok.
Teini-ikään kuuluu raivoamiset, mutta äidin raivoamiset ei ole normaalia.
Sillä on vähän merkitystä, onko yksinhuoltaja vai ei. Siitä tilanteesta ei yh pääse pois vaihtamalla toista aikuista jatkamaan.
Aikuinen ihminen ei taannu teinin tasolle kun teini ärsyttää. Teini tarvitsee aikuista kasvattajaa, ei kirkuvaa ja huutoraivoavaa uhmaikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastesi kotiolot ovat siis pitkälti olleet riitelyä ja huutamista, välillä on "sovittu asiat", kunnes sama meno jatkuu.
Luottamusta vanhempien ja lasten välillä ei näytä olevan. Isäänsä tytöt eivät edes tapaa. Uhriutumisen malliakaan tyttären ei tarvitse kaukaa hakea.
Odotitko omenan putoavan kauas puusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto millaisia sosiopaattilapsia teillä oikein on?
Me äitini kanssa riideltiin aina välillä todella kovaäänisesti. Vika oli molemmissa, osattiin kumpikin iskeä toistemme arkoihin paikkoihin kun oltiin vihaisia. Ei olisi silti tullut koskaan mieleenikään nauhoittaa noita riitoja.
Kyllä raivoava äiti on sosiopaatti.
Sosiopatiaan liittyy kyllä paljon muutakin kun huutaminen, oletko itse täydellisen tyyni kun sietoraja ylittyy? Ei mitään kiukun ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kyllä aikuisen täytyy hillitä käytöstään ja ymmärtää sen vaikutus muihin. Tunteita voi ja kannattaa opetella käsittelemään rakentavasti. Jos ylilyöntejä tulee, on erittäin tärkeä ottaa vastuu ja pyrkiä parempaan. Se ei ole "ihan ok", vaan se asia jota on syytä kehittää. Se ei loputtomasti vaan käy, että sallitaan ja perustellaan itselle epäkypsää käytöstä. Seuraukset ja seinä tulee vastaan. Onhan kypsän käytöksen odotukset muualla toimiessakin, työssä, ystävien kanssa. Esimerkiksi monella on tiedossa, ettei ystäville raivota, he menevät pois. Itsehillintä on asia, jota muiden kanssa vaaditaan ihan yleisesti. Aina ei mene putkeen, mutta se ei ole syy heittäytyä avuttomaksi tunteiden edessä.
Et selkeästi ole koskaan joutunut kokemaan kovia kun noin mustavalkoisesti tuomitset. Elämä opettaa. Tuollaiset besserwisserit on pahinta ja myrkyllisintä ihmismassaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tuntuu pahalta, ja elämä ilman lasten isää on ollut vaikeaa. Olet kuitenkin selvinnyt siitä, koska lapsesi on muuttanut omilleen ja täysi-ikäinen. Luulen, että sekä äidille että tyttärelle tekisi hyvää puhua ulkopuolisen kanssa, äiti voi mennä työterveyteen ja tytär ehkä opiskelee, koulun kuraattorille.
Menneestä on selvästi jäänyt tapahtumia, joita ei ole käsitelty loppuun. Äiti on ollut liian lujilla ja tytär on kokenut myös vahvasti loppuunpalamisen.
Tyttären kanssa voi sopia, mikä olisi sopiva rahasumma, jonka voi kuukaudessa avustaa. Tai jos tähän ei ole mahdollisuutta, voi miettiä mitä työtä tytär voisi tehdä. Tai jos on jotain hankintoja, niitä voi pyytää joululahjaksi. Kotona voi käydä syömässä, ja niihin tilanteisiin etsitään käyttäytymissäännöt, että suhdetta voi rakentaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Mitä jos äiti olisi nauhoittanut tyttären käytöstä?
Kannattaa kuvata teinin raivokohtaukset ja näyttää sen kavereille ne. Se on ihan ok.
Teini-ikään kuuluu raivoamiset, mutta äidin raivoamiset ei ole normaalia.
Sillä on vähän merkitystä, onko yksinhuoltaja vai ei. Siitä tilanteesta ei yh pääse pois vaihtamalla toista aikuista jatkamaan.
Lukekaapa te ap:ta kaikesta syyttävät kommentoijat tämä ja miettikää, mitä vaaditte vs. todellisuus, jossa yksinhuoltajat elävät. Mikä kaikki yhdelle ihmiselle edes mahdollista ja mikä mahdotonta?
Mahdolliselle narsistille ei kannata antaa periksi. Pysy tiukkana, tyttäresi on oppinut manipuloinnin keinot ja se ei ole oikein missään tilanteessa. Piste
Ihan järkyttävää, miten ap kohtelee tytärtään. Miksi hän huusi tyttärelle, että ei halua asua hänen kanssaan ja muuttakoon (väkivaltaiselle) isälleen? Miettikää, mitä tuollainen tekee lapsen turvallisuuden tunteelle. Lapsihan se teinikin on.
Vaikka maltti olisi mennyt, täytyy aikuisen tajuta heti tilanteen mentyä pyytää epäasiallisia sanomisiaan anteeksi ja käydä läpi asia. Vaikka teini sanoisi mitä, ei ole oikein uhata hylkäämisellä.
Vielä 19-vuotiaskin tarvitsee usein vanhempiaan. On luonnollista auttaa kotoa juuri muuttanutta nuorta. Moni ostaa lapselle huonekaluja, auttaa vuokravakuuksien kanssa tai yllättää ostamalla ruokakassin. Jos ei voi auttaa rahalla, niin vähintään kutsumalla välillä vanhempien luokse syömään tai jotain.
Ap ei mitenkään selitä, miksi tyrmää avunpyynnöt. Muualla Euroopassa tuon ikäiset asuvat useimmiten vielä lapsuudenkodissa tai saavat muuten runsaasti apua vanhemmilta esimerkiksi opiskellessaan.
Rauhoitu vain ap! Tottakai äidilläkin on rajansa, ja jos vaikeassa elämäntilanteessa tulee riita, siitä voi todellakin hajota. Kamalaltahan se kuulostaa ja tuntuu niille, jotka ovat läsnä, ja hyvin ahdistavaa lapselle, mutta tämähän on ollut harvinainen tapaus, ja jos tuota pahempaa ei ole tytölle käynyt, niin hän on aika onnekas ihminen tässä maailmassa. Tyttären nauhoitus ja varsinkin sen kuunteluttaminen muilla liittyy siihen, että hän on itse vielä nuori ja sekavissa tunteissa. Ei hänen elämänsä ole mennyt pilalle, hänellä oli vain todella paha vaihe ja nuorelle ja monelle vanhemmallekin tyypillisesti hän purkaa sen äitiinsä. Mutta kuten ap:kaan ei ole koko ajan sellaisessa raivotilassa kuin silloin sen raivoamisensa aikana, tytärkään ei ole kokoajan niin vihainen. Yritä ymmärtää ap, että lapsesi on vielä nuori. Tämän tapaiset välirikot ovat tavallisia ja ne kyllä korjaantuvat, jos itse nyt et paisuta, vaan rakennat rauhassa siltoja. Voit kertoa tyttärellesi oman versiosi tapahtumista, älä syyttele häntä, mutta kerro miten vaikea olo sinulla itselläsi oli ja pyydä vielä kerran anteeksi. Käyttäydy lapsiasi kohtaa lämpimästi ja kunnioittavasti niin kyllä se siitä paranee. Minäkin eron jälkeen kerran paiskasin lapsen huoneen ovella astian rikki ja karjuin suoraa huutoa, enkä edes muista enää syytä, jokin asia teinin kanssa toi tunteet pintaan. Toivon etten olisi sitä tehnyt, mutta en ole siitä itseäni syytellyt. Kaikki me täällä teemme parhaamme. Onhan se äidille raskasta kun yksin pitää hoitaa kaikki ja isät ovat ties missä ja lapset oikkuilevat vain äidille.
Tätä ketjua lukiessani mieleeni tuli 70-luvun äidit -ketju. Siinä ketjussa kirjoittavat enimmäkseen tyttären roolissa olevat, tässä ketjussa äidin roolissa olevat. Ehkäpä kuitenkin saman ikäpolven ihmiset?
Miksi ette ota puhelimia pois noilta salaa nauhoittavilta lapsilta? Puhelin toisaalta saattaisi jäädä, mutta liittymälle kävisi ikävä sammuminen. Uusi herääminen voisi tapahtua taas, kunhan pelisäännöt on sovittu uusiksi ja niistä luvataan taas pitää kiinni.