Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Anna nauhoittaa. Kerran se vaan kirpaisee, jos sen haluaa tuubista itse välttämättä kuunnella.
Ymmärsitkö syyllistyväsi nyt rikokseen yllyttämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän tuosta tekoälyllä jonkun hittibiisin saa aikaiseksi parin vuoden kuluessa. Tulee tekijänoikeusmaksuista vähän lohdutusta.
Vierailija kirjoitti:
"Mulle kuuluu rahaa koska sä äiti teit mulle noin"- ajattelua ja joku täällä vielä tukee ajatusta, niin voi hyvää päivää.
Jos yhtään osaa lukea ja katsoo ap:n kommentit niin ymmärtää mistä ne ongelmat on lapselle tulleet. Ne aiheutetut ongelmat nyt oireilee lapsella ja kostautuu. Mikään rahan pummaaminen ei ole pääasia vaan kaikki muu rivien välistä luettava.
Minä ja äitini otimme myös yhteen kun olin teini. Olemme molemmat rauhallisia persoonia, mutta ilmeisesti kovin samanlaisia, niinpä osasin teininä saada äitini raivoihinsa. Muistan kerran saaneeni äitini lähes hermoromahduksen partaalle. Pahin vaihe oli juuri täysi-ikäistymiseni kynnyksellä.
Meni pari kolme vuotta, jolloin pidin äitiäni kamalana. Muutin toiseen kaupunkiin opintojen perässä. Aika ja etäisyys tekivät sen, että tajusin äitini olevan ihan yhtä ihminen kuin minäkin.
Omaa kiukkuani äitiäni kohtaan lisäsi se, että aloin siinä nuorena aikuisena tajuta vanhempieni kuolevaisuuden. He ovatkin ihan tavallisia ihmisiä virheineen enkä minäkään ollut kovin mukava.
Puhuimme äitini kanssa, itkimme, sovimme. Tästä on jo vuosikymmen aikaa, mutta nyt olemme läheisiä ja hän on ihana isoäiti lapsenlapsilleen. Onneksi en suutuspäissäni polttanut siltoja.
Myöhemmin huomasin pikkusiskoni käyvän saman taiston vanhempieni kanssa. Kai se on jotain kasvukipua. Hetken, ehkä jopa vuosi pari, ollaan vihaisia vanhemmille. Siitä, etteivät he olekaan täydellisiä ja tietäviä, kuten lapsena kuvitteli. Siskoni, ihan kuten minäkin, leppyi lopulta.
Ehkä AP sinunkin tyttösi vielä pääsee kasvukipujensa yli. Malttia. Pyydä vielä anteeksi ja kerro, että sinun luona on aina tilaa. Auta, jos hän tarvitsee apua (mutta älä rupea hulivilielämän rahoittajaksi). Näytä, että olet siinä, vaikka häntä suututtaa. Ehkä joku päivä tekin pääsette keittiön pöydän ääreen itkemään menneitä ja aidosti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
JOo, ei meilläkään kukaan kolmesta teinipojasta ole koskaan riehunut ja hillunut. Mä epäilen vahvasti, että suurin syyy siihen on se, että heitä on aina kuunneltu, heidän tarpeisiinsa järkevästi vastattu ( eivät ole saaneet kaikkea mitä haluavat, todellakaan, mutta eivät kyllä ole myöskään olleet mitään kaikkea haluavia), ja heidän tahtoaan on kunnioitettu. Meillä ei ole ollut sääntöjä sääntöjen vuoksi, enkä ole odottanut heiltä täydellisyyttä. Olen ollut heille reilu, ja edellyttänyt että he myös ovat reiluja minua ja toisiaan kohtaan.
Jotenkin huvittava ajatus, että lapsi kapinoi jos kotona on asiat hyvin. Me tapeltiin mun veljen kanssa ihan älyttömästi. Tehtiin tyhmiä ja soitettiin suuta vanhemmille - ja saatiin sitten faijalta turpaan. Tai laitettiin huoneeseen määrittelemättömäksi ajaksi arestiin ilman ruokaa. Jne. Mä kapinoin siksi, että mua kohtaan ei oltu reiluja, mua ei kunnioitettu, kuunneltu, nähty tai kuultu millään tavoin.
Eli eipä nämä asiat nyt ihan niin yksinkertaisia ole.
Mutta väitätkö pokerinaamalla, ettei teillä ole KOSKAAN riitoja kenenkään kanssa noista lapsista? Ei koskaan? Teistä paistaa hieman besserwisserismi, olettehan niin paljon parempia kasvattajia.
Kyllä minäkin tunnen ihmisiä, jotka eivät hermostu juuri mistään, mutta kyllä heihin sitten muilla hermo menee. Ja kyllä niitä riitoja tulee.
Ei ole mulla lasten kanssa. Yksi lukiolaisista saattaa joskus ärähtää yläkoululaiselle "mene pois", mutta harvassa on nekään kerrat.
Tunnen kyllä muutaman muunkin perheen, joissa ei teinien kanssa taistella. Ei se niin kummaa ole. Olen tosiaan äärettömän rauhallinen ja keskusteleva. Samoin on esim. miesystäväni, jolla on myös teinejä. Erittäin keskusteleva ja rauhaisa tyyppi, joten ei heilläkään rageta. Enpä ole kuullut, että meihin menisi kellään hermot. Kun ei olla hankalia.
Juu, minäkin voisin mestaroida erinomaisilla kasvatustaidoillani, jos olisi kysymys vain vanhemmasta lapsesta. Hän on ollut aina äärimmäisen kiltti, mistään ei ole tarvinnut vääntää ja kaikki on mennyt hienosti. Yläkoulu, lukio ja luultavasti yliopistokin, mutta... nuorempi lapsi sitten; ihan kaikesta olen joutunut vääntämään, ei ole asiaa, mistä ei riitaa olisi tullut. Jatkuvaa rajojen hakemista, päivittäisiä raivokohtauksia ja niin edelleen. En ole pyhimys, hermot menevät välillä. Jos lapsi sanoo minua vaikkapa kusipääksi, niin en välitä, koska se on aika pientä isossa kuvassa. Mutta tilanne on se, että välimme eivät ole hyvät ja joudumme vakavasti miettimään sitä vaihtoehtoa, että hän muuttaa 18 täytettyään pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Sun mielestä on vissiin ok että tytär nyt yrittää kiristää äidiltään rahaa tuon nauhoituksen varjolla vaikka asuu poissa jo kotoa.
Missä kohtaa aloittajan tekstissä sanottiin että nauhoite oli syy kiristää rahaa? Ei missään. Tytärhän oli katkaissut välit äitiinsä eikä äiti ollut tavoittanut häntä ja kun tavoitti, nautoite tuli puheeksi eikä tekstin mukaan liittynyt rahan pyytämiseen mitenkään. Älkää värittäkö tarinaa sellaiseksi mitä se ei ole. En ihmettele tyttären käytöstä: 4 vuotta olet kuunnellut katkeraa parisuhderiitaa kun äiti ja isä ottaa yhteen ja sen jälkeen tulet hyljätyksi isän osalta kun ei halua nähdä ja kaiken päälle vielä äiti ilmoittaa ettei jaksa eikä halua häntä enää elämäänsä. Terapiaan teidän olisi kuulunut mennä perheenä jo eron alussa, nyt kaikilla on mennyt luottamus ja välit toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
Taidat elää tosiaan omassa kuplassasi. Ihan mistä tahansa saa riidan aikaan. Raha, kotiintuloajat, kodin säännöt (esim seurustelukumppaneiden tai kavereiden vierailu, kotitöiden määrä, niiden hoitamisen puutteet tai laiminlyönti), kouluasioiden hoitaminen, kylppärivuorot, joku rikkoo vahingossa toisen omaa.... rajat somen käytössä... rajojen asettaminen ihan missä vaan asiassa. Erimielisyydet millä tavalla hoidetaan yhteinen huolenaihe X...
Mitä kaikkea tähän nyt pitäisi luetella? Kaikilla on omat haasteensa.
Se että joku esittää niin typerää, ettei muka edes keksi mistä kotona voi riitaa teinien kanssa tulla, menee jo totaalisen överiksi.
Olisit edes osoittanut hitusen näkökulmanottokykyä alusta lähtien ymmärtämällä meitä muita poloisia, joille tulee joskus kotona riitojakin, niin joku olisi sun ylivertaisiin keskustelutaitoihin uskoakin.
Tässä:
- Raha: kaikki suht ok, ymmärtävät, ettei voi saada kuuta taivaalta. Nuorinta harmitti, ettei hänellä ole vielä rahaa läppäriin, mutta säästää nyt rauhassa ja rippilahjaksi tuleva raha varmasti auttaa. Juteltiin, ettei isommillakaan vielä seiskalla ollut peliläppäreitä. Lapsi ymmärtää.
- Häntä harmitti myös, ettei saa eksoottista lemmikkiä. Selviteltiin niiden hoitoa ja kustannuksia ja todettiin porukalla, ettei hyvä idea. Lapsi tirautti pari kyyneltä. Minä lohdutin ja sanoin, että aikuisena saa sitten kukin ihan mitä tahtoo.
- Kaverit saavat tulla koska vaan, kumppanitkin, jos niitä olisi.
- Kotityöt eivät kuormita liikaa. En sysää lapsille kaikkea. Se vähä, mitä on, tekevät kyllä. Joskus saa muistuttaa useammin, mutta ihan vain kysymällä "mites se tiskikone". Ei syytä hermostua.
- Koulun tärkeyttä on painotettu aina. Se hoituu ongelmitta. Autan, jos läksyissä tarvii apua.
- Kylppäriin menee kukin vuorollaan. Joskus istuvat sohvalla omaa vuoroaan odottaen. Ymmärtävät, ettei mikään riekkuminen auta.
- Eivät riko mitään toisten omaa, koska kaikilla on omat juttunsa. Jos jotain kuitenkin menisi rikki, ymmärtäisivät, että se on vahinko. Meillä ei tehdä kärpäsistä härkäsiä. Jos nyt vaikka yksi vahingossa tiputtaisi lattialle toisen kuulokkeet ja ne menisi rikki, voisi kuulua yksi "Oikeesti!" Ja sitten todettaisiin, että nou hätä, kaupasta saa uusia. Ei maailma tommosiin kaadu.
En edes jaksa lukea listaasi läpi, koska jokainen ymmärtää, ettei tuo ollut mikään kattava lista. Minä en ole kärpäsenä kenenkään katossa. Eikä sillä ole väliä oli aihe mikä hyvänsä.
Riitojen taustalla on yleensä voimakkaat tunteet, se on inhimillistä. Esim jos itse kokee syyllisyyttä, kateutta, mustasukkaisuutta, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, kiukkua, vihaa, väsymystä se purkautuu usein meissä tavallisissa kuolevaisissa tavalla, joka aiheuttaa konflikteja. Tai kiireen, stressin ja paineen alla toimiminen. Harvinaista on myös jos kukaan sisaruksista ei ole kertaakaan elämänsä aikana kokenut saavansa jotain vähemmän tai joutuvansa jotain enemmän kuin muut ja hermostunut siitä.
Eikö kukaan teistä ole koskaan syyllistynyt syyttämään muita jostain joka ei ole pitänyt paikkansa? Niin meille muille kuolevaisille käy. Joskus olemme kiireessä lähdössä ja tulee tiuskittua muille "kuka on ottanut mun...?!!" Joskus potkaisee varpaan oveen "Saateri, kuka sen TAAS jätti auki?!?!??!?!"
Mutta riidat ei myöskään tarkoita automaattisesti mitään riehumista. Voihan ne olla passiivis-aggressiivisia. Mökötetäänkö teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, olisipa 90-2000 luvulla ollut mahdollista nauhoittaa äidin raivokohtauksia...
Tunnetko nyt eläväsi?
Palstapössit komppaavat pössiä.
Ottakaa lääkkeenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin Suomen lain mukaan omia keskusteluitaan saa nauhoittaa myös salaa. Toki on eri asia milloin se kannattaa mutta teineiltä voi odottaa vaihtelevaa järjen käyttöä.
Toiseksi, jos sotket tässä tilanteessa mukaan poliisin, tyttäresi tuskin koskaan antaa sinulle anteeksi ja välinne ovat ehkä koko loppuelämäsi poikki. Lisäksi poliisia ei kauheasti kiinnosta tämän tason asia kun paljon vakavampaakin joudutaan jättämään huomiotta.
Kolmanneksi. Tyttäresi mielestä hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan on selvästi ollut paljon pielessä. Hänellä on oikeus tuntea näin koska kyseessä on hänen oma elämänsä ja oma näkemyksensä siitä. Anteeksipyyntö ei korjaa vuosien traumoja ja niitä voi olla syntynyt vaikka sinä olisikin asiasta eri mieltä. Tyttärelläsi on myös oikeus kertoa lapsuudestaan poikaystävälle tai muulle haluamalleen henkilölle.
Jos haluat pitää mahdollisena välien parantumisen tyttäresi aikuistuttua enemmän, älä välitä tästä rahansaantiyrityksestä lainkaan. Käyttäydy niin hyvin kuin pystyt ja mieti ennen kuin sanot tai teet mitään. Ole ystävällinen mutta älä anna väärin perustein rahaa tai muuta. Voit vain toivoa parempaa aikaa. Lapset pitää kasvattaa kun he ovat lapsia, nyt on myöhäistä ja lapsesi henkinen kasvu on hänen itsensä varassa.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh mikä hirviöäiti olet.
Ymmärrän tytärtäsi.
Ole iloinen että hän ylipäänsä vielä on kanssasi väleissä.
-toisen hirviöäidin tytär
Sinä projisoit nyt omia traumojasi ap:hen.
Ulkopuolisena tarkkailijana näyttää pikemminkin siltä, että ap:n tytär on se hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua miten monen mielestä on normaalia riidellä lapsensa kanssa. Mun mielestä on normaalia, että sisarukset tappelee välillä ja hakee rajojaan, mutta aikuisen ei pitäisi vajota sille lapsen tasolle. Ja nimenomaan siksi koska aikuinen/vanhempi on valta-asemassa lapsen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Sun mielestä on vissiin ok että tytär nyt yrittää kiristää äidiltään rahaa tuon nauhoituksen varjolla vaikka asuu poissa jo kotoa.
Missä kohtaa aloittajan tekstissä sanottiin että nauhoite oli syy kiristää rahaa? Ei missään. Tytärhän oli katkaissut välit äitiinsä eikä äiti ollut tavoittanut häntä ja kun tavoitti, nautoite tuli puheeksi eikä tekstin mukaan liittynyt rahan pyytämiseen mitenkään. Älkää värittäkö tarinaa sellaiseksi mitä se ei ole. En ihmettele tyttären käytöstä: 4 vuotta olet kuunnellut katkeraa parisuhderiitaa kun äiti ja isä ottaa yhteen ja sen jälkeen tulet hyljätyksi isän osalta kun ei halua nähdä ja kaiken päälle vielä äiti ilmoittaa ettei jaksa eikä halua häntä enää elämäänsä. Terapiaan teidän olisi kuulunut mennä perheenä jo eron alussa, nyt kaikilla on mennyt luottamus ja välit toisiinsa.
Näinhän se menee. Juttu paisuu ja muuttaa muotoaan, eikä alkuperäisestä aloituksesta ole mitään jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miten monen mielestä on normaalia riidellä lapsensa kanssa. Mun mielestä on normaalia, että sisarukset tappelee välillä ja hakee rajojaan, mutta aikuisen ei pitäisi vajota sille lapsen tasolle. Ja nimenomaan siksi koska aikuinen/vanhempi on valta-asemassa lapsen suhteen.
No täällä onkin kaheleita jotka ei oo muistanut ottaa lääkkeitään. Riitely,huutelu ja väkivalta on näille ok. Sitten itketään kun lapset ei halua olla tekemisissä ja oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on v mäinen kakara sulla, tee rikosilmoitus.
Kotirauhan suojaamassa tilassa (esim. autossa) saa äänittää omaksi kuultavaksi tarkoitettuja keskusteluja ilman että kertoo siitä äänitettäville.
Tämä. Nauhoittaa saa, levittää ei saa.
minä en usko että saa nauhoittaa. Siksihän se sexi-Axelikin tuomittiin, kun kuvasi salaa petihommia eikä ollut kertonut kotikamerastaan kumppaneille mitään. Tämä oli Axelin oma koti, mutta ei se mitenkään tekoa oikeuttanut silti. Ja jos sinulla on valvontakamera, sekin pitää selkeästi merkitä. Eli ilman toisen lupaa ei käsittääkseni saa salanauhoittaa puhettakaan.
Keskustelun saa nauhoittaa ilman lupaa, mutta sen levittäminen on kiellettyä.
https://www.minilex.fi/q/yksityiskeskustelun-%C3%A4%C3%A4nitt%C3%A4minen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että ei tarvi ottaa enää koskaan yhteyttä jos muille soittaa sitä nauhoitetta. Tuollaisia asioita ei vaan jaeta muiden kanssa ellei sitten halua todella katkaista välejä. Tytöllä on lista päässä ja hänen sietäisi mennä hoitoon.
Ihan on äidin omaa syytä jos käytös ei kestä päivänvaloa. Hän tuskin olisi huutanut tyttärelleen samalla tavalla muiden ihmisten kuulleen julkisella paikalla, vaan teki sen autossa kuvitellen ettei koskaan jäisi siitä kiinni. Ja nyt sitten niittää sitä mitä kylvää.
Sun mielestä on vissiin ok että tytär nyt yrittää kiristää äidiltään rahaa tuon nauhoituksen varjolla vaikka asuu poissa jo kotoa.
Missä kohtaa aloittajan tekstissä sanottiin että nauhoite oli syy kiristää rahaa? Ei missään. Tytärhän oli katkaissut välit äitiinsä eikä äiti ollut tavoittanut häntä ja kun tavoitti, nautoite tuli puheeksi eikä tekstin mukaan liittynyt rahan pyytämiseen mitenkään. Älkää värittäkö tarinaa sellaiseksi mitä se ei ole. En ihmettele tyttären käytöstä: 4 vuotta olet kuunnellut katkeraa parisuhderiitaa kun äiti ja isä ottaa yhteen ja sen jälkeen tulet hyljätyksi isän osalta kun ei halua nähdä ja kaiken päälle vielä äiti ilmoittaa ettei jaksa eikä halua häntä enää elämäänsä. Terapiaan teidän olisi kuulunut mennä perheenä jo eron alussa, nyt kaikilla on mennyt luottamus ja välit toisiinsa.
Näinhän se menee. Juttu paisuu ja muuttaa muotoaan, eikä alkuperäisestä aloituksesta ole mitään jäljellä.
Enemmän tuo tilanne vaikuttaa siltä, että tytön mielestä äidin pitäisi antaa lisää rahaa, koska hän oli p*ska äiti. Eli syyllistämistä, ei kiristämistä. Isäänsä ei osaa syyttää, kun isä ei ilmeisesti ole ollut paljon mukana tytön elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on v mäinen kakara sulla, tee rikosilmoitus.
Kotirauhan suojaamassa tilassa (esim. autossa) saa äänittää omaksi kuultavaksi tarkoitettuja keskusteluja ilman että kertoo siitä äänitettäville.
Tämä. Nauhoittaa saa, levittää ei saa.
minä en usko että saa nauhoittaa. Siksihän se sexi-Axelikin tuomittiin, kun kuvasi salaa petihommia eikä ollut kertonut kotikamerastaan kumppaneille mitään. Tämä oli Axelin oma koti, mutta ei se mitenkään tekoa oikeuttanut silti. Ja jos sinulla on valvontakamera, sekin pitää selkeästi merkitä. Eli ilman toisen lupaa ei käsittääkseni saa salanauhoittaa puhettakaan.
Keskustelun saa nauhoittaa ilman lupaa, mutta sen levittäminen on kiellettyä.
https://www.minilex.fi/q/yksityiskeskustelun-%C3%A4%C3%A4nitt%C3%A4minen
Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh mikä hirviöäiti olet.
Ymmärrän tytärtäsi.
Ole iloinen että hän ylipäänsä vielä on kanssasi väleissä.
-toisen hirviöäidin tytärSinä projisoit nyt omia traumojasi ap:hen.
Ulkopuolisena tarkkailijana näyttää pikemminkin siltä, että ap:n tytär on se hirviö.
Jos tyttärestä on tullut "hirviö" se johtuu vanhemmista. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja uhataan vielä hylkää sen lisäksi. Seura tekee kaltaisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
Taidat elää tosiaan omassa kuplassasi. Ihan mistä tahansa saa riidan aikaan. Raha, kotiintuloajat, kodin säännöt (esim seurustelukumppaneiden tai kavereiden vierailu, kotitöiden määrä, niiden hoitamisen puutteet tai laiminlyönti), kouluasioiden hoitaminen, kylppärivuorot, joku rikkoo vahingossa toisen omaa.... rajat somen käytössä... rajojen asettaminen ihan missä vaan asiassa. Erimielisyydet millä tavalla hoidetaan yhteinen huolenaihe X...
Mitä kaikkea tähän nyt pitäisi luetella? Kaikilla on omat haasteensa.
Se että joku esittää niin typerää, ettei muka edes keksi mistä kotona voi riitaa teinien kanssa tulla, menee jo totaalisen överiksi.
Olisit edes osoittanut hitusen näkökulmanottokykyä alusta lähtien ymmärtämällä meitä muita poloisia, joille tulee joskus kotona riitojakin, niin joku olisi sun ylivertaisiin keskustelutaitoihin uskoakin.
Tässä:
- Raha: kaikki suht ok, ymmärtävät, ettei voi saada kuuta taivaalta. Nuorinta harmitti, ettei hänellä ole vielä rahaa läppäriin, mutta säästää nyt rauhassa ja rippilahjaksi tuleva raha varmasti auttaa. Juteltiin, ettei isommillakaan vielä seiskalla ollut peliläppäreitä. Lapsi ymmärtää.
- Häntä harmitti myös, ettei saa eksoottista lemmikkiä. Selviteltiin niiden hoitoa ja kustannuksia ja todettiin porukalla, ettei hyvä idea. Lapsi tirautti pari kyyneltä. Minä lohdutin ja sanoin, että aikuisena saa sitten kukin ihan mitä tahtoo.
- Kaverit saavat tulla koska vaan, kumppanitkin, jos niitä olisi.
- Kotityöt eivät kuormita liikaa. En sysää lapsille kaikkea. Se vähä, mitä on, tekevät kyllä. Joskus saa muistuttaa useammin, mutta ihan vain kysymällä "mites se tiskikone". Ei syytä hermostua.
- Koulun tärkeyttä on painotettu aina. Se hoituu ongelmitta. Autan, jos läksyissä tarvii apua.
- Kylppäriin menee kukin vuorollaan. Joskus istuvat sohvalla omaa vuoroaan odottaen. Ymmärtävät, ettei mikään riekkuminen auta.
- Eivät riko mitään toisten omaa, koska kaikilla on omat juttunsa. Jos jotain kuitenkin menisi rikki, ymmärtäisivät, että se on vahinko. Meillä ei tehdä kärpäsistä härkäsiä. Jos nyt vaikka yksi vahingossa tiputtaisi lattialle toisen kuulokkeet ja ne menisi rikki, voisi kuulua yksi "Oikeesti!" Ja sitten todettaisiin, että nou hätä, kaupasta saa uusia. Ei maailma tommosiin kaadu.En edes jaksa lukea listaasi läpi, koska jokainen ymmärtää, ettei tuo ollut mikään kattava lista. Minä en ole kärpäsenä kenenkään katossa. Eikä sillä ole väliä oli aihe mikä hyvänsä.
Riitojen taustalla on yleensä voimakkaat tunteet, se on inhimillistä. Esim jos itse kokee syyllisyyttä, kateutta, mustasukkaisuutta, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, kiukkua, vihaa, väsymystä se purkautuu usein meissä tavallisissa kuolevaisissa tavalla, joka aiheuttaa konflikteja. Tai kiireen, stressin ja paineen alla toimiminen. Harvinaista on myös jos kukaan sisaruksista ei ole kertaakaan elämänsä aikana kokenut saavansa jotain vähemmän tai joutuvansa jotain enemmän kuin muut ja hermostunut siitä.
Eikö kukaan teistä ole koskaan syyllistynyt syyttämään muita jostain joka ei ole pitänyt paikkansa? Niin meille muille kuolevaisille käy. Joskus olemme kiireessä lähdössä ja tulee tiuskittua muille "kuka on ottanut mun...?!!" Joskus potkaisee varpaan oveen "Saateri, kuka sen TAAS jätti auki?!?!??!?!"
Mutta riidat ei myöskään tarkoita automaattisesti mitään riehumista. Voihan ne olla passiivis-aggressiivisia. Mökötetäänkö teillä?
Ei mökötetä. Ei vain ole syytä mihinkään tuollaisiin, mitä kuvaat. Enkä itsekään niitä syitä luo. Pienenä näistä neljästä kaksi oli kyllä yksiä tappelupukareita, mutta tehtiin melkoisen iso kasvatustyö monenkin tahon kanssa ja toki kasvoi varmasti muutenkin järkeä päähän. Tuloksena mukavat rauhalliset teinit. Ja nyt on tosiaan neljä rauhallista. Ei meillä syytellä muita, jos itseä jokin oma juttu tai väsymys harmittaa. Tai eipä noilla ole väsymystäkään juuri koskaan. Ei ole arkea niin tiukalle vedetty. Patistelen lempeästi nukkumaan, jos tarvii. Lapset tietää, miten paljon ikäisensä pitäisi saada unta ja ollaan siitäkin juteltu, miten koulussa sitten jaksaa paremmin, kun saa sen 9h unta. Kaikki arvopohja ja keskustelutyyli on toki luotu jo pienestä pitäen. Jos ei ole, niin ymmärrettävää, että teinille on vähän vaikeampi luoda uusia tapoja ja arvoja.
Ei siihen videoon vaan kiristämiseen sillä , yrityskin on rangaistava. Ja sellaiseksi tuo on katsottava koska muistutellut nauhasta ja viitannut rahaan.