Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on niin monenlaisia. Viimeisen riidan sain teinityttären kanssa aikaan näin: Tytär käski minun kertoa aikuiselle veljelleen, että hammastahnaa ei kuulu huuhdella pois. Veli oli kuulemma "palikka", eikä kuunnellut siskoaan. Sanoin siihen, että veli on aikuinen ja pesee hampaansa ihan miten tahtoo, ei ole minun, eikä varsinkaan siskon asia. Tytär haukkui molempia idiooteiksi ja kieltäytyi lähtemästä lomareissulle, johon oltiin lähdössä. Menetin malttini, koska vaihtoehtona ei ollut se, että tytär jää kotiin. Tytär piti mykkäkoulua ja minä jouduin matelemaan ja pyytelemään anteeksi, koska muuten maksettu reissu olisi jäänyt kaikilta väliin. No, aika aikaa kutakin. En oikeastaan edes pidä tyttärestäni enää ja tytär vaistoaa sen varmasti.
Hirvittävää vanhemmuutta. Ja kyllä, tyttäresi todellakin tuntee sen, ettei ole toivottu ja ettet pidä hänestä.
Ei oikeastaan edes kiinnosta enää, oikeastaan yhtään mikään. En voi paljonkaan sille, että en pidä tyttärestäni. Ehkä hänellä on persoonallisuushäiriö, ehkä minullakin on. En jaksa enää.
Aivan. Älä sitten pakota häntä seuraasi ja matkoille joille ei ole haluttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja, kun aikuisen huonolle käytökselle löytyy muka HYVÄ PERUSTE. Ei. Aikuisem huonolle käytökselle ei ole koskaan perusteltua syytä. Kukaan tai mikään ulkopuolinen ei ole vastuussa sinun käytöksestäsi. Sinä ihan itse päätät, mitä sanot ja miten toimit. Olette aika kamalia ihmisiä, jos koette, että on ihan normaalia ja perusteltua vetää kilareita.
Kilarit eivät ole ok, mutta ei ole myöskään ok tyttäreltä ajaa eron takia lujilla ole äitiään niin pahasti nurkkaan, että äiti murtuu. Sen sijaan että tytär katsoisi peiliin ja miettisi, miksi äiti sai niin hirveät kilarit, hän päättää uhriutua ja käyttää äidin romahdusta tätä vastaan. Minusta tässä ei ole todellakaan hyvää perustettä tyttärenkään käytökselle.
Saattaa johtua vain kypsymättömyydestä. Empatiakyky on melko vajavainen monilla teineillä.
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on niin monenlaisia. Viimeisen riidan sain teinityttären kanssa aikaan näin: Tytär käski minun kertoa aikuiselle veljelleen, että hammastahnaa ei kuulu huuhdella pois. Veli oli kuulemma "palikka", eikä kuunnellut siskoaan. Sanoin siihen, että veli on aikuinen ja pesee hampaansa ihan miten tahtoo, ei ole minun, eikä varsinkaan siskon asia. Tytär haukkui molempia idiooteiksi ja kieltäytyi lähtemästä lomareissulle, johon oltiin lähdössä. Menetin malttini, koska vaihtoehtona ei ollut se, että tytär jää kotiin. Tytär piti mykkäkoulua ja minä jouduin matelemaan ja pyytelemään anteeksi, koska muuten maksettu reissu olisi jäänyt kaikilta väliin. No, aika aikaa kutakin. En oikeastaan edes pidä tyttärestäni enää ja tytär vaistoaa sen varmasti.
Hirvittävää vanhemmuutta. Ja kyllä, tyttäresi todellakin tuntee sen, ettei ole toivottu ja ettet pidä hänestä.
Ei oikeastaan edes kiinnosta enää, oikeastaan yhtään mikään. En voi paljonkaan sille, että en pidä tyttärestäni. Ehkä hänellä on persoonallisuushäiriö, ehkä minullakin on. En jaksa enää.
Aivan. Älä sitten pakota häntä seuraasi ja matkoille joille ei ole haluttu.
Niinpä. Hän on kuitenkin toistaiseksi alaikäinen ja itse halusi tuolle nimenomaisella reissulle.
Vierailija kirjoitti:
juuri näin meilläkin.. tyttö puhui nauhalla itse rauhallisesti samalla kun minä huusin. oli siis itse huutanut ja haukkunut minua aikaisemmin ja minulla valitettavasti paloi keemit sillä kerralla. ap
Ikävää, että lapsesi on noin kieroon kasvanut. Eihän tuollainen ole normaalia käytöstä. Toivottavasti hän hakeutuu johonkin terapiaan. Äidille tsempit, älä pidä mitään yhteyttä tuollaiseen lapseen. Ehkä ikä tuo järkeä vähän päähän. Kiristäminen on laitonta. Nykynuorisossa on kyllä sairasta porukkaa. Onneksi suurin osa on fiksua ja järkevää, aina mukaan mahtuu mätiä munia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
juuri näin meilläkin.. tyttö puhui nauhalla itse rauhallisesti samalla kun minä huusin. oli siis itse huutanut ja haukkunut minua aikaisemmin ja minulla valitettavasti paloi keemit sillä kerralla. ap
Jos poikkiksen äiti nyt suhtautuu sinuun ynseästi, niin muista, että karma hoitaa kyllä. Tämä on julmaa sanoa lapsesta, mutta hän on nyt aikuinen ihminen ja vastaa itsestään, joten odota vain, kun poikkiksen äiti saa osansa tuosta käytöksestä.
Tytär kuulostaa muuten jotenkin ei-normaalilta ja melko häikäilemättömältä luonteelta. Pelottavaa. En luottaisi lapseeni enää, mutta tuo käytös kuulostaa myös hyvin myöhäiseksi ajoittuneelta murrosiältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on v mäinen kakara sulla, tee rikosilmoitus.
Kotirauhan suojaamassa tilassa (esim. autossa) saa äänittää omaksi kuultavaksi tarkoitettuja keskusteluja ilman että kertoo siitä äänitettäville.
Tämä. Nauhoittaa saa, levittää ei saa.
minä en usko että saa nauhoittaa. Siksihän se sexi-Axelikin tuomittiin, kun kuvasi salaa petihommia eikä ollut kertonut kotikamerastaan kumppaneille mitään. Tämä oli Axelin oma koti, mutta ei se mitenkään tekoa oikeuttanut silti. Ja jos sinulla on valvontakamera, sekin pitää selkeästi merkitä. Eli ilman toisen lupaa ei käsittääkseni saa salanauhoittaa puhettakaan.
Keskustelun saa nauhoittaa ilman lupaa, mutta sen levittäminen on kiellettyä.
https://www.minilex.fi/q/yksityiskeskustelun-%C3%A4%C3%A4nitt%C3%A4minen
Tytär ei ole uhannut julkaista tallennetta. Ap sen sijaan on kertonut perheensä asioita vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Pitää silti miettiä mitä päästää suustaan, vaikka sattuisi korottamaan ääntään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siis pelkäät, kun sanot pelkääväsi tyttöä?
Hän on pelännyt LAPSENA että aikuinen ihminen hyökkää hänen päälleen fyysisesti.
Arvaa kumpi on a) aiheellisempi pelko b) pahempaa?
Pelkään että mitä kaikkea muuta siellä vielä keksitään että saadaan minulle huono omatunto. Haluaisin tytön kanssa asialliset ja lämpimät välit, varsinkin nyt kun asuu jo omillaan.
Suurin osa riidoista avioliitossani oli muuten lasten takia, siitä että mies oli hyvin ankara lapsia kohtaan ja pari kertaa kuritti heitä myös ruumiillisesti, kun olivat pienempiä. Minä en voinut hyväksyä sitä ja puolustin lapsia kuin leijonaemo.
Jotenkin sellainen olo, että mies saattoi nähdä jo pienestä millainen tuosta tyttärestäsi kasvaa ja yritti parhaansa mukaan puuttua siihen. Ihan ohiksena, mutta ehkä nyt niität sitä mitä itse kylvit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siis pelkäät, kun sanot pelkääväsi tyttöä?
Hän on pelännyt LAPSENA että aikuinen ihminen hyökkää hänen päälleen fyysisesti.
Arvaa kumpi on a) aiheellisempi pelko b) pahempaa?
Pelkään että mitä kaikkea muuta siellä vielä keksitään että saadaan minulle huono omatunto. Haluaisin tytön kanssa asialliset ja lämpimät välit, varsinkin nyt kun asuu jo omillaan.
Suurin osa riidoista avioliitossani oli muuten lasten takia, siitä että mies oli hyvin ankara lapsia kohtaan ja pari kertaa kuritti heitä myös ruumiillisesti, kun olivat pienempiä. Minä en voinut hyväksyä sitä ja puolustin lapsia kuin leijonaemo.
Jotenkin sellainen olo, että mies saattoi nähdä jo pienestä millainen tuosta tyttärestäsi kasvaa ja yritti parhaansa mukaan puuttua siihen. Ihan ohiksena, mutta ehkä nyt niität sitä mitä itse kylvit?
Niin tai tyttö on perinyt paskamaisen luonteen isältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot selvästi tehnyt jotain, mitä on syytäkin hävetä.
Kyllä mullakin on mennyt hermot lapsiin ja olen raivonnut, mutta en marttyroi tuolla tavalla, et yhyybyhyy olen ainoastaan uhri.
Jokainen kantaa vastuun omista virheistään
Hänen virheensä on ollut kasvattaa noin sairas tytär joka kehtaa kiristää äitiään suunnitelmallisesti. Itse sanoisin moiselle röyhkimykselle että edestään löytää ja yrittäköön pärjätä omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Meillä riitti konflikteja lähes jokaiselle päivälle. Vanhemmat riitelevät todella paljon keskenään. Sitten kun isä kuoli, alkoi äiti riitelemään lasten kanssa.
Välillä muisti sanoa, että sitä täytyy tuulettaa tunteita. Se on hyväksi ja puhdistaa ilmaa.Syy riitoihin oli aina kaikissa muissa. Muut eivät osanneet toimia niinkuin äiti toivoi. Ei hän niitä toiveitaan ääneen sanonut. Huusi ja raivosi vaan kun emne osanneet olla toiveidensa mukaisesti.
Se oli hirveän raskastar. En vieläkään siedä konflikteja enkä huutamista, vaikka olen jo keski-ikäinen. Ne saavat aikaan vain pakokauhua.
Mikään ääripää ei ole hyvä.
Mutta jos saan toivoa, toivoisin lapsilleni ehdottomasti puolisoiksi sellaisia, jotka ymmärtävät riidat osaksi elämää (siis silloin tällöin) ja ovat oppineet rakentavasti ja reilusti käsittelemään asioita.
Ei ainakaan mieluiten näitä "me emme riitele koskaan!"-perheiden jälkeläisiä.
Riidattomuus johtuu siitä, että asiat osataan käsitellä ilman sitä riitaa. Rauhassa yhdessä miettimällä parasta mahdollista kompromissia. Ja se on sinusta huonoa miksi? Koska et itse siihen pysty?
Kuten totesin aiemmin, riidat johtuvat inhimillisistä tunteista taustalla. Pidän todella omituisena ja todellisuudesta vieraantuneena, jos lapsesi eivät koskaan koe niin voimakkaasti, että ajautuisivat sen vuoksi jonkinlaiseen konfliktitilanteeseen. Ei ikinä. Aina ymmärtäväisiä, aina hillittyjä.
Toisekseen miten tällaiset ihmiset voisivat edes ymmärtää meitä taviksia? Ethän sinäkään (eronnut ihminen) edes keksinyt yhtäkään potentiaalista riidanaihetta. Sen täytyy olla kovin erilainen maailma, missä te elätte.
Meilläkin keskustellaan paljon eri asioista, ei ole aihetta josta emme voisi lastemme kanssa käydä keskustelua. Erityisesti yksi heistä on loistava keskustelija ja kantaa yleensä vastuunsa selvästi paremmin kuin sisaruksensa. Olen aina painottanut rehellisyyttä ja avoimuutta ja keskusteluyhteys on toiminut loistavasti.
Mutta. Meille tuli riitaa, kun tämä lapsi jäi kiinni valehtelusta. Se oli selvästi niin iso juttu hänelle, se syyllisyyden kokeminen, että hän purki tunnetta hänelle epätavanomaisella tavalla, suuttumalla ulospäin. Se oli itsellenikin yllättävää, tätä puolta en ollut hänestä nähnyt. Mutta olin iloinen siitä, että selvästi se häpeän tunne taustalla siitä, että oli toiminut väärin, oli voimakas, vaikka suuttumisreaktio ei mitään raivoa ollut tms. Hän tiesi tehneensä väärin, siitä seurasi tunne jota ei ollut vielä oppinut käsittelemään.
Toki on syyllisyyttä tuntenut ennenkin, mutta tämä oli uutta tässä mittakaavassa.
En ryöpyttänyt häntä siitä sen enempää, kävimme lopulta asiallisen keskustelun. Kerroin, että on hyvä ja normaali reaktio tuntea syyllisyyttä, kun on toiminut väärin. Minusta se oli ainoastaan positiivinen asia, että tällainen asia prosessoitiin nyt yhdessä.
Ei inhimillisiä asioita tarvitse pelätä tai paeta. Toki rajansa aina siinäkin, miten muita kohtelee.
Jos ihmiset elää kuin Stepfordin naiset, eikö siinä ole jotain outoa? Ei koskaan.... Aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessani raivottiin useasti ja koin sen hyvin ahdistavana. Vanhemmat puolustelivat, että "joka perheessä riidellään" mutta kyllä sellainen aikuisen ihmisen kontrollin pettäminen ja rähjääminen vaan on lapselle /nuorelle pelottavaa.
Ei ihan oikeasti pitäisi hommata lapsia jos omien traumojen käsittely on niin vaiheessa, että siirtää niitä vain eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
No täällähän on ainakin kaksi sellasta täydellistä, 4 lapsen yh ja kolmen pojan äiti.
Katsoin juuri 80-90 luvuilla aivan tavallisen tyttönä pidetyn (20v) Instagramia. Kuvista huomasi, että hän pitää itseään maailman napana, kauniina vaikka omassa nuoruudessa hän olisi ollut hiirulainen.
Tytöt ovat itsekeskeisiä, narsisteja pikkuprinsessoja. Heti on suu mutrussa, jos ei neiti saa mitä tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Mulla ei. Edelleenkään. Neljä mukavaa teiniä edelleenkin ja meillä on hyvä fiilis aina. Pitää ihan miettimällä miettiä, onko niillä ollut edes mitään omia harmeja. Yhdellä oli jonkin aikaa uniongelmaa ilmeisesti koulustressistä. Mietittiin yhdessä, mikä vois helpottaa ja vaihdettiin nukkumapaikkaa, onneksi oli lomakin tulossa. Keskustelua vaan. Jotain on tosiaan harmittanut, ettei rahaa ole kaikkeen, mitä haluaa. Niitäkin ollaan sitten vain yhdessä pohdittu. Ylipäätään rauhallinen, pohtiva ja keskusteleva ilmapiiri. Siitä se kaikkia hyödyttävä ja riidaton tunnelma on kiinni.
Tutulta kuulostaa. Minun äidissä on samoja piirteitä.
Sen sijaan että pelkäisit tytärtäsi, niin voisit ottaa vastuuta ja pyytää kunnolla anteeksi. Ja jos tyttäresi on järkevä eikä sinun anteeksipyyntöä tule, niin varmasti välit alkaa jäätymään sinuun viimeistään kun lapsia tulee. Niin se vaan menee, tyttäresi yrittää suojella itseään.
Ap:ta huolettaa a) mitä tyttären poikaystävän äiti ja mahdollisesti muut ajattelevat hänen käytöksestään, b) tyttären mahdolliset persoonallisuusongelmat. Ap:ta ei huometa a) miten AP:n käytös on vaikuttanut tyttäreen itseensä. Uskon, että asiasta on joskus keskusteltu ja sovittukin, mutta itsereflektio tästä jäi kyllä puuttumaan.