Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani vanhemmillani oli tapana sanoa että voit muuttaa muualle jos talon säännöt ei kelpaa, tai jotain muuta vastaavaa. Muistan kuinka äärimmäisen loukkaavaa se oli minua, lasta, kohtaan. Ei minulla tienkään ollut mitään paikkaa mennä ja vanhempani sen tiesivät. Edelleen muistan nämä lauseet enkä tule koskaan unohtamaan. Tuo on suunnilleen pahinta mitä lapselle voi sanoa.
Itse olen äkkipikainen luonne ja suuttuessa sanon liian kovasti, mutta koskaan, koskaan, en ole sanonut lapsilleni että kotoa pitää lähteä. Enkä sano.
Vanhemmat eivät aina muista ja ymmärrä miten isossa valta-asemassa he ovat suhteessa lapsiinsa. Juuri tuonlainen sokea "vanhempia on aina kaikesta käytäksestä huolimatta kunnioitettava tai hylkäämme sinut"-ajattelutapa on sairasta enkä lähtisi tuomitsemaan yhtäkään lasta joka sen perusteella on joskus toksinen käytökseltään. Lapsilla ja teineillä ei muutenkaan ole samaa ymmärrys ja samoja sosiaalisia taitoja kuin jo vuosikymmeniä aikuiselämää eläneillä vanhemmilla.
Jep. Liian usein vanhemmat odottavat teini-ikäiseltä aikuisen tasolla olevia tunne-elämän taitoja ja ymmärrystä sosiaalisista kuvioista ja kohtelevat erotilanteessaan lapsiaan kuin aikuisia, jotka käsittävät äidin huonon olon johtuvan isän käytöksestä. Jos tytär oireilee vanhempien eroa kiukuttelemalla ja äiti reagoi tähän huutamalla pää punaisena siitä että joudut väkivaltaisen isäsi luokse asumaan jos tuo ei lopu ja tekee tämän toistuvasti, ei siinä paljoa auta vaikka halataan ja pyydetään anteeksi joka kerta jälkikäteen. Lapsen turvallisuuden tunnetta on uhattu todella vakavasti, sillä hänen elämänsä ensimmäinen aikuinen eli lähivanhempi on uhannut hankkiutua hänestä eroon. Tytär on todennäköisesti todella katkera ja kantaa äitinsä suutuspäissään tiuskimia asioita lopun ikää mukanaan, ja ne vaikuttavat väistämättä siihen miten hän näkee itsensä ja millä tavoin hän vuorovaikuttaa muiden kanssa.
Hyvin sanottu. Sekin ihmetyttää että ero on tullut toisen naisen takia ja kertoi myös että isä ollut väkivaltainen lasta kohtaan. Eli ei ole haitannut se väkivalta näköjään. Onko ihme että lapsi oireilee noin äitiään kohtaan kun ei ole suojellut ja vielä uhkailee että joutuu takaisin isän luo kärsimään. Itke vaan ap krokotiilin kyyneliä. Täällä on meitäkin jotka näkee sun sonnan läpi. Sinä ja entinen miehesi ollette tuhonneet lapsenne. Katso peiliin äläkä vingu täällä.
Sinä olet sitten asialla syyttelemässä apua hakevaa. Syyllistelemässä?
Ei ole täällä hakemassa apua vaan kannatusta omalle näkökannalleen. Haluaa kuulla muiden sanovan miten on oikeassa eikä ole tehnyt mitään väärin. Te jotka olette ap:n puolella olette osa ongelmaa. Jos tarvitsee oikeaa apua tämä on väärä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lue tämä, se kertoo siitä, miksi monet lapset väkivaltaisissa perheissä asettuvat väkivaltaisen vanhemman puolelle uhria vastaan ja oppivat toimimaan samoin:
https://lundybancroft.com/kids-who-side-with-the-abuser-part-2/
Lundy Bancroft on erikoistunut väkivaltaisiin perheisiin ja lapsiin siinä. Hän on kirjoittanut myös täällåkin usein mainitun kirjan Why does he do that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentäviä kommentteja. Vihaatteko te lapsianne?
Ap:n kannattaisi varmaan jutella lapsensa kanssa. Ymmärrän, että molemmilla on ollut vaikeata. Ja ymmärrän, että salanauhoitus tuntuu tosi pahalta. Mutta varmaan tyttärestäkin moni asia tuntuu pahalta, ja hän vielä käsittelee kokemaansa. Ehkä ap on nyt päässyt erosta yli, mutta tytär käy vielä kaikkea kokemaansa läpi mielessään, kuten ihmisillä on tapana tehdä kun kyse on lapsuuden perheen tapahtumista.
Näin se varmaan onkin, haluaisin ymmärtää myös tyttöäni. Tuntuu kuitenkin itsestä pahalta että ensin halutaan rahaa ja kun ei sitä saada ensin blokataan puhelin ja sitten syytellään vanhoilla, jo sovituilla asioilla. Ja että ollaan nauhoiteltu riitoja. Ei olisi tullut mieleenkään että tyttö on tehnyt niin. Halusin vain purkaa asiaa täällä koska tuntuu vaan pahalta, myös tytön puolesta! ap
Koko tarina vaikuttaa keksityltä. Miten nauhoitetulla riidalla voidaan kiristää? Mitä tapahtuu jos et anna rahaa?
Ap haluaa, että tutemattomat ihmiset haukkuvat täällä hänen tytärtään. Todella outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
Taidat elää tosiaan omassa kuplassasi. Ihan mistä tahansa saa riidan aikaan. Raha, kotiintuloajat, kodin säännöt (esim seurustelukumppaneiden tai kavereiden vierailu, kotitöiden määrä, niiden hoitamisen puutteet tai laiminlyönti), kouluasioiden hoitaminen, kylppärivuorot, joku rikkoo vahingossa toisen omaa.... rajat somen käytössä... rajojen asettaminen ihan missä vaan asiassa. Erimielisyydet millä tavalla hoidetaan yhteinen huolenaihe X...
Mitä kaikkea tähän nyt pitäisi luetella? Kaikilla on omat haasteensa.
Se että joku esittää niin typerää, ettei muka edes keksi mistä kotona voi riitaa teinien kanssa tulla, menee jo totaalisen överiksi.
Olisit edes osoittanut hitusen näkökulmanottokykyä alusta lähtien ymmärtämällä meitä muita poloisia, joille tulee joskus kotona riitojakin, niin joku olisi sun ylivertaisiin keskustelutaitoihin uskoakin.
Tässä:
- Raha: kaikki suht ok, ymmärtävät, ettei voi saada kuuta taivaalta. Nuorinta harmitti, ettei hänellä ole vielä rahaa läppäriin, mutta säästää nyt rauhassa ja rippilahjaksi tuleva raha varmasti auttaa. Juteltiin, ettei isommillakaan vielä seiskalla ollut peliläppäreitä. Lapsi ymmärtää.
- Häntä harmitti myös, ettei saa eksoottista lemmikkiä. Selviteltiin niiden hoitoa ja kustannuksia ja todettiin porukalla, ettei hyvä idea. Lapsi tirautti pari kyyneltä. Minä lohdutin ja sanoin, että aikuisena saa sitten kukin ihan mitä tahtoo.
- Kaverit saavat tulla koska vaan, kumppanitkin, jos niitä olisi.
- Kotityöt eivät kuormita liikaa. En sysää lapsille kaikkea. Se vähä, mitä on, tekevät kyllä. Joskus saa muistuttaa useammin, mutta ihan vain kysymällä "mites se tiskikone". Ei syytä hermostua.
- Koulun tärkeyttä on painotettu aina. Se hoituu ongelmitta. Autan, jos läksyissä tarvii apua.
- Kylppäriin menee kukin vuorollaan. Joskus istuvat sohvalla omaa vuoroaan odottaen. Ymmärtävät, ettei mikään riekkuminen auta.
- Eivät riko mitään toisten omaa, koska kaikilla on omat juttunsa. Jos jotain kuitenkin menisi rikki, ymmärtäisivät, että se on vahinko. Meillä ei tehdä kärpäsistä härkäsiä. Jos nyt vaikka yksi vahingossa tiputtaisi lattialle toisen kuulokkeet ja ne menisi rikki, voisi kuulua yksi "Oikeesti!" Ja sitten todettaisiin, että nou hätä, kaupasta saa uusia. Ei maailma tommosiin kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on v mäinen kakara sulla, tee rikosilmoitus.
Kotirauhan suojaamassa tilassa (esim. autossa) saa äänittää omaksi kuultavaksi tarkoitettuja keskusteluja ilman että kertoo siitä äänitettäville.
Kaikki keskustelut, joihin itse osallistuu saa äänittää paikasta riippumatta.
Saa toki mutta luottamusta et niin voita keneltäkään etkä saa noin kiristää ihmisiä. Muuten olet jo rikollinen.
Joo, kiristää ei tietysti saa, mutta todisteena nauhoitetta voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin tekisin monta asiaa toisin. Niin varmaan moni muukin. Mutta kuten kaikki tietävät, se ei ole mahdollista. Ainoa, johon voi vaikuttaa, on tulevaisuus.
Mitä sinä AP haluat tulevaisuudelta? Mitä tyttäresi haluaa? Saako sen kaivelemalla menneitä?
Musta sun aloitus kuulosti siltä, että olit täysin lopussa ja kaiken hyvän päälle sinut oli jätetty yksin selviytymään kahden teinin kanssa. Et saanut jaksamiseen mitään apua. Ei ihme, että hermot kiristyy. Toivottavasti jaksat tänä päivänä paremmin.
Itse olisin loukkaantunut verisesti tyttäresi nauhoituksesta KAHDEN VUODEN takaa. En tiedä, miten pitäisin pääni kylmänä tilanteessasi, etenkin jos asia on jo sovittu ja anteeksi pyydetty ja annettu.
Kuulostat rakastavalta äidiltä!
Kerro tyttärellesi, että rakastat häntä, ja että toivot välinne palautuvan sellaisiksi, millaiset ne olivat silloin kun (millaista oli silloin kun hän oli pienempi).
Kerro, että sinusta tuntuu pahalta tuo äänite, koska olette jo sopineet tuon riidan. Kerro, että voit keskustella asiasta vielä, jos se vaivaa häntä.
Rahaa sinun ei tarvitse antaa hänelle lisää. Kerro hänelle, että aikuisuuteen kuuluu myös taloudellinen vastuu itsestään, ja että te vanhemmat autatte häntä jo riittävästi. Kerro myös, että jos hänellä on taloudellisia vaikeuksia, voit olla hänelle henkisenä tukena niin että neuvot häntä raha-asioissa. Voit käydä hänen kanssaan läpi hänen menot ja tulot, ja sen, millaiseen elämään hänen tuloillaan on varaa.
Raha ja rakkaus kannattaa pitää aina erillään. Jos lapsesi alkaa kiristämään sinua (äänitteellä tai ilman), ei kannata millään tavoin suostua siihen. Voit halutessasi myös ottaa etäisyyttä. Jos laitat hänelle estot, olisi asiallista kertoa tyttärelle, että hänen käytöksensä ei ole ok, ja että vaikka rakastat häntä, joudut ottamaan etäisyyttä hetkeksi oman hyvinvointisi turvaamiseksi.
Tsemppiä! Tilanne on eri, jos kyse on ns. normaalin kirkkoon kuuluvasta teini-ikäisen typeryydestä ja itsekkyydestä, kuin jos kyse on traumakäyttäytymisestä johon tarvitsisi terapiaa, tai jos kyse on persoonallisuushäiriöstä (narsismi). En osaa sanoa, mistä tyttäresi kohdalla on kyse. Ns. normaalit keinot ja tukeminen kannattaa kokeilla ensin, mutta jos ne ei auta, lopulta voi joutua antamaan hänen vain olla. Mitään menneitä ei tarvitse alkaa hyvittelemään. Uutta hyvää suhdetta häneen voi yrittää rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentäviä kommentteja. Vihaatteko te lapsianne?
Ap:n kannattaisi varmaan jutella lapsensa kanssa. Ymmärrän, että molemmilla on ollut vaikeata. Ja ymmärrän, että salanauhoitus tuntuu tosi pahalta. Mutta varmaan tyttärestäkin moni asia tuntuu pahalta, ja hän vielä käsittelee kokemaansa. Ehkä ap on nyt päässyt erosta yli, mutta tytär käy vielä kaikkea kokemaansa läpi mielessään, kuten ihmisillä on tapana tehdä kun kyse on lapsuuden perheen tapahtumista.
Näin se varmaan onkin, haluaisin ymmärtää myös tyttöäni. Tuntuu kuitenkin itsestä pahalta että ensin halutaan rahaa ja kun ei sitä saada ensin blokataan puhelin ja sitten syytellään vanhoilla, jo sovituilla asioilla. Ja että ollaan nauhoiteltu riitoja. Ei olisi tullut mieleenkään että tyttö on tehnyt niin. Halusin vain purkaa asiaa täällä koska tuntuu vaan pahalta, myös tytön puolesta! ap
Koko tarina vaikuttaa keksityltä. Miten nauhoitetulla riidalla voidaan kiristää? Mitä tapahtuu jos et anna rahaa?
Ap haluaa, että tutemattomat ihmiset haukkuvat täällä hänen tytärtään. Todella outoa.
Joko tekaistu juttu tai ap on oksettava narsisti vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat rakastavalta äidiltä!
Kerro tyttärellesi, että rakastat häntä, ja että toivot välinne palautuvan sellaisiksi, millaiset ne olivat silloin kun (millaista oli silloin kun hän oli pienempi).
Kerro, että sinusta tuntuu pahalta tuo äänite, koska olette jo sopineet tuon riidan. Kerro, että voit keskustella asiasta vielä, jos se vaivaa häntä.
Rahaa sinun ei tarvitse antaa hänelle lisää. Kerro hänelle, että aikuisuuteen kuuluu myös taloudellinen vastuu itsestään, ja että te vanhemmat autatte häntä jo riittävästi. Kerro myös, että jos hänellä on taloudellisia vaikeuksia, voit olla hänelle henkisenä tukena niin että neuvot häntä raha-asioissa. Voit käydä hänen kanssaan läpi hänen menot ja tulot, ja sen, millaiseen elämään hänen tuloillaan on varaa.
Raha ja rakkaus kannattaa pitää aina erillään. Jos lapsesi alkaa kiristämään sinua (äänitteellä tai ilman), ei kannata millään tavoin suostua siihen. Voit halutessasi myös ottaa etäisyyttä. Jos laitat hänelle estot, olisi asiallista kertoa tyttärelle, että hänen käytöksensä ei ole ok, ja että vaikka rakastat häntä, joudut ottamaan etäisyyttä hetkeksi oman hyvinvointisi turvaamiseksi.
Tsemppiä! Tilanne on eri, jos kyse on ns. normaalin kirkkoon kuuluvasta teini-ikäisen typeryydestä ja itsekkyydestä, kuin jos kyse on traumakäyttäytymisestä johon tarvitsisi terapiaa, tai jos kyse on persoonallisuushäiriöstä (narsismi). En osaa sanoa, mistä tyttäresi kohdalla on kyse. Ns. normaalit keinot ja tukeminen kannattaa kokeilla ensin, mutta jos ne ei auta, lopulta voi joutua antamaan hänen vain olla. Mitään menneitä ei tarvitse alkaa hyvittelemään. Uutta hyvää suhdetta häneen voi yrittää rakentaa.
*normaalin KIRJOON
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen pitäisi olla aikuisen roolissa.
Aikuisen roolissa olo ei ole sama kuin pystyä täydellisyyteen, vaan siinä että puuttuu napakasti asioihin, jotka kommunikaatiossa pielessä. Tässä on pielessä se että tytär kiristää, rikollisesti. Kuulostaa pahalta mutta jonkun on sanottava asiat oikeilla nimillä.
Eipä edelleenkään kiristä. Usko jo, tätä ei poliisit tutkisi. Pitäisi olla jokin uhkaus; jos teet/et tee x, niin z. Tällaista ei ole olemassa nyt.
Sympatiat sulle. Minulla useampi lapsi ja yksi heistä on samankaltainen. Kaikki on ollut hirveän vaikeaa aina hänen kanssaan, mutta tietysti myös niitä ihania hetkiäkin on ollut paljon. Hän todella on osannut aina ärsyttää ja provosoida läheisiä ihmisiä pahimmalla tavalla, joten olemme myös riidelleet hänen kanssaan samalla tavalla.
En oikein osaa muuta sanoa kuin, että et ole epäonnistunut, vaikka olette riidelleet rajustikin. Tyttärelle sanoisin, että olet aina häntä varten, mutta et suostu kiristyksiin (jos hän sellaista tuolla videolla yrittää). Pyytäisin myös anteeksi riitoja ja yrittäisin keskustella, että onko hänestä tuntunut noissa tilanteissa esim. uhkaavalta tai siltä, että et hyväksyisi häntä. Yritä pitää jonkinlaista yhteyttä häneen ja kannustan myös, että tuo voi olla myöhäinen teinivaihe ja aikuistuttuaan kunnolla hän alkaa ymmärtämään myös sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani vanhemmillani oli tapana sanoa että voit muuttaa muualle jos talon säännöt ei kelpaa, tai jotain muuta vastaavaa. Muistan kuinka äärimmäisen loukkaavaa se oli minua, lasta, kohtaan. Ei minulla tienkään ollut mitään paikkaa mennä ja vanhempani sen tiesivät. Edelleen muistan nämä lauseet enkä tule koskaan unohtamaan. Tuo on suunnilleen pahinta mitä lapselle voi sanoa.
Itse olen äkkipikainen luonne ja suuttuessa sanon liian kovasti, mutta koskaan, koskaan, en ole sanonut lapsilleni että kotoa pitää lähteä. Enkä sano.
Vanhemmat eivät aina muista ja ymmärrä miten isossa valta-asemassa he ovat suhteessa lapsiinsa. Juuri tuonlainen sokea "vanhempia on aina kaikesta käytäksestä huolimatta kunnioitettava tai hylkäämme sinut"-ajattelutapa on sairasta enkä lähtisi tuomitsemaan yhtäkään lasta joka sen perusteella on joskus toksinen käytökseltään. Lapsilla ja teineillä ei muutenkaan ole samaa ymmärrys ja samoja sosiaalisia taitoja kuin jo vuosikymmeniä aikuiselämää eläneillä vanhemmilla.
Jep. Liian usein vanhemmat odottavat teini-ikäiseltä aikuisen tasolla olevia tunne-elämän taitoja ja ymmärrystä sosiaalisista kuvioista ja kohtelevat erotilanteessaan lapsiaan kuin aikuisia, jotka käsittävät äidin huonon olon johtuvan isän käytöksestä. Jos tytär oireilee vanhempien eroa kiukuttelemalla ja äiti reagoi tähän huutamalla pää punaisena siitä että joudut väkivaltaisen isäsi luokse asumaan jos tuo ei lopu ja tekee tämän toistuvasti, ei siinä paljoa auta vaikka halataan ja pyydetään anteeksi joka kerta jälkikäteen. Lapsen turvallisuuden tunnetta on uhattu todella vakavasti, sillä hänen elämänsä ensimmäinen aikuinen eli lähivanhempi on uhannut hankkiutua hänestä eroon. Tytär on todennäköisesti todella katkera ja kantaa äitinsä suutuspäissään tiuskimia asioita lopun ikää mukanaan, ja ne vaikuttavat väistämättä siihen miten hän näkee itsensä ja millä tavoin hän vuorovaikuttaa muiden kanssa.
Hyvin sanottu. Sekin ihmetyttää että ero on tullut toisen naisen takia ja kertoi myös että isä ollut väkivaltainen lasta kohtaan. Eli ei ole haitannut se väkivalta näköjään. Onko ihme että lapsi oireilee noin äitiään kohtaan kun ei ole suojellut ja vielä uhkailee että joutuu takaisin isän luo kärsimään. Itke vaan ap krokotiilin kyyneliä. Täällä on meitäkin jotka näkee sun sonnan läpi. Sinä ja entinen miehesi ollette tuhonneet lapsenne. Katso peiliin äläkä vingu täällä.
Sinä olet sitten asialla syyttelemässä apua hakevaa. Syyllistelemässä?
Te aikuiset ihmiset puhutte lapsesta rumasti ja puolustatte väkivaltaista vanhempaa. Katso peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani vanhemmillani oli tapana sanoa että voit muuttaa muualle jos talon säännöt ei kelpaa, tai jotain muuta vastaavaa. Muistan kuinka äärimmäisen loukkaavaa se oli minua, lasta, kohtaan. Ei minulla tienkään ollut mitään paikkaa mennä ja vanhempani sen tiesivät. Edelleen muistan nämä lauseet enkä tule koskaan unohtamaan. Tuo on suunnilleen pahinta mitä lapselle voi sanoa.
Itse olen äkkipikainen luonne ja suuttuessa sanon liian kovasti, mutta koskaan, koskaan, en ole sanonut lapsilleni että kotoa pitää lähteä. Enkä sano.
Minulle on sanottu samat sanat, ja ne sanat ovat jääneet mieleen. Ei ollut mitään muuta paikkaa mihin mennä, lapsihan on täysin alisteinen suhteessa vanhempaansa.
Olen suuttunut lapsilleni, mutta en ikinä ole nimitellyt, tai sanonut että menisivät muualle. Sellaista ei vain sanota, se satuttaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on v mäinen kakara sulla, tee rikosilmoitus.
Kotirauhan suojaamassa tilassa (esim. autossa) saa äänittää omaksi kuultavaksi tarkoitettuja keskusteluja ilman että kertoo siitä äänitettäville.
Kaikki keskustelut, joihin itse osallistuu saa äänittää paikasta riippumatta.
Saa toki mutta luottamusta et niin voita keneltäkään etkä saa noin kiristää ihmisiä. Muuten olet jo rikollinen.
Joo, kiristää ei tietysti saa, mutta todisteena nauhoitetta voi käyttää.
Senkin määrittää tuomioistuin voiko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen pitäisi olla aikuisen roolissa.
Aikuisen roolissa olo ei ole sama kuin pystyä täydellisyyteen, vaan siinä että puuttuu napakasti asioihin, jotka kommunikaatiossa pielessä. Tässä on pielessä se että tytär kiristää, rikollisesti. Kuulostaa pahalta mutta jonkun on sanottava asiat oikeilla nimillä.
Eipä edelleenkään kiristä. Usko jo, tätä ei poliisit tutkisi. Pitäisi olla jokin uhkaus; jos teet/et tee x, niin z. Tällaista ei ole olemassa nyt.
Kyllä ne työnsä hoitavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
JOo, ei meilläkään kukaan kolmesta teinipojasta ole koskaan riehunut ja hillunut. Mä epäilen vahvasti, että suurin syyy siihen on se, että heitä on aina kuunneltu, heidän tarpeisiinsa järkevästi vastattu ( eivät ole saaneet kaikkea mitä haluavat, todellakaan, mutta eivät kyllä ole myöskään olleet mitään kaikkea haluavia), ja heidän tahtoaan on kunnioitettu. Meillä ei ole ollut sääntöjä sääntöjen vuoksi, enkä ole odottanut heiltä täydellisyyttä. Olen ollut heille reilu, ja edellyttänyt että he myös ovat reiluja minua ja toisiaan kohtaan.
Jotenkin huvittava ajatus, että lapsi kapinoi jos kotona on asiat hyvin. Me tapeltiin mun veljen kanssa ihan älyttömästi. Tehtiin tyhmiä ja soitettiin suuta vanhemmille - ja saatiin sitten faijalta turpaan. Tai laitettiin huoneeseen määrittelemättömäksi ajaksi arestiin ilman ruokaa. Jne. Mä kapinoin siksi, että mua kohtaan ei oltu reiluja, mua ei kunnioitettu, kuunneltu, nähty tai kuultu millään tavoin.
Eli eipä nämä asiat nyt ihan niin yksinkertaisia ole.
Mutta väitätkö pokerinaamalla, ettei teillä ole KOSKAAN riitoja kenenkään kanssa noista lapsista? Ei koskaan? Teistä paistaa hieman besserwisserismi, olettehan niin paljon parempia kasvattajia.
Kyllä minäkin tunnen ihmisiä, jotka eivät hermostu juuri mistään, mutta kyllä heihin sitten muilla hermo menee. Ja kyllä niitä riitoja tulee.
Ei ole mulla lasten kanssa. Yksi lukiolaisista saattaa joskus ärähtää yläkoululaiselle "mene pois", mutta harvassa on nekään kerrat.
Tunnen kyllä muutaman muunkin perheen, joissa ei teinien kanssa taistella. Ei se niin kummaa ole. Olen tosiaan äärettömän rauhallinen ja keskusteleva. Samoin on esim. miesystäväni, jolla on myös teinejä. Erittäin keskusteleva ja rauhaisa tyyppi, joten ei heilläkään rageta. Enpä ole kuullut, että meihin menisi kellään hermot. Kun ei olla hankalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen pitäisi olla aikuisen roolissa.
Aikuisen roolissa olo ei ole sama kuin pystyä täydellisyyteen, vaan siinä että puuttuu napakasti asioihin, jotka kommunikaatiossa pielessä. Tässä on pielessä se että tytär kiristää, rikollisesti. Kuulostaa pahalta mutta jonkun on sanottava asiat oikeilla nimillä.
Eipä edelleenkään kiristä. Usko jo, tätä ei poliisit tutkisi. Pitäisi olla jokin uhkaus; jos teet/et tee x, niin z. Tällaista ei ole olemassa nyt.
Kyllä ne työnsä hoitavat.
Luuletko oikeasti että poliiseilla on aikaa käyttää resurssejaan johonkin videoon jossa äiti huutaa? Haloo nyt.
"Mulle kuuluu rahaa koska sä äiti teit mulle noin"- ajattelua ja joku täällä vielä tukee ajatusta, niin voi hyvää päivää.
Anna nauhoittaa. Kerran se vaan kirpaisee, jos sen haluaa tuubista itse välttämättä kuunnella.
Sinä olet sitten asialla syyttelemässä apua hakevaa. Syyllistelemässä?