Tuntuuko muistakin että kahvin juonti on opittu tapa,jotain jota vaan kuuluu tehdä? Itse aloin juoda kahvia 12vuotiaana kun vanhemmat joivat aina aamukahvinsa ja halusin olla aikuinen. Silti en koskaan ole oppinut kahvin mausta pitämään.

Joo, lopetin kahvin juonnin, kun aloin miettiä, että enhän minä edes tästä pidä vaan tottumuksesta pitää juoda aamukahvit. 

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Ei sitä "kuulu" juoda. Jos sen juomisen aloittaa niin siihen tulee paha riippuvuus. Paha siksi että sitä pitää sitten saada jo heti aamusta on sitten missä tahansa.

54 vee enkä ole koskaan kupillistakaan juonut.

Tää 'riippuvuustotuus' taitaa olla 70-luvulta. Kahvi on terveysjuoma.

Kahvia 9 vuotiaasta ja ala-asteella tuli sanomista kun otin kattauksen kahvia muitta mutkitta liian nuorena mukamas.

Aloitin kahvinjuonnin kuulemma 2-vuotiaana. Tosin siihen laitettiin usein pullaa palasina joukkoon. Äiti keitti iltapäiväkahvit ja siinä sitten pöydän ääressä vaihdettiin kuulumiset. Mielenkiintoista jälkikäteen ajatella, että olin äitini seurahenkilö.

Minulla se ei ole pelkkä tapa eikä edes kofeiiniriippuvuutta, vaan tykkään vain kahvin mausta (maidolla/kermalla, ilman sokeria). Juon kofeiinitonta kahvia enemmän kuin tavallista. Tavallisen valitsen vain jos juon kahvia ennen aamuyhdeksää.

Tykkään myös kahvin makuisista jälkiruoista ja leivonnaisista.

Itse aloin juoda kahvia vasta reilu kolmekymppisenä, kun se alkoi maistua mun mielestä hyvältä. Sitä ennen en tykännyt kahvin mausta. Nykyään hyvä kuppi kahvia kauramaidolla saa makunystyrät tanssimaan onnesta. En kyllä joisi, jos en mausta tykkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Ei sitä "kuulu" juoda. Jos sen juomisen aloittaa niin siihen tulee paha riippuvuus. Paha siksi että sitä pitää sitten saada jo heti aamusta on sitten missä tahansa.

54 vee enkä ole koskaan kupillistakaan juonut.

Tää 'riippuvuustotuus' taitaa olla 70-luvulta. Kahvi on terveysjuoma.

No onhan sillä terveysvaikutuksiakin, mutta se on myös hermomyrkky, joka ryssii aivojen dopamiinintuotantoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tunnu. Juon kahvia silloin, kun tekee mieli. Mitään en juo siksi, että "kuuluu". Millainen lammas joisi?

Alapeukku typerästä lammasmetaforasta. Älykäs ihminen ei käytä tuota kielikuvaa.

Sama juttu. Tosin aloin kahvinjuonnin paljon nuorempana, kun monta kertaa päivässä juotiin. Kerrottiin tarinaa vanhasta sukulaisesta, joka antoi koiralleenkin kahvia. Aikuistuttuani koetin lopettaa kahvinjuonnin, mutta ei siitä mitään tullut. Yksi kuppi on pakko juoda, että vatsa toimii eikä päätä kivistä. Vaikka voi se olla ihan lumevaikutusta sekin.

Mun 73-vuotias faija on aivan äimän käkenä, kun minä en ole koskaan tykännyt kahvin mausta, kun hän itse aloitti kahvin juonnin jo 5-vuotiaana

Minua alkoi närästys vaivata, olen yli 50-vuotias. Ravitsemusterapeutti suositteli vähentämään kahvin ja mustan teen käyttöä. Nyt juon päivällä yhden kupillisen kahvia, ja muutoin aamulla ja illalla vihreää teetä.

Kummassakin on terveysvaikutuksia, mutta aika harva varmaan niitä terveyden vuoksi juo. Osa voi jäädä kofeiiniin koukkuun, itse en ole huomannut tällaista, en ainakaan mitään vieroitusoireita. Se yksi kahvikupillinen päivässä on ihan kiva, mutta voisi jäädä juomattakin. Vihreää teetä juon kun ikään kuin jotain kuuluu juoda.

Joten, sanoisin että kahvin juomiseen liittyy

1. kofeiinin saaminen, riippuvuus joillakin

2. tapa tauon pitämisen yhteydessä

3. toisten sosiaalinen kohtaaminen. Tähän viimeiseen ei tarvita kahvia, vaan kahvia juomaton ihminen voi juoda toisten seuraksi teetä, vettä, mehua, mitä ikinä tahtoo.