Olen katsonut tässä joitain Supernanny-jaksoja ja mietin että onko tämä kurittomuus/kädettömyys lasten kanssa uusi ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se toimii joillekin lapsille, mutta meidän ei halua jäädä yksin jos heitä v*tuttaa.

On tärkeää huolehtia siitä, että rangaistus on lapselle mieluinen. Toistuva epämieluinen rankaisu voidaan jopa luokitella kaltoinkohteluksi.

Mieluinen rangaistus? OMG. Ja sitten vielä ihmetellään miksi meininki on nykyään kuin suoraan viidakosta!!!

Epämieluinen rangaistus on eri asia kuin esim pelottava rangaistus. Jos lapsi ahdistuu jäädessään isojen tunteiden kanssa yksin, silloin sitä ei varmaankaan jätetä yksin vaan käytetään muita rangaistusmenetelmiä, jotka harmittaa muttei ahdista.

Tärkeäähän on, että lapsi ajattelee tekojensa olevan huonoja eikä että hän itse ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

Kyllä. Viet sanaakaan sanomatta takaisin vaikka tuntikausia jos on pakko. Kyllä se paksuimpaankin kalloon ennen pitkää uppoaa, että nukkumaan on mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt vaan mutta minun lapsuuden perheessä ei perseilty sen takia, koska meidät kasvatettiin pelon avulla.

2000-luvun alkupuolella edelleen roikotettin hiuksista ihan mitättömien syiden takia.

T. Traumatisoitunut perheen nuorin, joka oppi olemaan hiljaa ja kiltisti, jotta ei kärsisi samaa kuritusta kuin vanhemmat sisarukset

Tämä. Ei tuo fyysinen kuritus opettanut kuin pelkäämään ja valehtelemaan hyvin. Meillä vielä se hiuksista rokotus tuntui enemmän perustuvan siihen miten ärsyyntyneitä porukat elämäänsä oli kuin siihen oliko oikeasti tehty pahoja.

Muistan saaneeni remmistä esim siksi, että perunamuusi oli liian kuumaa kun söin sitä ja myös siitä, että nenästäni alkoi vuotaa verta, jota oli tippunut valkoiselle matollekin matkalla vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se toimii joillekin lapsille, mutta meidän ei halua jäädä yksin jos heitä v*tuttaa.

On tärkeää huolehtia siitä, että rangaistus on lapselle mieluinen. Toistuva epämieluinen rankaisu voidaan jopa luokitella kaltoinkohteluksi.

Mieluinen rangaistus? OMG. Ja sitten vielä ihmetellään miksi meininki on nykyään kuin suoraan viidakosta!!!

Epämieluinen rangaistus on eri asia kuin esim pelottava rangaistus. Jos lapsi ahdistuu jäädessään isojen tunteiden kanssa yksin, silloin sitä ei varmaankaan jätetä yksin vaan käytetään muita rangaistusmenetelmiä, jotka harmittaa muttei ahdista.

Tärkeäähän on, että lapsi ajattelee tekojensa olevan huonoja eikä että hän itse ei kelpaa.

"Isojen tunteiden"? Miksi tuota tunnesoopaa pitää tunkea joka paikkaan nykypäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

80-luvun menetelmä oli se, että lapsi köytettiin rattaiden valjailla sänkyynsä kiinni kunnes oppi ettei sieltä karata. Tosin lasuhan varmaan siitäkin tulisi nykyään.

Ehkä jaksoissa on hieman lapinlisää, jotta saadaan nanny näyttäämään paremmalta.

Tuttavaperheen mukaan kuvattiin monta päivää ja tiivistettiin ne alle kymmeneen minuuttiin, kehotettiin myös lapsia huutamaan vähän kovempaa jne.

Voihan siellä olla oikeita ongelmaperheitäkin, mutta viihdeohjemahan tuo on, ja siitä maksetaan perheille esiintymispalkkiot.

Tuttavaperheeni kävi kahden viikon lomareissulla kreikassa omalla palkkiollaan, joten ihan pikkusummasta ei ollut kyse.

"Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.'

Miksi omaa lastaan ei saisi kantaa sänkyyn? Ottaisin kädestä ja taluttaisin?

Veisin takaisin sänkyun niin usein kun on tarpeen?

Istuisin ja lukisin sängyn vierellä?

Mikä tässä on ongelma?

Ai niin,vaivannäkö.

Suomessa lapsia pidetään jotenkin pienikokoisina aikuisina, eikä ymmärretä että heidän täytyy käydä läpi monenlaista kehitysvaihetta ja heitä pitää opastaa.

Tämä näkyy kahdella tavalla, kädettöminä vanhempina ja toisaalta lapsivihana, jossa ei ymmärretä pätkääkään mikä lapsi on ja mitä lapselta voi odottaa.

Vierailija kirjoitti:

"Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.'

Miksi omaa lastaan ei saisi kantaa sänkyyn? Ottaisin kädestä ja taluttaisin?

Veisin takaisin sänkyun niin usein kun on tarpeen?

Istuisin ja lukisin sängyn vierellä?

Mikä tässä on ongelma?

Ai niin,vaivannäkö.

Se. Äiti ei ehdi Facebookkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

No, muutama ilta venähtää sitten huoltajallakin pitkäksi. Ei voi mitään. Huoltaja istuu sängyn vieressä/oven edessä joten Irmapetterille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä petiin. Ennemmin tai myöhemmin.

Näille lasten kanssa ikuisesti neuvotteleville kerron oman kokemukseni. Kahden "helpon" lapsen jälkeen tuli adhd/as-lapsi. Hänen kanssaan opin sen, että kun lapselle on tärkeää, että hän saa oman tahtonsa läpi, kannattaa aina miettiä kaksi pientä ja melko merkityksetöntä asiaa, joista hän saa valita=päättää. Äiti päättää, että mennään ulos säänmukaisissa pukeissa. Lapsi saa päättää ottaako punaisen vai vihreän pipon jne. Aikuiset päättävät , että lääkäri katsoo korvaan. Lapsi päättää ottaako sen jälkeen prinsessa- vai autotarran. Aika usein toimii.

"Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?"

No, mikä on vaihtoehto?

Antaa älylaite sänkyyn?

Avata ulko-ovi ja kysyä haluaKo ulos leikkimään?

Tehdä kullanupulle klo. 23 lättyjä ja hilloa?

Pakata penska autoon ja viedä mummolaan yöksi?

Siis herranen aika! Asiat on just niin vaikeita kuin niiden antaa mennä vaikeaksi.

Anna raivota pari yötä, et anna periksi vaikka muutama yö menee harakoille. Kyllä aikuinen sen kestää.

Jos ei, lapsi tukiperheeseen tai sijoitukseen.

Jos on nyt jo vanhemmuuden kanssa noin vaikeaa, ei se helpota lapsen kasvaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

No, muutama ilta venähtää sitten huoltajallakin pitkäksi. Ei voi mitään. Huoltaja istuu sängyn vieressä/oven edessä joten Irmapetterille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä petiin. Ennemmin tai myöhemmin.

Joo ei ne montaa iltaa sieltä könyä. Maksaa vaivan, koettu on. Meillä jokainen lapsi on yrittänyt venkuilla nukkumaan menon kanssa jossain vaiheessa, mutta yritykseksi jäi kun sieltä sängystä ei enää lähdetä lätkimään muuta kuin oikeassa hädässä. Eikä sinne olla menty joka inahduksen perässä. Kyllä ne nukahtaa ja hyvinkin pian oppivat että ei kannata temppuilla, ei se mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

Kyllä. Viet sanaakaan sanomatta takaisin vaikka tuntikausia jos on pakko. Kyllä se paksuimpaankin kalloon ennen pitkää uppoaa, että nukkumaan on mentävä.

Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tai edes terveyttä käyttää tuollaiseen kolmea tuntia joka ilta vuosien ajan. Miten teet tuon käytännössä jos sinulla on vaikka kolmen lasta? Niin, et mitenkään. Helpon lapsen kanssa toki onnistuu, mutta eihän mitään ongelmaa olisikaan, jos kaikilla olisi vain helppoja lapsia. Näkee taas heti, että täällä on neuvomassa vanhempia, joilla lapset ovat olleet täysin haasteettomia. Ei teillä ole kokemusta muusta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmat tuntuvat olevan liian pehmeitä ja tietty jämäkkyys puuttuu monilta. Kaikki halutaan antaa periksi eikä olla tarpeeksi johdonmukaisia. Tuohon nukkumajuttuun en osaa sanoa mitään että miksi se on vaikeaa. Puuttuuko siinäkin joku jämäkkyys vanhemmilta.... 🤔

Nukkuminen on monille nykylapsille ongelma, koska eivät väsy päivällä tarpeeksi. Toisin sanoen arki on liian passiivista; liikaa sisällä oloa, liian vähän ulkoilmaa ja liikuntaa. Rumasti sanottuna laiskat ja mukavuudenhaluiset vanhemmat, valitettavasti.

Ja sitten toki tuo jo monesti mainittu säännöistä lipsuminen tai niitä ei ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.

Miten ihmeessä opetat pikkulapsen siihen, jos keinona ei edelleenkään ole muuta kuin se, että maanittelee lasta lempeällä äänensävyllä (huutaminen on henkistä väkivaltaa)?

Laitat sen lapsen sinne nukkumaan etkä kutvahda hänen kutsuihinsa ja huomion hakemiseensa, kyllä se lapsi sinne nukahtaa ja pian oppii että huomion hakeminen on turhaa. Todella pian itse asiassa tottuvat että nyt on nukuttava, ei enää leikitä/seurustella.

:DDD

Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?

No, muutama ilta venähtää sitten huoltajallakin pitkäksi. Ei voi mitään. Huoltaja istuu sängyn vieressä/oven edessä joten Irmapetterille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä petiin. Ennemmin tai myöhemmin.

Joo ei ne montaa iltaa sieltä könyä. Maksaa vaivan, koettu on. Meillä jokainen lapsi on yrittänyt venkuilla nukkumaan menon kanssa jossain vaiheessa, mutta yritykseksi jäi kun sieltä sängystä ei enää lähdetä lätkimään muuta kuin oikeassa hädässä. Eikä sinne olla menty joka inahduksen perässä. Kyllä ne nukahtaa ja hyvinkin pian oppivat että ei kannata temppuilla, ei se mitään auta.

Hienoa, että teillä ei könynnyt montaa iltaa. Meillä Asperger-lapsi könysi noin kuusi vuotta. Joka ilta. Tuntien ajan.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?"

No, mikä on vaihtoehto?

Antaa älylaite sänkyyn?

Avata ulko-ovi ja kysyä haluaKo ulos leikkimään?

Tehdä kullanupulle klo. 23 lättyjä ja hilloa?

Pakata penska autoon ja viedä mummolaan yöksi?

Siis herranen aika! Asiat on just niin vaikeita kuin niiden antaa mennä vaikeaksi.

Anna raivota pari yötä, et anna periksi vaikka muutama yö menee harakoille. Kyllä aikuinen sen kestää.

Jos ei, lapsi tukiperheeseen tai sijoitukseen.

Jos on nyt jo vanhemmuuden kanssa noin vaikeaa, ei se helpota lapsen kasvaessa.

Jos lapsi on vaikka autistinen, niin se ei kuule "parin yön raivoamisella" mene ohi. Eikä se lapsi yhtään vähemmän autistiseksi muutu sijoituksessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luunappi ei satu mutta lapsi oppii siitä rajat.

Saako sitä enää edes käyttää? Meillä kotona käytettiin ja omat lapsenikin silloin tällöin vielä saivat. Ei ainakaan silloin ollut kriminalisoitua. :)

Sinä kerrot fyysisesti satuttaneesi lapsiasi ja hymyilet samalla?

Äläkä sano ettei luunappi satu, et sinä sitä hellästi sivellyt siihen otsalle vaan napautit niin, että tuntuu, nimensä mukaisesti.

Aika moni fyysistä kuritusta saanut harrastaa samaa omien lastensa kanssa, koska ei näe siinä mitään "väärää", minä onnistuin katkaisemaan sen kierteen enkä ole koskaan satuttamalla lapsiani kasvattanut ja ylläriylläri, kertaakaan ei tullut päiväkodista tai koulusta negatiivista palautetta heidän edesottamuksistaan, ei kertaakaan eli jossakin onnistuin.

Fyysinen kuritus on ollut laissa kiellettyä jo v.1984 lähtien.

Tämä on juuri se ajattelumalli mistä koko kurinpito-ongelma on saanut alkunsa. On alettu ajatella, että lapsen rankaiseminen on julmaa, väärin, hyödytöntä ja näin poispäin. Tilalle on otettu positiivinen sanoittaminen joka ehkä toimii teoriassa mutta ei käytännössä tavallisissa perheissä tai usein edes kouluissa/tarhoissa.

Tämä. Sanoittaminen ei toimi minkään ikäisen lapsen kehitystasolla, se vaatii paljon laajempaa hahmotuskykyä ja pohjaymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan kehtaisi kertoa neuvolassa että rankaisen lapsiani. Enkä usko olevani ainut joka kokee näin.

Ai. Itse kyllä kerroin että meillä on käytössä telkkariohjelmien kieltäminen, viikkorahan pidättäminen, karkkipäivän peruminen yms rankaisukeinot.

Mikä siinä sitten oli erona, kun ennen kurittomille lapsille annettiin surutta selkään, eikä kukaan ole siitä traumatisoitunut?

Nykyään tulee trauma heti, kun lapseen kajotaan vaikka pienellä tukkapöllyllä.

Vai onko sitten niin, että kyllä me vaan traumatisoiduimme, mutta emme ole sitä tajunneet.  Eli suurin piirtein 90-luvulta taaksepäin kaikki ihmiset on traumatisoituneita, koska sitä ennen kyllä lapselle sai antaa selkään, sai tukistaa, sai huutaa ja kirota, heittää vaikka päin seinaa niin kuin kuulemma jotkut teki.  Eli kaikki yli kolmekymppiset ihmiset on traumatisoituneita.

Minullakin lienee kauhea trauma, koska isä oli ihan helvetillinen kurinpitäjä.  En vaan ole huomannut itsessäni mitään traumaa, mitä pitäisi käsitellä tai mikä vaikuttaisi elämääni mitenkään.  Isääkään en oppinut millään lailla vihaamaan tai pelkäämään, paitsi silloin kun kännissä räyhäsi ja rikkoi tavaroita.  Ei tullut muuten ikinä mieleenkään, että olisin vaikka lähtenyt lintsailemaan koulusta, kun tiesi, että jos isä saa tietää, niin helvetti on irti.

Sen sijaan nykynuoret on täynnä traumoja ja heillä on lähes kaikilla jotain mt-ongelmia.  Ja heitä on niin kauniisti kohdeltu, annettu itse päättää asioistaan ja keskusteltu heidän kanssaan eri vaihtoehdoista jne.  Karkitkin saaneet itse valita karkkihyllystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, tämä toimii siis helppojen lasten kanssa mainiosti. Entä sitten kun kyse ei ole siitä, että se lapsi huutelisi sieltä sängystä, vaan siitä, että lapsi nousee sängystä välittömästi kun vanhempi on sinne laittanut? Ja jatkaa sitä vaikka kolmen tunnin ajan?"

No, mikä on vaihtoehto?

Antaa älylaite sänkyyn?

Avata ulko-ovi ja kysyä haluaKo ulos leikkimään?

Tehdä kullanupulle klo. 23 lättyjä ja hilloa?

Pakata penska autoon ja viedä mummolaan yöksi?

Siis herranen aika! Asiat on just niin vaikeita kuin niiden antaa mennä vaikeaksi.

Anna raivota pari yötä, et anna periksi vaikka muutama yö menee harakoille. Kyllä aikuinen sen kestää.

Jos ei, lapsi tukiperheeseen tai sijoitukseen.

Jos on nyt jo vanhemmuuden kanssa noin vaikeaa, ei se helpota lapsen kasvaessa.

Jos lapsi on vaikka autistinen, niin se ei kuule "parin yön raivoamisella" mene ohi. Eikä se lapsi yhtään vähemmän autistiseksi muutu sijoituksessakaan.

Rajataanko ne lapset joilla on jokin dg tämän keskustelun ulkopuolelle?! Sanomattakin selvää että haasteet ovat erilaisia eikä niihin pelkkä kasvatus ja aikuisen jämäkkyys aina riitä.