Olen katsonut tässä joitain Supernanny-jaksoja ja mietin että onko tämä kurittomuus/kädettömyys lasten kanssa uusi ilmiö?

Teillä menee puheenaiheet sekaisin. Keskustelu on sekavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta

Toisaalta lääkärillä on velvollisuus tehdä lasu jos vanhempi käy käsiksi lapseensa.

En minä ainakaan ole vo:lla nähnyt että kukaan vanhempi olisi ikinä käynyt lapseen käsiksi.

Jos esim. väkisin pitää lapsen suuta auki niin mitä muuta se on kuin käsiksi käymistä?

Lapsen hoitamatta jättäminen on pahinta vä ki val-taa. Pahimmillaan tulee elinikäinen vaivat. Jos lapsi ei avaa suutaan vapaaehtoisesti niin pakko sitä on pidellä auki, jotta lapsi saadaan hoidettua.

Jos haluatte keskustella, määritelkää ongelma ytimekkäästi ja pitäkää se mielessä, kun osallistutte ajatusten vaihtoon.

Aihe on liian laaja. Rajatkaa, tai luokitelkaa se osiin.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta

Siis lääkäri puolisosi on hankala ymmärtää miksi pieni lapsi ei halua kipeää korvaansa tutkittavan? Oikeastiko? Jos on hankala päätellä, niin voin kertoa: Lapset pelkäävät kipua paljon enemmän kuin me aikuiset. Lapsilla on hankala ymmärtää, että lääkäri yrittää auttaa ja haluaa lapsen parasta. Lapsen on ehkä hankala luottaa vieraaseen aikuiseen ja siihen ettei hän työnnä lamppua niin syvälle korvaan, että sattuu.

Suosittelisin puolisollesi asiakaslähtöisempää asennetta. Vieraalle lapselle kannattaa todella tarkkaan kertoa, että mitä tehdään ja painottaa sitä ettei mikään satu. Jos istuu hiljaa ja odottaa kun äiti/isä yrittää taivutella lasta tutkimukseen, niin lapselle ei synny luottamusta tähän täysin vieraaseen lääkäriin, joka on menossa roikkumaan hänen kipeää korvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?

Aivan samoin kuin aikuisten kanssa, keskustelemalla kerta toisensa jälkeen samoista asioista, perustelemalla omat päätökset, arvostamalla myös lapsen mielipidettä ja tärkeää onkin olla tuputtamatta omaa mielipidettä vaan antaa lapsen luoda omansa.

On asioita, joista lapsen kanssa ei keskustella. Sekin pitää tajuta. Nukkumaanmeno tai hampaidenpesu ei ole keskusteltavissa, ei ne pakolliset asiat, jotka on pakko hoitaa. Ei tehdä kärpäsestä härkäsiä keskustelemalla liikaa arjen pakollisista jutuista. Lapsi voi päättää ottaako omenaa vai päärynää, mutta ei sitä mennäänkö hammaslääkäriin vai ei. Pahimmillaan olen ihan livenä kuullut äidin kysyvän pikkulapselta, saisiko äiti mennä kaverin luo, jos mummo tulee sua katsomaan siksi aikaa.

Älkää nyt hyvänen aika kasvattako kuninkaita tai niitä, jotka pohtii ja analysoi jokaisen pienenkin asian perinpohjin ja kärsii sen takia peloista ja ahdistuksesta. Yksi tuttava onnistui kasvattamaan ahdistushäiriöisen tuolla ylikeskustelevalla tekniikallaan ja paapomisella.

TÄMÄ ON SITÄ MAALAISJÄRKEÄ!!! Ja tässä syy nykypäivän kurittomuuteen. Parhaita kommentteja koko ketjussa.

Nykypäivän kuri on huomattavan suurta - ja SALAKAVALAA. Se tapahtuu mm. woke-ideologian muodossa internetissä, kouluissa, ja jopa tarhoissa... Tarhoissa on myös suunnitelma, jolla lapsia totutetaan tottelevaisuuteen, siis alistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte keskustella, määritelkää ongelma ytimekkäästi ja pitäkää se mielessä, kun osallistutte ajatusten vaihtoon.

Ongelma selviää aloituksesta. Mistä johtuu nykypäivän lasten kurittomuus? Siitä on ollut tarkoitus keskustella. Ja siitä miksi ennen ei ollut tätä ongelmaa tässä mittakaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän kuri on huomattavan suurta - ja SALAKAVALAA. Se tapahtuu mm. woke-ideologian muodossa internetissä, kouluissa, ja jopa tarhoissa... Tarhoissa on myös suunnitelma, jolla lapsia totutetaan tottelevaisuuteen, siis alistumiseen.

Maskipakko kouluissa.

Rokotusohjelmaan painostaminen, karsinointi välituntisin.

Sateenkaaripajat, ja jos kritisoit, sinut "kivitetään".

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy = 250 tuntia poissaoloja koulusta, ja joudut tutkintaan.

Aikoinaan ajattelin kun sanon sanan ei, se tarkoittaa sitä ja pieni haetaan pois mummun posliinien luota. Ei on se sana, jolla käytös muuttuu. Ja sitä käytetään harvoin, se on varoitus, nyt tämä loppuu, se ei ole missä tilanteessa ehkä. Taaperon kanssa siihen liittyy toiminta ja onhan se raskasta hakea pieni tutkija koko ajan jostain pois.

Ei sanan käyttöä pitää harkita kun lapsi kasvaa onko tuo enää ei.

Nykyisin mennään positiivisen kautta on mummun syy jos posliinit on näkösällä, kun pienenä ei opita, että kiljumalla saa ehkä tahtonsa läpi, kokeillaan sitä vielä isonakin. Aikuisilla on miljoona rautaa tulessa, pitää harrastaa, käydä töissä, konserteissa, pitää olla sitä ja tätä ja lapset saa hiljaisiksi antamalla ruutuaikaa.

Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän kuri on huomattavan suurta - ja SALAKAVALAA. Se tapahtuu mm. woke-ideologian muodossa internetissä, kouluissa, ja jopa tarhoissa... Tarhoissa on myös suunnitelma, jolla lapsia totutetaan tottelevaisuuteen, siis alistumiseen.

Maskipakko kouluissa.

Rokotusohjelmaan painostaminen, karsinointi välituntisin.

Sateenkaaripajat, ja jos kritisoit, sinut "kivitetään".

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy = 250 tuntia poissaoloja koulusta, ja joudut tutkintaan.

Lapset ovat vapaassa oppimisympäristössä... KAOOTTISEN IDEOLOGIAN VAIKUTUSPIIRISSÄ. Hämmentävää? Varmasti. Kuri, jota et tunnista kuriksi, mutta joka silti ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mun ystävistä aina valittavat kurittomia lapsiaan ja jo kauas näkee missä se lähdesyy oikein piilee. Yksi sentään myöntää asian, muissa ei ole mitään vikaa vaan lapsissa. Jep. Yksi mun ystävä yritti kerran syöttää pikkuiselle jotain perunaruokaa, mutta tämä ei suostunut syömään vaan kinusi jälkiruokaa. Äiti siihen että "noooo, ei oo mikään pakko syödä jos ei halua, saat sen jälkiruoan." Olin aivan suu auki, että mitä!!! 😅🙈 Meillä myös jo aikuiset 2000-luvun alkupuolella syntyneet lapset enkä muista että olisi ollut mitään räkkyjä ja takkuja, niitä tavallisia nyt toki. Tuntuu tosiaan että jokin on muuttunut. Ehkä joku kasvatustieteilijä osaisi tähän vastata. Vai oliko meidät vanhemmat kasvatettu eri tavalla kuin nykyvanhemmat ja se malli tulee kotoa? En tiedä.

Kurihan on höllentynyt ja muuttunut koko ajan sukupolvi toisensa jälkeen, kun tarkemmin miettii. Isovanhemmat sai ihan kunnolla remmillä tai oksalla selkään ja jäivät ruuatta, jos eivät totelleet. Meidän vanhemmat sai selkään risulla tai luunappeja/tukkapöllyä, me ehkä enää luunappeja ja alkoi rajat häilyä ja nyt ei sitä vähäistäkään kuria tai rajoja, koska fyysinen kuritus on enää muisto entisestä ja nykyään pitäisi kasvattaa keskustelemalla ja lapsihan sen osaa käyttää hyvkseen.

Taas joku ottaa nokkiinsa, mutta aivan totta että entisaikaan kurittomuudesta rankaistiin sillä remelillä, mutta toisaalta....ei ollut kurittomuuttakaan niin paljon. Lasten kanssa pärjättiin, lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan ja opettajia. Huono konstihan se oli, mutta näin sitä aikoinaan toimittiin. Nykyään tosiaan täytyy asiat hoitaa keskustelemalla se on vaikeampi konsti ja vaatii monesti pitkää pinnaa.

Jos lasut poistettaisiin käytöstä, laillistettaisiin ruumiillinen kuritus uudestaan ja aloitettaisiin valtiollinen kampanja joka kannustaa kurinpitoon, niin vanhemmat voisivat hyvällä omallatunnolla laittaa lapsensa kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mun ystävistä aina valittavat kurittomia lapsiaan ja jo kauas näkee missä se lähdesyy oikein piilee. Yksi sentään myöntää asian, muissa ei ole mitään vikaa vaan lapsissa. Jep. Yksi mun ystävä yritti kerran syöttää pikkuiselle jotain perunaruokaa, mutta tämä ei suostunut syömään vaan kinusi jälkiruokaa. Äiti siihen että "noooo, ei oo mikään pakko syödä jos ei halua, saat sen jälkiruoan." Olin aivan suu auki, että mitä!!! 😅🙈 Meillä myös jo aikuiset 2000-luvun alkupuolella syntyneet lapset enkä muista että olisi ollut mitään räkkyjä ja takkuja, niitä tavallisia nyt toki. Tuntuu tosiaan että jokin on muuttunut. Ehkä joku kasvatustieteilijä osaisi tähän vastata. Vai oliko meidät vanhemmat kasvatettu eri tavalla kuin nykyvanhemmat ja se malli tulee kotoa? En tiedä.

Kurihan on höllentynyt ja muuttunut koko ajan sukupolvi toisensa jälkeen, kun tarkemmin miettii. Isovanhemmat sai ihan kunnolla remmillä tai oksalla selkään ja jäivät ruuatta, jos eivät totelleet. Meidän vanhemmat sai selkään risulla tai luunappeja/tukkapöllyä, me ehkä enää luunappeja ja alkoi rajat häilyä ja nyt ei sitä vähäistäkään kuria tai rajoja, koska fyysinen kuritus on enää muisto entisestä ja nykyään pitäisi kasvattaa keskustelemalla ja lapsihan sen osaa käyttää hyvkseen.

Ei lapsen kuulu pelätä vanhempiaan. Älyttömintä oli isä, joka läpsäisi lastaan ja sanoi, ettei toisia saa lyödä.

Kyllä esim. etuuksien menettäminen ja hyvästä palkitseminen toimii. Toki se vaatii aikaa ja vaivaa, mikä ei tunnu monia kiinnostavan. Ja tärkeintä, että kiukuttelemalla ei saa mitään. Ei koskaan. Sekin vaatii hermoja ja pitkäjännitteisyyttä, mitä nykyään ei monillakaan tunnu olevan. Mutta voin kokemuksesta sanoa, että lopussa kiitos seisoo.

Woke toimii lapsiakin kohtaan niin, että sanoo päinvastoin, kuin asiat on. Syyttää muita siitä, mitä itse härskisti harjoittaa. Pyrkii määräämään, millaisia lapset saavat olla ja miten saavat ajatella... samalla, kun syyttää vanhempia siitä, että hämmentävät lapsiaan!

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin kun sanon sanan ei, se tarkoittaa sitä ja pieni haetaan pois mummun posliinien luota. Ei on se sana, jolla käytös muuttuu. Ja sitä käytetään harvoin, se on varoitus, nyt tämä loppuu, se ei ole missä tilanteessa ehkä. Taaperon kanssa siihen liittyy toiminta ja onhan se raskasta hakea pieni tutkija koko ajan jostain pois.

Ei sanan käyttöä pitää harkita kun lapsi kasvaa onko tuo enää ei.

Nykyisin mennään positiivisen kautta on mummun syy jos posliinit on näkösällä, kun pienenä ei opita, että kiljumalla saa ehkä tahtonsa läpi, kokeillaan sitä vielä isonakin. Aikuisilla on miljoona rautaa tulessa, pitää harrastaa, käydä töissä, konserteissa, pitää olla sitä ja tätä ja lapset saa hiljaisiksi antamalla ruutuaikaa.

Toivottavasti olen väärässä.

Meidän lapset ovat jo aikuisia ja kotikin luonnollisesti kahden aikuisen koti jossa on kaikkea pikkukäsille sopimatonta joka puolella. Meille tuli kerran lapsiperhe kylään joka syyllisti mua siitä että "vitsit kun teillä on kaikkea särkyvää ja valkoista ja kynttiläkin palamassa". Eli mun syy kun meidän koti ei ole pikkulapsiystävällinen. Äiti ei voinut katsoa lapsensa perään vaan minun oli se tehtävä koska mun syykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mun ystävistä aina valittavat kurittomia lapsiaan ja jo kauas näkee missä se lähdesyy oikein piilee. Yksi sentään myöntää asian, muissa ei ole mitään vikaa vaan lapsissa. Jep. Yksi mun ystävä yritti kerran syöttää pikkuiselle jotain perunaruokaa, mutta tämä ei suostunut syömään vaan kinusi jälkiruokaa. Äiti siihen että "noooo, ei oo mikään pakko syödä jos ei halua, saat sen jälkiruoan." Olin aivan suu auki, että mitä!!! 😅🙈 Meillä myös jo aikuiset 2000-luvun alkupuolella syntyneet lapset enkä muista että olisi ollut mitään räkkyjä ja takkuja, niitä tavallisia nyt toki. Tuntuu tosiaan että jokin on muuttunut. Ehkä joku kasvatustieteilijä osaisi tähän vastata. Vai oliko meidät vanhemmat kasvatettu eri tavalla kuin nykyvanhemmat ja se malli tulee kotoa? En tiedä.

Kurihan on höllentynyt ja muuttunut koko ajan sukupolvi toisensa jälkeen, kun tarkemmin miettii. Isovanhemmat sai ihan kunnolla remmillä tai oksalla selkään ja jäivät ruuatta, jos eivät totelleet. Meidän vanhemmat sai selkään risulla tai luunappeja/tukkapöllyä, me ehkä enää luunappeja ja alkoi rajat häilyä ja nyt ei sitä vähäistäkään kuria tai rajoja, koska fyysinen kuritus on enää muisto entisestä ja nykyään pitäisi kasvattaa keskustelemalla ja lapsihan sen osaa käyttää hyvkseen.

Ei lapsen kuulu pelätä vanhempiaan. Älyttömintä oli isä, joka läpsäisi lastaan ja sanoi, ettei toisia saa lyödä.

Kyllä esim. etuuksien menettäminen ja hyvästä palkitseminen toimii. Toki se vaatii aikaa ja vaivaa, mikä ei tunnu monia kiinnostavan. Ja tärkeintä, että kiukuttelemalla ei saa mitään. Ei koskaan. Sekin vaatii hermoja ja pitkäjännitteisyyttä, mitä nykyään ei monillakaan tunnu olevan. Mutta voin kokemuksesta sanoa, että lopussa kiitos seisoo.

Jos lapselta saa poistaa etuuksia, niin saako lapsi sitten itse poistaa toisilta etuuksia? Vai onko tässäkin se ristiriita, että älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin sanon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Virta pois tietokoneesta. Onko noin hankalaa?

Tähän kulminoitui jotain tästä keskustelusta. "Lapsi istuu siinä tietokoneella.".. tsiisus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee näin voimakasta lapsivihaa huokuvaa viestien sarjaa...

Luulen, että seuraava kommentti on aloittajan tekemä: "Nykyään äiti on lapsen paras kaveri,argh,argh 🤮🤮"

Vaikka lasten kanssa ei ollut ongelmaa, ainakaan nukkumaanmenon suhteen, suhteet heihin eivät ilmeisesti kehittyneet läheisiksi. Siitä ei ole mainintaa. Aivan kuin tyytyväisyydellä ei olisi mitään merkitystä. Siksi aloittaja ei koe tehneensä mitään väärin - etenkään, kun hän katsoo Supernannyä?

Olipa outo kommentti.

No oli. Mutta jotkut näkee sitä huokuvaa lapsivihaa kaikkialla. Todennäköisesti ovat itse juuri näitä kädettömiä lässyttäjiä.

Hmm, toisaalta, ei tarvitse mennä kuin 30 v. taaksepäin, kun (ainakin maaseudulla) oli ihan hyväksyttävää kurittaa lapsia fyysisesti edelleen, vaikka laissa kai kiellettiin jo 80-luvulla. Omastakin lapsuudesta muistan, ja sama oli tyyli monessakin muussa ns. normalissa perheessä, eikä vain niissä, joissa lapsia ihan oikeasti pahoinpideltiin. Että oltiinko silloin nyt sitten merkittävästi parempia kasvattamaan lapsia, kun keinona oli saada lapset tottelemaan fyysisellä kurituksella uhkaamalla. Itse muistan hyvin, miten pelkäsin välillä esim. vahingossa jotain rikottuani, että nytkö saan siitä vitsasta. En saanut, mutta enpä omiin lapsiini olisi samanlaista pelkoa omaa vanhempaansa kohtaan halunnut luoda.

Mutta ongelmia on varmasti monessa asiassa, kotona ja koulussa/päiväkodissa. Lapsilta vaaditaan nykyään aika paljon, on ilmiöoppimista, avoimia luokkatiloja, isoja ryhmäkokoja, liian vähän henkilökuntaa Odotetaan myös ikätasoa isompaa itseohjautuvuutta. Tämä kuormittaa lapsia, ja kuormitus näkyy nopeasti käytösongelmina. Vanhemmat kotona niin ikään kuormittuneita töistään ym. ja ehkäpä heissäkin näitä vitsalla kasvatettuja, joilla on ajatuksena, että omaa lasta ei ainakaan näin kasvateta ja helpompi on sitten antaa lapselle periksi. Ja kun tämä tarpeeksi kauan jatkuu, on iso ongelma.

Ja kurittomia lapsia on ollut ennenkin, ja lasten on annettu mennä keskenään tekemässä ties mitä joskus 90-luvullakin vielä, saati sit sitä aiemmin.