Olen katsonut tässä joitain Supernanny-jaksoja ja mietin että onko tämä kurittomuus/kädettömyys lasten kanssa uusi ilmiö?
Eikä vain tuossa ohjelmassa, mutta kun samoja ongelmia tuntuu olevan myös niillä omilla ystävillänikin joilla on pieniä lapsia. Kun palaan aikaan jolloin itsellä oli pienet lapset (nyt jo yli 20-v.) niin ei meillä ollut tuollaisia ongelmia enkä silloin kuullut että kenelläkään muullakaan olisi ollut. Lapset menivät nukkumaankin kun oli sen aika, ei siinä mitään tapeltu. Onko muiden nyt jo aikuisten lasten vanhemmilla samantyyppisiä havaintoja/kokemuksia? Mitä on tapahtunut tässä välissä?!
Kommentit (256)
Vanhemmat haluavat päästä mahdollisimman helpolla ja sehän tarkoittaa lapsen oikkujen mukaan menemistä.Ei haluta pahoittaa mieltä ja se näkyy sitten teini-iässä. jne
Lapsi sairastuu, kun päättää liian pienenä asioista ja tuntee turvattomuutta kun voi kulkea vanhempiensa yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille oikein mitään voi, jos suhteet omiin lapsiin jäävät etäisiksi. Mutta väkivaltaan lietsominen?
Selvennätkö mitä tarkoitit.
Tässä viestiketjussa lietsotaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille oikein mitään voi, jos suhteet omiin lapsiin jäävät etäisiksi. Mutta väkivaltaan lietsominen?
Selvennätkö mitä tarkoitit.
Tässä viestiketjussa lietsotaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Ai jaa, en ole huomannut.
Mulla on ollut helppoja ja vaikeita pikkulapsia. Nukkumaanmenot oli aivan järkyttävåä toisilla ja toisilla tosi helppoa.
Mutta nykyään monilta puuttuu selkäranka ja jämäkkyys. Tai sitten on toinen ääripää, jossa vanhemmat räyhää lasten kanssa. Kummastakin on pelkkää haittaa.
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Huomaa kommenteista että keskustelussa on nyt mukana sekä niitä kädettömiä että maalaisjärkisiä vanhempia/muita kasvattajia.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?
Aivan samoin kuin aikuisten kanssa, keskustelemalla kerta toisensa jälkeen samoista asioista, perustelemalla omat päätökset, arvostamalla myös lapsen mielipidettä ja tärkeää onkin olla tuputtamatta omaa mielipidettä vaan antaa lapsen luoda omansa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?
Varhaiskasvattajana todella ihmettelen kehotuksia lapsen alistamiseen ja fyysisen rajoittamisen käyttöön. Kumpikaan näistä ei ole hyväksytty toimintatapa varhaiskasvatuksen piirissä, mutta siitä huolimatta lapsille kyetään asettamaan turvalliset rajat.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Joskus muuten lääkärikin alkaa neuvotella lapsen kanssa että mitäs jos katsottaisiin sinne korvaan, saanko katsoa. No ei saa monestikaan. Mutta jämäkkä lääkäri ei kysele vaan ottaa päästä kiinni ja katsoo sinne korvaan. Ei ole vaihtoehtoja.
Hyvä kommentti sulta, liikaa annetaan vastuuta ja valinnanvapautta sille lapselle silloin kun sitä ei saisi antaa vaan pitäisi olla jämäkkä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?
Varhaiskasvattajana todella ihmettelen kehotuksia lapsen alistamiseen ja fyysisen rajoittamisen käyttöön. Kumpikaan näistä ei ole hyväksytty toimintatapa varhaiskasvatuksen piirissä, mutta siitä huolimatta lapsille kyetään asettamaan turvalliset rajat.
Joukossa on ollut 1-2 luunappikommenttia, itse en muita väkivaltakommentteja ole havainnut. Vai oletko sinä?
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Toisaalta lääkärillä on velvollisuus tehdä lasu jos vanhempi käy käsiksi lapseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Toisaalta lääkärillä on velvollisuus tehdä lasu jos vanhempi käy käsiksi lapseensa.
En minä ainakaan ole vo:lla nähnyt että kukaan vanhempi olisi ikinä käynyt lapseen käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Toisaalta lääkärillä on velvollisuus tehdä lasu jos vanhempi käy käsiksi lapseensa.
En minä ainakaan ole vo:lla nähnyt että kukaan vanhempi olisi ikinä käynyt lapseen käsiksi.
Jos esim. väkisin pitää lapsen suuta auki niin mitä muuta se on kuin käsiksi käymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Joskus muuten lääkärikin alkaa neuvotella lapsen kanssa että mitäs jos katsottaisiin sinne korvaan, saanko katsoa. No ei saa monestikaan. Mutta jämäkkä lääkäri ei kysele vaan ottaa päästä kiinni ja katsoo sinne korvaan. Ei ole vaihtoehtoja.
Hyvä kommentti sulta, liikaa annetaan vastuuta ja valinnanvapautta sille lapselle silloin kun sitä ei saisi antaa vaan pitäisi olla jämäkkä aikuinen.
Tämä on muuten ärsyttävä tapa lääkäreiltä. Tosin meillä on aina antaneet hoitaa kun sanoo, että lääkärin on pakko katsoa että osaa antaa lääkettä kipeään korvaan tai että jos ei ota rokotetta voi tulla kauheita tauteja.
Tykkään enemmän niistä jotka toteaa vaan suoraan että nyt katsotaankin sitten sitä korvaa ja jättää sen näennäisen valinnan vapauden pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Joskus muuten lääkärikin alkaa neuvotella lapsen kanssa että mitäs jos katsottaisiin sinne korvaan, saanko katsoa. No ei saa monestikaan. Mutta jämäkkä lääkäri ei kysele vaan ottaa päästä kiinni ja katsoo sinne korvaan. Ei ole vaihtoehtoja.
Hyvä kommentti sulta, liikaa annetaan vastuuta ja valinnanvapautta sille lapselle silloin kun sitä ei saisi antaa vaan pitäisi olla jämäkkä aikuinen.
Tämä on muuten ärsyttävä tapa lääkäreiltä. Tosin meillä on aina antaneet hoitaa kun sanoo, että lääkärin on pakko katsoa että osaa antaa lääkettä kipeään korvaan tai että jos ei ota rokotetta voi tulla kauheita tauteja.
Tykkään enemmän niistä jotka toteaa vaan suoraan että nyt katsotaankin sitten sitä korvaa ja jättää sen näennäisen valinnan vapauden pois.
Samoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?
Aivan samoin kuin aikuisten kanssa, keskustelemalla kerta toisensa jälkeen samoista asioista, perustelemalla omat päätökset, arvostamalla myös lapsen mielipidettä ja tärkeää onkin olla tuputtamatta omaa mielipidettä vaan antaa lapsen luoda omansa.
On asioita, joista lapsen kanssa ei keskustella. Sekin pitää tajuta. Nukkumaanmeno tai hampaidenpesu ei ole keskusteltavissa, ei ne pakolliset asiat, jotka on pakko hoitaa. Ei tehdä kärpäsestä härkäsiä keskustelemalla liikaa arjen pakollisista jutuista. Lapsi voi päättää ottaako omenaa vai päärynää, mutta ei sitä mennäänkö hammaslääkäriin vai ei. Pahimmillaan olen ihan livenä kuullut äidin kysyvän pikkulapselta, saisiko äiti mennä kaverin luo, jos mummo tulee sua katsomaan siksi aikaa.
Älkää nyt hyvänen aika kasvattako kuninkaita tai niitä, jotka pohtii ja analysoi jokaisen pienenkin asian perinpohjin ja kärsii sen takia peloista ja ahdistuksesta. Yksi tuttava onnistui kasvattamaan ahdistushäiriöisen tuolla ylikeskustelevalla tekniikallaan ja paapomisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on lääkäri ja on joskus puhunut miten hämmentävän usea vanhempi alkaa vastaanotolla neuvotella lapsen kanssa mm. siitä, saako kipeää korvaa katsoa korvalampulla tai että avataanko suu kurkun katsomista varten. Äitini taas työskentelee päiväkodissa, siellä tulee kuulemma vastaan tilanteita, joissa lapsella ei ole mukana säänmukaisia vaatteita. Kun vaatteiden perään kysytään, vanhempi vastaa että lapsi ei halunnut ottaa niitä. Ihan uskomatonta
Toisaalta lääkärillä on velvollisuus tehdä lasu jos vanhempi käy käsiksi lapseensa.
En minä ainakaan ole vo:lla nähnyt että kukaan vanhempi olisi ikinä käynyt lapseen käsiksi.
Jos esim. väkisin pitää lapsen suuta auki niin mitä muuta se on kuin käsiksi käymistä?
Jos lääkärin on katsottava suuhun määrittääkseen taudin, niin se on silloin lapsen tarpeista huolehtimista. Jos alkaa muuten vaan vääntää lapsen suuta auki, niin se onkin lasun paikka.
Ilmankos lääkärille ei ikinä pääse ajoissa, jos mammat odottelee että lapsi vapaaehtoisesti antaa tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.
Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.
Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.
Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.
Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.
Joo. TYöni puolesta tapasin paljon näitä lapsia. Esim hakutilanteessa lapsi saattoi läpsiä hakijaa miten tahtoi. Pyysin vanhempaa jäämään hetkeksi ja sanoin että ÄLÄ ANNA läpsiä! LApsi ei kunnioita sinua kun vastaanotat läpsimistä. Mieti 10v kuluttua kun lapsi on sua isompi ja läpsii sua.
Toinen tämä ruutuaika, saa holtittomasti katsoa, pelata ihan mitä vaan. Jo 2v ipanalle lyödään pädi tai muu härveli käsiin eikä jutella lapsen kanssa!
Pelit! Annetaan pelata 18v tarkoitettuja verta tirskuvia pelejä ja samalla saa syödä pizzaa ja juoda limua.
Vieläkö ihmettelette!
En ihmettele.
Siinä sivussa vanhemmat huutelevat käskyjä olan yli naama kiinni älypuhelimessa
Vierailija kirjoitti:
Jotkut mun ystävistä aina valittavat kurittomia lapsiaan ja jo kauas näkee missä se lähdesyy oikein piilee. Yksi sentään myöntää asian, muissa ei ole mitään vikaa vaan lapsissa. Jep. Yksi mun ystävä yritti kerran syöttää pikkuiselle jotain perunaruokaa, mutta tämä ei suostunut syömään vaan kinusi jälkiruokaa. Äiti siihen että "noooo, ei oo mikään pakko syödä jos ei halua, saat sen jälkiruoan." Olin aivan suu auki, että mitä!!! 😅🙈 Meillä myös jo aikuiset 2000-luvun alkupuolella syntyneet lapset enkä muista että olisi ollut mitään räkkyjä ja takkuja, niitä tavallisia nyt toki. Tuntuu tosiaan että jokin on muuttunut. Ehkä joku kasvatustieteilijä osaisi tähän vastata. Vai oliko meidät vanhemmat kasvatettu eri tavalla kuin nykyvanhemmat ja se malli tulee kotoa? En tiedä.
Kurihan on höllentynyt ja muuttunut koko ajan sukupolvi toisensa jälkeen, kun tarkemmin miettii. Isovanhemmat sai ihan kunnolla remmillä tai oksalla selkään ja jäivät ruuatta, jos eivät totelleet. Meidän vanhemmat sai selkään risulla tai luunappeja/tukkapöllyä, me ehkä enää luunappeja ja alkoi rajat häilyä ja nyt ei sitä vähäistäkään kuria tai rajoja, koska fyysinen kuritus on enää muisto entisestä ja nykyään pitäisi kasvattaa keskustelemalla ja lapsihan sen osaa käyttää hyvkseen.
Kirjoituksista huoluu alistamisen halu. Asenne ei ole lapsilähtöinen, lapsilähtöisyyttä ivataan ja tilalle tarjotaan vaikka väkivaltaa. Miksi?