Olen katsonut tässä joitain Supernanny-jaksoja ja mietin että onko tämä kurittomuus/kädettömyys lasten kanssa uusi ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omassa tuttavapiirissä olen huomannut kurin puutetta paljon. Käsketään olan yli tekemään jotain, lapsi ei välttämättä kuuntele eikä mitään tapahdu. Käsketään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, mutta ei mitään seurausta kun lapsi ei tottele. Jostain vaan olan yli huudellaan että siivoa lelut, mene päiväunille, pese kädet mutta kukaan ei oikeasti valvo että niin tapahtuu. Ja sitten valitetaan ettei tottele.

Meillä on pienestä pitäen keskeytetty lapsen toiminta kun pyydetään häntä tekemään jotain. Laskeudutaan lapsen tasolle, katsotaan silmiin ja sanotaan että kerää lelut pois. Jos ei kerää, niin sitten kerätään yhdessä. Jos alkaa sekoilla niin tulee joku ikätasoon sopiva rangaistus. Lapset opetetaan tottelemattomiksi jos huudellaan käskyjä pikkulapsille mutta niiden noudattamatta jättämisestä ei saa mitään sanktiota.

Rajat ovat rakkautta.

Miksi lelut kerätään yhdessä, jos se on lapselle annettu tehtävä?

Niinpä, tuntuu jotenkin itsekehulta kun sanoo näille nykypäivän vanhemmille jotka kipuilevat väsyneinä kurittomien lasten kanssa että "Jaa ei meillä vaan ollut mitään ongelmia."  No kun ei ollut ja se on aivan totta. Tuntuu jotenkin vaan typerältä sanoa että ei ole kokemusta kun omat eivät käyttäytyneet noin. En pidä itseäni mitenkään edes kasvattajana, vaan se homma meni aikanaan aivan kuin luonnostaan ja niin tuntui muillakin menevän. Kauas tosiaan jo näkee missä vika on, mutta kun ei kehtaa ääneen sanoa. En tiedä mistä tämä muutos sitten tulee, mikä on toisin. Some, netti, liikaa informaatiotulvaa, vanhemmat eivät jaksa keskittyä lapsiin, ovat liian lepsuja, sanokaa te.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne vanhemmat on heidätkin "kasvatettu" samalla tavalla. 80-luvullahan levisi into vapaaseen kasvatukseen, joka ymmärrettiin  päin honkia niin että ollaan lasten kavereita, eikä käytännössä kasvateta heitä ollenkaan.

Mun yksi ystävä on syntynyt v. 1978 ja hänellä on 7-v. lapsi. Silti on aivan hukassa tämän kanssa ja antaa kaikki periksi ja lapsi käyttää sumeilematta tätä hyväkseen. Ystävä on aivan neuvoton ja on käynyt jo perheneuvolassakin saamassa vinkkejä, mikä tietysti on hyvä asia. Mä olen syntynyt v. 1975 ja omat lapset mulla jo aikuisia eikä meillä ollut kasvatuksellisia ongelmia. Oon myös ihmetellyt että mistä tämä nykypäivän ihme kurittomuus oikein kumpuaa?!!! Ei se kyllä vanhempien ikään ole sidonnainen, vaan tässä ajassa on jotain pielessä. Ainakin näin itse olen päätellyt.

Kannattaa kuitenkin huomata että lapset ovat erilaisia. Jotkut ovat paljon helpompia kasvattaa kuin toiset ihan jo luonteen puolesta. Meillä on ollut onneksi todella helpot lapset ja kasvattaminen ei ole ollut mitenkään hankalaa vaikka en niin kauhean jämäkkä ole ollutkaan. Joku toinen lapsi on sitten todella haastava vaikka kasvattaja olisikin varsin jämäkkä ja johdonmukainen.

Joo varmasti näinkin, mutta luulisi nyt jonkinmoisen kurin saavan lapselle kuin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Luunappi ei satu mutta lapsi oppii siitä rajat.

Väkivalta on rikos. Lapsikin voi haastaa oikeuteen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009421677.html

Isälle sakot – perusteli tukka­pöllyjä kasvatuksella

Isä tuomittiin pahoinpitelyistä sakkoihin ja maksamaan kipukorvauksia. Lapset olivat 1- ja 3-vuotiaita.

https://www.ess.fi/paikalliset/700011

Hollolalainen 29-vuotias mies tuomittiin keskiviikkona Lahden käräjäoikeudessa lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Mies oli tukistanut aviovaimonsa 6-vuotiasta tytärtä niin rajusti, että hiuksia irtosi ja tytön päähän tuli yli kahden neliösentin kokoinen hiukseton alue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luunappi ei satu mutta lapsi oppii siitä rajat.

Saako sitä enää edes käyttää? Meillä kotona käytettiin ja omat lapsenikin silloin tällöin vielä saivat. Ei ainakaan silloin ollut kriminalisoitua. :)

Sinä kerrot fyysisesti satuttaneesi lapsiasi ja hymyilet samalla?

Äläkä sano ettei luunappi satu, et sinä sitä hellästi sivellyt siihen otsalle vaan napautit niin, että tuntuu, nimensä mukaisesti.

Aika moni fyysistä kuritusta saanut harrastaa samaa omien lastensa kanssa, koska ei näe siinä mitään "väärää", minä onnistuin katkaisemaan sen kierteen enkä ole koskaan satuttamalla lapsiani kasvattanut ja ylläriylläri, kertaakaan ei tullut päiväkodista tai koulusta negatiivista palautetta heidän edesottamuksistaan, ei kertaakaan eli jossakin onnistuin.

Fyysinen kuritus on ollut laissa kiellettyä jo v.1984 lähtien.

Tämä on juuri se ajattelumalli mistä koko kurinpito-ongelma on saanut alkunsa. On alettu ajatella, että lapsen rankaiseminen on julmaa, väärin, hyödytöntä ja näin poispäin. Tilalle on otettu positiivinen sanoittaminen joka ehkä toimii teoriassa mutta ei käytännössä tavallisissa perheissä tai usein edes kouluissa/tarhoissa.

Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.

Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.

Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.

Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.

Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne vanhemmat on heidätkin "kasvatettu" samalla tavalla. 80-luvullahan levisi into vapaaseen kasvatukseen, joka ymmärrettiin  päin honkia niin että ollaan lasten kavereita, eikä käytännössä kasvateta heitä ollenkaan.

Mun yksi ystävä on syntynyt v. 1978 ja hänellä on 7-v. lapsi. Silti on aivan hukassa tämän kanssa ja antaa kaikki periksi ja lapsi käyttää sumeilematta tätä hyväkseen. Ystävä on aivan neuvoton ja on käynyt jo perheneuvolassakin saamassa vinkkejä, mikä tietysti on hyvä asia. Mä olen syntynyt v. 1975 ja omat lapset mulla jo aikuisia eikä meillä ollut kasvatuksellisia ongelmia. Oon myös ihmetellyt että mistä tämä nykypäivän ihme kurittomuus oikein kumpuaa?!!! Ei se kyllä vanhempien ikään ole sidonnainen, vaan tässä ajassa on jotain pielessä. Ainakin näin itse olen päätellyt.

Kannattaa kuitenkin huomata että lapset ovat erilaisia. Jotkut ovat paljon helpompia kasvattaa kuin toiset ihan jo luonteen puolesta. Meillä on ollut onneksi todella helpot lapset ja kasvattaminen ei ole ollut mitenkään hankalaa vaikka en niin kauhean jämäkkä ole ollutkaan. Joku toinen lapsi on sitten todella haastava vaikka kasvattaja olisikin varsin jämäkkä ja johdonmukainen.

Joo varmasti näinkin, mutta luulisi nyt jonkinmoisen kurin saavan lapselle kuin lapselle.

Jos lapsi ei tottele puhetta eikä myöskään motivoidu tarroista, niin kaikki keinot on käytetty ja aikuinen joutuu alistumaan pikkupiltin määräysvaltaan. Väkivaltainen ei saa olla ja lapsen koskemattomuutta on kunnioitettava. Lapsen koskemattomuus on taattu perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.

Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.

Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.

Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.

Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.

Siitä voi tulla lasu jos lasta pitää nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luunappi ei satu mutta lapsi oppii siitä rajat.

Saako sitä enää edes käyttää? Meillä kotona käytettiin ja omat lapsenikin silloin tällöin vielä saivat. Ei ainakaan silloin ollut kriminalisoitua. :)

Sinä kerrot fyysisesti satuttaneesi lapsiasi ja hymyilet samalla?

Äläkä sano ettei luunappi satu, et sinä sitä hellästi sivellyt siihen otsalle vaan napautit niin, että tuntuu, nimensä mukaisesti.

Aika moni fyysistä kuritusta saanut harrastaa samaa omien lastensa kanssa, koska ei näe siinä mitään "väärää", minä onnistuin katkaisemaan sen kierteen enkä ole koskaan satuttamalla lapsiani kasvattanut ja ylläriylläri, kertaakaan ei tullut päiväkodista tai koulusta negatiivista palautetta heidän edesottamuksistaan, ei kertaakaan eli jossakin onnistuin.

Fyysinen kuritus on ollut laissa kiellettyä jo v.1984 lähtien.

Tämä on juuri se ajattelumalli mistä koko kurinpito-ongelma on saanut alkunsa. On alettu ajatella, että lapsen rankaiseminen on julmaa, väärin, hyödytöntä ja näin poispäin. Tilalle on otettu positiivinen sanoittaminen joka ehkä toimii teoriassa mutta ei käytännössä tavallisissa perheissä tai usein edes kouluissa/tarhoissa.

Totta, joku kurinpidollinen muutos tämän on aiheuttanut. Meillä lapset olivat pieninä aivan erilaiset. Toinen totteli heti jo katseesta, mutta toinen oli jääräpäisempi, hänelle täytyi olla jämäkämpi. Yritti välillä pyristellä kovasti, mutta aina totteli kun vanhemmat olivat jämäköitä eikä hänen kanssaan annettu periksi. En uskalla kuvitellakaan mikä olisi ollut tilanne jos tämä tahtomies olisi päässyt ns niskan päälle. Tahtomies on nykyään fiksusti käyttäytyvä aikuinen jonka jääräpäisyyys ja tahtotila näkyy yhä siinä että on pötkimässä pitkälle ammatillisesti koska on niin päättänyt. Mutta onneksi näimme hänen kanssaan sen "vaivan" että emme antaneet periksi vaan sääntöjä ja käytöstapoja oli noudatettava ja vanhempia kunnioitettava.

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.

Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.

Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.

Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.

Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.

Kyllä se on juurikin noin. Sinähän sen sanoit: "Itse pääsee helpommalla." Kirjoitit täyttä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.

Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.

Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.

Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.

Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.

Joo. TYöni puolesta tapasin paljon näitä lapsia. Esim hakutilanteessa lapsi saattoi läpsiä hakijaa miten tahtoi. Pyysin vanhempaa jäämään hetkeksi ja sanoin että ÄLÄ ANNA läpsiä! LApsi ei kunnioita sinua kun vastaanotat läpsimistä. Mieti 10v kuluttua kun lapsi on sua isompi ja läpsii sua.

Toinen tämä ruutuaika, saa holtittomasti katsoa, pelata ihan mitä vaan. Jo 2v ipanalle lyödään pädi tai muu härveli käsiin eikä jutella lapsen kanssa!

Pelit! Annetaan pelata 18v tarkoitettuja verta tirskuvia pelejä ja samalla saa syödä pizzaa ja juoda limua.

Vieläkö ihmettelette!

Nykyään äiti on lapsen paras kaveri,argh,argh 🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Kuri on se taikasana jota lähes kaikissa lapsiperheissä tänä päivänä vältellään ja sen toteuttamista. Kaikki annetaan liian helposti periksi pilteille ja siinäpä sitä sitten onkin vääränlainen valta-asema muodostumassa.

Sama ilmiö lasten kuin lemmikkien kanssa, ei osata tai viitsitä kouluttaa. Tuloksena yllättäen seinille hyppiviä yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat valitettavan kädettömiä jälkeläistensä kanssa. Pelätään että lapsi alkaa raivoamaan ja annetaan kaikki periksi, koska. Itse pääsee helpommalla.

Ennen sanottiin vain että ;Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja vietiin pukeminen tms. loppuun.

Lapsi ei päättänyt laitetaanko pakkasella pipo vai ei. Lapsi söi sitä mitä ruokaa tehtiin. Jos ei kelvannut, pois pöydästä ja odotettiin seuraavaan ruokaan tai iltapalaan. Yleensä sitten jo maistuikin.

Nyt näyttää että nämä Irmapetterit pyörittävät koko kotisirkusta miten tahtovat.

Täytyy olla lapsella turvaton olo, kun huomaa että ei ole vahvaa, luotettavaa ja turvallista aikuista lähellä. On vain hyppeleviä palvelijoita jotka toteuttavat pienimmätkin haluamiset noin vain.

Siitä voi tulla lasu jos lasta pitää nälässä.

^ Lapsi ei kuole nälkään tai näänny jos yksi ateria jää väliin kiukuttelun vuoksi. Ei vaikka kaksikin. Kyllä se nälkä tulee. Ja ruoka maittaa varsinkin jos rysyää ulkona leikeissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne vanhemmat on heidätkin "kasvatettu" samalla tavalla. 80-luvullahan levisi into vapaaseen kasvatukseen, joka ymmärrettiin  päin honkia niin että ollaan lasten kavereita, eikä käytännössä kasvateta heitä ollenkaan.

Mun yksi ystävä on syntynyt v. 1978 ja hänellä on 7-v. lapsi. Silti on aivan hukassa tämän kanssa ja antaa kaikki periksi ja lapsi käyttää sumeilematta tätä hyväkseen. Ystävä on aivan neuvoton ja on käynyt jo perheneuvolassakin saamassa vinkkejä, mikä tietysti on hyvä asia. Mä olen syntynyt v. 1975 ja omat lapset mulla jo aikuisia eikä meillä ollut kasvatuksellisia ongelmia. Oon myös ihmetellyt että mistä tämä nykypäivän ihme kurittomuus oikein kumpuaa?!!! Ei se kyllä vanhempien ikään ole sidonnainen, vaan tässä ajassa on jotain pielessä. Ainakin näin itse olen päätellyt.

Kannattaa kuitenkin huomata että lapset ovat erilaisia. Jotkut ovat paljon helpompia kasvattaa kuin toiset ihan jo luonteen puolesta. Meillä on ollut onneksi todella helpot lapset ja kasvattaminen ei ole ollut mitenkään hankalaa vaikka en niin kauhean jämäkkä ole ollutkaan. Joku toinen lapsi on sitten todella haastava vaikka kasvattaja olisikin varsin jämäkkä ja johdonmukainen.

Joo varmasti näinkin, mutta luulisi nyt jonkinmoisen kurin saavan lapselle kuin lapselle.

Jos lapsi ei tottele puhetta eikä myöskään motivoidu tarroista, niin kaikki keinot on käytetty ja aikuinen joutuu alistumaan pikkupiltin määräysvaltaan. Väkivaltainen ei saa olla ja lapsen koskemattomuutta on kunnioitettava. Lapsen koskemattomuus on taattu perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa.

Ei tässä väkivallasta mitään puhuttukaan. Joskus takana on joku dg lapsella etteivät omat keinot riitä, mutta silloin turvaudutaan ammatilaisten apuun. Mutta kun tämä kurittomuus on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus vaikka ei mitään dg:a olisikaan.

Vapaan kasvatuksen helmiä on aina ollut, mutta tämä lapsen liiallinen myötäily on uusi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ei ole sama kuin huutaminen tai fyysinen kajoaminen.

Kuri on sitä että aikuinen kertoo mitä tehdään, milloin tehdään ja miten tehdään.

Kuri on sitä että aikuinen jos sanoo että nyt mennään nukkumaan, silloin mennään nukkumaan. Tai jos sanoo että nyt tietsikka kiinni se menee kiinni.

Kuri on sitä että lapsi tietää että jotain voi neuvotella mutta on asioita joita isä ja äiti ei lasten kanssa neuvottele.

Kuri on sitä että perheessä on selkeät aikuiset ja sitten lapset.

Kurin pitäminen on sitä että asioita tehdään vaikka kapinoitaisiin miten kovaa. Ja se ei rakkautta vähennä.

Miten saat lapsen esim. sinne nukkumaan kajoamatta fyysisesti? Esim. lapsi istuu siinä tietokoneella eikä lähde nukkumaan vaikka miten komentaisit. Tai vaikka lapsi ensin menisi sänkyyn niin karkaa sieltä kohta pois.

Se lähtee jo pienestä. Pikkulapsen kun opettaa siihen että nukkuma-ajoista ei lipsuta, niin se kantaa pitkälle.