Asunto yhteiseksi vai vain toisen nimiin?

Jos ostaa niin 50/50. Samoin liittymät kuten säkö ja vesi ym.. Jos menee vaikka sukset ristiin niin kumpikin on vastuussa talosta ,sähkölaskusta ja vesilaskusta ym. vaikka päättäisi muuttaa pois tms. Käytännössä laskut tulee molempien nimellä , ne voi makasaa kuitenkin kumpi haluaa. 

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Tietenkin molempien nimiin sillä prosentilla, minkä taloon laitatte.

50-50 talo ja kaikki kulut jos yhteen muutetaan. Tai sitten sen nimiin kuka sen maksaa, mutta oletaanko esim.  että toinen sitten maksaa kaikki juoksevat kulut (rahaa kun on sitten myydystä talosta)? Eron sattuessa tuolle toiselle ei sitten jää mitään. 40 kymppisen ei tarvinne miettiä vielä kuolemaa, todennäköisesti muutatte lasten lähdettyä kotoa pienempään ennen sitä...

Meillä talo on 100% miehen, minä ostin rahoillani sijoitusasunnon. Miehen kanssa on vuokrasopimus, jossa summa sellainen, että verottajalle ei jää mitään. Selkeä peli puolin ja toisin.

Mun läheiset teki niin, että myytyään omat asuntonsa, ostivat kumpikin sijoitusyksiön ja yhteiseksi kodiksi rivitalokolmion puoliksi. Eivät avioituneet. Eipä tule toisen kuollessa mitään riitoja omaisuuden jakamisen suhteen kummankaan lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Ei voi heittää. Leskelle jää vähintään hallintaoikeus.

Kuoleman varalle voi tehdä testamentin. Jos on muutakin omaisuutta kuin talo, lakiosat voi maksaa siitä muusta. Avioliitto muuttaisi tilannetta siten, että leskellä olisi elinikäinen asumisoikeus ilman testamenttiakin ja perintövero pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Ei voi heittää. Leskelle jää vähintään hallintaoikeus.

Avioliitossa jää, mutta avoleskellä ei ole mitään oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Paitsi, jos pariskunta on naimisissa (lesken asumisoikeus). Avoliitossa toki noin.

Elän itse uudessa liitossa. Ajattelen asiaa eniten parisuhteen dynamiikan kannalta. Meidän mielestä on tärkeää, että yhteinen koti ja mökki ovat molempien omistuksessa 50/50. Jos toisella on enemmän varallisuutta niitä voi sijoittaa erikseen. Avioehto on.

Meidän mielestä on kaikkein tärkeintä se että molemmat omistavat yhtä paljon ja päätökset tehdään yhdessä.

Sitten kun toinen kuolee koti ja mökki myydään heti ja rahat jaetaan lesken ja perillisten kesken. Leski ostaa sitten oman, uuden, pienemmän asunnon. Mökin myynti on sikäli looginen koska se on hankittu yhdessä eikä siis ole kummankaan sukumökki. Suvun mökit ovat erikseen ja ne jäävät edelleen lesken, lasten ja heidän perheiden käyttöön.

En ymmärrä kysymystä. Tietenkin omistus siinä suhteessa missä maksukin. Miksi ihmeessä maksaisi taloa jota ei omista? Johan verottajakin puuttuisi siihen lahjaveron kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun läheiset teki niin, että myytyään omat asuntonsa, ostivat kumpikin sijoitusyksiön ja yhteiseksi kodiksi rivitalokolmion puoliksi. Eivät avioituneet. Eipä tule toisen kuollessa mitään riitoja omaisuuden jakamisen suhteen kummankaan lasten kanssa.

Tämäkin on vaihtoehto, mutta yksikin sijoitusasunto riittäisi. Jäisikö leskeksi jäänyt asumaan yksinään siihen taloon, vai haluaisiko muuttaa pienempään, mahdollisesti ikääntyneenä ja huonokuntoisempana? Testamentti sellaiseksi, että pienempi asunto jää lesken omistukseen. Jos lapset eivät ole yhteisiä, vainajan perillisten on saatava vähintään lakiosa.

Kyllä jaksaa hämmästyttää miten heikosti palstalla tunnetaan lakiasioita. Ymmärtäisin sellaisen että ei tiedetä mutta otetaan selvää kun tilanne tulee omalle kohdalle. Mutta se hämmästyttää että luullaan vaan eikä viitsitä varmistaa onko totta. Näin voi tulla kalliita virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä talo on 100% miehen, minä ostin rahoillani sijoitusasunnon. Miehen kanssa on vuokrasopimus, jossa summa sellainen, että verottajalle ei jää mitään. Selkeä peli puolin ja toisin.

Avoliitossa ei tarvitse ilmoittaa verotuloina toisen maksamaa osuutta ja tehdä siitä pääomatuloa, vähennyksiä jne. Avoliitto on avoliitto, ei vuokrasuhde. Avoperheen asumiskulujen jakaminen ei kuulu verottajalle.

https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-toisen-asunto

Vierailija kirjoitti:

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Mutta kumpi kuolee ensin?

Ehkä kahdenvälinen testamentti kannattaisi avokkien tehdä jossa turvataan ettei avoleski joudu missään tilanteessa taivasalle. Perilliset kun saattavat ajatella tulevasta perinnöstä hieman eritavalla kuin te teidän nykyisestä omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.

Omistus ei ole pakko olla 50-50.

Mun isä määräsi testamentilla uusiovaimolleen elinikäisen hallintaoikeuden. Silloin perilliset eivät voi sitä riitauttaa. He siis omistivat asunnon 50:50, mutta näin leski saa hallita minun perimääni puolikasta.

Tämä ei ollut minulle ongelma, koska perin yli miljoonavarallisuuden kuitenkin.

Asunto siis laitettiin heidän molempien nimiin 50:50, vaikka isäni maksoikin siitä 4/5.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman varalle voi tehdä testamentin. Jos on muutakin omaisuutta kuin talo, lakiosat voi maksaa siitä muusta. Avioliitto muuttaisi tilannetta siten, että leskellä olisi elinikäinen asumisoikeus ilman testamenttiakin ja perintövero pienempi.

Tuon asumisoikeuden voi riitauttaa, jos leskellä on samalla paikkakunnalla vastaavan tasoinen asunto.

No, jos talo laitetaan vain toisen nimiin, äkkiseltään ajateltuna toisen rintaperilliset jää perinnöttä.