Lue keskustelun säännöt.
Asunto yhteiseksi vai vain toisen nimiin?
10.08.2023 |
Mietitään yhteenmuuttoa parin vuoden sisään kunhan lapset on suurin piirtein lentäneet pesästä. Ollaan nelikymppinen pariskunta joilla molemmilla omat lapset aiemmista liitoista. Yhteinen tulevaisuuden talo tulisi olemaan ilman lainarahaa ostettu, molemmat myisi omat talonsa siinä kohtaa.
Mitä mietin on se, että olisiko talo järkevintä ostaa 50/50 vai vaan toisen nimiin. Mietin nimittäin tilannetta kun toinen meistä kuolee, niin tuleeko kovinkin paljon isompi sotku perillisille jos talo on yhteinen. Onko tämä liian pitkälle miettimistä vai ihan järkevää pohdintaa? Voittaako asumisaikana tulevat hyödyt yhteisomistuksesta (mitä ne oikeastaan edes ovat?) kuoleman jälkeisen ristiriitojen riskin? Entä muuttaako avioliitto (avio-oikeuden poissulkevalla avioehdolla? tilannetta kokonaisuudessaan paremmaksi vai huonommaksi. Juridiset seuraukset kyllä on tiedossa. Nyt lähinnä mietin ihan käytännön inhimillisiä kokemuksia ja hyviä näkemyksiä, niitä jos olisi antaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.
Omistus ei ole pakko olla 50-50.
Mun isä määräsi testamentilla uusiovaimolleen elinikäisen hallintaoikeuden. Silloin perilliset eivät voi sitä riitauttaa. He siis omistivat asunnon 50:50, mutta näin leski saa hallita minun perimääni puolikasta.
Tämä ei ollut minulle ongelma, koska perin yli miljoonavarallisuuden kuitenkin.
Asunto siis laitettiin heidän molempien nimiin 50:50, vaikka isäni maksoikin siitä 4/5.
Tämä toimi varmaan tässä tapauksessa hyvin. Pahinta on jos jää se pelkkä talo ja sitten se puoliso ei pidä huolta siitä talosta. Maksat perintöverot ja muut ja saat sitten joskus mädän ja arvottoman tönön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos talo olisi vain miehen nimissä, niin sinun lapset jäävät ilman perintöä.
Toki voi testamentilla asian hoitaa, mutta silloin perintövero on suurempi, kun kyseessä ei ole rintaperillinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos talo olisi vain miehen nimissä, niin sinun lapset jäävät ilman perintöä.
Toki voi testamentilla asian hoitaa, mutta silloin perintövero on suurempi, kun kyseessä ei ole rintaperillinen.
Itseasiassa oman vanhemman aviopuolison antamat lahjat tai perintö verotetaan kuin kyseessä olisi oma vanhempi jättämässä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Elän itse uudessa liitossa. Ajattelen asiaa eniten parisuhteen dynamiikan kannalta. Meidän mielestä on tärkeää, että yhteinen koti ja mökki ovat molempien omistuksessa 50/50. Jos toisella on enemmän varallisuutta niitä voi sijoittaa erikseen. Avioehto on.
Meidän mielestä on kaikkein tärkeintä se että molemmat omistavat yhtä paljon ja päätökset tehdään yhdessä.
Sitten kun toinen kuolee koti ja mökki myydään heti ja rahat jaetaan lesken ja perillisten kesken. Leski ostaa sitten oman, uuden, pienemmän asunnon. Mökin myynti on sikäli looginen koska se on hankittu yhdessä eikä siis ole kummankaan sukumökki. Suvun mökit ovat erikseen ja ne jäävät edelleen lesken, lasten ja heidän perheiden käyttöön.
Aloittajalta järkevää pohdintaa. Perin juuri toiselta vanhemmaltani hänen asunnon puolikkaan ja mökin puolikkaan. Leski jäi asumaan testamentin on ja oman osuutensa turvin asuntoon, mökkikin on hänen käytössään yksin, mulla ei ole sille käyttöä. Leski asuu asunnossa kuolemaansa saakka ja mökki on täynnä muistoja, eikä sitä halua myydä, eikä toisaalta ei ole varaa lunastaa itselleenkään. Tässä ei voi kuin odotella, että hänestäkin aika jättää ja alkaa riitely hänen perillisiensä kanssa. Toivottavasti siellä löytyy myyntihaluja. Mulle näistä kummastakaan ei ole mitään hyötyä, tuskin koskaan saan niistä mitään itselleni, mutta en halunnut noin arvokasta omaisuutta leskelle/valtiolle/jollekin luovuttaa. Olen ainoa rintaperillinen, lapseton, vanhemman sisarukset ja vanhemmat kuolleet.
Ihan typerä tilanne. Me muutettiin meidän omaisuus ja paperit tämän perinnönjaon jälkeen sellaiseksi, että toisella on jotain ja toiselle jotain muuta, mutta ketään ei haluta jättää roikkumaan puolikkaan jonkun asunnon/mökin varaan. Mitään puolikasta en halua jättää jälkeeni, siitä puolikkaasta ei ole kuin rahanmenoa.
Hyviä kommentteja, kiitos! Sellainen täsmennys vielä että jos talo olisi vain toisen nimissä niin se olisin minä kenen nimissä se olisi. Koska minulla on enemmän varallisuutta ja tottakai talo ostettaisiin vain minun rahoillani sitten. Mies sitten hoitaisi oman varallisuutensa muulla tavoin. En vaan ole Ihan varma onko hän niin suunnitelmallinen varallisuuden hoitaja että osaisi ajatella että hänen perillisille en jäisi jotain kun talokaan ei ole hänen. Vai onko se minun asiani sitten?
Yksi vaihtoehto on että mentäisiin naimisiin jolloin hän saisi minun ensin kuollessa asumisoikeuden eli ei olisi ainakaan kiire muuttaa pois. Avioehto tehtäisiin toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti tarkaan.Olet siis kerran eronut? Rakaus on ikuista kohde vaan voi Vaihtua milloin vain.Myös uusissa suhteissa,avio ja avo liitossa.Et ole kypsä kun joudut asiaa tällä kysymään.Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo on 100% miehen, minä ostin rahoillani sijoitusasunnon. Miehen kanssa on vuokrasopimus, jossa summa sellainen, että verottajalle ei jää mitään. Selkeä peli puolin ja toisin.
Avoliitossa ei tarvitse ilmoittaa verotuloina toisen maksamaa osuutta ja tehdä siitä pääomatuloa, vähennyksiä jne. Avoliitto on avoliitto, ei vuokrasuhde. Avoperheen asumiskulujen jakaminen ei kuulu verottajalle.
Miksi aina vedotaan mainoksissa oleviin teksteihin? Tuo minilex ei ole sama asia kuin Suomen laki, joten kannattaa nyt muistaa, että vain elantolahja on veroton, ei rahalahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jos talo laitetaan vain toisen nimiin, äkkiseltään ajateltuna toisen rintaperilliset jää perinnöttä.
Niin siinä tulisi käymään. Tässä tapauksessa lapset eivät ilmeisesti ole yhteisiä. jos 100% omistava kuolisi ensin, koko perintö menisi hänen perillisille, ja leski joutuisi muuttamaan pois. Jos 0% omistava kuolisi ensin, vain hänen muu omaisuutensa menisi perillisille.
Parhaiten avolesken asumisoikeuden takaisi 50/50-omistusosuudet ja keskinäinen hallintaoikeustestamentti. Silloin hänen ei tarvitsisi maksaa perintöveroa, ja kummankin osapuolen perilliset saisivat osuutensa aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo on 100% miehen, minä ostin rahoillani sijoitusasunnon. Miehen kanssa on vuokrasopimus, jossa summa sellainen, että verottajalle ei jää mitään. Selkeä peli puolin ja toisin.
Avoliitossa ei tarvitse ilmoittaa verotuloina toisen maksamaa osuutta ja tehdä siitä pääomatuloa, vähennyksiä jne. Avoliitto on avoliitto, ei vuokrasuhde. Avoperheen asumiskulujen jakaminen ei kuulu verottajalle.
Miksi aina vedotaan mainoksissa oleviin teksteihin? Tuo minilex ei ole sama asia kuin Suomen laki, joten kannattaa nyt muistaa, että vain elantolahja on veroton, ei rahalahja.
Kannattaa muistaa, että asuminen yhteisessä kodissa katsotaan yleisesti kuuluvan elantoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä omistan asunnosta 70% ja mies 30%. Vaikea selittää lyhyesti miksi näin, mutta yritän. Jos mies kuolee tai tulee ero, minulla on varat jo valmiina ostaa mies ulos.
tietenkin miehen nimiin ja mies maksaa. nainen saa siitä sitten puolet erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on toisen omistuksessa ja tämä kuolee ensin, perikunta voi heittää sinut ulos ilman mitään.
Omistus ei ole pakko olla 50-50.
Mun isä määräsi testamentilla uusiovaimolleen elinikäisen hallintaoikeuden. Silloin perilliset eivät voi sitä riitauttaa. He siis omistivat asunnon 50:50, mutta näin leski saa hallita minun perimääni puolikasta.
Tämä ei ollut minulle ongelma, koska perin yli miljoonavarallisuuden kuitenkin.
Asunto siis laitettiin heidän molempien nimiin 50:50, vaikka isäni maksoikin siitä 4/5.Tämä toimi varmaan tässä tapauksessa hyvin. Pahinta on jos jää se pelkkä talo ja sitten se puoliso ei pidä huolta siitä talosta. Maksat perintöverot ja muut ja saat sitten joskus mädän ja arvottoman tönön...
Rintaperillisen lakiosuus on niin vahva, että se menee ohi testamentin, hallintaoikeuden, jne. Eli jos muuta perittävää ei ole kuin se talo hallintaoikeus kumoutuu.
Itse ajattelisin asiaa ensisijaisesti omien lasten kautta. Säästän ja sijoitan turvatakseni lasteni tulevaisuuden. Missään tilanteessa en riskeeraisi, että omaisuuteni menisikin ihan toiselle suvulle. En myöskään halua että lapseni joutuvat omituiseen perintöriitaan heille vieraiden ihmisten kanssa. (niin käy, jos vanhempi menee naimisiin uuden onnen kanssa, jolla on jo aikuisia lapsia).
En siis menisi naimisiin. Jos ostaisin yhteisen asunnon uuden avopuolison kanssa, niin sen pitäisi olla sellainen että puoliso voi tarvittaessa lunastaa(ostaa) sen puolikkaan itselleen perikunnaltani ja lapseni saavat rahat.
Jos uusi puoliso on tyhjätasku tai ei pidä omaisuudestaan huolta, niin ei hänen pidä vaurastua minun jättämästä perinnöstä. Tienatkoon omat rahansa ja elättäköön itsensä kuten ennen minun tapaamistani.
Jos ei onnistu, niin sittenhän hän oli kanssani rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin asiaa ensisijaisesti omien lasten kautta. Säästän ja sijoitan turvatakseni lasteni tulevaisuuden. Missään tilanteessa en riskeeraisi, että omaisuuteni menisikin ihan toiselle suvulle. En myöskään halua että lapseni joutuvat omituiseen perintöriitaan heille vieraiden ihmisten kanssa. (niin käy, jos vanhempi menee naimisiin uuden onnen kanssa, jolla on jo aikuisia lapsia).
En siis menisi naimisiin. Jos ostaisin yhteisen asunnon uuden avopuolison kanssa, niin sen pitäisi olla sellainen että puoliso voi tarvittaessa lunastaa(ostaa) sen puolikkaan itselleen perikunnaltani ja lapseni saavat rahat.
Jos uusi puoliso on tyhjätasku tai ei pidä omaisuudestaan huolta, niin ei hänen pidä vaurastua minun jättämästä perinnöstä. Tienatkoon omat rahansa ja elättäköön itsensä kuten ennen minun tapaamistani.
Jos ei onnistu, niin sittenhän hän oli kanssani rahan takia.
Samat ajatukset. Ei naimisiin. Omistusosuudet ihan miten haluatte. Jos toinen kuolee niin eloon jäänyt maksaa muut pesän osakkaat ulos omistuksesta tai jos ei varaa niin asunto myyntiin ja muutto muualle.
Missään tapauksessa en haluaisi sitkeästi jumittaa puolisoni lasten osittain omistamassa kodissa. Ihan hullu ajatus.
Ei muuten puutu, mikä onkin aika hanurista. Isäni luuli uskoakseni omistavansa asunnon 4/5, kun maksoikin sen niin. Mutta papereissa asunto olikin pistetty molemmille tasan.
No, menneet on menneitä.