Ajatteleeko naiset koskaan, että miten tuo nainen on saanut tuollaisen miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus komealla tai kauniilla on vaatimattoman näköinen puoliso.

On niin monia asioita, mitkä ihmisessä voi viehättää.

Kauniilla ystävälläni on rehellisesti sanottuna melkoisen ruma mies. Mutta tuo mies on älyttömän hyvä tyyppi, eikä hänen kanssaan ikinä ole tylsää.

Ovat hyvä pariskunta, sopivat toisilleen.

Miten sen naisen torttu kostuu kun sellaisen Quasimodon kanssa pitäisi touhuta?

Monet naiset menettävät jopa molemmat rintansa syövälle, toiset raajansa kolareissa, ulkonäkö voi rajusti muuttua erilaisten sairauksien takia, ja silti pysytään yhdessä. Mietipä sitä.

Niillä naisilla onkin reppana-miehet, jotka ei parempaa saisi muutenkaan.

Sori, mutta reppana nimitys tulee mielen sun ajatusmaailman köyhyydestä. En kehota sinua enää miettimään mitään, ainakaan syvällisiä...

Kerran olen miettinyt kun näin erään esihenkilöni vaimon. Esihenkilö on todella mukava ja tosiaan työelämässä hyvässä asemassa, korkeasti kouluttautunut ja todella hyvin tienaava.

Vaimo oli selkeästi vanhempi, ylipainoinen ja hänellä oli lapsia edellisestä avioliitosta. Hyvällä heitä kuitenkin katselin, vaimo on varmasti ihana ihminen.

Minä mietin miten olen saanut mieheni

En ajattele parisuhteiden perustuvan ulkonäköön. Tiedän toki esimerkiksi itse herättäneen kyllä paljon seksuaalista kiinnostusta ulkonäön perusteella, mutta se on eri asia. Erittäin harvat ihmuset ovat oikeasti mielettömän hyvännäköisiä. Kyse on enemmänkin aika rakennetuista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin miten olen saanut mieheni

Onhan sitä Hugh Jackmanin vaimoa jo pitkään ihmetelty. Se äijä ois kuitenki saanu kenet vaan aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen paria pinnalliseksi, jos molemmat kauniita, urheilullisia, huoliteltuja ym. Minua ja miestäni moni katsoo aina pitkään. Mies on tummapiirteinen ulkomaalaistaustainen, ihan kuin jostain lähi-idän mafiasta tatuointeineen ja nahkatakkeineen ja minä taas kiltti, uskovainen, opiskelijatyttö, en käytä meikkiä tai koruja, räikeitä vaatteita ym. 😅 Meillä kuitenkin luonteet sopii tosi hyvin yhteen, samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Jos näen esim. lihavan naisen ja urheilullisen miehen tai jonkun tosi kauniin naisen ja mielestäni ei niin kaksisen miehen, ajattelen, että heidän luonteensa sopivat yhteen.

Mielestäni on outoa pitää pinnallisena ihmistä, jolle ulkonäöllä on väliä. Jos ei oikeasti syty kuin hyvännäköisestä, mitä silloin pitäisi tehdä? Ottaa väkisin joku ruma ja elää seksittömässä suhteessa? Ja sitten voisi kokea olevansa vähän parempi ihminen kun ei ole ainakaan pinnallinen.

Kiva että on ihmisiä jotka voivat syttyä mistä tahansa, mutta suurin osa ei kuitenkaan näihin kuulu.

Aina yhtä vaikea ymmärtää, että mikä sinusta on rumaa tai hyvännäköistä, ei ole välttämättä sama toisesta ihmisestä.

Empatian puute aiheuttaa tällaista ajatusharhaa.

Mulla on todella komea mies, joka on yhdessäolon aikana muuttunut säännöllisen treenin myötä laihasta luikusta sporttisen timmiksi ja ikää myöden miehekkäämmän näköiseksi. Mies pitkä, ja paksuhiuksinen. Itse olen vanhentunut ja vähän plösö.

Itselläni on luonteen ja sosiaalisten taitojen puolella avuja, jotka kompensoivat ulkonäköäni. Lisäksi meillä on pitkä suhde takana ja olemme kiintyneet toisiimme ja seksielämän osalta sovimme yhteen.

Nuorena sanottiin, että olen sievä, nätti, jonkun mielestä jopa kaunis. En ole saanut ketään. Olen kai paska luonne. Olisin halunnut saada naisen, Mutta kukaan naisista pitäväkään ole huolinut

Vierailija kirjoitti:

En ajattele parisuhteiden perustuvan ulkonäköön. Tiedän toki esimerkiksi itse herättäneen kyllä paljon seksuaalista kiinnostusta ulkonäön perusteella, mutta se on eri asia. Erittäin harvat ihmuset ovat oikeasti mielettömän hyvännäköisiä. Kyse on enemmänkin aika rakennetuista jutuista.

Kyllä ne silti paljolti perustuu. Ei kaikki, eikä kokonaan, mutta faktaa on, että ulkonäkö näyttelee merkittävää osaa pariutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni😅 minä olen pieni ja pyöreä ja mieheni taas pitkä ja raamikas. Monesti isommissa juhlissa hyvännäköiset, humaltuneet naiset alkavat kouria ja lähennellä miestäni vaikka olisin vieressä ja meidät on esitelty pariskuntana. Ihan törkeää mitätöidä minua sillä tavalla. Onneksi mieheni osaa lähteä tilanteesta ja torjua hienovaraisesti nämä yritykset. Me olemme läheisiä, ja teemme kaiken yhdessä, luottamuspulaa ei 20 v yhdessäolomme aikana ole ollut. Mieheni on aina tykännyt rehevistä naisista, jo nuorena tyttöystävät oli pyöreähköjä.

Olisiko hänellä samanlaista veljeä?

Rakkaus on sokea

Miehet ajattelee etteivät ansaitse parempaa?

Ulkonäkökeskeisyys on tavallista alemman koulutuksen saaneilla ja ei niin älykkäillä, joilla ei ole tarjota muuta kuin ulkonäkönsä parisuhteeseen. Heidän kesken on tavallista leikellä itseään, ostella merkkilaukkuja houkutukseksi tai korostaa materiaa ja rahaa. Kompensaatiota.

Älykkäiden ja koulutettujen tarpeet voivat olla muutakin. Kun on tarpeeksi kaunis tai komea ja älykäs, voi valikoimaa olla niin paljon, että pelkkä ulkonäkö ei enää riitä. Eikä laukut ja raha sytytä.

Kuka oikeasti jaksaa käyttää aikaansa muiden valintojen arvostelemiseen. Jokainen on sellaisen valinnut kuin on halunnut tai saanut. Ja taustalla vaikuttavat syyt eivät muille kuulu.

Kannattaisi keskittyä oman elämänsä elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joo myönnän joskus ajattelevani noin. Juuri yksi päivä näin timmin miehen lihavan itseään vanhemman naisen kanssa. Ajattelin, että mies varmasti rakastaa naista todella paljon, kun ei välitä ulkoisista seikoista.

Voi eiii. Eikö teillä tosiaan käy mielessä, ettei yhdessä kulkeva pariskunta todella läheskään aina seurustele tai ole naimisissa??!!

Sain itsekin ihmetteleviä kommentteja, kun kuljin kurssikaverin kanssa yhtä matkaa tekemään erästä parityötä tietyssä paikassa.

Mies oli paljon pienempi ja vanhempi ja kun tuttu näki meidän kulkevan kadulla, ihmetteli, onko minulla uusi mies.

Meistä varmaan mietitään usein just silleen, että mitä tuo mies näkee tuossa naisessa 😂 Mun mies on mua 12 vuotta nuorempi ja ollaan oltu yhdessä 13 vuotta. Kun tapasimme, olin vähän yli kolmenkymmenen ja tosi hyvässä kuosissa. Kävin salilla ja lenkillä säännöllisesti ja tarkkailin syömisiäni. Moni sanoi että näytin reilusti itseäni nuoremmalta. Vuodet on tehneet tehtävänsä ja neljänkymmentä täytettyäni painonhallinta on ollut koko ajan vaikeampaa, eli nykyisin olen pyöreä ja ihan ikäiseni näköinen. Mieskin on saanut painoa vuosien mittaan, mutta onhan se nyt ihan selvää että on nuorempi kuin minä. Kaipa tuo edelleen minusta tykkää kun ei ole lähtenyt etsimään nuorempaa naista, vaikka on edelleen komea ja kääntää päitä.

Itse tarkkailen kans muita pariskuntia, ja etenkin Kreikan lomalla ihmetytti moni brittipariskunta, joissa mies oli ihan kivan näköinen ja normaalipainoinen, ja vaimo sairaalloisen ylipainoinen, siis ihan sellainen Dr. Nown potilaiden näköinen. Onnellisia näyttivät olevan.

Samaten huomasin yhden todella komean saksalaismiehen, sopivan lihaksikas, tatuoitu ja kasvot todella komeat. Hänen seuralaisensa oli aika vaatimattoman näköinen arviolta satakiloinen nainen. Mietin että nainen on varmaan tosi mukava.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs ap, mietitkö tätä asiaa koskaan liikkuessasi ihmisten ilmoilla vaikkapa puolta nuoremman tai vanhemman työkaverinaisen tai äitisi kanssa? Että teitä pidetään pariskuntana ja taivastellaan millainen pari?

Kuten eronnut Brad Pitt sanoi Oscar-juhlissa. Hän ei voi ottaa äitiänsä daamikseen, koska kaikki luulisivat äitiä hänen tyttöystäväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele parisuhteiden perustuvan ulkonäköön. Tiedän toki esimerkiksi itse herättäneen kyllä paljon seksuaalista kiinnostusta ulkonäön perusteella, mutta se on eri asia. Erittäin harvat ihmuset ovat oikeasti mielettömän hyvännäköisiä. Kyse on enemmänkin aika rakennetuista jutuista.

Kyllä ne silti paljolti perustuu. Ei kaikki, eikä kokonaan, mutta faktaa on, että ulkonäkö näyttelee merkittävää osaa pariutumisessa.

Niin, suhteen alkuvaiheessa. Suuri enemmistö 20-30 vuoden yhdessäolon jälkeen pysyy yhdessä muista syistä, kuin ulkonäön takia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden todella lihavan, melko ruman ja luonnekin on määräilevä ja hankala ja löysi ihan ok näköisen miehen. Ei mikään komistus mutta ihmettelin. Lähinnä ihmettelin miten mies kestää naisen luonnetta. Ulkonäköön tottuu mutta luonne...

Sama. Tuttuni on älykäs ja hyvä keskustelija, hyvännäköinen ja normaalit tulot. Otti naiseksi vähän ruman ja lihavan, joka ei määräile mutta mököttää ja jankuttaa, tekee vähemmän kotitöitä. Huono keskustelemaan, heikko yleissivistys ja vähemmän älykäs, vaikkei olekaan mitenkään kehitysvammainen tms vaan ihan normaalisti käynyt koulut. Tapasivat harrastuksessa, siinäkin mies on parempi, mutta kai se sama kiinnostus sitten pitää yhdessä.