Minkä oire on, kun ei henkilö pysty keskustelun aikana katsomaan silmiin

Tuo on yksi aspergerin oire, se että tuntuu vaikealta katsoa silmiin. Kysytään ihan diagnoosilomakkeissa.

Mutta voi myös johtua ujoudesta, siitä että miettiessään katsoo "ajatuksiaan" tai kaukaisuuteen, pitää ympäristön tarkkailusta yms.

Jos vastapuoli on ilkeä tai jollsintapaa vastenmielinen, voi välttää katselua. Asia hoidetaan, keskustelu käydään mutta ei vaan pysty katsomaan kohti. Semmoinen hyi-yäk reaktio.

Vain psykopaatti tai muuten sairas voi tapittaa toista silmiin jatkuvasti. Hirveintä on ihmiset jotka tulee puolen metrin päähän (henkilökohtainen tila) ja tapittaa suoraan silmiin. Istua toisen kyydissä ja kuljettajalla on tarve keskustellessa katso sinuun päin, tekee mieli huutaa että katso sitä tietä äläkä minua. Ihmisen mieli vaeltaa ja siten myös silmät, siitä myös näkee puhuuko ihminen totta. Itseä inhottaa ihmiset jotka pitävät aurinkolaseja kun puhuvat minulle. Silmistä näkee sieluun ja tujottajat ovat sairaita, ihan normaalia että katse vaeltaa ja välillä räpäyttää silmiä.

Vierailija kirjoitti:

Oli yksi naisystävä joka tuijotti koko ajan suudellessa silmiin.

Itse suljen silmät suudellessa, en tiedä miksi. Jos suljen en myöskään tiedä jos toinen katsoo?

Vierailija kirjoitti:

Mikäkö oire? No oire on juuri se ettei katso silmiin kuten kuvasit.

Kysymys on minkä oire. Ei mikä on oire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on nimenomaan suomalaisuuden oire. Melkein kaikki tuollaisia ovat. Pälyilijöitä. Yritä siinä sitten keskustella jostain asiasta. Se tapa on jäänyt ihan geeneihin kun joutuivat hattu kädessä tuijottamaan lantasaappaitaan ollessaan taksvärkissä isännän tai kirkkoherran puhuttelussa. Pälyilystä olisi hyvä päästä eroon ja eurooppalaistua, muttei taida olla kovin helppoa. Sitten ne, jotka ovat päässeet pälyilystä eroon ovat hankalia keskustelukumppaneita koska ovat hyökkääviä ja loukkaantuvat melkein kaikesta. 

Missä on se Eurooppa, jossa EI ollut nöyriä talonpoikia saappaitaan vilkuilemassa tilanherran tai papin puhuttelussa?

Varmaankin Ranskassa ja Italiassa.

Näitä maitahan yleensä pidetään "eurooppalaisina". 

Minä en ole ujo enkä tietääkseni edes epäluotettava ja silti musta tuntuu häiritsevältä, jos tuijottaa koko ajan puhuessaan toista silmiin. Eli en tuijota. Kassalla jne tilanteissa otan katsekontaktin, mutta jos jonkun kanssa juttelee pidempään, niin outoa se on silmiin tuijotella.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ujo enkä tietääkseni edes epäluotettava ja silti musta tuntuu häiritsevältä, jos tuijottaa koko ajan puhuessaan toista silmiin. Eli en tuijota. Kassalla jne tilanteissa otan katsekontaktin, mutta jos jonkun kanssa juttelee pidempään, niin outoa se on silmiin tuijotella.

Ei koskaan ota katsekontaktia lukee aloituksessa.

Ei tuijotuksesta mitään puhetta ollut.

En osaa enkä edes halua. Joko pälyilen tai sitten tuijotan, mistä sain nuorenakin kuulla, että mitä tuijotat. En osaa edes miestäni katsoa silmiin. Mitään salattavaa ei ole eikä diagnoosiakaan, mutta se on vain niin vaikeaa ja tulee tukala olo, jos yrittää saada katsekontaktia. Ikääkin on jo yli 60.

EI välttämättä minkään oire. Saatan olla katsomatta silmiin tai vilkaista keskustellessa ohi menne, jos en tahdo paljastaa tunnetilaani. Esimerkikis ärtyneenä ja tilanteessa, jossa ärtymystä ei saisi osoittaa, saatan välttää katsekontaktia. Lisäksi tähän yhdistettynä vuosia kestänyt katseeni välttely, jolloin totuin jo ssiihen, että turha edes yrittää saada katekontaktia ellei poikkeuksia lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ujo enkä tietääkseni edes epäluotettava ja silti musta tuntuu häiritsevältä, jos tuijottaa koko ajan puhuessaan toista silmiin. Eli en tuijota. Kassalla jne tilanteissa otan katsekontaktin, mutta jos jonkun kanssa juttelee pidempään, niin outoa se on silmiin tuijotella.

Vielä jos toinen tuijottaa ja alat miettimään miksi tuo tuijottaa. On kokemusta todella oudosta työhaastattelusta, teki mieli napata nitoja pöydältä ja heittää sillä tuijottavaa yrittäjää.

Minusta on epäkohteliasta tuijottaa toista pistävästi. Tulee sellainen olo että tuo arvostelee minua, ilmeitäni, puhettani, ulkonäköä.

En halua katsoa miehiä silmiin kun luulevat sitä flirttailuksi tai kiinnostukseksi..

Kunnioitus. Silmiin tuijotus on aggressio, alistamisen ja hallinnan ele. Itse katson pitkään silmiin vain ollessani suuttunut toiselle. Toinen vaihtoehto on jos on rakastunut. 

Mulla on adhd ja autismi. Silmiin katsominen on ahdistavaa, enkä ymmärrä miten se neurotyypillisistä ei ole epämukavaa. Koetan katsoa aina ihmisen kulmakarvoja tai korvanlehden yläosaa, niin se feikkaa silmiin katsomista. 

Mulle tämä taito ei ole tullut luonnostaan. Olen joutunut opettelemaan sen, niin kuin myös sen, että kuinka kauan silmiin katsotaan, ennen kuin katsotaan hetki muualle jne. En osaa sanoa, mistä johtuu, tuntuu vaan epämiellyttävältä katsoa toista silmiin. Luonnostani katson toisen suuta, koska sieltä se puhe tulee. Tähänkään en tiedä syytä. Omituinen olen, introvertti, enkä kovin kiinnostunut muista ihmisistä tai heidän kanssa juttelusta.

Esim. ahdistus/sosiaalisten tilanteiden pelko

Ujous, tai jos aristelee omaa ulkonäköään. Valehtelijat katsoo silmiin hyvinkin kiinteästi.