Minkä oire on, kun ei henkilö pysty keskustelun aikana katsomaan silmiin

Epärehellisyys tai ujous.

Se on normaalia.

Suomalaisuuden oire. Ei kuulu meidän kulttuuriimme tuijottaa intensiivisesti silmiin juteltaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Epärehellisyys tai ujous.

Tai totuttu tapa vaikkapa siitä ujoudesta johtuen.

Minulla traumatisoituminen vei katsekontaktin. Ei kokonaan, mutta hyvin suurelta osin. Palasi parannuttuani.

Ujous, asperger-piirteet, voi olla muutakin.

Autismi

Häiritsevää kun pälyilee muualle. Antaa epävarman tunteen. 

Katson pois, kun selitän jotain, ja vilkaisen aina välillä silmiin.

Osa voi elää puutteessa tai muuten suhtautua silmiin katsomiseen erikoisesti. Jotkut kokevat liian läheisenä tai flirttailuna, vaikka joku katsoisi normaalisti.

Osa voi olla tottunut keskittymään ajattelemaansa tai puhumaansa ja kuulemaansa. Ajatukset eivät välttämättä liity tilanteeseen.

Mä en pystynyt katsomaan ketään silmiin kun olen ollut todella masentunut, ettei kukaan vaan näe miten paha on olla.

Kuuluu aspergeriin.

Tietyissä kulttuureissa silmiin katsominen on osoitus kunnioituksen puutteesta. 

Sulla karsastaa sen verran ettei voi kattoa silmiin nauramatta.

Ujona ihmisenä se on minulle luontaista vieraiden ihmisten kanssa. Ei ole mitään autismipiirteitä, traumaattinen lapsuus vain. Silmiin katsominen on tietyissä tilanteissa epämukavuusalueella ja minun täytyy ihan keskittyä siihen, että otan muihin katsekontaktin.

toiset tarvitsevat silmiään ajatellakseen. Silloin esim. jos puhuu jostain asiasta, jossa on monta huomioitavaa seikkaa, niin  silmät voivat katsoa vaikka yläviistoon (kuten minulle käy).  Kun saan yhden kokonaisuuden sanottua, niin yleensä luon siloin katsekontaktin: se kaiketi on kuin piste tai puolipiste ja samalla tarkistan, että onko keskustelukumppanilla sellainen ilme naamalla, että haluaa sanoa tai kysyä jotain siinä vaiheessa, vai sellainen, ettei tajunnut mitään jne.

että ei aina kyse ujoudesta tai epärehellisyydestä.

Kyllä on nimenomaan suomalaisuuden oire. Melkein kaikki tuollaisia ovat. Pälyilijöitä. Yritä siinä sitten keskustella jostain asiasta. Se tapa on jäänyt ihan geeneihin kun joutuivat hattu kädessä tuijottamaan lantasaappaitaan ollessaan taksvärkissä isännän tai kirkkoherran puhuttelussa. Pälyilystä olisi hyvä päästä eroon ja eurooppalaistua, muttei taida olla kovin helppoa. Sitten ne, jotka ovat päässeet pälyilystä eroon ovat hankalia keskustelukumppaneita koska ovat hyökkääviä ja loukkaantuvat melkein kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystynyt katsomaan ketään silmiin kun olen ollut todella masentunut, ettei kukaan vaan näe miten paha on olla.

Itse en masentuneena jaksa katsoa silmiin enkä edes välittää siitä, etten katso.

Puhunut sinusta pahaa seljäntakana ja häpeä vie itseluottamuksen katsekontaktiin.

Ei minulla ainakaan ole mitään diagnooseja, mutta en ole koskaan vain tuntenut luontevaksi katsoa silmiin. Katson kyllä välillä, koska tiedän että sitä pidetään kohteliaana, mutta minun pitää erikseen muistuttaa itseäni, että niin kuuluu tehdä. Ei tule minulta automaationa ja varsinkin pidempi katsekontakti tuntuu ahdistavalta, mutta yritän olla välittämättä siitä esim. asiakaspalvelutilanteissa.