Oliko asiantuntijatyö liian vaativaa sinulle?
Oliko kova paikka myöntää asia? Mitä aloit tehdä sen jälkeen?
Kommentit (26)
Ei todellakaan ole. Viihdyn mainiosti. Tänä päivänä menee ihan rutiinilla.
Ei ollut. Hakeuduin esimieheksi. Voisin hakea vielä lisää haastetta, mutta en viitsi käydä kauhean paljon pidempää työmatkaa
Miksi se sinulle kävi vaikeaksi?
Olin ensin asiantuntijatyössä (opettajana) ja ryhdyin sitten johtamaan koko laitosta (rehtoriksi).
Monet pomoksi haluavat on itse asiassa aika kehnoja asiantuntijoina!, eikä juuri parempia esimiehinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Monet pomoksi haluavat on itse asiassa aika kehnoja asiantuntijoina!, eikä juuri parempia esimiehinäkään.
Moni on näköjään päässyt pomoksi oltuaan asiantuntijatöissä. Itse tein toisin päin, eli olin ensin 20 vuotta työnjohtajana, sitten päällikkönä, ennen kuin siirryin asiantuntijaksi. Mahdanko nyt sitten olla vieläkin kelvottomampi asiantuntija kuin päällikkö?
Tyhmä kysymys. Täällä palstalla kaikki on oman elämänsä asiantuntijoita, joten helppoahan tuo on.
Ei se liian vaativaa ollut, mutta stressaavaa, koska olen perfektionisti. Työt loppuivat, kun siirrettiin Intiaan. Tein hommaa 15 vuotta. Olin viimeisiä, jotka irtisanottiin ja sain aina parasta mahdollista asiakaspalautetta
Nykyään vähän ojankaivuuhommissa ja ilman työstressiä. Toisinaan oma mukavuudenhalu stressaa
Joo ja ei. Edellisessä työpaikassa ja monessa muussa vastaavassa paikassa ollaan konsultin roolissa, mikä sopii kunnon ekstroverteille myyntiorientoituneille asiantuntijoille. Ei oikein istunut mun kuosiin. Nykyään olen pk-yrityksessä sisäisenä työntekijänä vastaavissa tehtävissä ja on ihanaa, kun saa aamulla avata koneen, tehdä työtehtävänsä ja iltapäivällä laittaa koneen kiinni tarvitsematta miettiä, miten tunnit kirjataan puolen tunnin tarkkuudella johonkin tuntikirjausjärjestelmään ja oliko riittävän myynnillinen, jotta saataisiin firmaan lisää rahaa sisään ja niin edelleen. Riittää, kun hoitaa sen perustyönsä hyvin.
Asiantuntijaroolissa siis edelleen, vähän erilaisella painotuksella.
Ei todellakaan. Olen pitänyt omasta kapeasta erikoisalastani niin paljon että toimin sivutoinä myös konsulttina normi päivätyön lisäksi.
Ei ole ollut. Toimin konsulttina, ainut huonopuoli kun pidettävä korvatulpat ettei oma puheeni häiriydy kun tilassa kuuluu melkein heti aloitukseni jälkeen mahtava kuorsaus.
Mulle duunarityö oli liikaa ja nyt ajattelin kouluttautua johonkin leppoisaan asiantuntijahommaan.
Helpommalla mä tienaan melkein viiden tonnin kk-palkan asiantuntijatöissä kuin esimerkiksi joku siivooja rupusen palkkansa. Siistiä sisätyötä, kukaan ei kyttää selän takana, olen sellaisella alalla ettei tartte pelätä töiden loppumista, jos ei huvita tehdä tänään kunnolla töitä niin huomenna on uusi päivä, poissaolot tarpeen mukaan järjestyy koska tärkeintä on saatu tulos ei niinkään tehdyt työtunnit jne. Eli ei ole vaativaa vaan viihdyn erittäin hyvin😄 kannatti käydä kunnon koulut ja oikealta alalta👍
Ei, tässä työssä voin hyödyntää kaikkea sitä, mitä olen oppinut aiemmissa töissä ja opinnoissa. Uutta pitää kyllä oppia kaiken aikaa, mutta taito sekin on, että hankkii tietoa aina tarpeen mukaan, kun jokaisen asiakkaan tilanne on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle duunarityö oli liikaa ja nyt ajattelin kouluttautua johonkin leppoisaan asiantuntijahommaan.
Monikin näin tehnyt, onhan tähän virallinen ohjekkin. Jos et osaa niin opettele. Jos et opi niin ryhdy opettajaksi. Jos et osaa opettaakkaan niin ryhdy konsultiksi.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pomoksi haluavat on itse asiassa aika kehnoja asiantuntijoina!, eikä juuri parempia esimiehinäkään.
Moni on näköjään päässyt pomoksi oltuaan asiantuntijatöissä. Itse tein toisin päin, eli olin ensin 20 vuotta työnjohtajana, sitten päällikkönä, ennen kuin siirryin asiantuntijaksi. Mahdanko nyt sitten olla vieläkin kelvottomampi asiantuntija kuin päällikkö?
Tuossa oli kyse pyrkyreistä, sinä et siltä kuullosta. On tosi, että moni pomoksi haluava pitäisi pysyä kaukana esimiestehtävistä.
22 vuotta asiantuntijatyössä, vuosiliksa sadan tonnin kieppeillä, saan tehdä töitä kotona täysin itsenäisesti eikä pomo hengitä koskaan niskaan. Silti vit*ttaa lähes joka aamu ja viimeksi eilen katselin pihalla olevaa roska-autoa ja mietin että mieluummin ajelisin sellaista työkseni paljon pienemmällä palkalla.
Mutta minä olenkin vaativalla alalla asiantuntijana,se on eri hommaa se.
t.akateeminen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mutta minä olenkin vaativalla alalla asiantuntijana,se on eri hommaa se.
t.akateeminen äiti
Miten se äitiys liittyy tähän? Oletko ammattimainen panopokaalien hankkija, vai kenties vaipanvaihdon erikoisasiantintija?
Ei ollut, siirryin johtotehtäviin, kun kaipasin haasteita.