Nainen, jos kiinnostut miehestä niin voitko itse saada miehen kiinnostumaan aidosti takaisin vai turha toivo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

"Paska olo" vaikket kadukaan, on ihan aiheellista. Menit luultavasti onnesi ohi, mutta tehty mitä tehty. Ei kyse liene vain siitä, mikä SINUA miellyttää ja milloin. Veikkaisin, että hänkin on joutunut tinkimään omastaan, mitä et ehkä ole huomannut.

Ei olekaan vaan olennaista on, että kumpikin on samalla sivulla. Tuskin menin onneni ohi jos jo noin lyhyessä tapailussa koen tuollaista ahdistusta. En halua edes tietää mitä se olisi ollut pidemmässä suhteessa. Mä en ala esittämään että ihanaa, jos minusta ei sillä hetkellä tunnu siltä, ja jos mies haluaa että teen jotain mikä ei tunnu hyvältä, hän ei silloin ole minun mieheni.

Tiedän että mun on mahdollista löytää mies, jonka kanssa läheisyys on luontevampaa eikä aiheuta paskoja fiiliksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti voin vaikuttaa paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan halunnut alkaa feikkaamaan vain siksi, ettei mies menettäisi kiinnostustaan. Jos jokin asia ei siinä hetkessä tunnu hyvältä, en tee sitä, vaikka tiedän että orastava suhde voi sen takia päättyä ja voin menettää miehen, johon olen todella ihastunut.

Eihän feikata pitäisikään. Mut eikö se ole just aitoa, jos kuitenkin olet ihastunut?

Tarkoitin sitä, että saatan joissain tilanteissa toimia niin, että miehelle voi tulla vaikutelma, etten pidä hänestä enkä halua hänen lähelleen. Olen esimerkiksi torjunut hienovaraisesti tapailumiehen aloitteen läheisyydestä, koska hän teki aloitteen "väärällä" tavalla. Mulle ei tullut siitä hyvä olo. Tiesin ettei mies todennäköisesti ota torjuntaa hyvällä, mutta olin valmis ottamaan riskin. Olin kuitenkin oikeasti todella ihastunut häneen ja halusin lähelleen, mutta en halunnut että se tapahtuu sillä tavalla miten hän olisi halunnut. Mulla on vieläkin vähän paska olo tuosta mutta en kadu mitään.

"Paska olo" vaikket kadukaan, on ihan aiheellista. Menit luultavasti onnesi ohi, mutta tehty mitä tehty. Ei kyse liene vain siitä, mikä SINUA miellyttää ja milloin. Veikkaisin, että hänkin on joutunut tinkimään omastaan, mitä et ehkä ole huomannut.

Ei olekaan vaan olennaista on, että kumpikin on samalla sivulla. Tuskin menin onneni ohi jos jo noin lyhyessä tapailussa koen tuollaista ahdistusta. En halua edes tietää mitä se olisi ollut pidemmässä suhteessa. Mä en ala esittämään että ihanaa, jos minusta ei sillä hetkellä tunnu siltä, ja jos mies haluaa että teen jotain mikä ei tunnu hyvältä, hän ei silloin ole minun mieheni.

Tiedän että mun on mahdollista löytää mies, jonka kanssa läheisyys on luontevampaa eikä aiheuta paskoja fiiliksiä.

Pakko lisätä että todennäköisesti mies oli tässä se joka meni onnensa ohi. Olen yllättynyt jos löytää yhtä hyvän. Mä kyllä löydän.

Jos olen hyvin kostunut, niin pyrin siihen että saan sitä miestä. Se on niin voimakas tunne että lähes mahdoton vastustaa.

Totuus on, että naiset ymmärtävät miehiä paremmin kuin miehet naisia.

Vain muutama prosentti miehistä todella ymmärtää naisia, ja

niiden pariskuntien elämä on helppoa. Siis todella nautinnollista.

Ei ole naljailua eikä vihaa vaan rakkautta ja välittämistä.

Enemmän lepää miesten harteilla kuin naisten harteilla se,

kuinka hyväksi oma parisuhde muodostuu. 

Jos etsit jotain, etsi ensin ymmärrystä, kaikki muut asiat lisätään sen jälkeen.

Up

Dracula kirjoitti:

Totuus on, että naiset ymmärtävät miehiä paremmin kuin miehet naisia.

Vain muutama prosentti miehistä todella ymmärtää naisia, ja

niiden pariskuntien elämä on helppoa. Siis todella nautinnollista.

Ei ole naljailua eikä vihaa vaan rakkautta ja välittämistä.

Enemmän lepää miesten harteilla kuin naisten harteilla se,

kuinka hyväksi oma parisuhde muodostuu. 

Jos etsit jotain, etsi ensin ymmärrystä, kaikki muut asiat lisätään sen jälkeen.

Useimmat niistä, jotka todella ymmärtävät naisia, eivät varmaankaan nykyisessä yhteiskunnassa pääse sitä millään lailla tuomaan esille. Pintakiilto ja viettelykyvyt kun ovat niitä, millä huomiota haetaan - ei ymmärryksellä. Maailman paraskin mies kyllästyy jossakin vaiheessa. Tai katkeroituu. Ja sitten häntä haukutaan vielä inceliksi ihan huvin vuoksi. Jopa naisten toimesta.