Miten muka kaikki erot olisivat riitaisia, jossa lapsia?

Toivottavasti nyt elatuksesta sovitte kirjallisesti. Jos ette, katsotaan parin vuoden päästä onko yhtä sopuisaa.

Meillä lapsi olisi jäänyt ilman elatusapua, jos ei elatussopimusta olisi ollut. Ex vain lopetti maksamisen.

Exään ei voinut luottaa muutenkaan. Se tuli ilmi heti eron jälkeen. Ei huolehtinut lapsista. Kulki naisystävänsä luo kauas viikonloppuisin ja lopulta muutti hänen luokse. Lapset unohtui.

Katkera nainen ja sopiminen. Mahdoton yhtälö.

Meillä oli sopuisa, ei koskaan käyty lastenvalvojalla eikä maksettu elastumaksuja vaan kumpikin maksoi lasten asumisen ja ruuan itse ja yhteiseltä tililtä maksettiin kaikki lasten kulut (molemmat laittoi sinne sovitun määrän rahaa ja lapsilisät meni tuolle tilille, samoin molemmat siirsi sieltä rahat itselleen takaisin lasten kuluista). Lapset on nyt täysi-ikäisiä ja yhtään kertaa ei tullut ongelmia (joten ei tarvetta ootas vaan kommenteille koska tämä elämän vaihe meni jo). Me sovittiin erossa että lapset etusijalle ja se piti.

On niitä sopuisiakin mutta niistä harvemmin on tarvetta tänne kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Katkera nainen ja sopiminen. Mahdoton yhtälö.

Näinhän se yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sopuisa, ei koskaan käyty lastenvalvojalla eikä maksettu elastumaksuja vaan kumpikin maksoi lasten asumisen ja ruuan itse ja yhteiseltä tililtä maksettiin kaikki lasten kulut (molemmat laittoi sinne sovitun määrän rahaa ja lapsilisät meni tuolle tilille, samoin molemmat siirsi sieltä rahat itselleen takaisin lasten kuluista). Lapset on nyt täysi-ikäisiä ja yhtään kertaa ei tullut ongelmia (joten ei tarvetta ootas vaan kommenteille koska tämä elämän vaihe meni jo). Me sovittiin erossa että lapset etusijalle ja se piti.

On niitä sopuisiakin mutta niistä harvemmin on tarvetta tänne kertoa.

Vähemmän rahaa ansaitseva hävisi teidän tapauksessa. Monikaan ei pysty olemaan niin jalo. Ei edes lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sopuisa, ei koskaan käyty lastenvalvojalla eikä maksettu elastumaksuja vaan kumpikin maksoi lasten asumisen ja ruuan itse ja yhteiseltä tililtä maksettiin kaikki lasten kulut (molemmat laittoi sinne sovitun määrän rahaa ja lapsilisät meni tuolle tilille, samoin molemmat siirsi sieltä rahat itselleen takaisin lasten kuluista). Lapset on nyt täysi-ikäisiä ja yhtään kertaa ei tullut ongelmia (joten ei tarvetta ootas vaan kommenteille koska tämä elämän vaihe meni jo). Me sovittiin erossa että lapset etusijalle ja se piti.

On niitä sopuisiakin mutta niistä harvemmin on tarvetta tänne kertoa.

Vähemmän rahaa ansaitseva hävisi teidän tapauksessa. Monikaan ei pysty olemaan niin jalo. Ei edes lasten takia.

Jep, oli varaa olla jalo ja toisaalta tulot about samat. Ymmärrän että eri tilanne pienituloisella. Miksi etsit heti häviäjää meidän järjestelystä joka toimi meille hyvin? Meille tämä ei ollut kilpailu kumpi häviää ja kumpi voittaa vaan yhteinen vanhemmuus joka ei loppunut eroon. Oltiin samalla puolella erosta huolimatta, lasten puolella.

Kun toisella on vaikeuksia pitää sopimuksista kiinni, silloin vähän niin kuin pakko riitauttaa asiat. Jos kaiken antaa mennä vain hällä väliä, se on kaikki pois lapselta. Esim. elatusmaksu piti hakea hovin kautta vaikka rahaa ja varallisuutta exällä runsaasti onkin. Silti menee elari Kelan kautta. Tuntisin itseni vastuuttomaksi ja huonoksi vanhemmaksi, jos en pitäisi lapsen puolia, ja lapsi ei omaa lepsuuttani saisi sitä, mikä hänelle kuuluu. 

Et ole ap vain tavannut vielä kunnon narsistista kusipäätä, joka ajattelee, että vastuut ja sopimukset eivät koske häntä. Jättää kaiken toisten harteille ja itse sluibailee ja käyttää hyväksi, minkä kerkiää. Sellaiselle on laitettava rajat.