Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tule auttamaan millään lailla omia vanhempiani. Helvetin hyvätuloisia eläkeläisiä (3000-4000€/kk eläkettä), jotka ovat saaneet perintöä reilut 300k€ ja viettävät puolet vuodesta Espanjassa, joten ostakoot tarvitsemansa palvelut omalla rahalla.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
No tämä juuri. Isäni aina jaksaa valittaa pienestä eläkkeestä, ja kuinka vähän jää käteen. Itse olen ollut aika hiljaa nelihenkisen perheen tilanteestamme, jota tällä hetkellä toisen aikuisen vakavan sairauden takia pyöritetään yhden ihmisen eli minun tuloillani. Oletan, että se on sanomatta selvää, että tiukkaa on eikä tarvitse erikseen jatkuvasti valittaa. Koskaan emme ole rahaa pyytäneet, mutta apu ei tietenkään haittaisi. Lastenhoitoapua emme ole saaneet koskaan edes pakollisiin menoihin, vaikka asutaan todella lähellä ja isä on hyvässä kunnossa ja hoiti kyllä omia lapsiaan, kun oli nuori. Matkustelu ja järjestötoiminta kiinnostaa vaan enemmän. Mieheni sukulainen, joka on muuttanut vakituisesti ulkomaille, tuli jopa takaisin Suomeen hoitamaan vanhempaa lastamme, kun nuorempaa mentiin synnyttämään.
Olemme mieheni kanssa keskenämme ihmetelleet isän "pientä eläkettä", sillä isä on ollut ihan hyvissä töissä koko ikänsä ja vielä leskeneläkettäkin saa siihen päälle. Kerran sitten satuin näkemään keskellä pöytää avoimen eläkeotteen, ja isä siitä alkoi vielä puhuakin, että katso nyt kuinka vähän saan. Työeläkkeen netto oli samaa tasoa kuin minun korkeakoulutettua asiantuntijatyötä tekevän bruttopalkka, jolla elätetään kasvavia lapsia ja maksetaan asuntolainaa. Siihen vielä leskeneläke päälle. Ukkeli valittaa pienestä eläkkeestään, jolla pitää elättää vain itsensä ja asuntolainat maksettu jo vuosikymmeniä sitten.
Kun avuntarve lähestyy niin ihan rauhassa saa käyttää pienet eläkkeensä avun järjestämiseen.
Hyvää eläkettä saavat eivät saa leskeneläkettä. Eikä etenkään pienituloisemman puolison jälkeen. Leskeneläkkeen määrä riippuu saajan eläkkeestä.
Missä sanottiin, että kuollut puoliso olisi ollut pienituloisempi?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Pahoittelut, linkki oli väärä: https://www.ilmarinen.fi/henkiloasiakas/tyoelake/lesken-ja-lapsen-perhe…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
1600 €/kk on oikein hyvä eläke. Etenkin, kun leskeneläkettä saa loppuelämänsä. T. 40-vuotias, joka pääsee eläkkeelle 70-vuotiaana ja tuskin tulee saamaan tuonkaan vertaa eläkettä normipalkkaista perustyötä tehtyään. Leskeneläke on myös määräaikainen eli kattaa vain 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikk ona oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Pahoittelut, linkki oli väärä: https://www.ilmarinen.fi/henkiloasiakas/tyoelake/lesken-ja-lapsen-perhe…
Tuossa sanotaan ettei kelan maksama eläke vaikuta tel-leskeneläkkeeseen.
Sikäli vaikuttaa että kela tiputtaa työeläkkeen jatkoksi saadun kansaneläkkeen pois kun saajan työeläkkeen määrä kohoaa yli rajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
1600 €/kk on oikein hyvä eläke. Etenkin, kun leskeneläkettä saa loppuelämänsä. T. 40-vuotias, joka pääsee eläkkeelle 70-vuotiaana ja tuskin tulee saamaan tuonkaan vertaa eläkettä normipalkkaista perustyötä tehtyään. Leskeneläke on myös määräaikainen eli kattaa vain 10 vuotta.
Olisiko parempi että hakisin verovaroista tukia kuin että nyt elantoani auttaa mieheni liki 50 vuoden työajalta maksetut eläkemaksut?
Brutosta maksan enemmän veroa kuin vastaavan summan palkkaa saava. Eläkeläiseltä menee myös sairausvakuutusmaksut verotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommenttiasi: "Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan"
En ole koskaan vinkunut appivanhemmilta apua, rahaa tai mitään muutakaan. Saamme appivanhemmilta apua nolla (0) tuntia vuodessa.
Meillä on ASP-lainalla maksettu omistusasunto. ASP-lainaan ei tarvita lainantakaajia, vaan lainassa on valtiontakaus. Meillä on vanhat ja käytetyt autot, jotka on ostettu omilla rahoilla ja säästöillä. Miehen vanhemmat eli appivanhemmat eivät hoida koskaan meidän lapsia tai käy siivoamassa kotiamme. Älä siis huoli - me emme vingu vaan hoidamme ihan itse lapsemme ja siivoamme kotimme!
Miksi jotkut appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka omasta mielestään tietävät kaikesta kaiken ja osaavat kaiken? He haluavat tunkea puoliväkisin aikuisten lastensa kotiin pätemään. On itsekkäitä appivanhempia, jotka sekaantuvat parisuhteeseen, kodinhoitoon, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen.
Nämä ikääntyvät ja ilmeisen toimettomat ja työttömät ihmiset voisivat hankkia harrastuksia. Seurakunnan, Suomen Punaisen Ristin tai jonkun järjestön vapaaehtoistyöhön, paikkakunnan palvelutaloihin ja vanhainkoteihin ulkoiluttamaan vanhuksia, keikkatöihin, mainoksia ja sanomalehtien varhaisjakelua jakamaan, kylä- tai asukasyhdistykseen tekemään talkootyötä, järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kun on jotain tekemistä, niin ei tarvitse häiriköidä aikuisten lasten perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan, tuleva ehkä n. 50 v vaarikin.
Entä jos niillä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut oman elämisensä lisäksi vielä maksaa vaikka vain kahdella asintoja, autoja, hoitaa lapset, käydä siivoamass
Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekevät onkin suurimmaksi osaksi eläkeläisiä.
Olen seurakunnan luottamushenkilö ja olen huomannut, että ihan paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki vapaaehtoistyöntekijät on eläkeläisiä.
Samoin tunnen vaikka kuinka paljon eläkkeellä olevia ihmsiiä, jotka nimenomaan on mukana noissa yhdistystominnoissa ja ystäväpalveluissa ja talkootöissä ymv. Melkein kaikki yhdistystoiminta onkin lähinnä eläkeläisten varassa. Esim. TSL (Työväen sivistysliitto) kaipaisi suuresti nuoria ihmisiä toimintaan mukaan, mutta ainakaan minun paikkakunnallani siihen ei ole yksikään nuori ihminen liittynyt pariinkymmeneen vuoteen enää. Sanomalehtien ja mainosten varhaisjakelu sopii kaikkein parhaiten jaksaville nuorille. Mitä te oikein kuvittelette vanhenevien ihmisten voimavaroista? Ouhumattakaan terveydestä. Teistä vain näyttää siltä, että ovat jaksavia ja pystyviä, mutta monilla on jo tuki- ja liikuntaelinten rajoitteita, nivelrikkoa, kakkostyypin diabetestä, sydänvaivoja, huonounisuutta, kuulon ja näön heikkenemistä ja monenlaista muuta. Ei kaikki ole niitä teräsvanhuksia.
Ja kun on viimein tullut eläkeikään, totta kai sitä tahtoisi jo elää itselleen, eikä vain muille ja työlle. Pitäisi siitä vapaasta elämästä saada nauttiakin, sen vähän aikaa mitä se kestää.
Itsekin luulin, kun pääsin eläkkeelle, että tässähän jaksaisi vielä vaikka mitä, mutta nyt kun olen viisi vuotta eläkkeellä ollut, onkin tullut jo yhtä ja toista, mikä on ihan ikääntymiseen liittyvää. En minä millään jaksaisi enää hoitaa pikkulasta, vaikka varmasti osaisinkin. Onneksi omat lapsenlapset on jo aikuisia ja hoidin heidät työn ohella ja paljon hoidinkin. En takuulla ota ketään pientä lasta tähän itseäni juoksuttamaan, kun selkä on kankea kaikesta jumpasta ja hoidosta huolimatta. Pystyn tekemään pihatyötä sen mitä pystyn ja kun en enää pysty, lopetan sen työn siihen ja menen lepäämään. Pikkulapsen kanssa en vain voisi lopettaa, olisi vaan jatkettava vaikka kaksinkerroin.
En minä nuorena pitänyt lapsenhoitoa raskaana asiana, enkä edes isovanhempanakaan, kun olin vasta neljä- ja viisikymppinen. Mutta nyt on tullut ikä vastaan.
Mutta te vaan vaaditte eläkeläisiä jaksamaan ja pystymään? Oletteko te jotenkin puusilmiä vain oikeasti hulluja?
Olishan se kiva nähdä nämä akateemiset rouvat lehden jaossa yöllä. Vanhuksille siis suosittelevat sitä.
Itse jaoin, yöllä. Sain palkan viidestä tunnista, joskus jäi alle, joskus huonoilla keleillä meni yli. Polvet meni.
Se on vaan mentävä, olipa pakkasta 30 astetta, uutta lunta 20 senttiä tai kaatosade.
Juostava omakotitalojen liukkaat pihat, nelikerroksisten hissittömien talojen raput, juteltava humalaisten kanssa hetki, joskus lapioitava auto siitä hangesta.
Toukokuun ja kesäkuun alut olivat parhaimmat. Valoisaa, heräävä luonto, tuoksut .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
No kun ne naisten työt. Eihän se oma poika osaa pestä pyykkiä tai kehtaa ostaa äidilleen tenaa. Mutta miniä ehtii kyllä käydä siivoamassa anopilleen ja olla samalla sylkykuppina. Ihan oikeutettua, kun anopillakin oli aikanaan ilkeä anoppi! Miniällä on kyllä aikaa, laiska kun on. Käy vain kokopäivätöissä, hoitaa omat kotityönsä, lapset. Ehtii nukkua, senkin ajan voisi piikoa anopin sikolätissä.
Sori, mutta tämä kirjoitus alkoi minua huvittaa sen jälkeen, kun lukenut tuosa muutama viesti taaksepäin yhden kirjoittajan kommentin, jossa väitti toista paisuttelevaksi, draamailijaksi ja uhriutuvaksi.
Tämä hänen arvostelemansa ihminen kirjoitti vain siitä, miten täällä enin osa suhtautuu appivanhempiinsa ja ilmeisesti myös omiin vanhempiinsa. Ihan lyhyesti ja lakonisesti.
Ja toinen siihen kärkkäästi syyttämään paisuttelusta, draamailusta ja uhriutumisesta....
Mitäs tämä kirjoitus sitten edustaa, jos ei juuri tuota mainittua.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, kun en omassa elämässäni ole joutunut tuollaisiin tilanteisiin, mutta aika järkyttäväähän se on lukea, millaista sotaa täällä käydään sitä oman puolison vanhempaa kohtaan.
En minä ainakaan täältä ole lukenut, että joku anoppi haukkuisi miniäänsä laiskaksi. En ole elävässä elämässäkään tällaista keneltäkään kuullut.
Mutta toivotaan nyt kumminkin, että tavalla tai toisella pääsette helpolla ja nopeasti siitä anopistanne eroon ja saatte alkaa viettää oikeata laatuaikaa ilman hänen olemassaoloaan. Avioliitothan kestääkin nykyään niin vähän aikaa, että voi olla, että sitäkin kautta se kaikki katkeaa. Tai sitten vain suuri hiljaisuus siihen suuntaan, mutta siitä on vain sitten pidettävä kiinni kunnolla. Sanotaanhan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, niin kai se vastaamattakin jättää, jos jätetään sinne huutamatta.
Tämän keskustelun aloittaneelleen voisin sanoa että muistuttaa appivanhempia että kunnalta saa apua eri asioihin, vaikkakin niistä pitää tietysti maksaa,,, Monet haluavat tietysti ilmaisapua lapsiltaan tai sukulaisilta, siihen sitten joko suostuu tai ei, jokaisen oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
No kun ne naisten työt. Eihän se oma poika osaa pestä pyykkiä tai kehtaa ostaa äidilleen tenaa. Mutta miniä ehtii kyllä käydä siivoamassa anopilleen ja olla samalla sylkykuppina. Ihan oikeutettua, kun anopillakin oli aikanaan ilkeä anoppi! Miniällä on kyllä aikaa, laiska kun on. Käy vain kokopäivätöissä, hoitaa omat kotityönsä, lapset. Ehtii nukkua, senkin ajan voisi piikoa anopin sikolätissä.
Sori, mutta tämä kirjoitus alkoi minua huvittaa sen jälkeen, kun lukenut tuosa muutama viesti taaksepäin yhden kirjoittajan kommentin, jossa väitti toista paisuttelevaksi, draamailijaksi ja uhriutuvaksi.
Tämä hänen arvostelemansa ihminen kirjoitti vain siitä, miten täällä enin osa suhtautuu appivanhempiinsa ja ilmeisesti myös omiin vanhempiinsa. Ihan lyhyesti ja lakonisesti.
Ja toinen siihen kärkkäästi syyttämään paisuttelusta, draamailusta ja uhriutumisesta....
Mitäs tämä kirjoitus sitten edustaa, jos ei juuri tuota mainittua.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, kun en omassa elämässäni ole joutunut tuollaisiin tilanteisiin, mutta aika järkyttäväähän se on lukea, millaista sotaa täällä käydään sitä oman puolison vanhempaa kohtaan.
En minä ainakaan täältä ole lukenut, että joku anoppi haukkuisi miniäänsä laiskaksi. En ole elävässä elämässäkään tällaista keneltäkään kuullut.
Mutta toivotaan nyt kumminkin, että tavalla tai toisella pääsette helpolla ja nopeasti siitä anopistanne eroon ja saatte alkaa viettää oikeata laatuaikaa ilman hänen olemassaoloaan. Avioliitothan kestääkin nykyään niin vähän aikaa, että voi olla, että sitäkin kautta se kaikki katkeaa. Tai sitten vain suuri hiljaisuus siihen suuntaan, mutta siitä on vain sitten pidettävä kiinni kunnolla. Sanotaanhan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, niin kai se vastaamattakin jättää, jos jätetään sinne huutamatta.
Eikö se metsä vastaa sille anopille? Miksi näissä keskusteluissa vastuu "huutelusta" sysätään miniälle?
Ei sillä, mun anoppi rakastaa omaa ääntään, huutaa vaikka on yksin.
Jos työpaikalla kuuntelee tai somessa lukee eivät anopit hauku miniöitään . Kyllä se on aina toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jos työpaikalla kuuntelee tai somessa lukee eivät anopit hauku miniöitään . Kyllä se on aina toisinpäin.
Mun anoppi ei ole somessa eikä ole ollut vuosiin töissä. Haukkuu kyllä, päin naamaa sekä selän takana. Eipä sillä, haukkuu myös miehen veljen puolisoehdokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
1600 €/kk on oikein hyvä eläke. Etenkin, kun leskeneläkettä saa loppuelämänsä. T. 40-vuotias, joka pääsee eläkkeelle 70-vuotiaana ja tuskin tulee saamaan tuonkaan vertaa eläkettä normipalkkaista perustyötä tehtyään. Leskeneläke on myös määräaikainen eli kattaa vain 10 vuotta.
Olisiko parempi että hakisin verovaroista tukia kuin että nyt elantoani auttaa mieheni liki 50 vuoden työajalta maksetut eläkemaksut?
Brutosta maksan enemmän veroa kuin vastaavan summan palkkaa saava. Eläkeläiseltä menee myös sairausvakuutusmaksut verotuksessa.
Ystävä hyvä. Palkoista menee verojen ja sairausvakuutusmaksujen lisäksi vielä ne eläkemaksut, joista eläkkeet ja leskeneläkkeet maksetaan. Eläkebrutostasi ei todellakaan vähene veroluonteisia maksuja yhtä paljon kuin bruttopalkoista, puhumattakaan kokonaispalkoista, joissa mukana vielä työnantajan palkasta maksamat eläkemaksut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
1600 €/kk on oikein hyvä eläke. Etenkin, kun leskeneläkettä saa loppuelämänsä. T. 40-vuotias, joka pääsee eläkkeelle 70-vuotiaana ja tuskin tulee saamaan tuonkaan vertaa eläkettä normipalkkaista perustyötä tehtyään. Leskeneläke on myös määräaikainen eli kattaa vain 10 vuotta.
Olisiko parempi että hakisin verovaroista tukia kuin että nyt elantoani auttaa mieheni liki 50 vuoden työajalta maksetut eläkemaksut?
Brutosta maksan enemmän veroa kuin vastaavan summan palkkaa saava. Eläkeläiseltä menee myös sairausvakuutusmaksut verotuksessa.
Mitä tukia oletat noin isoilla tuloilla saavasi? Et sinä ole pienituloinen. Luulet vain olevasi. Monilla on saman tasoinen palkka esim. kaupan alalla tai hoitotyötä avustavissa tehtävissä. Tukia tuskin tulossa myöskään tulevaisuuden eläkeläisille, joiden eläkkeitä on jo etukäteen leikattu ja työuraa pidennetty. Monet joutuvat viimeisinä työvuosinaan ikäsyrjinnän uhreina työttömiksi työnhakijoiksi ja saavat siitä syystä vieläkin pienempää eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommenttiasi: "Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan"
En ole koskaan vinkunut appivanhemmilta apua, rahaa tai mitään muutakaan. Saamme appivanhemmilta apua nolla (0) tuntia vuodessa.
Meillä on ASP-lainalla maksettu omistusasunto. ASP-lainaan ei tarvita lainantakaajia, vaan lainassa on valtiontakaus. Meillä on vanhat ja käytetyt autot, jotka on ostettu omilla rahoilla ja säästöillä. Miehen vanhemmat eli appivanhemmat eivät hoida koskaan meidän lapsia tai käy siivoamassa kotiamme. Älä siis huoli - me emme vingu vaan hoidamme ihan itse lapsemme ja siivoamme kotimme!
Miksi jotkut appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka omasta mielestään tietävät kaikesta kaiken ja osaavat kaiken? He haluavat tunkea puoliväkisin aikuisten lastensa kotiin pätemään. On itsekkäitä appivanhempia, jotka sekaantuvat parisuhteeseen, kodinhoitoon, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen.
Nämä ikääntyvät ja ilmeisen toimettomat ja työttömät ihmiset voisivat hankkia harrastuksia. Seurakunnan, Suomen Punaisen Ristin tai jonkun järjestön vapaaehtoistyöhön, paikkakunnan palvelutaloihin ja vanhainkoteihin ulkoiluttamaan vanhuksia, keikkatöihin, mainoksia ja sanomalehtien varhaisjakelua jakamaan, kylä- tai asukasyhdistykseen tekemään talkootyötä, järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kun on jotain tekemistä, niin ei tarvitse häiriköidä aikuisten lasten perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan, tuleva ehkä n. 50 v vaarikin.
Entä jos niillä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut oman elämisensä lisäksi vielä maksaa vaikka vain kahdella asintoja, autoja, hoitaa lapset, käydä siivoamass
Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekevät onkin suurimmaksi osaksi eläkeläisiä.
Olen seurakunnan luottamushenkilö ja olen huomannut, että ihan paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki vapaaehtoistyöntekijät on eläkeläisiä.
Samoin tunnen vaikka kuinka paljon eläkkeellä olevia ihmsiiä, jotka nimenomaan on mukana noissa yhdistystominnoissa ja ystäväpalveluissa ja talkootöissä ymv. Melkein kaikki yhdistystoiminta onkin lähinnä eläkeläisten varassa. Esim. TSL (Työväen sivistysliitto) kaipaisi suuresti nuoria ihmisiä toimintaan mukaan, mutta ainakaan minun paikkakunnallani siihen ei ole yksikään nuori ihminen liittynyt pariinkymmeneen vuoteen enää. Sanomalehtien ja mainosten varhaisjakelu sopii kaikkein parhaiten jaksaville nuorille. Mitä te oikein kuvittelette vanhenevien ihmisten voimavaroista? Ouhumattakaan terveydestä. Teistä vain näyttää siltä, että ovat jaksavia ja pystyviä, mutta monilla on jo tuki- ja liikuntaelinten rajoitteita, nivelrikkoa, kakkostyypin diabetestä, sydänvaivoja, huonounisuutta, kuulon ja näön heikkenemistä ja monenlaista muuta. Ei kaikki ole niitä teräsvanhuksia.
Ja kun on viimein tullut eläkeikään, totta kai sitä tahtoisi jo elää itselleen, eikä vain muille ja työlle. Pitäisi siitä vapaasta elämästä saada nauttiakin, sen vähän aikaa mitä se kestää.
Itsekin luulin, kun pääsin eläkkeelle, että tässähän jaksaisi vielä vaikka mitä, mutta nyt kun olen viisi vuotta eläkkeellä ollut, onkin tullut jo yhtä ja toista, mikä on ihan ikääntymiseen liittyvää. En minä millään jaksaisi enää hoitaa pikkulasta, vaikka varmasti osaisinkin. Onneksi omat lapsenlapset on jo aikuisia ja hoidin heidät työn ohella ja paljon hoidinkin. En takuulla ota ketään pientä lasta tähän itseäni juoksuttamaan, kun selkä on kankea kaikesta jumpasta ja hoidosta huolimatta. Pystyn tekemään pihatyötä sen mitä pystyn ja kun en enää pysty, lopetan sen työn siihen ja menen lepäämään. Pikkulapsen kanssa en vain voisi lopettaa, olisi vaan jatkettava vaikka kaksinkerroin.
En minä nuorena pitänyt lapsenhoitoa raskaana asiana, enkä edes isovanhempanakaan, kun olin vasta neljä- ja viisikymppinen. Mutta nyt on tullut ikä vastaan.
Mutta te vaan vaaditte eläkeläisiä jaksamaan ja pystymään? Oletteko te jotenkin puusilmiä vain oikeasti hulluja?
Minkä ikäinen olet? Nykyisten alle viisikymppisten on jaksettava työelämässä 70-vuotiaiksi. Lyhyeksi jää elämästä tai yhtään mistään nauttiminen.
HöpöheijAa, moni voi olla kuollutkin jo. JA jaksaahan sitä lääkärit, lakimiehet, yrittäjät, politiikot jos ei mt eläkkeellä jo 30 v
En kai hyväosaisena saakaan, mutta jos saisin alle 1000 euroa, saisin.
Jokainen työhön kylläztynyt, mt eläkkeelle kuulemma pääsee helposti ja ruhtinaallisille eläkkeille
Puoliso on yrittäjä, ja sairauspäiväraha hyvin pieni ja sairastamisesta on kuluja kyllä. Käytännössä olemme minun palkkani varassa. Jokainen samassa tilanteessa ollut tietää tämän kyllä.