Masa81

Ukkos on kyllä tossu vailla vertaa että edes vastaa törkeiden vanhempiensa puheluihin.

Siis tän on pakko olla trolli.

Että joku haluaa avioehdon vuosien avioliiton jälkeen? Pikkasen liian myöhäistä.

Jos nyt oikeasti juttu on totta niin löytyykö jostain niin kynnysmatto ihminen että tuohon suostuisi? Ei se mies ole kyllä ihan terve päästään että tollanen edes keksii. Avioehto on monella tutulla ja se on ihan normaalia mutta aloittajan kuvailema tilanne on aivan kaistapäinen.

Lisäksi vaikuttaa ilmeiseltä että mies suunnittelee eroa.

Juu no 17 vuotiaan jos heittää kotoa niin taitaa syyllistyä rikokseen.

Ja se että heittäisi ulos 18-vuotiaan jolla on lukio kesken ja joka joutuu sitten keskeyttämään lukion ja menemään töihin? Idea tuokin. Kyllä siinä elämää oppii mutta ei ole hyvä alku elämälle.

Ja välit vanhempiin tuskin palautuvat enää. En usko että kukaan pitäisi enää mitään yhteyttä vanhempiinsa tuon tempun jälkeen.

Siis pojan lukio sujuu hyvin mutta mamma on huolissaan että lähes aikuisella pojalla ei ole harrastuksia? Itse maksoin lukio aikana harrastusta enkä ehtinyt kuin joka toisiin harkkoihin opiskelujen takia. Lukio on väärä aika harrastaa yhtään mitään mikä vie tunteja illasta useita kertoja viikossa. Ei oikeesti kannata.

Poika tapaa kuitenkin kavereita jonkin verran. Ehkäpä sen verran kuin jaksaa ja ehtii. Lapsi tapaa kavereita joka päivä, ei lukio ikäinen nuori.

Telkkarin kattominen on se kevyin asia nukkumisen jälkeen. Kun ei jaksa enää koulupäivän ja läksyjen jälkeen niin sohvalla lojuminen on se luontainen tapa.

Onko poika lihonnut pahasti? Vaikuttaako masentuneelta? Onko epäilyä huumeiden käytöstä?

Ja toiset älypäät täällä komppaa että kyllä pitää olla huolissaan ja alkaa painostaa poikaa sohvalta ylös. Mikä teitä ihmisiä oikeasti vaivaa?

Minulla oli tuollainen äiti. Olin lukiosta aivan väsynyt. Se on opiskelun rankin vaihe. Jatko opiskelussa ei opiskella loputtoman monia oppiaineita vaan saa keskittyä. Koulun ja läksyjen jälkeen kun sen tunnin pari illassa ehti lojua sohvalla ja nollata aivojaan niin siihen sitten joku huolestunut tulee viereen lässyttämään. Aivan kauheaa vainoa. En kotoa muutettuani vähään aikaan edes vastannut äidin puheluihin. Nykyään pidän hyvin rajoitetusti yhteyttä. En voi unohtaa sitä painostusta joka pahensi elämän muutenkin kiireisintä ja raskainta vaihetta.